Päivän teksti

Herran sana, joka tuli moresetilaiselle Miikalle Juudan kuninkaiden Jotamin, Ahasin ja Hiskian aikana, näky Samariasta ja Jerusalemista.

 

Herra saapuu tuomitsemaan Samarian

 

Kuulkaa, kaikki kansat,

kuuntele tarkasti, maa

ja kaikki mitä sinussa on!

Herra Jumala todistaa teitä vastaan,

Herra tulee pyhästä temppelistään.

Katsokaa,

Herra laskeutuu alas ylhäisestä asunnostaan,

hän kulkee maan kukkuloiden yli.

Vuoret sulavat hänen jalkojensa alla

kuin vaha tulen hohteessa,

laaksot hajoavat

kuin putouksesta syöksyvä vesi.

Jaakobin rikkomuksen tähden,

Israelin heimon syntien tähden

tämä tapahtuu.

Kenen syytä on Jaakobin rikkomus?

Eikö Samarian!

Kenen syntiä ovat Juudan uhrikukkulat?

Eivätkö Jerusalemin!

 

– Minä teen Samarian rauniokummuksi,

syöksen sen kivet laaksoon,

revin auki sen perustukset,

teen siitä kivisen rinteen,

viinitarhojen penkereen.

Sen jumalien patsaat lyödään palasiksi,

sen saamat lahjat poltetaan.

Kaikki jumalankuvat minä hävitän.

Porton palkkana se kokosi niitä,

ja portoille niillä jälleen maksetaan.

 

Juuda ei säästy tuholta

 

Minä valitan ja vaikeroin,

vaellan avojaloin, säkkivaate lanteilla.

Minä ulvon kuin sakaali,

ääntelen kuin strutsi.

Samaria on saanut iskun,

se ei enää toivu,

sen haava ulottuu Juudaan asti,

aina Jerusalemin porteille,

kansani sydämeen.

Älkää kertoko siitä Gatissa,

älkää itkekö ääneen.

Kieriskelkää tomussa,

te Bet-Leafran asukkaat!

Lähtekää kaupungistanne,

te kauniin Safirin asukkaat,

alasti ja häväistyinä!

Saananin asukkaat

eivät uskalla astua ulos.

Valita, Bet-Esel,

sinut pyyhkäistään pois!

Voiko Marot toivoa mitään hyvää,

kun Herra on lähettänyt onnettomuuden

Jerusalemin porteille saakka?

Valjastakaa hevoset vaunujen eteen,

te Lakisin asukkaat!

Tytär Siionin synti

on saanut alkunsa teistä,

Lakisiin johtavat

Israelin rikkomusten jäljet.

Antakaa lähtiäislahja Moreset-Gatille!

Aksibin talot tuottavat pettymyksen

Israelin kuninkaille.

Kohta on tuleva valloittaja,

joka alistaa teidät,

Maresan asukkaat.

Adullamin luoliin pakenee

Israelin mahti.

Leikkaa hiuksesi, tytär Jerusalem,

aja pääsi paljaaksi,

sure rakkaita lapsiasi.

Aja pääsi kaljuksi

kuin korppikotkan pää,

sillä lapsesi viedään vieraaseen maahan,

kauas pois sinun luotasi.

 

Voi köyhien sortajia!

 

Voi niitä, jotka hautovat ilkitöitä,

vielä vuoteessaankin miettivät pahoja tekoja!

Aamun tullen he toteuttavat aikeensa,

siihen heillä on valta.

He himoitsevat peltoja ja anastavat niitä,

ottavat haltuunsa toisten taloja.

He ajavat ihmiset perikatoon,

vievät maat keneltä tahtovat.

Sen tähden Herra sanoo:

– Näin olen päättänyt tehdä:

annan onnettomuuden kohdata

noita pahantekijöitä.

Silloin ette voi nostaa iestä

harteiltanne,

ette voi kulkea pystyssä päin,

kovia aikoja ette voi väistää.

 

Silloin teitä pilkataan ja teistä sepitetään valituslaulu:

 

– Loppu on tullut meille,

viholliset saivat maamme,

kaiken meiltä veivät,

tyhjin käsin olla saamme.

 

Niin teillä ei ole enää osaa eikä arpaa siihen maahan, joka kuuluu Herran kansalle.

 

Profeetta väittelee kuulijoidensa kanssa

 

»Älä riehu, profeetta!»

nuo pauhaavat.

»Ei noin pidä profetoida!

Ei tuollainen häpeä

voi kohdata meitä!»

Voiko Jaakobin suku puhua näin?

Onko Herra mielestänne kärsimätön,

jos hän toteuttaa uhkauksensa?

Eivätkö minun sanani ole täynnä hyvyyttä

niitä kohtaan, jotka kulkevat oikeaa tietä?

Vielä äsken te olitte minun kansaani,

nyt te olette nousseet minua vastaan.

Te riistätte viitan niiltä,

jotka elävät kaikessa rauhassa,

käytte niiden kimppuun,

jotka pahaa aavistamatta kulkevat ohitse

eivätkä tee vastarintaa.

Te karkotatte minun kansani äidit

heidän omista kodeistaan.

Heidän lapsiltaan te riistätte ainiaaksi

minun antamani kalliit lahjat.

Menkää tiehenne,

tässä maassa ei teillä enää ole rauhaa!

Saastaisuutenne vuoksi

te syöksette itsenne turmioon,

kauhistuttavaan tuhoon.

Jos joku syöttäisi teille tuulta ja tyhjää

ja sanoisi:

»Saatte nähdä, tulee aika,

jolloin teillä on virtanaan viiniä ja olutta»,

niin te ihastelisitte:

»Tässäpä on oikea profeetta!»

 

Israelin paluu

 

– Minä kokoan sinut, Jaakobin heimo, kaikkialta,

yhdistän Israelista jäljelle jääneet.

Minä johdatan heidät yhteen

kuin lampaat tarhaan,

kuin lauman laitumelle.

Kansaa tungeksii kaikkialla.

Heidän edellään kulkee tien aukaisija,

he raivaavat tiensä,

murtautuvat portista ja lähtevät.

Heidän kuninkaansa kulkee edellä,

Herra johtaa heitä.

 

Jumala ei vastaa

 

Minä sanoin:

– Kuulkaa, te Jaakobin päämiehet,

te Israelin johtajat!

Eikö teidän tulisi tietää,

mikä on oikein?

Mutta te vihaatte hyvää

ja rakastatte pahaa.

Te nyljette ihmisiltä nahan,

revitte lihan heidän luistaan.

Te syötte minun kansani lihaa!

Te kiskotte nahan ihmisten päältä,

rikotte heidän luunsa,

paloittelette heidät kuin lihat kattilaan,

kuin paistin pataan.

Kun te huudatte avuksenne Herraa,

hän ei vastaa teille.

Hän peittää teiltä kasvonsa,

koska tekonne ovat pahat.

 

Näin sanoo Herra profeetoista,

jotka johtavat kansaani harhaan:

– He lupaavat rauhaa,

jos joku antaa heille syötävää,

mutta julistavat pyhän sodan sille,

joka ei anna mitään heidän suuhunsa.

Sen tähden heidät yllättää yö,

jossa ei enää näkyjä nähdä,

heidät peittää pimeys,

jossa ei enää ennusteta.

Heidän aurinkonsa laskee,

ja heidän päivänsä pimenee.

Näkijät joutuvat häpeään,

ja ennustajia pidetään pilkkana.

Synkkinä he peittävät kasvonsa,

sillä Jumala ei vastaa heille.

Mutta minä olen täynnä voimaa ja Herran henkeä,

rohkeasti minä vaadin oikeutta.

Minä ilmoitan Jaakobille sen rikkomukset

ja Israelille sen synnit.

 

Kuulkaa, Jaakobin heimon päämiehet,

kuulkaa, Israelin johtajat!

Te väännätte suoran vääräksi

ja pidätte oikeutta pilkkananne,

te rakennatte Siionia veritöin

ja Jerusalemia vääryyden keinoin.

Lahjuksia vastaan

tämän kaupungin päämiehet jakavat oikeutta,

palkasta sen papit opettavat,

maksusta sen profeetat ennustavat.

Kuitenkin he muka luottavat Herraan ja sanovat:

»Herra on meidän keskellämme.

Onnettomuus ei voi kohdata meitä!»

Teidän tähtenne

Siion kynnetään pelloksi,

Jerusalemista tulee rauniokumpu,

ja temppelivuoren peittää metsä.

 

Tuleva rauhan valtakunta

 

Tulee vielä aika,

jolloin Herran pyhäkön vuori seisoo lujana.

Ylimpänä vuorista se kohoaa,

korkeimpana kukkuloista,

ja kansat virtaavat sinne.

Monet kansat lähtevät liikkeelle sanoen:

»Tulkaa, nouskaamme Herran vuorelle,

nouskaamme Jaakobin Jumalan pyhäkköön!

Hän opastaa meitä tiellään, ja me,

me tahdomme kulkea hänen polkujaan,

sillä Siionista tulee Herran sana

ja Jerusalemista kaikuu Jumalan puhe.»

 

Hän, Herra, ratkaisee kansakuntien riidat,

hän jakaa oikeutta väkeville kansoille

lähellä ja kaukana.

Niin taotaan miekat auran teriksi

ja keihäät vesureiksi.

Yksikään kansa ei enää kohota miekkaa toista vastaan

eikä harjoittele sotataitoja.

Silloin jokainen saa istua mitään pelkäämättä

oman viiniköynnöksensä ja viikunapuunsa alla.

Näin on Herra Sebaot sanonut.

 

Vaikka kaikki kansat palvelisivat

muita jumalia,

niin me palvelemme nyt ja aina

Herraa, Jumalaamme.

 

– Sinä päivänä, sanoo Herra,

minä kokoan ontuvat,

tuon yhteen hajalle joutuneet,

kaikki, joita olen rangaissut.

Ontuvista minä teen maani perillisiä,

hajalle joutuneista väkevän kansan.

Herra on oleva heidän kuninkaansa Siionin vuorella

nyt ja aina.

Sinä vartiopaikka,

tytär Siionin temppelivuori,

sinä saat takaisin entisen valtasi,

Jerusalemin kuninkuuden.

 

Piiritetty Jerusalem

 

Miksi huudat ja vaikeroit, Jerusalem?

Eikö sinulla enää ole kuningasta,

oletko menettänyt neuvonantajasi?

Kipu on iskenyt sinuun kuin synnyttäjään.

Vääntelehdi ja voihki, tytär Siion,

kuin synnyttävä nainen,

sillä sinä joudut ulos kaupungista.

Taivasalla sinun täytyy asua,

Babyloniaan saakka sinun pitää mennä.

Sieltä sinä kuitenkin pelastut,

Herra vapauttaa sinut,

päästää sinut vihollistesi käsistä.

 

Monet kansat kokoavat joukkonsa sinua vastaan

ja sanovat: »Nyt Siion häväistään!

Sen tuho on silmiemme ilo.»

Mutta ne eivät tajua Herran ajatuksia,

eivät ymmärrä hänen tarkoituksiaan:

hän kokoaa kansat kuin lyhteet puimatanterelle.

– Ryhdy puimaan, tytär Siion, sanoo Herra.

Minä teen sinut voimakkaaksi,

annan sinulle rautaiset sarvet ja vaskiset sorkat.

Sinä muserrat monta kansaa

ja tuot saaliin uhriksi Herralle,

niiden rikkaudet maailman valtiaalle.

 

Revi kasvosi verille, saarrettu Siion!

Meidät on piiritetty!

Viholliset lyövät kepillä poskelle

Israelin hallitsijaa.

 

 

 

 


Facebook-ryhmä

Päivän materiaali tulee myös omaan Facebook-ryhmäänsä. Keskustellaan yhdessä!
Liity mukaan Facebook-ryhmään tämän linkin kautta.

Livekirkko

Tämä päivittäinen katkelmajaottelu on Livekirkko ry:n raamatunlukuohjelmasta, jonka perusteella luemme Raamatun kronologisesti kannesta kanteen vuoden aikana.

Meillä on evankeliumi tehtävänä. Livekirkko tarjoaa kristillistä sisältöä ihmisille siellä, missä he ovat.


Raamatunkäännös vuoden 1992 kirkkoraamatun mukaan. Tekijänoikeudet kirkon keskusrahasto.