Olen levoton ihminen. Mielessäni on usein monta asiaa samanaikaisesti, joita haluaisin tehdä ja siksi minun on vaikea keskittyä yhteen. Tämä mielen poukkoilevuus aiheuttaa sen, että uuvun herkästi ja koen itseni voimattomaksi. Levottomuus on osa olemustani. Sitä on vaikeaa tai suorastaan mahdotonta ravistaa pois.
”Sinä olet luonut meidät itseäsi varten ja sydämemme on levoton, kunnes se löytää levon sinussa.” Totesi myös kirkkoisä Augustinus omaelämänkerrassaan Tunnustukset. Tämä ilmaus kuvaa sielun kaipuuta Jumalan luokse.
Tunnistan tuon sielun kaipuun. Samanaikaisesti, kun mieli ja sydän ovat levottomia, sielu kaipailee lepoon ja rauhaan. Tässä kaksijakoisuuden olotilassa tulee etsineeksi vastauksia siihen, kuinka saavuttaisi edes pienen rauhan hetken, pisaran levollisuutta jokaiseen päivään.
Ajatus siitä, että levon lähteille on mahdollista päästä, on innostava. Jo itse kaipaus lupaa, että levottomuus ja ainainen ajatusten hajanaisuus, eivät ole elämänmittaisia totuuksia. On siis mahdollista aistia edes häivähdys siitä rauhasta, jonka Jeesus lupaa Johanneksen evankeliumissa. Rauhasta, jonka kuvataan olevan jotain erilaista, kuin mitä maailma antaa.
Raamatussa on kertomus profeetta Eliasta, joka kohtasi Jumalan tuulen hiljaisessa huminassa. Myöhemmin kerrotaan Johannes Kastajasta, joka eli autiomaassa ja Jeesuksesta, joka vetäytyi autiomaahan rukoilemaan. Autiomaahan ovat hakeutuneet myös useat Jeesuksen seuraajat eri aikoina. Autiomaa on kuvaus paikasta, jossa hiljennytään. Hiljaisuus on sija, jossa Jumala kohdataan.
Peter Halldorf kuvaa kirjassaan Koskematon maa autiomaan hiljaisuutta näin:
Sinne ihmiset ovat aina menneet. On menty janoisina etsimään lähdettä: levottomina ja harhailevina etsimään lepoa. Ja siellä, kaikkien rikkipuhuttujen sanojen kuulumattomissa, on pyhässä hiljaisuudessa löytynyt Sana. Kahden hänen kanssaan, joka pitää avaruutta kämmenellään, on löytynyt ainoa todella todellinen todellisuus.”
Autiomaahan hiljentymään emme täällä Suomessa pääse, mutta metsään kylläkin. Metsä mahdollistaa ihmiselle tyyntymisen. On todettua, että siellä pulssi ja stressitasot laskevat ja mieli rauhoittuu äänimaiseman hiljentyessä. Autiomaa voi kuvainnollisesti olla myös ihmisen sisimmän paikka. Vaikkei useinkaan voi vetäytyä pois oman elämänsä keskeltä, on Jumalan viisautta, että me voimme löytää hänet asettuessamme hiljaisuudessa kuuntelemaan häntä siellä missä elämme.
Hiljaisuudessa on mahdollisuus löytää jotain sellaista, joka katkaisee levottomuuden kahleet ja auttaa näkemään selvemmin. Lyhyissäkin elämän hiljaisuuden hetkissä on tähän löytämiseen mahdollisuus, sillä Jeesus lupaa ”etsikää, niin te löydätte” (Matt. 7).
Rukous: Pyhä Jumala, ota levottomuuteni. Anna tilalle rauha ja lepo. Auta minua hiljentymään ja kuulemaan ääntäsi ja näin näkemään selvemmin sekä elämään aidommin. Aamen.
Haluatko kirjoittaa omia hartaustekstejäsi sivustollemme tai auttaa muissa vapaaehtoistehtävissä, kuten esirukoilijana? Lue lisää ja ilmoittaudu vapaaehtoiseksi tällä sivulla.
Kuva: Keith Hardy /Unsplash
