Raamatunteksti: Matt. 23:34–39
Jeesus sanoi lainopettajille ja fariseuksille:
”Kuulkaa siis: Minä lähetän teidän luoksenne profeettoja, viisaita miehiä ja lainopettajia. Toiset heistä te tapatte ja ristiinnaulitsette, toisia ruoskitte synagogissanne ja ajatte takaa kaupungista toiseen. Näin te tulette syypäiksi kaikkeen viattomaan vereen, joka maan päällä on vuodatettu, hurskaan Abelin verestä aina Sakarjan, Barakjan pojan, vereen asti, hänen, jonka te tapoitte temppelin ja alttarin välille. Totisesti: tämä sukupolvi joutuu vielä vastaamaan tästä kaikesta!
Jerusalem, Jerusalem! Sinä tapat profeetat ja kivität ne, jotka on lähetetty sinun luoksesi. Miten monesti olenkaan tahtonut koota lapsesi, niin kuin kanaemo kokoaa poikaset siipiensä suojaan! Mutta te ette tahtoneet tulla. Kuulkaa siis: teidän temppelinne on jäävä asujaansa vaille. Sillä minä sanon teille, että te ette minua tästedes näe ennen kuin sanotte: ’Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä!’”
Tänään, tapaninpäivänä, me muistamme marttyyreja – niitä uskollisia sieluja, jotka ovat antaneet elämänsä Kristuksen todistajina. Matteuksen evankeliumissa (23:34–39) Jeesus puhuu sydäntä särkevän ennustuksen. Hän puhuu siitä, kuinka profeetat ja Jumalan lähettiläät kohtaavat vainoa ja marttyyrikuoleman.
Tämä teksti kutsuu meitä pohtimaan marttyyrien rohkeutta ja uskollisuutta. He ovat ihmisiä, jotka seisoivat lujina uskossaan, vaikka se merkitsi kärsimystä, vainoa ja jopa kuolemaa. Heidän esimerkkinsä kertoo meille uskon voimasta – voimasta, joka kantaa läpi myrskyjen ja pimeyden.
Tapaninpäivä ei ole vain muisto menneisyyden sankareista, vaan se on myös kutsu meille. Se muistuttaa meitä siitä, että meidänkin uskomme voi joutua koetukselle. Meitä saatetaan vastustaa, pilkata tai jopa vainota uskomme vuoksi. Mutta marttyyrien esimerkki opastaa meitä pysymään lujina, olemaan rohkeita ja todistamaan Kristuksesta maailmassa, joka tarvitsee Hänen toivoaan ja rakkauttaan.
”Jerusalem, Jerusalem! Sinä tapat profeetat ja kivität ne, jotka on lähetetty sinun luoksesi.” Nämä Jeesuksen sanat eivät ole vain historiallinen muistutus, vaan ne ovat myös kehotus meille. Ne haastavat meitä olemaan vieraantumatta Jumalan kutsusta, olemaan avoimia Hänen äänelleen, joka puhuu meille monin tavoin. Ne muistuttavat meitä siitä, että Jumala haluaa koota meidät kuin kanaemo kokoaa poikasensa siipiensä alle.
Tänä tapaninpäivänä, kun muistelemme marttyyreja, annetaan heidän esimerkkinsä rohkaista meitä. Annetaan sen muistuttaa meitä siitä, että vaikka kristillinen tie voi olla vaikea, se on tie, joka johtaa iankaikkiseen elämään ja rauhaan. Ja lopulta, niin kuin Jeesus itse lupasi, tulee aika, jolloin jokainen tunnustaa Hänet ja sanoo: ”Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä!”
Rukoilkaamme, että meidän sydämemme olisivat avoimia Jumalan kutsulle ja että meillä olisi rohkeutta seistä uskossamme, olipa tilanne mikä tahansa.
Siunausta tapaninpäivääsi ja koko loppuvuoteen!
