Päivän teksti

»Tulkaa, palatkaamme Herran luo!

Hän on raadellut, mutta hän myös parantaa,

hän on lyönyt, mutta hän myös sitoo haavat.

Vain päivä tai kaksi, ja hän virvoittaa meidät,

kolmantena päivänä hän nostaa meidät ylös,

ja niin me saamme elää ja palvella häntä.

Ottakaamme opiksemme,

pyrkikäämme tuntemaan Herra!

Hän tulee, se on varmaa

kuin aamun koitto.

Hän tulee kuin sade,

kuin kevätsade, joka kastelee maan.»

 

Rikoksia uskollisuuden sijasta

 

– Mitä minun pitäisi tehdä sinulle, Efraim,

mitä sinulle, Juuda?

Teidän uskollisuutenne on kuin aamupilvi,

kuin kaste, joka kohta haihtuu.

Siksi olen lähettänyt profeettani

lyömään teitä,

olen lähettänyt sanani,

sanan, joka surmaa.

Minun oikeuteni on kirkas kuin valo.

Uskollisuutta minä vaadin, en uhrimenoja,

Jumalan tuntemista, en polttouhreja.

 

Te rikoitte liiton Adamissa,

olitte siellä minulle uskottomia.

Gilead on pahantekijöiden kaupunki,

täynnä veritöiden jälkiä.

Papit ovat kuin rosvojoukko,

joka on asettunut väijyksiin.

He tekevät murhia Sikemin tiellä,

heidän tekonsa ovat iljettäviä!

Israelin heimon keskuudessa

olen nähnyt tapahtuvan kauheita.

Efraim on harjoittanut haureutta,

Israel on saastuttanut itsensä.

Myös sinua, Juuda, odottaa elonleikkuu,

kun minä käännän kansani kohtalon.

 

Kun minä parannan Israelin vammat,

tulevat näkyviin Efraimin rikokset

ja Samarian pahat teot.

Siellä rehottaa valhe ja petos:

varkaat tunkeutuvat taloihin,

rosvojoukot kuljeksivat ryöstellen.

He eivät ajattele,

että minä muistan heidän pahuutensa.

Nyt heidän tekonsa saartavat heidät,

ne odottavat tuomiota minun edessäni.

 

Kuninkaanmurha

 

– He saavat kavaluudellaan kuninkaan hyvälle mielelle,

tekevät valheillaan hovin iloiseksi.

Pettureita kaikki tyynni,

uskottomia kuningastaan kohtaan!

He ovat kuin uuni, jonka leipuri on sytyttänyt:

se hehkuu läpi yön

taikinan alustamisesta happanemiseen asti,

eikä hiillosta tarvitse kohentaa.

Kuninkaamme juhlapäivänä

hänen hovinsa on sairas hehkuvasta viinistä,

hän itse, pahaa aavistamatta,

puristaa kättä pettureiden kanssa.

He ovat tulleet paikalle iskeäkseen.

Väijyessään he olivat kuin uuni,

joka hehkuu läpi yön, vaikka leipuri nukkuu.

Aamulla roihusi ilmituli!

Koko joukko leimuaa kuin uuni:

tuomarinsa he tuhoavat,

kaikki kuninkaansa kaatavat.

Kukaan ei kysy minun tahtoani!

 

Israel turvautuu väärään apuun

 

Efraim sekoittuu muihin kansoihin.

Se on kuin leipä,

jota paistaja ei ole kääntänyt.

Vieraat kuluttavat Efraimilta voimat,

mutta se ei sitä ymmärrä.

Efraimin hiuksissa on jo harmaata,

mutta se ei sitä huomaa.

Israelin ylpeys koituu sille itselleen tuhoksi,

mutta se ei silti palaa Herran, Jumalansa, luo,

ei etsi häntä.

Efraim on kuin kyyhkynen,

tyhmä ja ajattelematon.

Se kutsuu avuksi Egyptiä,

se kulkee Assyriaan.

Mutta minne Efraim meneekin,

minä levitän verkkoni sen päälle,

minä pyydystän sen kuin lintuparven.

Minä rankaisen sitä,

niin kuin olen tehnyt kansalleni tiettäväksi.

 

Israel asettuu Herraa vastaan

 

– Voi israelilaisia, he ovat paenneet luotani!

Tuho kohdatkoon heitä,

koska he ovat nousseet minua vastaan!

Minä tahdoin vapauttaa heidät,

mutta he puhuivat minulle pelkkää valhetta.

He eivät huuda sydämestään minua avuksi

vaan voihkivat vuoteillaan.

He viileskelevät itseään

rukoillessaan minulta viljaa ja viiniä.

Näin he kapinoivat minua vastaan.

Minä kasvatin heidät,

vahvistin heidän käsivartensa,

mutta he suunnittelevat minua vastaan pahaa.

Eivät he käänny minun, Korkeimman, puoleen.

He ovat kuin löystynyt jousi.

Heidän päällikkönsä kaatuvat Egyptissä miekkaan,

sillä he puhuivat julkeita sanoja.

 

Israel joutuu vihollisten käsiin

 

– Nosta torvi huulillesi!

Pyhäkön yllä leijuu onnettomuuden uhka

kuin korppikotka,

sillä kansani on rikkonut minun liittoni,

kapinoinut lakiani vastaan.

Se huutaa minulle: »Jumalani!

Me tunnemme sinut, me olemme Israel!»

Mutta Israel on torjunut hyvän,

siksi vihollinen sitä vainoaa.

 

Israel asettaa itselleen kuninkaita

vastoin minun tahtoani.

Se valitsee virkamiehiä

kysymättä neuvoa minulta.

Hopeastaan ja kullastaan

se tekee itselleen jumalankuvia

omaksi tuhokseen.

Hylkää sonnisi, Samaria!

Minun vihani leimuaa sinua vastaan.

Etkö sinä jo vihdoinkin perkaa pois

tuollaista saastaa!

Israelissa tuo sonni on valmistettu,

seppä sen on tehnyt, ei se ole Jumala.

Pirstaleiksi lyödään Samarian sonni!

 

He kylvävät tuulta,

niittävät myrskyä.

Maasta ei nouse versoja,

kylvöstä ei kypsy viljaa.

Jos maa jotain tuottaakin,

vieraat syövät kaiken suihinsa.

Israel on nielty!

Se on kansojen joukossa kuin astia,

jolla kukaan ei tee mitään.

Israel on käynyt yhtenään Assyriassa,

villiaasi kulkee omia teitään.

Efraim ostaa itselleen rakastajia.

Vaikka efraimilaiset hierovat kauppoja

vieraiden valtojen kanssa,

minä kerään yhteen nämä kaikki.

Kaikki he joutuvat Assyrian kuninkaan sorron alle

ja hupenevat vähiin.

 

Efraim on tehnyt syntiä,

se on rakentanut paljon alttareita,

synniksi ne ovat sille tulleet.

Vaikka minä kirjoittaisin

opetuksiani tuhansittain,

ei Efraim niistä välittäisi.

Halukkaasti se tuo uhreja

ja syö niiden lihaa,

mutta Herra ei niitä hyväksy.

Herra muistaa Efraimin rikokset

ja rankaisee sen synnit:

se joutuu takaisin Egyptiin!

Israel on unohtanut luojansa

ja rakentanut palatseja,

Juuda on linnoittanut monta kaupunkia.

Mutta minä sinkoan tulen niiden kaupunkeihin,

linnoista ei jää jäljelle mitään.

 

Älä iloitse, Israel!

 

– Älä iloitse, Israel, niin kuin muut kansat,

älä juhli, niin kuin ne juhlivat!

Sinä olet ollut uskoton Jumalaasi kohtaan,

kaikilla puimatantereilla olet myynyt itseäsi,

olet koonnut palkkaa huoruudellasi.

Sen tähden puimatanner ja viinikuurna

eivät enää ole sinua varten,

ei tule viiniä sinulle!

Sinä et saa enää jäädä Herran maahan.

Efraim joutuu takaisin Egyptiin,

Assyriassa sen täytyy syödä epäpuhdasta ruokaa.

Se ei enää saa vuodattaa Herralle uhriviiniä,

ei tuoda hänelle teurasuhreja.

Efraimin leipä on kuoleman leipää,

jokainen saastuu, joka sitä syö.

Efraim pitää ruokansa itsellään,

mitään se ei vie Herralle uhriksi.

Miten sinä sitten aiot viettää

juhla-aikoja ja Herran juhlaa?

Katso: ne, jotka pakenevat hävitystä,

joutuvat Egyptiin,

ja Memfis on heidän hautansa!

Heidän kalliit hopeansa peittyvät nokkosiin,

ohdakkeet valtaavat heidän telttapaikkansa.

Rangaistuksen päivä tulee,

tilinteon hetki on ovella,

Israel sen vielä kipeästi tuntee.

 

»Profeetta on menettänyt järkensä,

hengenmies on mieltä vailla!»

– Näin te väitätte.

Te vihaatte minua

omien rikostenne vuoksi.

Minä, profeetta, olen Jumalani asialla,

minä olen Efraimin vartiomies.

Mutta kaikille minun teilleni on viritetty ansa,

Jumalani huoneessakin vihamielisyys kohtaa minut.

Te olette vaipuneet syvälle turmioon

niin kuin gibealaiset muinoin.

Jumala muistaa Efraimin rikokset,

rankaisee sen synnit.

 

Israel ennen ja nyt

 

– Kuin viinirypäleet autiomaassa

oli Israel, kun minä sen löysin.

Kun näin teidän isänne,

he olivat kuin viikunapuun keväthedelmät.

Mutta heti kun he tulivat Baal-Peoriin,

he vihkiytyivät Baalille

ja tulivat inhottaviksi kuin tuo heidän rakastajansa.

Niin kuin lintu lennähtää tiehensä,

niin katoaa Efraimin loisto:

ei enää synnytystä, ei raskautta, ei hedelmöitymistä!

Vaikka Efraim saisikin lapsensa isoiksi,

minä otan ne pois viimeistä myöten.

Voi Efraimia itseään, kun minä käännyn pois!

Kun ensi kerran näin Efraimin,

se oli kuin palmu vehreällä laidunmaalla,

mutta nyt Efraim joutuu viemään lapsensa

surmaajan käsiin.

 

– Anna, Herra, Efraimille – niin, mitä antaisit?

Anna sen naisille hedelmätön kohtu

ja kuivettuneet rinnat!

 

– Gilgalissa paljastui Efraimin koko pahuus,

siellä minä aloin vihata sitä kansaa.

Pahojen tekojen tähden

minä karkotan sen maastani.

En rakasta sitä enää!

Kaikki Efraimin päälliköt ovat niskureita.

 

Efraim on lyöty!

Sen juuret ovat kuivuneet,

se ei enää kanna hedelmää.

Ja vaikka äidit vielä synnyttäisivätkin,

minä surmaan heidän kohtunsa kalliit hedelmät.

 

– Minun Jumalani on hylkäävä Efraimin,

koska se ei ole kuunnellut häntä.

Kansojen seassa se joutuu kiertelemään.

 

Israel tuhoutuu

 

Israel oli kukoistava viiniköynnös,

joka kantoi paljon hedelmää.

Mitä runsaammin se tuotti hedelmää,

sitä enemmän se rakensi alttareita.

Mitä vauraammaksi maa tuli,

sitä komeampia patsaita Israel pystytti.

Se luisui eroon Jumalasta,

nyt se saa katua.

Herra kaataa sen alttarit,

lyö murskaksi sen patsaat.

 

Nyt he sanovat:

»Meillä ei ole enää kuningasta,

koska emme ole totelleet Herraa,

mutta mitä hyötyä meillä enää olisi kuninkaasta!»

Tyhjiä ovat kuninkaat puhuneet,

vannoneet väärin, tehneet liittoja.

Mutta tuomio on versonut

kuin myrkkykasvi pellon vaossa.

 

Bet-Avenin sonninkuvien vuoksi

Samarian asukkaat joutuvat pelon valtaan.

Kansa valittaa ja Samarian papit puhkeavat huutoon,

sillä kaupungin loisto on mennyttä.

Kansa kaikkineen viedään Assyriaan,

annetaan lahjana suurkuninkaalle.

Efraim saa surkean lopun,

Israelin suunnitelmat sortuvat.

Samaria ja sen kuningas tuhoutuvat,

huuhtoutuvat pois kuin lastu aaltoihin.

Bet-Avenin uhrikukkulat hävitetään,

sillä ne ovat olleet Israelille synniksi.

Orjantappuraa ja ohdaketta

on kasvava niiden alttareilla.

Ihmiset sanovat vuorille: »Peittäkää meidät»,

ja kukkuloille: »Kaatukaa meidän päällemme!»

 

– Israel, sinä olet tehnyt syntiä

Gibean päivistä asti,

et ole yhtään muuttunut.

Saat olla varma, että Gibeassa syttyy sota

ja se tuhoaa vääryydentekijät.

Minä rankaisen sinua

niin kuin katson oikeaksi.

Kansat kokoontuvat sinua vastaan,

sinut vangitaan kaksinkertaisen rikoksesi vuoksi.

 

Efraim oli kuin vankka hieho,

puimaan opetettu.

Kun tulin sen luo ja näin sen vahvan niskan,

minä valjastin sen.

Juuda kynti, Jaakob äesti.

Minä sanoin:

»Kylväkää oikeudenmukaisuutta,

korjatkaa uskollisuutta!

Raivatkaa itsellenne uudispelto!

Nyt on aika etsiä minua, Herraa,

minä tulen varmasti

ja annan teille siunauksen sateen.»

Mutta te olette kyntäneet jumalattomuuden peltoa,

korjanneet vääryyden satoa,

syöneet valheen hedelmää.

Te olette luottaneet omiin neuvoihinne

ja suureen sotajoukkoonne.

Teidän maassanne nousee taistelun pauhu,

linnoituksenne tuhotaan

niin kuin Salman tuhosi sodan päivinä Bet-Arbelin.

Siellä äidit lapsineen ruhjottiin kuoliaaksi.

Samoin käy Betelille

teidän määrättömän pahuutenne tähden.

Aamunkoitteessa isketään kuoliaaksi

Israelin kuningas.

 

 

 

 


Facebook-ryhmä

Päivän materiaali tulee myös omaan Facebook-ryhmäänsä. Keskustellaan yhdessä!
Liity mukaan Facebook-ryhmään tämän linkin kautta.

Livekirkko

Tämä päivittäinen katkelmajaottelu on Livekirkko ry:n raamatunlukuohjelmasta, jonka perusteella luemme Raamatun kronologisesti kannesta kanteen vuoden aikana.

Meillä on evankeliumi tehtävänä. Livekirkko tarjoaa kristillistä sisältöä ihmisille siellä, missä he ovat.


Raamatunkäännös vuoden 1992 kirkkoraamatun mukaan. Tekijänoikeudet kirkon keskusrahasto.