Päivän teksti
Daavid saa kuulla Saulin kuolemasta
Saul oli kuollut. Daavid oli palannut sotaretkeltään voitettuaan amalekilaiset ja oli majaillut kaksi päivää Siklagissa. Kolmantena päivänä tuli Saulin sotaleiristä mies vaatteet reväistyinä ja multaa hiuksissaan, ja ehdittyään Daavidin luo hän heittäytyi kasvoilleen maahan hänen eteensä. Daavid kysyi häneltä: »Mistä sinä tulet?» Hän vastasi: »Olen päässyt pakenemaan Israelin leiristä.» Daavid kysyi: »Mitä on tapahtunut? Kerro!» Hän sanoi: »Sotilaat pakenivat taistelukentältä, ja paljon miehiä kaatui. Myös Saul ja hänen poikansa Jonatan ovat kuolleet.»
Kun nuorukainen oli kertonut tämän, Daavid kysyi: »Mistä sinä tiedät, että Saul ja hänen poikansa Jonatan ovat kuolleet?» Viestintuoja vastasi: »Osuin sattumalta Gilboanvuorelle, ja Saul nojasi siellä haavoittuneena keihääseensä, ja vihollisen sotavaunut ja ratsumiehet olivat jo tulossa häntä kohti. Saul kääntyi katsomaan taakseen, näki minut ja kutsui minua. Sanoin: ’Mitä voisin tehdä?’ Hän kysyi: ’Kuka sinä olet?’ Minä vastasin: ’Olen amalekilainen.’ Saul sanoi: ’Tule tänne ja tapa minut. Silmissäni pimenee jo, vaikka minussa vielä on henki.’ Menin hänen luokseen ja surmasin hänet, sillä ymmärsin, ettei hän voisi niin pahasti haavoittuneena jäädä henkiin. Otin sitten otsarivan hänen päästään ja renkaan hänen käsivarrestaan ja toin ne tänne sinulle, herra.»
Silloin Daavid repäisi vaatteensa, ja samoin tekivät kaikki hänen miehensä. He pitivät valittajaiset ja itkivät ja paastosivat iltaan asti Saulin ja hänen poikansa Jonatanin sekä Herran kansan, Israelin heimon miesten tähden, jotka olivat kaatuneet miekkaan.
Daavid kysyi viestintuojalta: »Mistä sinä olet kotoisin?» Hän vastasi: »Olen amalekilaisen siirtolaisen poika.» Daavid sanoi hänelle: »Kuinka rohkenit kohottaa kätesi surmaamaan Herran voidellun?» Hän kutsui yhtä miehistään ja sanoi: »Tapa hänet!» Mies löi nuorukaisen hengiltä, ja Daavid sanoi: »Olet itse syypää kuolemaasi. Oma suusi todisti, kun sanoit: ’Minä surmasin Herran voidellun.’»
Ja Daavid lauloi tämän valituslaulun Saulista ja hänen pojastaan Jonatanista:
Jousilaulu. Tarkoitettu opetettavaksi Juudan asukkaille, alkuaan kirjoitettu Oikeamielisen kirjaan.
Sinun jaloimmat miehesi, Israel,
ovat surmattuina kukkuloillasi.
Voi, sankarit ovat kaatuneet!
Älkää kertoko siitä Gatissa,
älkää kuuluttako ilosanomaa Askelonin kujilla,
etteivät filistealaisten tyttäret saisi iloita,
etteivät vääräuskoisten tyttäret saisi riemuita.
Gilboan vuoret, älköön teille langetko kaste eikä sade,
älkööt peltonne kasvako uhreiksi viljaa.
Siellä kirposi kädestä sankarien kilpi,
Saulin kilpi, eikä sitä enää öljyllä voidella.
Vihollisen verta, sankarien surmaa
ei kaihtanut Jonatanin jousi,
Saulin miekka ei palannut tyhjin toimin.
Saul ja Jonatan, eläessään rakastetut ja ylistetyt,
eivät kuollessaankaan eronneet.
He olivat nopeampia kuin kotkat,
väkevämpiä kuin leijonat.
Israelin tyttäret, itkekää Saulia,
joka puki teidät karmiininpunaan ja koruihin
ja kirjoi vaatteenne kultakuvioin.
Voi, sankarit ovat kaatuneet taistelussa!
Jonatan viruu surmattuna kukkuloillasi!
Raskas on suruni sinun tähtesi, veljeni Jonatan.
Sinä olit minulle rakas.
Minulle oli sinun ystävyytesi
naisen rakkautta ihanampi.
Voi, sankarit ovat kaatuneet
ja aseet joutuneet hukkaan!
Daavidista tulee Juudan kuningas
Tämän jälkeen Daavid kysyi Herralta: »Voinko mennä johonkin Juudan kaupunkiin?» Herra vastasi: »Mene.» Daavid kysyi: »Mihin kaupunkiin?» Herra sanoi: »Hebroniin.» Ja Daavid meni Hebroniin mukanaan molemmat vaimonsa, jisreeliläinen Ahinoam ja Abigail, joka oli ollut karmelilaisen Nabalin vaimo. Hän vei sinne myös sotilaansa perheineen, ja he asettuivat asumaan Hebroniin ja sen lähikyliin. Juudan miehet tulivat ja voitelivat Daavidin Juudan heimon kuninkaaksi.
Kun Daavidille kerrottiin, että Gileadin Jabesin miehet olivat haudanneet Saulin, hän lähetti sananviejiä sanomaan heille: »Herra siunatkoon teitä, kun osoititte uskollisuutta herrallenne Saulille ja hautasitte hänet. Olkoon siis Herra nyt teille uskollinen ja hyvä. Myös minä haluan palkita teille hyvän työnne. Rohkaiskaa mielenne ja olkaa lujat! Herranne Saul on tosin kuollut, mutta Juudan heimo on voidellut kuninkaakseen minut.»
Isbosetista tulee Israelin kuningas
Mutta Saulin sotaväen päällikkö Abner, Nerin poika, otti mukaansa Saulin pojan Isbosetin, vei hänet Jordanin yli Mahanaimiin ja asetti hänet Gileadin, Asserin heimon, Jisreelin, Efraimin ja Benjaminin heimon ja koko Israelin kuninkaaksi.
Saulin poika Isboset oli nelikymmenvuotias tullessaan Israelin kuninkaaksi, ja hän hallitsi kaksi vuotta. Juudan heimo seurasi kuitenkin Daavidia. Daavid oli Juudan heimon kuninkaana Hebronissa kaikkiaan seitsemän vuotta ja kuusi kuukautta.
Sota Saulin ja Daavidin sukujen välillä
Abner, Nerin poika, ja Saulin pojan Isbosetin miehet lähtivät Mahanaimista Gibeoniin. Joab, Serujan poika, ja Daavidin miehet lähtivät liikkeelle Hebronista, ja joukot kohtasivat toisensa Gibeonin vesialtaan luona. Toinen joukko asettui altaan toiselle, toinen toiselle puolelle.
Abner sanoi Joabille: »Nyt saavat nuoret miehet esittää meille taistelunäytöksen.» Joab suostui tähän. Nuoret miehet astuivat esiin, ja heistä valittiin kaksitoista Benjaminin ja Saulin pojan Isbosetin puolelta ja kaksitoista Daavidin puolelta. Jokainen tarttui vastustajaansa päähän ja työnsi miekan hänen kylkeensä, ja miehet kaatuivat kaikki yhdessä. Paikasta alettiin käyttää nimeä Helkat-Surim; se sijaitsee Gibeonissa.
Syntyi raivokas taistelu, ja Daavidin miehet tuottivat Abnerille ja Israelin miehille tappion. Mukana oli kolme Serujan poikaa, Joab, Abisai ja Asael. Asael oli nopeajalkainen kuin aavikon gaselli. Hän ajoi takaa Abneria eikä poikennut tämän jäljestä mihinkään, ei oikeaan eikä vasempaan. Abner katsahti taakseen ja kysyi: »Asael, sinäkö se olet?» Hän vastasi: »Minä.» Abner sanoi: »Käänny jonnekin muualle, ota kiinni joku toinen ja riistä itsellesi hänen varusteensa.» Mutta Asael ei halunnut kääntyä toiseen suuntaan. Silloin Abner jatkoi: »Lakkaa jo ajamasta minua takaa, ettei minun tarvitse tappaa sinua! Kuinka silloin voisin katsoa silmiin veljeäsi Joabia?» Mutta Asael ei suostunut lopettamaan takaa-ajoa. Silloin Abner iski keihäänsä varsipää edellä hänen vatsaansa, ja keihäs tuli selkäpuolelta ulos. Asael lyyhistyi maahan ja kuoli siihen paikkaan. Ja kaikki, jotka tulivat paikalle, missä Asael makasi kuolleena, pysähtyivät katsomaan.
Joab ja Abisai ajoivat Abneria takaa, ja auringon laskiessa he tulivat Amman kukkulalle, joka on Giahin itäpuolella, Gibeonista autiomaahan johtavan tien varrella. Benjaminilaiset kerääntyivät Abnerin luo ja pysähtyivät erään kukkulan laelle. Abner huusi Joabille: »Pitääkö miekan riehua ikuisesti? Etkö käsitä, että se tietää katkeraa loppua? Eikö sinun olisi jo aika sanoa miehillesi, että he lakkaavat ajamasta takaa veljiään?» Joab vastasi: »Niin totta kuin Jumala elää: ellet nyt olisi puhunut, mieheni olisivat jatkaneet takaa-ajoa aamuun saakka.» Joab puhalsi torveen, ja hänen miehensä pysähtyivät. He lopettivat israelilaisten takaa-ajon ja keskeyttivät taistelun.
Abner ja hänen miehensä lähtivät paluumatkalle. He kulkivat koko yön Jordanin tasangolla, menivät sitten joen yli, vaelsivat Bitronin läpi ja tulivat Mahanaimiin. Palattuaan ajamasta takaa Abneria Joab kokosi joukkonsa, ja Daavidin väestä puuttui Asaelin lisäksi yhdeksäntoista miestä. Mutta Daavidin miehet olivat surmanneet benjaminilaisia ja Abnerin väkeä kolmesataakuusikymmentä miestä. He toivat Asaelin ruumiin mukanaan ja hautasivat hänet Betlehemiin hänen isänsä hautaan. Joab ja hänen miehensä kulkivat koko yön ja saapuivat Hebroniin aamun sarastaessa.
Saulin ja Daavidin sukujen välinen sota jatkui pitkään. Daavidin asema vahvistui koko ajan, mutta Saulin suvun valta heikkeni.
Daavidin pojat
Daavidille syntyi Hebronissa poikia. Hänen esikoisensa oli Amnon, jonka äiti oli jisreeliläinen Ahinoam. Toinen oli Kilab, jonka äiti Abigail oli ollut karmelilaisen Nabalin vaimo, kolmas Absalom, Gesurin kuninkaan Talmain tyttären Maakan poika, neljäs Adonia, Haggitin poika, viides Sefatja, Abitalin poika, ja kuudes Jitream, Daavidin vaimon Eglan poika. Nämä syntyivät Daavidille Hebronissa.
Abner siirtyy Daavidin puolelle
Saulin ja Daavidin sukujen välisen sodan aikana Abner sai yhä enemmän valtaa Saulin kannattajien keskuudessa. Saulilla oli ollut sivuvaimo nimeltä Rispa, Aijan tytär. Kerran Isboset kysyi Abnerilta: »Miksi olet käynyt isäni sivuvaimon luona?» Abner suuttui Isbosetin sanoista ja vastasi: »Juudan koirienko päällikkö minä olen? Olen tähän päivään asti ollut uskollinen isäsi Saulin suvulle ja hänen veljilleen ja ystävilleen enkä ole antanut sinun joutua Daavidin käsiin, ja nyt sinä syytät minua tämän naisen vuoksi. Kohdatkoon minua Jumalan viha nyt ja aina, ellen toteuta sitä, minkä Herra on vannonut Daavidille: ’Minä siirrän kuninkuuden pois Saulin suvulta ja saatan Daavidin valtaistuimen piiriin koko Israelin ja Juudan, Danista Beersebaan asti.’» Eikä Isboset uskaltanut sanoa Abnerille enää mitään.
Abner lähetti heti sananviejiä Daavidin luo sanomaan: »Kenen maa tämä oikein on? Solmi kanssani liitto, niin minä autan sinua saamaan puolellesi koko Israelin.» Daavid vastasi: »Hyvä on! Minä solmin kanssasi liiton, mutta vain yhdellä ehdolla: tuo luokseni Saulin tytär Mikal. Ilman häntä et saa astua kasvojeni eteen.» Sitten Daavid lähetti sananviejiä Saulin pojan Isbosetin luo sanomaan: »Anna minulle takaisin vaimoni Mikal, jonka kihlasin omakseni sadalla filistealaisten esinahalla.» Isboset haetti Mikalin pois hänen miehensä, Laisin pojan Paltielin luota. Mikalin mies lähti mukaan ja seurasi häntä Bahurimiin saakka itkien koko ajan. Mutta Abner sanoi hänelle: »Mene takaisin!» Ja hän lähti.
Abner oli asettunut yhteyteen Israelin vanhimpien kanssa ja antanut heille tällaisen neuvon: »Te olette jo kauan halunneet Daavidia kuninkaaksenne. Toimikaa siis nyt, sillä Herra on sanonut Daavidille: ’Minä annan palvelijani Daavidin pelastaa kansani Israelin filistealaisten ja kaikkien sen vihollisten käsistä.’» Abner puhui tästä nyt myös benjaminilaisille, ja sitten hän lähti Hebroniin kertomaan Daavidille, mitä israelilaiset ja koko Benjaminin heimo tahtoivat. Kun Abner tuli Hebroniin kaksikymmentä miestä mukanaan, Daavid järjesti hänelle ja hänen seurueelleen pidot. Abner sanoi Daavidille: »Minä lähden nyt ja kokoan kaikki israelilaiset sinun luoksesi, herrani ja kuninkaani. He solmivat kanssasi liiton, ja sinusta tulee kaikkien niiden kuningas, joita tahdot hallita.» Daavid saatteli Abnerin matkaan, ja hän lähti rauhassa menemään.
Abnerin murha ja hautaus
Samaan aikaan tulivat Daavidin miehet ja Joab ryöstöretkeltä runsaat saaliit mukanaan. Abner ei enää ollut Daavidin luona Hebronissa, sillä Daavid oli päästänyt hänet rauhassa lähtemään. Kun Joab saapui miehineen, hänelle kerrottiin, että Abner, Nerin poika, oli tullut kuninkaan luo ja että kuningas oli päästänyt hänet lähtemään. Joab meni kuninkaan luo ja sanoi: »Mitä sinä olet tehnyt? Abner tuli sinun luoksesi, ja sinä annoit hänen mennä kaikessa rauhassa! Tunnethan sinä Abnerin, Nerin pojan! Hän tuli sinua harhauttamaan, urkkimaan liikkeitäsi ja ottamaan selkoa kaikesta mitä teet.» Sitten hän lähti Daavidin luota ja lähetti tämän tietämättä Abnerin perään sanansaattajia. Nämä käännyttivät Abnerin takaisin hänen ehdittyään Siran vesisäiliön luo. Kun Abner palasi Hebroniin, Joab vei hänet syrjään porttiholviin muka puhuakseen hänen kanssaan kahden kesken. Siellä Joab pisti häntä vatsaan, niin että hän kuoli. Tämä oli kosto siitä, että Abner oli surmannut Joabin veljen Asaelin.
Saatuaan kuulla tämän Daavid sanoi: »Minä ja kuningassukuni olemme Herran edessä ikuisesti syyttömät Abnerin, Nerin pojan, kuolemaan. Langetkoon tämä syyllisyys Joabin päälle ja koko hänen isänsä suvulle! Olkoon Joabin suvussa aina vuototautisia ja spitaalisia, kepin varassa kulkevia, miekkaan sortuvia ja leivättömiä!» Joab ja hänen veljensä Abisai tappoivat näin Abnerin, koska hän oli Gibeonin taistelussa surmannut heidän veljensä Asaelin.
Daavid sanoi Joabille ja kaikille, jotka olivat paikalla: »Repäiskää vaatteenne, pukeutukaa säkkikankaaseen ja pitäkää valittajaiset Abnerille.» Ja kuningas Daavid kulki paarien jäljessä, kun he hautasivat Abnerin Hebroniin. Kuningas itki hänen haudallaan suureen ääneen, ja myös koko kansa itki. Kuningas lauloi Abnerille tämän valituslaulun:
– Oliko Abnerin kuoltava
niin kuin tyhmyri kuolee?
Kätesi eivät olleet sidotut,
jalkasi eivät olleet vaskikahleissa.
Silti sinä kaaduit
kuin kavalien rikollisten käsiin.
Silloin kansa itki häntä yhä enemmän.
Vielä päivänvalon aikaan väkijoukko tuli tarjoamaan Daavidille leipää. Mutta Daavid sanoi: »Kohdatkoon minua Jumalan viha nyt ja aina, jos ennen auringonlaskua maistan leipää tai mitään muutakaan.» Nämä sanat olivat ihmisille mieleen niin kuin kaikki muukin, mitä kuningas teki. Väkijoukko ja koko Israel ymmärsivät silloin, ettei kuninkaalla ollut osuutta Nerin pojan Abnerin surmaamiseen. Kuningas sanoi miehilleen: »Te tiedätte, että tänään on Israelista kaatunut suuri päällikkö. Minä olen kuitenkin vielä heikko, vaikka minut on voideltu kuninkaaksi. Nämä miehet, Serujan pojat, ovat minua vahvempia. Herra maksakoon tämän rikoksen tekijälle hänen tekonsa mukaan!»
Facebook-ryhmä
Päivän materiaali tulee myös omaan Facebook-ryhmäänsä. Keskustellaan yhdessä!
Liity mukaan Facebook-ryhmään tämän linkin kautta.
Livekirkko
Tämä päivittäinen katkelmajaottelu on Livekirkko ry:n raamatunlukuohjelmasta, jonka perusteella luemme Raamatun kronologisesti kannesta kanteen vuoden aikana.
Meillä on evankeliumi tehtävänä. Livekirkko tarjoaa kristillistä sisältöä ihmisille siellä, missä he ovat.
Raamatunkäännös vuoden 1992 kirkkoraamatun mukaan. Tekijänoikeudet kirkon keskusrahasto.
