Päivän teksti
Daavid armahtaa Absalomin
Kun Joab, Serujan poika, ymmärsi kuninkaan kaipaavan Absalomia, hän haetti Tekoasta erään viisaan naisen ja sanoi tälle: »Tekeydy surevaksi, pukeudu suruvaatteisiin äläkä voitele itseäsi öljyllä, vaan ole kuin olisit jo kauan pitänyt suruaikaa. Mene sitten kuninkaan luo ja puhu hänelle näin.» Ja Joab pani sanat hänen suuhunsa.
Tekoalainen nainen meni kuninkaan puheille, heittäytyi kasvoilleen maahan ja sanoi: »Auta minua, kuningas!» Kuningas kysyi: »Mikä sinun on?» Nainen sanoi: »Voi, palvelijasi on leski, mieheni on kuollut. Minulla oli kaksi poikaa. Ollessaan kerran kaupungin ulkopuolella he riitaantuivat, ja kun ei ollut ketään heitä erottamassa, toinen löi toisen hengiltä. Nyt koko suku on noussut minua vastaan ja sanoo: ’Luovuta meille poikasi, joka tappoi veljensä, niin me surmaamme hänet ja kostamme hänen murhatun veljensä puolesta. Näin saamme samalla perillisen raivatuksi tieltämme.’ He haluavat näin sammuttaa viimeisenkin kipinän, joka on jäljellä perheestämme, jottei miehestäni jäisi nimeä eikä jälkeläistä maan päälle.»
Kuningas sanoi naiselle: »Mene kotiisi, minä käsken hoitaa asiasi.» Tekoalainen nainen sanoi hänelle: »Herrani ja kuninkaani, vain minä ja isäni suku olemme syylliset. Kuningas ja hänen valtaistuimensa olkoot syyllisyydestä vapaat.» Kuningas sanoi: »Jos joku vielä puhuu sinulle tuosta asiasta, tuo hänet minun eteeni, niin hän kyllä jättää sinut rauhaan.» Nainen sanoi: »Jospa kuningas vakuuttaisi Herransa ja Jumalansa kautta, ettei verikosto saa aiheuttaa lisää tuhoa ja ettei poikaani raivata pois tieltä!» Daavid vastasi: »Niin totta kuin Herra elää, ei yksikään hius ole putoava poikasi päästä.»
Silloin nainen sanoi: »Saako palvelijasi vielä sanoa jotakin herralleen ja kuninkaalleen?» Daavid sanoi: »Puhu.» Nainen sanoi: »Miksi sinä aiot nyt tehdä aivan samoin Jumalan kansaa kohtaan? Puhuessasi noin, kuningas, teet itsesi syylliseksi, kun et anna sen miehen palata takaisin, joka on joutunut pakenemaan luotasi. Meidät korjaa kuolema, me olemme kuin maahan valunut vesi, jota ei voi koota takaisin. Jumala ei kuitenkaan vaadi ihmisen henkeä, eikä hän soisi, että karkotettu jää pysyvästi hänen kansastaan eroon. Juuri tästä asiasta olen tullut puhumaan kuninkaalle. Ihmiset ovat saaneet minut pelkäämään, ja siksi ajattelin: ’Minun on puhuttava kuninkaalle. Ehkäpä kuningas täyttää palvelijansa pyynnön, ehkä hän kuulee minua ja pelastaa minut sen miehen käsistä, joka tahtoo hävittää sekä minut että poikani meidän Jumalamme maasta.’ Palvelijasi ajatteli: ’Kunpa herrani ja kuninkaani sana toisi sovinnon. Pystyyhän hän niin kuin Jumalan enkeli erottamaan, mikä on hyvää ja mikä pahaa.’ Olkoon Herra, sinun Jumalasi, sinun kanssasi.»
Kuningas vastasi naiselle: »Älä salaa minulta mitään siitä, mitä nyt kysyn.» Nainen sanoi: »Herrani ja kuninkaani puhukoon.» Kuningas kysyi: »Onko Joab tämän kaiken takana?» Nainen vastasi: »Herrani ja kuninkaani, niin totta kuin elät, kysymystäsi ei voi väistää oikeaan eikä vasempaan. Palvelijasi Joab käski minua ja pani kaikki nämä sanat suuhuni. Hän teki tällä tavoin tuodakseen esiin toisen puolen asiasta. Mutta herrani on viisas kuin Jumalan enkeli ja ymmärtää kaiken mitä maan päällä tapahtuu.»
Kuningas sanoi Joabille: »Hyvä on, minä teen niin kuin sanoit. Mene ja hae Absalom takaisin.» Joab heittäytyi maahan kasvoilleen, kiitti kuningasta ja sanoi: »Herrani ja kuninkaani, nyt näen, että olen päässyt suosioosi, kun olet täyttänyt palvelijasi toiveen.» Sitten Joab lähti Gesuriin ja toi Absalomin Jerusalemiin. Mutta kuningas sanoi: »Absalom pysyköön omassa talossaan, minun kasvojeni eteen hän ei saa tulla.» Niinpä Absalomin täytyi pysyä omassa talossaan, eikä hän päässyt tapaamaan kuningasta.
Daavidin ja Absalomin sovinto
Koko Israelissa ei ollut miestä, jota olisi ylistetty niin kauniiksi kuin Absalomia. Hän oli virheetön kiireestä kantapäähän. Kun hänen hiuksensa leikattiin – hän leikkautti ne kerran vuodessa, kun ne kävivät liian raskaiksi – ne painoivat kuninkaan painomittojen mukaan kaksisataa sekeliä. Absalomille syntyi kolme poikaa ja tytär, joka sai nimekseen Tamar. Hänestä tuli hyvin kaunis nainen.
Absalom asui Jerusalemissa kaksi vuotta näkemättä kuningasta. Sitten hän kutsui Joabia luokseen lähettääkseen tämän mukana sanan kuninkaalle, mutta Joab ei halunnut tulla. Hän kutsui Joabia uudelleen, mutta Joab ei nytkään suostunut tulemaan. Silloin hän sanoi palvelijoilleen: »Te tiedätte, että Joabilla on minun maani vieressä pelto, joka kasvaa ohraa. Menkää ja sytyttäkää se tuleen.» Absalomin palvelijat sytyttivät pellon palamaan. Silloin Joab tuli Absalomin taloon ja kysyi: »Miksi palvelijasi ovat sytyttäneet minun peltoni tuleen?» Absalom vastasi: »Minähän kutsuin sinua luokseni, jotta voisin lähettää sinut sanomaan kuninkaalle: ’Miksi minun piti tulla pois Gesurista? Siellä minun oli hyvä olla. Nyt tahdon päästä kuninkaan eteen. Jos olen syyllinen, kuningas surmatkoon minut.’»
Joab meni kuninkaan puheille ja kertoi tämän hänelle, ja kuningas kutsui Absalomin luokseen. Hän tuli kuninkaan luo ja heittäytyi kasvoilleen maahan hänen eteensä, ja kuningas suuteli häntä.
Absalom tekee kapinan
Absalom hankki itselleen vaunut ja hevosia sekä viidenkymmenen miehen saattueen. Hän otti tavakseen asettua varhain aamulla kaupungin portille vievän tien varteen. Aina kun joku oli tulossa kuninkaan luo saadakseen oikeutta riita-asiassa, Absalom kutsui hänet luokseen ja kysyi: »Mistä kaupungista sinä olet?» Kun mies kertoi, mistä Israelin heimosta hän oli, Absalom sanoi: »Asiasi on kyllä hyvä ja oikea, mutta kuninkaan luona ei kukaan sinua kuuntele.» Ja hän jatkoi: »Kunpa minut asetettaisiin tuomariksi tähän maahan! Minun luokseni voisi tulla jokainen, jolla on riita-asia tai oikeusjuttu, ja minä tekisin hänelle oikeutta.» Aina kun joku lähestyi heittäytyäkseen hänen eteensä, hän kiiruhti kohottamaan tulijan maasta ja suuteli häntä. Absalom teki tällä tavoin kaikille israelilaisille, jotka tulivat kuninkaan luo hakemaan oikeutta. Näin hän houkutteli puolelleen Israelin miesten sydämet.
Neljän vuoden kuluttua Absalom sanoi kuninkaalle: »Tahtoisin mennä Hebroniin täyttämään lupauksen, jonka olen tehnyt Herralle. Asuessani Gesurissa aramealaisten parissa lupasin näet, että jos Herra antaa minun palata Jerusalemiin, minusta tulee jälleen hänen palvelijansa.» Kuningas sanoi: »Mene rauhassa.» Niin Absalom lähti Hebroniin. Hän oli lähettänyt salaa viestinviejiä kaikkien Israelin heimojen pariin sanomaan: »Kun kuulette torven äänen, huutakaa: ’Absalom on huudettu kuninkaaksi Hebronissa!’» Absalom kutsui lisäksi Jerusalemista mukaansa kaksisataa miestä, ja nämä lähtivät matkaan hyvässä uskossa, tietämättä asiasta mitään. Toimittaessaan teurasuhreja Absalom kutsutti luokseen vielä Daavidin neuvonantajan Ahitofelin tämän kotikaupungista Gilosta. Näin syntyi laaja salaliitto, ja Absalomin luo kerääntyi yhä lisää väkeä.
Daavidin luo tuli sanantuoja, joka kertoi: »Israelin miesten mielet ovat kääntyneet Absalomin puolelle.» Silloin Daavid sanoi kaikille Jerusalemissa oleville miehilleen: »Tulkaa, meidän on paettava, muuten emme voi pelastua Absalomin käsistä. Pitäkää kiirettä, tai hän ehtii saavuttaa meidät. Silloin olemme tuhon omat, ja hän hävittää miekalla koko kaupungin.» Kuninkaan miehet vastasivat hänelle: »Palvelijasi ovat valmiit kaikkeen, minkä herramme ja kuninkaamme katsoo hyväksi.» Kuningas lähti kaupungista jalkaisin koko hovinsa kanssa, mutta jätti kymmenen sivuvaimoaan pitämään huolta palatsista.
Kuningas lähti kaupungista jalkaisin koko väkensä kanssa. He pysähtyivät viimeisen talon kohdalle. Siellä kaikki kuninkaan miehet kulkivat hänen ohitseen, samoin kaikki kreetit ja pleetit sekä kuusisataa gatilaista, jotka olivat seuranneet häntä Gatista. Kuningas sanoi gatilaiselle Ittaille: »Miksi sinäkin olet lähtenyt meidän mukaamme? Käänny takaisin ja jää uuden kuninkaan luo. Sinähän olet vierasmaalainen ja lisäksi maanpakolainen. Sinä olet tullut vasta äsken; ottaisinko minä nyt heti sinut mukaamme harhailemaan, kun en itsekään tiedä, minne tieni vie? Palaa takaisin ja vie maanmiehesi mukanasi. Säilyköön luottamus ja uskollisuus!» Ittai vastasi kuninkaalle: »Niin totta kuin Herra elää ja niin totta kuin sinä elät: minä tahdon olla siellä, missä herrani ja kuninkaani on, olipa edessä elämä tai kuolema.» Daavid sanoi hänelle: »Lähde siis mukaan!» Ja gatilainen Ittai lähti eteenpäin kaikkien miestensä ja muun väkensä kanssa.
Koko maa itki suureen ääneen, kun väkijoukko vaelsi pois. Kuningas kulki Kidroninlaakson poikki, ja sitten koko joukko lähti kulkemaan autiomaahan johtavaa tietä. Mukana olivat myös Sadok ja leeviläiset, jotka kantoivat Jumalan liitonarkkua. He laskivat Jumalan arkun maahan, ja Abjatar uhrasi polttouhreja, kunnes koko joukko oli vaeltanut ulos kaupungista.
Sitten kuningas sanoi Sadokille: »Vie Jumalan arkku takaisin kaupunkiin. Jos Herra on minulle suopea, hän johtaa minutkin takaisin ja antaa minun nähdä arkun omalla paikallaan. Mutta jos hän sanoo: ’Sinä et ole minulle mieleen’, niin olen valmis. Hän tehköön minulle niin kuin hyväksi näkee.» Ja kuningas jatkoi: »Ymmärräthän, on parempi, että palaat kaupunkiin ja viet mukanasi teidän molempien pojat, oman poikasi Ahimaasin ja Abjatarin pojan Jonatanin. Minä viivyn autiomaassa lähellä Jordanin ylityspaikkoja, kunnes saan teiltä uusia tietoja.» Sadok ja Abjatar veivät Jumalan arkun takaisin Jerusalemiin ja jäivät sinne. Mutta Daavid peitti päänsä ja lähti avojaloin ja itkien nousemaan Öljymäen rinnettä, ja myös kaikki hänen mukanaan kulkevat peittivät päänsä ja nousivat rinnettä itkien.
Kun Daavidille tuotiin sana, että Ahitofel oli salaliittolaisten joukossa Absalomin puolella, hän sanoi: »Herra, tee tyhjäksi Ahitofelin neuvot!» Kun Daavid oli tullut mäen laelle, paikkaan, jossa oli tapana rukoilla Jumalaa, hänen luokseen tuli arkilainen Husai viitta reväistynä ja multaa hiuksissaan. Daavid sanoi hänelle: »Jos lähdet mukaani, olet minulle vain vastuksena. Palaa sen sijaan kaupunkiin ja sano Absalomille: ’Kuningas, minä haluan palvella sinua. Ennen olin isäsi palvelija, nyt olen sinun palvelijasi.’ Silloin voit auttaa minua ja tehdä tyhjäksi Ahitofelin neuvot. Papit, Sadok ja Abjatar, ovat siellä apunasi. Aina kun kuulet kuninkaan palatsista jotakin, kerro heille. Lisäksi siellä ovat molempien pojat, Sadokin poika Ahimaas ja Abjatarin poika Jonatan. Lähettäkää minulle heidän kauttaan tieto kaikesta minkä kuulette.» Samaan aikaan, kun Daavidin ystävä Husai tuli Jerusalemiin, sinne saapui myös Absalom.
Daavid ja Siba
Kun Daavid oli kulkenut mäen laelta vähän eteenpäin, häntä vastaan tuli Mefibosetin palvelija Siba mukanaan satuloitu aasipari. Aasien selkään oli kuormattu kaksisataa leipää, sata kakkua rusinoita, sata nippua muita hedelmiä ja viinileili. Kuningas kysyi Sibalta: »Mihin sinä noita viet?» Siba vastasi: »Aasit ovat kuninkaan perheelle ratsastamista varten, leivät ja hedelmät ovat palvelijoille syötäviksi ja viini autiomaassa uupuneille juotavaksi.» Kuningas kysyi: »Missä on isäntäsi?» Siba vastasi: »Hän jäi Jerusalemiin. Hän näet ajattelee, että Israelin heimot antavat nyt hänelle takaisin hänen sukunsa kuninkuuden.» Silloin kuningas sanoi Siballe: »Kaikki, mitä Mefiboset omistaa, on nyt sinun.» Siba vastasi: »Kiitän ja kumarrun eteesi. Kunpa saisin aina pysyä herrani ja kuninkaani suosiossa!»
Daavid ja Simei
Kun kuningas Daavid ehti Bahurimin kohdalle, kylästä tuli häntä vastaan eräs Saulin sukulainen, nimeltään Simei, Geran poika. Tullessaan hän huusi kirouksia ja heitteli kivillä Daavidia ja hänen miehiään, vaikka koko sotaväki ja päälliköt olivat kuninkaan molemmin puolin. Simei huusi ja kirosi Daavidia näin: »Pois täältä, pois, sinä murhamies ja roisto! Nyt Herra on kostanut sinulle Saulin suvun veren! Sinä rupesit kuninkaaksi Saulin jälkeen, mutta nyt Herra antoi kuninkuuden pojallesi Absalomille. Onnettomuutesi on omaa syytäsi, sinä murhamies!»
Abisai, Serujan poika, sanoi kuninkaalle: »Miten tuo koiranraato saa kirota herraani ja kuningastani? Minä menen ja lyön häneltä pään poikki.» Mutta kuningas sanoi: »Miksi te puututte minun asioihini, Serujan pojat? Antaa hänen kirota. Jos Herra on käskenyt hänen kirota Daavidia, kuka silloin voi panna hänet tilille siitä?» Ja Daavid sanoi Abisaille ja palvelijoilleen: »Jos kerran minun oma poikani tavoittelee henkeäni, mitä silloin voi odottaa tuolta benjaminilaiselta? Jättäkää hänet rauhaan ja antakaa hänen huutaa kirouksiaan, jos Herra on häntä käskenyt. Ehkäpä Herra näkee kärsimäni vääryyden ja hyvittää ne kiroukset, joita tuo mies on tänään syytänyt niskaani.»
Daavid kulki miehineen tietä eteenpäin, ja Simei kulki sivummalla vuoren rinnettä koko ajan kiroten häntä ja heitellen kiviä ja soraa. Kuningas ja koko hänen väkensä saapuivat väsyneinä määränpäähän ja jäivät lepäämään.
Absalom Jerusalemissa
Absalom oli tullut Israelin miesten kanssa Jerusalemiin, ja myös Ahitofel oli hänen kanssaan. Daavidin ystävä arkilainen Husai meni Absalomin luo ja huusi: »Eläköön kuningas! Eläköön kuningas!» Absalom sanoi Husaille: »Tällaistako on sinun uskollisuutesi? Miksi et mennyt ystäväsi mukaan?» Husai vastasi: »En mennyt, koska tahdon olla sen miehen puolella, joka on Herran, tämän kansan ja kaikkien Israelin miesten valitsema. Hänen luokseen minä jään. Ja toiseksi, sinä olet ystäväni poika, enkö siis palvelisi sinua! Niin kuin olen palvellut isääsi, niin olen palveleva sinuakin.»
Absalom sanoi Ahitofelille: »Neuvo nyt, mitä meidän pitäisi tehdä.» Ahitofel sanoi hänelle: »Mene isäsi sivuvaimojen luo, jotka hän jätti pitämään huolta palatsista. Kun koko Israel kuulee, että olet lopullisesti katkaissut välisi isäsi kanssa, kannattajasi saavat lisää rohkeutta.» Absalomille pystytettiin katolle teltta, ja hän meni isänsä sivuvaimojen luo koko Israelin nähden. Siihen aikaan Ahitofelin antamat neuvot olivat ihmisten mielestä kuin Jumalan sanaa; sellaisina pitivät kaikkia hänen neuvojaan sekä Daavid että Absalom.
Facebook-ryhmä
Päivän materiaali tulee myös omaan Facebook-ryhmäänsä. Keskustellaan yhdessä!
Liity mukaan Facebook-ryhmään tämän linkin kautta.
Livekirkko
Tämä päivittäinen katkelmajaottelu on Livekirkko ry:n raamatunlukuohjelmasta, jonka perusteella luemme Raamatun kronologisesti kannesta kanteen vuoden aikana.
Meillä on evankeliumi tehtävänä. Livekirkko tarjoaa kristillistä sisältöä ihmisille siellä, missä he ovat.
Raamatunkäännös vuoden 1992 kirkkoraamatun mukaan. Tekijänoikeudet kirkon keskusrahasto.
