Päivän teksti
Neuvoja hallitsijalle
Niskoittelija, johon nuhteet kilpistyvät,
musertuu hetkessä, eikä apua tule.
Kun oikeamieliset menestyvät, kansa iloitsee,
kun jumalaton hallitsee, se huokaa.
Joka viisautta rakastaa, on isänsä ilo,
varansa tuhlaa, joka käy porttojen luona.
Oikeudenmukainen kuningas pitää maan pystyssä,
veroja kiskova hävittää sen.
Joka puhuu toiselle mielin kielin,
virittää verkon hänen tielleen.
Pahantekijä joutuu tekojensa vangiksi,
oikeamielinen kulkee iloiten tietään.
Oikeamielinen ymmärtää köyhää,
jumalaton ei hänen huolistaan piittaa.
Kiihottajat villitsevät kaupungin,
mutta viisaat tyynnyttävät vihan.
Jos viisas ryhtyy käräjöimään tyhmän kanssa,
tämä räyhää tai nauraa, sopua ei tule.
Jotka verta janoavat, ne nuhteetonta vihaavat,
mutta kunnon ihmiset puolustavat häntä.
Tyhmä päästää vihansa valloilleen,
viisas malttaa ja hillitsee vihansa.
Jos hallitsija kuuntelee valheita,
on hovissa kohta pelkkiä lurjuksia.
Pane köyhä ja riistäjä vieretysten:
kummankin silmiin on Herra antanut valon.
Jos kuningas hankkii oikeutta köyhille,
hänen valtansa on vahva ja vakaa.
Keppi ja nuhtelu antavat viisautta,
kuritta kasvanut poika on äitinsä häpeä.
Mitä enemmän jumalattomia, sitä enemmän rikoksia,
mutta hurskaat saavat nähdä heidän kukistuvan.
Ojenna poikaasi, se on onneksesi,
saat hänestä paljon iloa.
Ellei profeettoja ole, kansa villiintyy,
onnellinen se, joka Herran lakia seuraa.
Ei orjaa puheella ojenneta:
hän tajuaa sen muttei tottele.
Moni puhuu ennen kuin ajattelee –
tyhmyristäkin on enemmän toivoa.
Joka orjaansa jo nuoresta hemmottelee,
saa hänestä lopulta mieliharmin.
Äkkipikainen panee alulle riidan,
kiivaalle kertyy rikkomuksia.
Ylpeys vie nöyryytykseen,
vaatimaton saa kunniaa.
Joka varasta auttaa, vetää ylleen kirouksen:
kun todistajia kutsutaan, hän vaikenee.
Joka ihmisiä pelkää, on pelkonsa vanki,
joka luottaa Herraan, on turvassa.
Monet pyrkivät hallitsijan puheille,
mutta oikeus tulee yksin Herralta.
Väärämielinen on hurskaalle kauhistus,
niin myös suoran tien kulkija jumalattomalle.
Agurin sanat
Massalaisen Agurin, Jaken pojan, sanat. Tämä mies puhui näin.
Miten olenkaan uurastanut, Jumala!
Miten olenkaan uurastanut, yli voimieni!
Minä olen järjetön luontokappale,
olen vailla ihmisen ymmärrystä.
Minä en ole saanut oppia viisautta
enkä ole päässyt tuntemaan Pyhää.
Kuka on noussut taivaaseen ja palannut sieltä?
Kuka on koonnut käsiinsä tuulen?
Kuka viittansa sisään kietonut vedet?
Kuka pannut paikoilleen maan ääret?
Mikä on hänen nimensä, mikä hänen poikansa nimi?
Sinä tiedät kyllä.
Jumalan jokainen sana on tulessa koeteltu,
hän on niiden kilpi, jotka häneen turvaavat.
Hänen sanoihinsa älä lisää mitään –
hän vaatii sinut tilille, ja petoksesi tulee julki.
Kahta minä sinulta pyydän –
niin kauan kuin elän, älä niitä kiellä:
pidä minusta kaukana vilppi ja valhe,
älä anna köyhyyttä, älä rikkauttakaan.
Anna ruokaa sen verran kuin tarvitsen.
Jos saan kovin paljon, saatan kieltää Jumalan
ja kysyä mielessäni: »Mikä on Herra?»
Jos ylen määrin köyhdyn, saatan varastaa
ja vannoa väärin, rikkoa Jumalani nimeä vastaan.
Älä panettele isännälle hänen orjaansa,
ellet halua kirousta taakaksesi.
Voi niitä, jotka isäänsä kiroavat
eivätkä äitiänsä siunaa,
voi niitä, jotka pitävät itseään puhtaina,
vaikka eivät ole likaansa pesseet,
voi niitä, jotka katsovat ylpein silmin
ja kopeasti kohottavat luomiaan,
voi niitä, jotka teroittavat hampaansa miekoiksi
ja täyttävät leukansa purevilla veitsillä
hävittääkseen heikot maan päältä,
köyhät ihmisten joukosta!
Verenimijällä on kaksi tytärtä,
kumpikin vaatii: »Lisää! Lisää!»
Kolme on alati kyltymätöntä,
neljä, jotka eivät sano: »Jo riittää»:
tuonela, hedelmätön kohtu,
maa, joka janoaa sateenkin jälkeen,
ja tuli, joka ei sano: »Jo riittää.»
Joka katsoo isäänsä karsain silmin
ja kyräillen kuuntelee äitinsä neuvoja,
siltä korpit repivät silmät,
ja kotkan poikaset syövät ne.
Kolme on, joita en käsitä,
neljä, jotka ylittävät ymmärrykseni:
kotkan tie taivaalla,
käärmeen tie kalliolla,
laivan tie ulapalla,
miehen tie nuoren neidon luo.
Entä uskoton vaimo:
hän syö, pyyhkii suunsa
ja sanoo: »En minä mitään tehnyt.»
Kolme on, joista maa järkkyy,
neljä, joiden alla se ei kestä:
orja, joka kohoaa hallitsijaksi,
houkka, joka pääsee rikkauden makuun,
hyljitty nainen, joka pääsee naimisiin,
ja orjatar, joka syrjäyttää emäntänsä.
Neljä on maan päällä vähäistä
mutta silti viisasta viisaampaa.
Muurahaisilla ei ole paljon voimaa,
mutta kesällä ne keräävät ruokansa.
Tamaanit ovat pieniä ja mitättömiä,
mutta pesänsä ne tekevät kallioon.
Heinäsirkoilla ei ole kuningasta,
mutta ne liikkuvat kuin armeija.
Sisiliskoa voit pitää käsissäsi,
mutta se asustaa kuninkaanlinnoissa.
Kolme on, jotka liikkuvat ylväästi,
neljä, joilla on uljas käynti:
leijona, urhein eläimistä,
joka ei väisty kenenkään tieltä,
kauris ja pää pystyssä kulkeva kukko
ja kuningas, joka astuu kansansa eteen.
Jos mielit kerskua – syystä tai syyttä –
pane käsi suullesi ja ole vaiti.
Jos kirnuat kermaa, tulee voita,
jos väännät nenää, tulee verta,
jos lietsot vihaa, tulee sota.
Lemuelin sanat
Lemuelin, Massan kuninkaan, sanat. Nämä sanat hän oppi äidiltään, joka kasvatti häntä.
Poikani, sinä, jonka synnytin,
jota rukoilin, kuule tämä:
Älä tuhlaa voimaasi naisiin,
älä jaa sitä kuninkaiden tuhoajille.
Ei sovi kuninkaille, Lemuel,
ei sovi kuninkaille viinin juonti
eikä ruhtinaille olutmaljan kallistelu.
Juopuessaan he unohtavat lait
ja jättävät köyhät oikeutta vaille.
Olut sopii onnettomalle,
viini sille, jonka mieli on katkera.
Juodessaan hän unohtaa kurjuutensa
eikä mieti murheitaan.
Avaa sinä suusi hiljaisten puolesta,
hanki oikeutta syrjityille.
Avaa suusi ja anna oikea tuomio,
aja kurjan ja köyhän asiaa.
Hyvän vaimon ylistys
Jos hyvän vaimon löydät,
löydät aarteen, kalliimman kuin meren helmet.
Häneen voit aina luottaa,
hän pitää puutteen loitolla sinusta.
Hän toimii miehensä parhaaksi, ei vahingoksi,
kaikkina elämänsä päivinä.
Hän huolehtii villasta ja pellavasta,
hänen kätensä ahkeroivat iloisesti.
Hän on kuin laiva,
hän hankkii ravintoa etäältäkin.
Kun vielä on yö, hän nousee,
valmistaa ruoan talonsa väelle
ja jakaa ravinnon palvelustytöilleen.
Hän löytää hyvän pellon ja ostaa sen,
omin varoin hän perustaa viinitarhan.
Hän vyöttää itsensä tarmolla
ja tarttuu työhönsä riuskoin ottein.
Hän näkee työnsä tulokset,
hän ei sammuta lamppua yölläkään.
Hänen sormensa kulkevat kehräpuulla,
hän ei päästä kädestään värttinää.
Hän avaa kätensä onnettomalle
ja antaa apuaan köyhälle.
Pakkanen ja lumi eivät häntä säikytä,
sillä hän on varannut perheelleen talvivaatteet.
Omin käsin hän valmistaa peitteet,
hänen pukunsa ovat pellavaa ja purppuraa.
Hänen miehensä saa osakseen kunnioitusta
istuessaan vanhinten kokouksessa.
Hän tekee pellavapaitoja myytäväksi
ja toimittaa vöitä kauppiaille.
Häntä seuraa menestys ja kunnia,
hän katsoo hymyillen tuleviin päiviin.
Kun hän puhuu, hän puhuu viisaasti,
antaa neuvoja ystävällisin sanoin.
Hän valvoo kaikkea, mitä talossa tehdään,
eikä laiskana leipäänsä syö.
Hänen poikansa kiittävät häntä,
hänen miehensä puhkeaa ylistämään:
»Monet naiset ovat uutteria ja taitavia,
mutta sinä olet ylitse kaikkien muiden.»
Kauneus katoaa, viehätys haihtuu,
ylivertainen se vaimo, joka pelkää Herraa!
Kiittäkää häntä hänen hyvistä töistään,
ylistäkää häntä kaikkien kuullen!
Facebook-ryhmä
Päivän materiaali tulee myös omaan Facebook-ryhmäänsä. Keskustellaan yhdessä!
Liity mukaan Facebook-ryhmään tämän linkin kautta.
Livekirkko
Tämä päivittäinen katkelmajaottelu on Livekirkko ry:n raamatunlukuohjelmasta, jonka perusteella luemme Raamatun kronologisesti kannesta kanteen vuoden aikana.
Meillä on evankeliumi tehtävänä. Livekirkko tarjoaa kristillistä sisältöä ihmisille siellä, missä he ovat.
Raamatunkäännös vuoden 1992 kirkkoraamatun mukaan. Tekijänoikeudet kirkon keskusrahasto.
