Apostolinen uskontunnustus

Vanhin ja kirkkomme messussa useimmin käytetty uskontunnustus.

Minä uskon Jumalaan,
Isään, Kaikkivaltiaaseen,
taivaan ja maan Luojaan,

ja Jeesukseen Kristukseen,
Jumalan ainoaan Poikaan, meidän Herraamme,
joka sikisi Pyhästä Hengestä,
syntyi neitsyt Mariasta,
kärsi Pontius Pilatuksen aikana,
ristiinnaulittiin, kuoli ja haudattiin,
astui alas tuonelaan,
nousi kolmantena päivänä kuolleista,
astui ylös taivaisiin,
istuu Jumalan, Isän, Kaikkivaltiaan, oikealla puolella
ja on sieltä tuleva tuomitsemaan eläviä ja kuolleita,

ja Pyhään Henkeen,
pyhän yhteisen seurakunnan,
pyhäin yhteyden,
syntien anteeksiantamisen,
ruumiin ylösnousemisen
ja iankaikkisen elämän.

Nikean uskontunnustus

Ekumeeninen uskontunnustus 300-luvulta.

Me uskomme yhteen Jumalaan,
Kaikkivaltiaaseen Isään,
taivaan ja maan, kaiken näkyvän ja näkymättömän Luojaan.

Me uskomme yhteen Herraan, Jeesukseen Kristukseen,
Jumalan ainoaan Poikaan,
joka on syntynyt Isästä ennen aikojen alkua,
Jumala Jumalasta,
valo valosta,
tosi Jumala tosi Jumalasta,
syntynyt, ei luotu,
joka on samaa olemusta kuin Isä
ja jonka kautta kaikki on saanut syntynsä,
joka meidän ihmisten
ja meidän pelastuksemme tähden astui alas taivaista,
tuli lihaksi Pyhästä Hengestä ja neitsyt Mariasta
ja syntyi ihmiseksi,
ristiinnaulittiin meidän puolestamme Pontius Pilatuksen aikana,
kärsi kuoleman ja haudattiin,
nousi kuolleista kolmantena päivänä, niin kuin oli kirjoitettu,
astui ylös taivaisiin,
istuu Isän oikealla puolella
ja on kirkkaudessa tuleva takaisin tuomitsemaan eläviä ja kuolleita ja jonka valtakunnalla ei ole loppua.

Me uskomme Pyhään Henkeen,
Herraan ja eläväksi tekijään,
joka lähtee Isästä ja Pojasta,
jota yhdessä Isän ja Pojan kanssa kumarretaan ja kunnioitetaan
ja joka on puhunut profeettojen kautta.
Uskomme yhden, pyhän, yhteisen ja apostolisen kirkon.
Tunnustamme yhden kasteen syntien anteeksiantamiseksi,
odotamme kuolleiden ylösnousemusta
ja tulevan maailman elämää.

Tietoa apostolisesta ja Nikean uskontunnustuksesta:

Apostolinen uskontunnustus on kristillisen kirkon vanhin uskontunnustus, joka on kirjoitettu n. toisella vuosisadalla jKr. Uskontunnustus määrittelee keskeiset kristilliset ajatukset Jumalasta, Jeesuksesta, seurakunnasta, pelastuksesta ja muista teologisista aiheista.

Neljännellä vuosisadalla jKr. uskottiin laajasti, että jokainen kahdestatoista apostolista antoi yhden kohdan uskontunnustukseen Pyhän Hengen ohjauksessa. Katolinen kirkko on edelleen perinteisesti omistanut uskontunnustuksen kohdat tietyn apostolin ansioksi.

Toisin kuin Nikean uskontunnustus 300-luvulta, apostolinen uskontunnustus ei kerro selvästi Jeesuksen jumaluuden luonnetta tai määrittele kolminaisuuden jäsenten välistä suhdetta. Nykyään lukuisat eri kirkkokunnat käyttävät edelleen jonkinlaista apostolisen uskontunnustuksen muotoa uskon ilmaisuun.

Uskontunnustuksen historiallinen tausta

Apostolinen uskontunnustus syntyi luultavasti muinaisessa Roomassa, hyvin myrskyisenä aikana Rooman kirkolle, toisen vuosisadan alkupuoliskolla. Kristityt kohtasivat vainojen uhan. Harhaoppeja syntyi ja ne kukoistivat vahvasti eri puolilla kirkkoa.

Myös piispojen välillä oli paljon erimielisyyksiä ja tämän johdosta oli myös erimielisyyttä siitä, kuka olisi Rooman laillinen piispa. Tämän jakautumisen uhan ja harhaoppien vaaran pelossa Rooman kirkko kehitti tämän yhtenäisen uskontunnustuksen uusille Jeesuksen seuraajille, tunnustaakseen kasteen. Tästä uskontunnustuksesta tulikin kristillisen taistelu symboli, tapa ilmaista kristillisiä uskomuksia jotka jokainen kristitty voisi tunnustaa.

Apostolisen uskontunnustuksen merkitys

Apostolinen uskontunnustus on yksi yleisimmin tunnustetuista kristinuskon tiivistelmistä. Se on ytimekäs selitys Raamatun ydinsanomasta, jonka jotkut Jeesuksen varhaisimmista seuraajista ovat muotoilleet ja hyväksyneet.

Se, mitä uskomme Jumalasta, Jeesuksesta ja pelastuksesta, vaikuttaa suoraan siihen kuinka elämme ja ilmaisemme uskoamme. Uskontunnustuksen pyrkimyksenä on myös varmistaa, että kristityt ymmärtävät evankeliumin tarjoaman toivon ja että meillä on yhteinen, sanoitettu perusta uskollemme.

Apostolisen uskontunnustuksen opiskelu kehottaa meitä myös syventymään keskeisiin kristillisiin oppeihin, jotta voimme ymmärtää niiden merkityksen ja tarkoituksen. 

Universaali kristillinen usko

Vaikka eri kirkkokunnilla, kuten protestanteilla ja katolilaisilla on monia eri eroja, melkein kaikki suuret kristilliset kirkot voivat olla yhtä mieltä apostolisesta uskontunnustuksesta. Globaali kirkko voi yhdessä seisoa tämän ydinsanoman takana, joka yhdistää meidät varhaisimpien Kristuksen seuraajien perustaman kristinuskon alle.

Nikean uskontunnustus

Nikean uskontunnustus on 300-luvulla jKr. kahdessa ekumeenisessa kirkolliskokouksessa syntynyt muoto uskontunnustuksesta. Se on yksi kuuluisimmista ja vaikutusvaltaisimmista uskontunnustuksista kirkon historiassa, koska se ratkaisi kysymyksen siitä, kuinka kristityt voivat palvoa yhtä Jumalaa ja myös sanoa, että tämä Jumala on kolme persoonaa.

Se oli myös ensimmäinen uskontunnustus, joka sai kirkossa yleisen auktoriteetin, ja se paransi apostolisen uskontunnustuksen kieltä sisällyttämällä siihen tarkempia lausuntoja Kristuksen ja Pyhän Hengen jumalallisuudesta.

Nikean uskontunnustuksen synty

Neuvosto kutsuttiin koolle ratkaisemaan ongelmaa, joka oli noussut esiin n. seitsemän vuotta aikaisemmin. Ongelmassa esitettiin kristillinen kirkko kiivaasti jakaantuneeksi. Arius niminen presbyteeri (uskonnollinen johtaja) oli alkanut julkisesti julistaa teoriaansa, jonka mukaan Jeesus ei ollutkaan Jumala, vaan todellisen Korkeimman Jumalan taivaallinen palvelija.

Ariuksen teorian mukaan Jeesus oli altis tunteille (toisin kuin Isä, joka hallitsi aina tunteitaan), kasvoi ja oppi (toisin kuin Isä, joka ei koskaan muuttunut) ja kuoli (toisin kuin Isä, joka on kuolematon).

Kysymys kuului, kuinka voimme palvoa Jeesusta JA Isää (jonka tiedämme olevan erilainen kuin Jeesus) ja silti väittää olevamme monoteisteja, jotka palvovat vain yhtä tosi Jumalaa.

Vuosia kestäneen ankaran erimielisyyden, joka ulottui papistosta tavalliseen kansaan, jälkeen ekumeeninen neuvosto kutsuttiin koolle ratkaisemaan asia lopullisesti.

Nikean uskontunnustuksen rakenne

Uskontunnustus noudattaa periaatteessa samaa rakennetta kuin apostolinen uskontunnustus. Siinä mainitaan kaikki kolme kolminaisuuden jäsentä samassa järjestyksessä ja se säilyttää tilannekuvan evankeliumin kertomuksesta kuvatessaan Jeesusta. Se myös laajentaa kuvausta Kristuksen elämästä ja työstä ja toteaa nimenomaisesti, että hänen tehtävänsä oli ”meidän ihmisten ja meidän pelastuksemme tähden”

Kuten kaikki ekumeeniset uskontunnustukset, Nikean uskontunnustus ei esitä mitään erityistä teoriaa tai näkemystä sovituksesta – tapaa ymmärtää, mitä Jeesus sai aikaan ristillä.

Silti lopullisessa muodossaan uskontunnustus kertoo meille, että pelastaakseen meidät Kristuksen tehtävä sisälsi tulemisen alas taivaasta, lihaksi tulemisen Neitsyt Mariasta (inkarnaatiosta), tämän lihan kantamisesta kärsimyksessä läpi elämän ja ristin kuolemaan. Uskontunnustus julistaa, että Pontius Pilatus ristiinnaulitti hänet ”meidän puolestamme”.

Millä on merkitystä?

Tunnustit uskosi kummalla tunnustuksella vain, Kristus kuoli puolestamme ottaakseen kärsimyksemme paikkamme ja vapauttaakseen meidät ottamaan vastaan ​​pelastuksen.