Iltahartaus riparilla.
Teidät on kaikki kastettu. Todennäköisesti pieninä vauvoina, joten mielikuvia teillä ei ehkä siitä ole. Mutta olette ehkä kuulleet jotain siitä, millainen kastetilaisuus oli tai nähneet ehkä kuvia.
Kasteessa teidän päähän on valeltu kolme kertaa vettä ja kastettu Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Kolmiyhteisen Jumalan nimeen. Kastehetkessä teille on myös sytytetty kastekynttilä.
Miksi puhun teille tänä iltana kasteesta? Koska se liittyy olennaisesti tähän hetkeen, ripariin. Kuolemansa jälkeen Jeesus antoi opetuslapsilleen käskyn:
Minulle on annettu kaikki valta
taivaassa ja maan päällä.
Menkää siis ja tehkää kaikki kansat
minun opetuslapsikseni:
kastakaa heitä
Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen
ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea,
mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa.
Ja katso, minä olen teidän kanssanne
kaikki päivät maailman loppuun asti.
(Matt. 28:18–20)
Nyt on siis aika saada opetusta siitä uskosta, johon teidät on kastettu. Kasteessa teidän vanhemmat ja kummit lukivat uskontunnustuksen. Jo ennen riparia olette saattaneet kuulla ja oppia paljonkin Jumalasta ja uskosta. Tämän viikon aikana on mahdollista tutustua lisää Jumalaan ja pohtia sitä, mikä oma suhteesi Jeesukseen on? Mitä Jeesus ja usko voisi merkitä sinulle? Konfirmaatiossa pääsette sitten ihan itse tunnustamaan uskonne.
Kastetoimituksessa yleensä puhun siitä, että kaste on hieno ja mahtava lahja! Nimittäin kasteessa Jumala muodostaa kastettavan kanssa ikuisen liiton. Jumala lupaa kulkea kastettavan kanssa läpi elämän. Jumala rakastaa, välittää ja hyväksyy meidät juuri sellaisina kuin me olemme. Jumala ei riko lupaustaan. Jumala haluaa olla läsnä meidän elämässämme.
Luen vielä tähän illan päätteeksi Raamatusta Psalmin 139. Tätä psalmia luetaan usein kastetoimituksessa. Se kertoo kauniisti Jumalan ja ihmisen suhteesta.
Psalmi 139
Herra, sinä tunnet minut
Laulunjohtajalle. Daavidin psalmi.
Herra, sinä olet minut tutkinut,
sinä tunnet minut.
Missä olenkin, minne menenkin,
sen sinä tiedät,
jo kaukaa sinä näet aikeeni.
Kuljen tai lepään, kaiken olet mitannut,
perin pohjin sinä tunnet minun tekemiseni.
Kielelläni ei ole yhtäkään sanaa,
jota sinä, Herra, et tuntisi.
Sinä suojaat minua edestä ja takaa,
sinä lasket kätesi minun päälleni.
Sinä tiedät kaiken.
Se on ihmeellistä,
siihen ei ymmärrykseni yllä.
Minne voisin mennä sinun henkesi ulottuvilta,
minne voisin paeta sinun edestäsi?
Vaikka nousisin taivaaseen,
sinä olet siellä,
vaikka tekisin vuoteeni tuonelaan,
sielläkin sinä olet.
Vaikka nousisin lentoon aamuruskon siivin
tai muuttaisin merten taa,
sielläkin sinä minua ohjaat,
talutat väkevällä kädelläsi.
Vaikka sanoisin: »Nyt olen pimeyden kätköissä,
yö peittää päivän valon»,
sinulle ei pimeys ole pimeää,
vaan yö on sinulle kuin päivänpaiste,
pimeys kuin kirkas valo.
Sinä olet luonut minut sisintäni myöten,
äitini kohdussa olet minut punonut.
Minä olen ihme, suuri ihme,
ja kiitän sinua siitä.
Ihmeellisiä ovat sinun tekosi,
minä tiedän sen.
Minä olen saanut hahmoni näkymättömissä,
muotoni kuin syvällä maan alla,
mutta sinulta ei pieninkään luuni ole salassa.
Sinun silmäsi näkivät minut jo idullani,
sinun kirjaasi on kaikki kirjoitettu.
Ennen kuin olin elänyt päivääkään,
olivat kaikki päiväni jo luodut.
Kuinka ylivertaisia ovatkaan sinun suunnitelmasi, Jumala,
kuinka valtava onkaan niiden määrä!
Jos yritän niitä laskea,
niitä on enemmän kuin on hiekanjyviä.
Minä lopetan,
mutta tiedän: sinä olet kanssani.
Kunpa surmaisit, Jumala, väärintekijät!
Kaikotkaa, murhamiehet!
He ovat sinun vihollisiasi,
he vetoavat sinuun valheellisesti
ja vannovat väärin sinun nimeesi.
Enkö vihaisi sinun vihollisiasi, Herra,
enkö inhoaisi sinun vastustajiasi!
Loputon on vihani heitä kohtaan,
he ovat minunkin vihollisiani.
Tutki minut, Jumala,
katso sydämeeni.
Koettele minua,
katso ajatuksiini.
Katso, olenko vieraalla, väärällä tiellä,
ja ohjaa minut ikiaikojen tielle.
