Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi. Tämä on käskyistä suurin ja tärkein. Toinen yhtä tärkeä on tämä: Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.
(Matt. 22:37–39)
Kysymys, joka paljastaa sydämen
Evankeliumeissa kerrotaan, kuinka Jeesusta koeteltiin monin tavoin. Kerran lainopettaja tuli hänen luokseen ja kysyi: “Opettaja, mikä on lain suurin käsky?” Kysymys oli vaikea vain näennäisesti. Juutalaisessa perinteessä tunnettiin yli kuusisataa käskyä ja säädöstä, ja niiden joukosta piti löytää tärkein. Mutta Jeesus ei epäröinyt hetkeäkään. Hän vastasi suoraan, lain ja profeettojen ytimen tavalla, joka on säilynyt vuosituhansien yli:
“Rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.”
Näissä kahdessa lauseessa tiivistyy koko uskon elämä, koko laki ja koko ihmisyyden tarkoitus. Ne ovat kuin kaksi siipeä, joilla kristillinen elämä nousee lentoon. Jos toinen puuttuu, lento ei onnistu.
Rakasta Herraa, Jumalaasi
Ensimmäinen osa on kuin sydämen rukous: “Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi.” Tämä ei ole vain tunne tai kaunis ajatus. Rakkaus Jumalaan on koko elämän asenne — suunta, johon ihminen kääntyy.
Rakkaus Jumalaan tarkoittaa, että pidämme Häntä elämämme lähteenä ja tarkoituksena. Se merkitsee luottamusta silloinkin, kun emme ymmärrä kaikkea. Se on sitä, että haluamme elää Hänen tahtonsa mukaan — ei pakosta, vaan rakkaudesta.
Moni meistä on kokenut, että Jumalaa on joskus vaikea rakastaa. Elämä tuo kipua, pettymystä, sairautta ja menetyksiä. Silloin nousee kysymys: “Miten voisin rakastaa Jumalaa, kun en ymmärrä Hänen tekojaan?”
Mutta ehkä juuri silloin rakkaus Jumalaan saa syvimmän merkityksensä. Rakkaus ei ole aina tunnetta, vaan luottamusta: sitä, että pysyn Jumalan puolella, vaikka myrsky raivoaa.
Rakkaus Jumalaan ilmenee myös kiitollisuutena. Kun näemme elämämme lahjana, kun kiitämme pienistäkin asioista, sydämemme kääntyy Jumalan puoleen. Kiitollisuus on kuin rukouksen hiljainen kieli, joka sanoo: “Herra, sinä olet hyvä, vaikka en aina ymmärrä.”
Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi
Toinen osa on yhtä tärkeä: “Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.”
Jeesus ei jättänyt tätä käskyä abstraktiksi. Hän näytti rakkauden konkreettisesti — koskettamalla sairaita, puolustamalla syrjittyjä, antamalla anteeksi ja uhraamalla itsensä. Hänen rakkautensa ei ollut sanoja, vaan tekoja.
Rakkaus lähimmäiseen ei tarkoita vain ystävällisiä tunteita. Se tarkoittaa sitä, että näemme toisessa ihmisessä Jumalan kuvan. Jokainen ihminen, myös se, joka ärsyttää, pelottaa tai on meistä erilainen, on Jumalan rakastama.
Kun katsomme lähimmäistä rakkauden silmin, opimme näkemään hänen arvonsa. Rakkaus ei kysy, ansaitseeko toinen sen – se on lahja, jonka annamme, koska olemme itse saaneet paljon.
Mutta Jeesuksen sanat sisältävät vielä kolmannenkin ulottuvuuden, jota ei saa unohtaa: “Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.”
Moni unohtaa tämän: myös itsensä rakastaminen kuuluu käskyyn.
Ei itsekkyys tai oman edun tavoittelu, vaan terve, lempeä rakkaus itseä kohtaan.
Jos halveksimme itseämme, meidän on vaikea rakastaa muitakaan.
Kun ymmärrämme olevamme Jumalan luomia ja lunastamia, opimme myös katsomaan itseämme arvokkaasti.
Se, joka tietää olevansa rakastettu, kykenee rakastamaan toisia.
Käytännön rakkaus
Rakkauden kaksoiskäsky ei ole vain kaunis idea, vaan se haastaa meidät toimimaan.
Jeesuksen seuraaminen tarkoittaa, että rakkaus saa näkyä arjessa:
-
siinä, miten puhumme toisille,
-
miten kuuntelemme,
-
miten annamme aikaamme ja huomiotamme,
-
miten autamme heikompia ja puolustamme oikeutta.
Joskus rakkaus on suuria tekoja, mutta useimmiten se on pieniä:
hymy, anteeksipyyntö, rohkaiseva sana, välittävä katse.
Rakkaus ei huuda äänekkäästi, mutta se muuttaa maailmaa hiljaa ja varmasti.
Rakkaus ei myöskään ole helppoa.
Se vaatii rohkeutta ja nöyryyttä, sillä rakastaminen paljastaa meidät.
Rakkaudessa joudumme luopumaan ylpeydestä, asemasta, oikeassa olemisen tarpeesta.
Mutta juuri siinä hetkessä, kun rakastamme ilman ehtoja, olemme lähimpänä Jumalaa.
Jumalan rakkaus ensin
On tärkeää muistaa, että rakkauden kaksoiskäsky ei ala ihmisestä.
Me emme kykene rakastamaan omin voimin täydellisesti.
Siksi Johannes kirjoittaa: “Me rakastamme, koska Jumala on ensin rakastanut meitä.” (1. Joh. 4:19)
Kristinuskon ydin ei ole vaatimus rakastaa, vaan lahja tulla rakastetuksi.
Rakkaus Jumalaan ja lähimmäiseen syntyy siitä, että olemme ensin itse kokeneet Jumalan rakkauden.
Kun sydämemme täyttyy Jumalan armosta, se alkaa väistämättä vuotaa ulospäin.
Jumalan rakkaus meissä ei jää sisäänpäin kääntyneeksi tunteeksi — se etsii aina toista ihmistä.
Rakkauden laki ja armo
Jeesuksen sanat eivät ole vain moraalinen ohje.
Ne ovat myös julistus Jumalan todellisuudesta: rakkaus on olemassaolon perusta.
Kun elämme rakkaudessa, elämme Jumalassa, sillä “Jumala on rakkaus.” (1. Joh. 4:8)
Silti tiedämme, että emme kykene täyttämään käskyä täydellisesti.
Me epäonnistumme, unohdamme, katkeroidumme ja suljemme sydämemme.
Siksi rakkauden kaksoiskäsky vie meidät myös ristin juurelle.
Siellä, missä meidän rakkautemme loppuu, alkaa Jumalan rajaton rakkaus.
Ristillä Kristus täytti rakkauden käskyn täydellisesti.
Hän rakasti Jumalaa kuuliaisuudessa ja ihmisiä uhraten henkensä.
Siksi voimme elää anteeksiantamuksen varassa — emme syyllisyyden, vaan armon.
Armosta nousee uusi halu rakastaa, ei pakosta, vaan kiitollisuudesta.
Rakkaus, joka muuttaa kaiken
Rakkauden kaksoiskäsky ei ole pelkkä ohje yksilölle, vaan kutsu koko yhteisölle.
Se haastaa seurakunnan, perheen ja yhteiskunnan rakentamaan elämää, joka perustuu rakkauteen, ei pelkoon tai vallanhimoon.
Kuvittele maailma, jossa ihmiset todella eläisivät tämän käskyn mukaan.
Missä Jumalaa rakastettaisiin rehellisyydessä, missä toisia kohdattaisiin myötätunnolla ja anteeksiannolla.
Missä ei etsittäisi vain omaa etua, vaan yhteistä hyvää.
Se maailma olisi kuin välähdys taivasta jo täällä maan päällä.
Rukous
Lopuksi voimme rukoilla:
Rakas Jeesus,
sinä opetit meille, että suurin kaikista käskyistä on rakkaus.
Sytytä meissä rakkaus sinua kohtaan,
niin että sydämemme etsii aina sinun tahtoasi.Auta meitä näkemään lähimmäisissäsi sinun kasvosi.
Anna meille rohkeutta rakastaa silloinkin, kun se on vaikeaa,
ja voimaa antaa anteeksi.Kun emme jaksa rakastaa,
muistuta meitä siitä, että sinä rakastat ensin.
Täytä meidät rakkaudellasi, joka ei koskaan väsy,
ja tee meistä sinun rauhasi välikappaleita.Aamen.
