Rakkaus. Vahva ja kulunut sana samaan aikaan. Sana, joka on valjastettu kauneimpien asioiden kuvaamiseen, mutta myös rumimpien asioiden tekemisen varjoksi. Raamattu kertoo, että Jumala on rakkaus. Se on hänen syvin olemuksensa. Raamattu kertoo myös rakkauden vaatimuksista esimerkiksi käskien rakastamaan lähimmäistä niin kuin itseä tai rakastamaan vihamiestä.
Tällainen rakkaus ei ole kovin romanttista tai pehmeää, vaan pikemminkin vaikeaa, haastavaa ja jopa mahdotonta ihmiselle. Lähimmäisen rakastamisen vaatimus pistää kysymään, kuka hän on? Nähtävästi lähimmäinen ei ole vain oma perheenjäsen tai naapuri vaan myös ihminen jossain kaukana toisessa maan kolkassa. Hänen rakastamisensa tuntuu etäiseltä, koska enhän edes tunne häntä, kuinka voisin rakastaa?
Tai entäpä ajatus vihamiehen rakastamisesta. Se tuntuu käsittämättömältä ja nurinkuriseltakin. Jo sana vihamies kuvastaa ennemminkin sitä, että tätä kohtaan tuntee vihaa rakkauden sijaan.
Rakkauden kaksoiskäsky alkaa kehotuksella Jumalan rakastamisesta. Ensin siis kerrotaan, että ihmisen tulee rakastaa ennen kaikkea Jumalaa ja sen jälkeen lähimmäistä kuin itseä. Järjestyksen tulee olla tämä, sillä Jumalan rakastaminen antaa voimaa siihen, että kykenee rakastamaan lähimmäistä ja itseäkin. Kun katsoo Kristuksen läpi ihmiseen, pyyhkiytyy pois kaikki se, mikä estää rakkauden. Jumalan voiman avulla on mahdollista rakastaa sitäkin yksilöä, jota ensisijaisesti vihaa.
Raamatun rakkauden käskyt ja vaatimukset ovat sellaisia, että lähtökohtaisesti niitä on ihmisen lähes mahdoton täyttää. Mutta se mikä on ihmiselle mahdotonta, on Jumalalle mahdollista. Ehkä käskyjen tarkoitus ei olekaan se, että pyrimme ne täydellisesti suorittamaan, vaan se, että ne saavat meidät kääntymään Jumalan puoleen ja pyytämään apua häneltä. Turvautumaan häneen.
Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi ja koko sielustasi, koko voimallasi ja koko ymmärrykselläsi, ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.
Ihminen tarvitsee tällaisia käskyjä, sillä luonnostaan me emme ryhdy ainakaan sitä kaukaisinta lähimmäistä rakastamaan saatikka että yrittäisimme rakastaa vihamiestä.
Raamatulliset rakkauden käskyt pysäyttävät ajattelemaan, että näin minun tulisi toimia ja saavat pyytämään: auta sinä Herra minua, että siihen kykenisin. Ne tukevat yrittämään. Ilman käskyjä yritys jäisi todennäköisesti tekemättä.
Jumalan rakkauden käskyt ovat ilmentymää hyvästä, puhtaasta ja oikeaan ohjaavasta rakkaudesta. Ihmisen käsissä rakkauskin voi muuttua vääryydeksi. Rakkauden varjolla voi perustella vilpillisiä tekojaan tai rakkauden voi valjastaa käyttötavaraksi tehdessään julmuuksia toisille samalla ajatellen suojelevansa itselleen tärkeitä ihmisiä. Jumala käskee kuitenkin rakastamaan lähimmäistä niin kuin itseä ja lähimmäinen on jokainen. Siksi rakkautta ei voi hyväksikäyttää.
Raamatun käsitys rakkaudesta on ihmistä suojelevaa. Se vaatii pureskelemista, eikä ole helppo laji. Haastavuudestaan huolimatta rakkaus on kuitenkin jatkuvasti läsnä olevaa, uutta luovaa ja konkreettisesti koettavaa. Siis oikea elämän voima ja ilo! Kun katsoo omaa lastaan, voi tuntea mitä suurinta rakkautta, eikä sitä tarvitse etsiä tai pohdiskella. Se on itsestään selvää, syvää ja hyvää rakkautta.
Vastaani tuli kerran kuva maapallosta, jota kannattelivat Jumalan kädet. Jumala, joka on rakkaus, kannattelee meitä rakastamiaan lapsia tänäänkin.
Haluatko kirjoittaa omia hartaustekstejäsi sivustollemme tai auttaa muissa vapaaehtoistehtävissä, kuten esirukoilijana? Lue lisää ja ilmoittaudu vapaaehtoiseksi tällä sivulla.
