Päivän teksti
Älä ole kerkeä kieleltäsi
äläkä puhu harkitsematta Jumalan edessä,
sillä Jumala on taivaassa ja sinä olet maan päällä.
Olkoot sanasi sen vuoksi harvat.
Sillä »paljosta työstä saa levottomia unia,
paljosta puheesta kuuluu tyhmän ääni».
Kun teet Jumalalle lupauksen,
niin täytä se viivyttelemättä,
sillä hän ei mielly tyhmiin.
Täytä siis, minkä lupaat.
On parempi olla lupaamatta
kuin luvata ja jättää lupaus täyttämättä.
Älä anna suusi saattaa itseäsi syylliseksi,
älä sano Jumalan sanansaattajalle:
»Minä tein sen vahingossa.»
Miksi ärsyttäisit puheellasi Jumalan
tuhoamaan kättesi aikaansaannokset?
Totisesti: paljot puheet ovat vain unta ja turhuutta.
Totisesti: pelkää sinä Jumalaa!
Mielivalta yhteiskunnassa
Jos näet, että maakunnassasi sorretaan köyhää ja loukataan lakia ja oikeutta, niin älä ihmettele:
Viranomainen valvoo toista
ja ylemmät heitä molempia.
Kaikitenkin on hyväksi,
että asuttua maata hallitsee kuningas.
Rikkaus on turhaa
Joka rakastaa rahaa, ei saa sitä kyllin,
eikä se, joka rakastaa rikkautta, saa voittoa tarpeekseen.
Tämäkin on turhuutta.
Kun omaisuus karttuu, karttuvat sen syöjätkin.
Mitä iloa siitä on omistajalleen,
paitsi että saa nähdä sen kuluvan?
Uurastavan uni on makea,
söipä hän vähän tai paljon,
mutta rikkaalta kylläisyys vie unen.
Olen nähnyt kipeän kärsimyksen auringon alla: rikkaus oli annettu omistajalleen onnettomuudeksi. Kohtalon iskusta hän menetti rikkautensa, ja vaikka hänellä oli poika, ei tämän käsiin jäänyt mitään. Rikkaan oli täältä lähdettävä yhtä alastomana kuin hän oli äitinsä kohdusta tullut, eikä hän voinut viedä mukanaan mitään siitä, minkä oli vaivaa nähden koonnut. Juuri tämä on kipeä kärsimys: sellaisena kuin hän oli tullut, hänen oli myös lähdettävä. Mitä hyötyä oli siis siitä, että hän oli nähnyt vaivaa – tuulen hyväksi! Kaikki päivänsä hän kulutti pimeässä huolia kantaen, vaivaa ja murhetta kärsien.
Niinpä olenkin havainnut, että on oikein ja paikallaan syödä ja juoda ja nauttia elämästä kaiken sen vaivan keskellä, jota ihminen näkee vähinä Jumalan antamina elinpäivinään auringon alla; sellainen on hänen osansa. Jumalan lahja on sekin, että hän antaa rikkautta ja omaisuutta ja sallii ihmisen käyttää sitä ja saada siitä osansa ja iloita kaiken vaivannäön keskellä. Kun Jumala täyttää mielen iloa tuottavilla askareilla, ei ihminen ehdi ajatella elinpäiviensä kulumista.
Minä näin auringon alla muutakin onnettomuutta, joka painaa ihmistä raskaasti. Oli mies, jolle Jumala oli antanut rikkautta, omaisuutta ja kunniaa niin ettei häneltä puuttunut mitään, mitä hän saattoi haluta. Mutta Jumala ei sallinut hänen nauttia siitä, vaan kaiken sai nautittavakseen vieras. Tämä on turhuutta ja kipeä kärsimys. Vaikka mies saisi sata lasta ja eläisi lukemattomia vuosia – niin monta kuin ihmisen suinkin on mahdollista elää – niin jos hän ei kaikesta tästä huolimatta saa tyydytystä elämästään eikä edes kunniallista hautausta, minä sanon: kuolleena syntynyt on häntä onnellisempi. Turhaan se tulee ja pimeään menee, ja pimeään sen nimi peittyy, eikä se ole nähnyt aurinkoa eikä tajunnut mitään; mutta sen lepo on syvempi kuin hänen. Vaikka tuo mies eläisi kaksi kertaa tuhat vuotta, hän ei saisi elämästään iloa: eivätkö kaikki ole matkalla samaan paikkaan? Kaikki ihmisen vaivannäkö menee samaan nieluun, eikä se kita koskaan täyty.
Mitä etua viisaalla on tyhmän rinnalla,
mitä hyötyä on nöyrälle siitä,
että hän elää esikuvana muille?
Minkä silmä jo näkee, on parempi
kuin se, mitä mieli havittelee.
Tämäkin on turhuutta ja tuulen tavoittelua.
Avuttomuus kohtalon edessä
Kaikelle, mikä on olemassa, on annettu nimi jo kauan sitten, ja edeltäkäsin on säädetty, mitä ihmisestä tulee. Ei hän voi käräjöidä vahvempaansa vastaan. Mitä enemmän on sanoja, sitä enemmän turhuutta. Mitä hyötyä siitä on ihmiselle? Kuka tietää, mikä on ihmiselle hyväksi hänen vähinä ja turhina elinpäivinään, jotka hän viettää varjon tavoin? Entä kuka pystyy kertomaan ihmiselle, mitä seuraa hänen jälkeensä auringon alla?
Mikä on hyvää?
Hyvä maine on parempi kuin kallis öljy
ja kuolinpäivä parempi kuin synnyinpäivä.
Parempi on mennä surutaloon kuin pitoihin,
koska surutalossa näkee, mikä on kaikkien kohtalo.
Jokainen, joka elää, painakoon sen mieleensä.
On parempi murehtia kuin nauraa,
sillä sydämelle on hyväksi, että kasvot ovat murheelliset.
Viisaan sydän on surutalossa,
tyhmän sydän huvipaikoissa.
On parempi kuulla viisaan nuhteita
kuin tyhmien hymistystä.
Orjantappuroiden rätinää padan alla
on tyhmän nauru.
Turhuutta sekin.
Väärä voitto tekee viisaankin hulluksi,
lahjonta turmelee mielen.
On parempi lopettaa puhuminen kuin aloittaa,
maltti on mahtailua parempi.
Älä vähällä vihastu,
sillä kauna pesiytyy tyhmän rintaan.
Älä kysele, miksi asiat ennen olivat paremmin kuin nyt,
sillä et sinä viisauttasi sitä kysy.
Viisaus on yhtä arvokas kuin peritty omaisuus,
vieläpä arvokkaampikin täällä auringon alla elävälle,
sillä viisauden varjossa on kuin rahan varjossa.
Viisaus vain on sikäli rahaa hyödyllisempi,
että se pitää omistajansa hengissä.
Katso Jumalan tekoja:
kuka voi suoristaa sen, minkä hän on käyräksi tehnyt?
Hyvänä päivänä iloitse
ja pahana päivänä muista,
että Jumala on antanut ne molemmat.
Ei ihminen voi moittia Jumalaa.
Kultainen keskitie
Tämänkin minä olen nähnyt turhina elinpäivinäni:
hurskas hukkuu, vaikka on elänyt oikein,
jumalaton elää pahuudestaan huolimatta kauan.
Älä ole liian hurskas
äläkä esiinny ylen viisaana:
miksi tekisit elämäsi autioksi?
Älä liikaa poikkea laista
äläkä ole tyhmä:
miksi kuolisit ennen aikaasi?
Sinun on paras pitää kiinni toisesta
hylkäämättä toistakaan:
Jumalaa pelkäävä onnistuu molemmissa.
Viisaus on viisaalle vahvempi apu
kuin kaupungin kymmenen mahtimiestä.
Maan päällä ei ole yhtäkään niin hurskasta,
että hän tekisi aina vain hyvää eikä koskaan syntiä.
Älä kuuntele kaikkea mitä puhutaan,
ettet joutuisi kuulemaan sitäkin, miten palvelijasi kiroaa sinua.
Muistathan ne monet kerrat,
jolloin sinä itse olet kironnut muita.
Kaiken tämän olen viisauden avulla koetellut. Minä sanoin: »Tahdon tulla viisaaksi.» Mutta viisaus pysytteli tavoittamattomissa.
Kaukana on kaiken sisin olemus,
syvällä, syvällä – kuka voi sen löytää?
Minä ryhdyin itsekseni pohtimaan ja etsimään viisautta ja kaiken lopputulosta ja ymmärsin, että jumalattomuus johtuu järjettömyydestä ja tyhmyys mielen sokaistumisesta.
Kokemuksia naisesta
Minä havaitsin:
Kuolemaakin katkerampi on nainen.
Hän on pyydys,
hänen sydämensä on ansa,
hänen kätensä ovat kahleet.
Jumalalle mieluinen hänet välttää,
mutta synnintekijä takertuu hänen verkkoonsa.
Katso – sanoi Saarnaaja – tämän minä totesin, kun kohta kohdalta pyrin tulokseen: en löytänyt, mitä kaiken aikaa etsin, ihmistä. Tuhannen joukosta minä löysin yhden, mutta koko määrästä en ainoatakaan naista. Vain tämän minä sain selville: Jumala on luonut ihmiset suoriksi, mutta itse he punovat kieroja juonia.
Hallitsija ja alamainen
Kuka on viisaan veroinen,
kuka osaa selittää asiat?
Viisaus kirkastaa ihmisen kasvot,
mutta röyhkeys ne vääristää.
Tottele kuninkaan käskyä:
olet vannonut hänelle uskollisuutta
Jumalan nimen kautta.
Älä luovu hänestä vähällä
äläkä sekaannu pahoihin hankkeisiin,
sillä hän tekee mitä tahtoo.
Kuninkaan sana on laki.
Kuka voi vaatia hänet tilille siitä, mitä hän tekee?
Se, joka pitää hänen käskynsä,
ei halua tietää juonitteluista.
Viisaan sydän kyllä tietää, milloin toimia ja miten,
sillä joka asialla on aikansa ja tapansa.
Mutta ihmistä painaa kiusaava taakka:
hän ei tiedä, mitä tulevaisuudessa tapahtuu
eikä miten se tapahtuu –
kuka voi sen hänelle kertoa?
Ihminen ei ole tuulen valtias,
ei hän pysty sitä pidättämään,
eikä kukaan hallitse kuolemansa hetkeä.
Sodasta ei ole pääsyä,
eikä synti päästä tekijäänsä vapaaksi.
Tämän kaiken minä havaitsin
tarkkaillessani, mitä auringon alla tapahtuu
aikana, jolloin ihminen hallitsee toista
tämän onnettomuudeksi.
Oikeus ei toteudu
Sitten minä näin, miten jumalattomat tulivat ja tunkeutuivat pyhäkköön. Palatessaan he kerskailivat kaupungilla teostaan. Turhuutta kaikki. Milloin pahaa tekoa ei pian seuraa rangaistus, ihmiset rohkaistuvat pahantekoon: moni syntinen tekee pahaa sata kertaa ja elää silti kauan. Tiedän kuitenkin, että Jumalaa pelkäävälle käy hyvin hänen jumalanpelkonsa johdosta, ja tiedän myös, että jumalattomalle ei käy hyvin: koska hän ei pelkää Jumalaa, hänen elinpäivänsä häipyvät kuin pakeneva varjo.
Turhuutta on maan päällä tämäkin: on hurskaita, joiden käy niin kuin he olisivat tehneet vääryyttä, ja on jumalattomia, joiden käy niin kuin he olisivat tehneet oikein. Minä sanon: se on turhuutta. Niinpä minä ylistin iloa, koska ihmisellä ei ole auringon alla muuta onnea kuin syödä ja juoda ja iloita. Tämä ilo seuraa häntä kaiken vaivannäön keskellä niinä elinpäivinä, jotka Jumala on hänelle antanut auringon alla.
Kun koetin perehtyä viisauteen ja tutkistella sitä työtä, jota ihminen maan päällä yötä päivää tekee saamatta untakaan silmiinsä, niin havaitsin, ettei ihminen voi käsittää Jumalan tekoja, sitä mitä auringon alla tapahtuu; vaikka ihminen kuinka ponnistelee yrittäessään ymmärtää, ei hän käsitä. Ja vaikka viisas väittäisikin ymmärtävänsä, ei hän kuitenkaan ymmärrä.
Facebook-ryhmä
Päivän materiaali tulee myös omaan Facebook-ryhmäänsä. Keskustellaan yhdessä!
Liity mukaan Facebook-ryhmään tämän linkin kautta.
Livekirkko
Tämä päivittäinen katkelmajaottelu on Livekirkko ry:n raamatunlukuohjelmasta, jonka perusteella luemme Raamatun kronologisesti kannesta kanteen vuoden aikana.
Meillä on evankeliumi tehtävänä. Livekirkko tarjoaa kristillistä sisältöä ihmisille siellä, missä he ovat.
Raamatunkäännös vuoden 1992 kirkkoraamatun mukaan. Tekijänoikeudet kirkon keskusrahasto.
