Kun Jeesus tuli lähemmäksi ja näki kaupungin, hän puhkesi itkuun sen tähden ja sanoi: ”Kunpa sinäkin tänä päivänä ymmärtäisit, missä turvasi on! Mutta nyt se on sinun silmiltäsi kätketty. Vielä tulet näkemään ajan, jolloin viholliset rakentavat ympärillesi vallin, saartavat sinut ja käyvät kimppuusi joka puolelta. He murskaavat maan tasalle sinut ja sinun asukkaasi. Sinuun ei jätetä kiveä kiven päälle, koska et tajunnut etsikkoaikaasi.”
Luuk. 19: 41–44
Tässä Luukkaan evankeliumin kohdassa Jeesus puhuu Jerusalemille, mutta teksti ja Jeesuksen sanat haastavat myös meitä: ”Kunpa sinäkin tänä päivänä ymmärtäisit, missä turvasi on!” Niin, missä sinun turvasi on? Mihin sinä turvaat, kun elämässä on vaikeita ja raskaita hetkiä? Tai kun elämässä on onnellisia hetkiä?
Me ihmiset pidämme ”jumalina” ja haemme turvaa erilaisista asioista. Haaveilemme ja tavoittelemme rahaa ja menestystä. Rakennamme elämämme näiden tavoittelulle ja olemme valmiita uhraamaan paljonkin niiden vuoksi.
Tekstissä Jeesus toteaa Jerusalemille: ”Sinuun ei jätetä kiveä kiven päälle, koska et tajunnut etsikkoaikaasi!” Mutta mitä ihmettä etsikkoajalla tarkoitetaan? Vanhassa testamentissa etsikkoaika merkitsi Jumalan vierailua kansansa keskuudessa ja Uuden testamentin kreikankielisen ilmaisun voisi kääntää tarkastusajaksi, vierailun ajaksi tai kohtaamisen ajaksi.
Etsikkoajoilla tarkoitetaan Jumalan tuloa kansansa luo ja sen kohtaamista, mutta toisaalta myös Jumalan suorittamaa tarkastusta tai tilintekoa. Jeesus puhuu tekstissä saapumisestaan Jerusalemiin, mutta siinä voidaan nähdä viittaus myös hänen koko toimintaansa: Jumala on saapunut kansansa luo Jeesuksen elämän kautta. Ilmaukseen liittyy myös eskatologinen eli lopun aikoja ennustava ulottuvuus: silloin tulevassa etsikossa eli Jumalan tarkastuksessa on kyse tuomiosta ja sen myötä siunauksesta tai rangaistuksesta.
Etsikkoajoiksi kutsutaan sellaisia aikoja, jolloin erityisesti koemme Jumalan puhuttelevan ja kutsuvan meitä. Jumala ilmoittaa itsestään ja puhuu meille erityisesti Raamatun ja Jeesuksen opetusten ja esimerkin kautta. Ja niiden kautta Jumala kutsuu meitä jokaista turvaamaan häneen.
Kasteessa Jumala kutsuu jokaisen omakseen ja lahjoittaa uskon ja armonsa. Kaste velvoittaa meitä luottamaan yksin Kristukseen ja elämään hänen esimerkkinsä mukaisesti. Joudumme kuitenkin huomaamaan, että uuden ihmisen rinnalla meissä on itsekäs puoli, joka vetää meitä pois Jumalan luota. Vaikka kuinka yritämme, omat jumalamme ja synti, vetävät meitä puoleensa. Mutta onneksi kerran saatu kaste kantaa koko elämän ja Jumala kutsuu meitä turvautumaan häneen joka päivä. Jeesus kuoli meidän puolestamme ristillä, jotta me saamme turvata armolliseen Jumalaan.
