Päivän teksti
Itkuvirsi hävitetylle Jerusalemille
Voi! Miten yksin onkaan nyt kaupunki,
ennen niin täynnä väkeä!
Kansojen valtiatar
on kuin leski.
Maitten ruhtinatar
tekee orjan työtä.
Hän itkee katkerasti yössä,
kyyneleet vierivät hänen poskillaan.
Yksikään hänen ystävistään
ei ole lohduttamassa.
Kaikki ovat hänet pettäneet,
kääntyneet vihollisiksi.
Kauan sai Juuda jo kärsiä vaivaa ja kurjuutta,
nyt se on vielä viety pois maastaan,
se asuu vieraiden kansojen seassa
eikä lepoa löydä.
Vainoojat saavuttivat Juudan,
pakotietä ei ollut.
Siionin tiet surevat,
kukaan ei tule juhliin.
Kaikki hänen porttinsa ovat autioina,
hänen pappinsa huokaavat,
neidot valittavat.
Katkera on Siionin kohtalo.
Hänen vihamiehensä ovat ottaneet vallan,
hänen vihollisillaan ei ole hätää.
Herra itse antaa Siionin kärsiä
sen monien syntien tähden.
Lapsetkin otettiin vangiksi,
vihollinen vei heidät pois.
Kadottanut on tytär Siion
kaiken loistonsa.
Hänen ruhtinaansa ovat kuin peurat,
jotka eivät laidunta löydä,
jotka voimattomina yrittävät paeta
metsästäjä kintereillään.
Kurjuutensa ja kodittomuutensa päivinä
Jerusalem muistaa
kaiken sen hyvän, mitä hänellä oli ollut
muinaisista ajoista asti.
Nyt, kun hänen väkensä kaatui vihollisen käsiin,
kukaan ei tullut avuksi.
Viholliset vain pilkaten nauroivat
nähdessään hänen loppunsa.
Raskaasti on Jerusalem rikkonut,
kaikki surkuttelevat hänen kohtaloaan.
Kaikki, jotka ennen kunnioittivat häntä, nyt halveksivat,
kun näkevät hänet alastomana.
Itsekin hän huokaa
ja kääntää kasvonsa pois.
Saasta tahrii hänen hameensa liepeet.
»Kuinka näin saattoikaan käydä!»
Syvälle, syvälle hän on vajonnut.
Kukaan ei lohduta häntä.
»Herra, katso minun kurjuuttani!
Katso, kuinka vihollinen ylvästelee!»
Vihollinen kävi käsiksi
hänen aarteisiinsa.
Hän joutui näkemään,
kuinka muukalaiset tunkeutuivat pyhäkköön,
vaikka sinä, Herra, olit säätänyt,
ettei yksikään muukalainen saa astua seurakuntasi keskelle.
Jerusalem vaikeroi,
koko Jerusalem etsii ruokaa.
Ihmiset antavat aarteensa leipäpalasta
pysyäkseen hengissä.
»Katso minua, Herra! Katso,
miten onneton olen.»
Kaikille ohikulkijoille hän huutaa:
»Pysähtykää, katsokaa!
Onko kipua sen kivun vertaista,
joka on kannettavakseni pantu?
Herra rankaisi minua
hehkuvan vihansa päivänä.
»Korkeudesta Herra lähetti tulen,
painoi sen luihini asti.
Hän levitti verkon jalkojeni ansaksi,
en voinut paeta.
Hän jätti minut virumaan hylättynä,
voimattomana päivästä päivään.
»Herra piti lukua minun synneistäni,
hänen kätensä solmi ne yhteen
kahleeksi minun kaulaani.
Voimani hän mursi.
Hän jätti minut orjuuteen,
en voi nousta.
»Herra hylkäsi uljaat soturini,
jotka olivat muurieni sisällä.
Hän kokosi mahtavat joukot minua vastaan
murskaamaan väkevät soturini.
Niin kuin rypäleet poljetaan viinikuurnassa,
niin polki Herra jalkoihinsa neitsyen, tytär Juudan.
»Kaiken tämän tähden minä itken,
silmäni vuotavat vettä.
Ei ole ketään, joka lohduttaisi,
ei ketään, joka sieluni virvoittaisi.
Kaikki poikani on lyöty maahan,
niin väkevä oli vihollinen.»
Anoen ojentaa Siion käsiään,
mutta kukaan ei auta häntä.
Herra käski naapurikansat
Jaakobin kimppuun.
Jerusalem on tullut saastaksi
niiden silmissä.
»Oikein on Herra tehnyt,
olen kapinoinut hänen käskyjään vastaan.
Kuulkaa siis, kaikki kansat,
katsokaa kipuani!
Neidot ja nuoret miehet
on viety vankeina pois.
»Minä kutsuin ystäviäni avuksi,
mutta he pettivät minut.
Pappini ja vanhimpani kuolivat nälkään
minun muurieni sisällä
etsiessään ruokaa
henkensä pitimiksi.
»Katso, Herra, mihin hätään olen joutunut!
Sisintäni polttaa tuska,
sydän kääntyy rinnassani –
miten uppiniskainen olenkaan ollut!
Kujilla ja teillä vei miekka minulta lapset,
sisällä taloissa raivosi rutto.
»Kuule, kuinka minä vaikeroin,
kukaan ei lohduta!
Viholliseni ovat kuulleet onnettomuudestani
ja iloitsevat siitä, että sinä sen lähetit.
Sinä olet antanut tulla päivän, josta varoitit.
Mutta käyköön heidän samoin kuin minun!
»Tulkoon kaikki heidän pahuutensa
sinun tietoosi!
Tee sinä heille, niin kuin teit minulle
syntieni tähden.
Lakkaamatta minä huokaan,
sydämeni on sairas.»
Herra on lyönyt kuin vihollinen
Voi! Vihansa pilveen Herra on peittänyt
tytär Siionin!
Taivaasta maahan hän heitti
sinut, Israelin kruunun.
Vihansa päivänä hän ei säästänyt
koroketta, joka on hänen valtaistuimensa edessä.
Herra tuhosi säälimättä
kaikki Jaakobin asuinsijat,
vihassaan hän repi raunioiksi
Juudan linnoitukset,
hajotti ne maahan.
Herra häpäisi kuningaskunnan ja sen ruhtinaat.
Vihasta hehkuen hän mursi
Israelin voiman ja vallan,
hän veti pois suojelevan kätensä,
kun vihollinen saapui.
Hän poltti Jaakobin kuin liekehtivä tuli,
joka nielee kaiken.
Hän jännitti jousensa kuin vihollinen,
valmiina ampumaan nuolen.
Kuin vihamies hän tappoi
kaiken, mistä silmä oli iloinnut.
Kiivaudessaan hän sytytti tuleen
Siionin tyttären majan.
Herra oli kuin vihollinen,
hän teki lopun Israelista,
hävitti kaikki sen palatsit,
tuhosi sen linnoitukset.
Hän täytti Juudan
surulla ja murheella.
Oman majansa hän tuhosi, hävitti puutarhansa,
löi maan tasalle pyhäkkönsä.
Juhlapäivän ja sapatin
hän antoi unohtua Siionissa.
Kauhistuttavassa vihassaan hän hylkäsi
kuninkaan ja papit.
Myös oman alttarinsa hän jätti,
hylkäsi temppelinsä.
Hän antoi vihollisen käsiin
palatsit ja muurit.
Silloin kaikui Herran huoneessa melu ja meteli
kuin juhlapäivänä ikään.
Herra oli päättänyt hävittää
Siionin muurit.
Tarkoin hän tiesi, mitä teki.
Ei hän vetänyt kättään tuhoamasta:
valli ja muuri itkivät kohtaloaan,
yhdessä ne sortuivat.
Portit ovat kaatuneet maahan,
hän särki niiden salvat.
Kuningas ja ruhtinaat ovat vieraalla maalla,
enää ei opeteta Jumalan lakia,
enää eivät profeetat
saa näkyjä Herralta.
Maassa istuvat vaiti
Siionin vanhimmat.
He sirottelevat multaa hiuksiinsa,
pukeutuvat säkkivaatteeseen.
Maahan painavat päänsä
Jerusalemin nuoret tytöt.
Silmäni riutuvat kyynelistä,
sisintäni polttaa tuska.
Voimani valuvat maahan
kansani sortumisen tähden.
Lapset ja imeväiset nääntyvät
kaupungin kaduilla.
He sanovat äidilleen: »Anna leipää,
anna viiniä!»
He vaipuvat maahan kaupungin kaduille
kuin kuolettavasti haavoittuneet
ja heittävät henkensä
äidin sylissä.
Mitä minä sanoisin sinulle, tytär Jerusalem,
mihin vertaisin sinua?
Kenen kohtaloa muistuttaa sinun kohtalosi, Siion,
mistä löydän lohdutuksen sanat?
Suuri kuin meri on sinun vammasi,
kuka voi parantaa sinut?
Profeettojesi näyt olivat
petosta ja harhaa.
Syntiäsi he eivät paljastaneet,
eivät kääntäneet kohtaloasi.
Vääriä ja eksyttäviä
olivat heidän ennussanansa.
Ohikulkijat lyövät käsiään yhteen,
pilkkaavat sinua.
He viheltävät ja pudistavat päätään
katsellessaan tytär Jerusalemia:
»Tämäkö on se kaupunki, jota sanottiin
kauneudessaan täydelliseksi, koko maan iloksi?»
Kaikki sinun vihollisesi
ilkkuvat sinua.
He viheltävät, irvistelevät ja sanovat:
»Nyt me olemme sinut tuhonneet!
Vihdoinkin on tullut päivä, jota odotimme.
Omin silmin saimme sen nähdä!»
Herra teki sen, minkä oli aikonut,
hän toteutti sanansa,
jonka oli ilmoittanut jo kauan sitten.
Säälimättä hän hajotti sinut,
antoi vihollisillesi riemuvoiton,
vihamiehillesi täyden vallan.
Huutakaa Herraa, huutakaa sydämenne pohjasta,
te Siionin muurit!
Anna kyyneltesi virrata kuin puro
päivät ja yöt,
vailla hetkenkään lepoa, Siion!
Älkööt silmäsi kuivuko.
Nouse, huuda ja valita yöllä,
jokaisen vartiovuoron aikaan.
Vuodata sydämesi tuska
Herran kasvojen eteen.
Kohota kätesi häntä kohti
lastesi elämän puolesta.
Heitä viruu joka kadunkulmassa,
he nääntyvät nälkään.
»Katso, Herra! Katso,
kenelle olet tämän tehnyt!
Naiset syövät oman ruumiinsa hedelmät,
omat lapsensa, itse synnyttämänsä!
Herran temppelissä tapetaan
papit ja profeetat!
»Katujen pölyssä makaavat
lapset ja vanhukset.
Neidot ja nuoret miehet
ovat kaatuneet miekkaan.
Sinä iskit heidät hengiltä vihasi päivänä,
teurastit säälimättä.
»Kaikki, joita sydämeni kauhistuu,
sinä kutsuit tänne kuin juhlaan.
Herran vihan päivänä ei ollut pelastunutta,
kukaan ei päässyt pakoon.
Voi lapsiani, jotka synnytin ja kasvatin!
Vihollinen teki heistä lopun.»
Facebook-ryhmä
Päivän materiaali tulee myös omaan Facebook-ryhmäänsä. Keskustellaan yhdessä!
Liity mukaan Facebook-ryhmään tämän linkin kautta.
Livekirkko
Tämä päivittäinen katkelmajaottelu on Livekirkko ry:n raamatunlukuohjelmasta, jonka perusteella luemme Raamatun kronologisesti kannesta kanteen vuoden aikana.
Meillä on evankeliumi tehtävänä. Livekirkko tarjoaa kristillistä sisältöä ihmisille siellä, missä he ovat.
Raamatunkäännös vuoden 1992 kirkkoraamatun mukaan. Tekijänoikeudet kirkon keskusrahasto.
