Päivän teksti
Daavid filistealaisten palveluksessa
Daavid ajatteli mielessään: »Joskus saan kuitenkin surmani Saulin kädestä. Minun ei auta muu kuin hankkiutua turvaan filistealaisten maahan. Silloin Saul näkee, että minua on turha etsiä ympäri Israelia, ja minä olen vihdoin häneltä turvassa.»
Daavid ja hänen kuusisataa miestään lähtivät liikkeelle ja siirtyivät Maokin pojan Akisin luo, joka oli Gatin kuningas. Daavid ja hänen miehensä jäivät asumaan Akisin luo Gatiin. Heillä oli kaikilla perheensä mukanaan, ja Daavidin mukana olivat hänen molemmat vaimonsa, jisreeliläinen Ahinoam ja karmelilainen Abigail, joka oli ollut Nabalin vaimo. Kun Saulille kerrottiin, että Daavid oli paennut Gatiin, hän luopui takaa-ajosta.
Daavid sanoi Akisille: »Jos olen ansainnut sinun suosiosi, anna minulle jostakin pikkukaupungista paikka, johon voin asettua asumaan. Palvelijasi on turha asua sinun luonasi kuninkaan kaupungissa.» Silloin Akis antoi hänelle Siklagin, ja sen tähden Siklag on tähän päivään saakka ollut Juudan kuninkaiden omaisuutta. Daavid viipyi filistealaisten maassa vuoden ja neljä kuukautta.
Daavid ja hänen miehensä tekivät retkiä gesurilaisten, girsiläisten ja amalekilaisten kimppuun. Nämä kansat asuivat seudulla, joka ulottuu Telemistä Suriin ja Egyptiin saakka. Hävittäessään noita seutuja Daavid ei jättänyt henkiin ainoatakaan miestä tai naista, mutta lampaat ja vuohet, härät ja lehmät, aasit, kamelit ja vaatteet hän otti aina mukaansa, ja sitten hän palasi kotiin ja meni Akisin luo. Aina kun Akis kysyi: »Missäpäin olette nyt ryöstelleet?», Daavid vastasi: »Juudan Negevissä» tai »jerahmeelilaisten Negevissä» tai »keniläisten Negevissä». Daavid ei koskaan jättänyt henkiin ainoatakaan miestä tai naista Gatiin tuotavaksi, sillä hän ajatteli: »He vielä paljastaisivat meidät ja kertoisivat, mitä minä olen tehnyt.» Näin Daavid menetteli koko ajan asuessaan filistealaisten maassa. Akis uskoi Daavidia ja ajatteli: »Hänellä on nyt Israelissa niin paha maine, että hän joutuu loppuikänsä pysymään minun palveluksessani.»
Noihin aikoihin filistealaiset kokosivat joukkonsa lähteäkseen sotaan Israelia vastaan, ja Akis sanoi Daavidille: »Muista, että sinun ja miestesi pitää lähteä sotaan minun joukkojeni mukana.» Daavid vastasi Akisille: »Hyvä! Nyt saat nähdä, mihin palvelijasi pystyy.» Akis sanoi Daavidille: »Hyvä on! Minä teen sinusta vakituisen henkivartijani.»
Saul En-Dorin noidan luona
Samuel oli kuollut, ja israelilaiset olivat pitäneet valittajaiset ja haudanneet hänet Ramaan, hänen kotikaupunkiinsa. Ja Saul oli poistanut maasta henkien manaajat ja enteiden selittäjät.
Kokoonnuttuaan yhteen filistealaiset menivät Sunemiin ja leiriytyivät sinne. Silloin Saul kokosi kaikki israelilaiset, ja he leiriytyivät Gilboaan. Kun Saul näki filistealaisten joukot, hän pelästyi ja hänen sydämensä vapisi. Hän kysyi neuvoa Herralta, mutta Herra ei vastannut hänelle, ei unien, ei urimin eikä profeettojenkaan välityksellä. Silloin Saul sanoi palvelijoilleen: »Etsikää minulle nainen, joka pystyy manaamaan esiin vainajien henkiä, niin minä menen hänen luokseen ja pyydän neuvoa.» Hänen palvelijansa vastasivat: »En-Dorissa on nainen, joka manaa henkiä.»
Saul pukeutui valepukuun ja lähti tuntemattomana matkaan kahden miehen kanssa. Hän tuli yöllä naisen luo ja pyysi: »Tee taikasi ja manaa minulle esiin sen miehen henki, jonka nimen sinulle sanon.» Mutta nainen vastasi hänelle: »Tiedät varmaan, mitä Saul on tehnyt. Hän on hävittänyt maasta henkien manaajat ja enteiden selittäjät. Miksi yrität virittää ansaa pääni menoksi?» Silloin Saul vannoi hänelle valan Herran nimessä ja sanoi: »Niin totta kuin Herra elää, kukaan ei tule syyttämään sinua tästä.» Nainen kysyi: »Kenet minun pitäisi manata esiin?» Saul vastasi: »Manaa Samuel.» Kun nainen näki Samuelin, hän parkaisi ja sanoi Saulille: »Miksi petit minua? Sinähän olet Saul!» Mutta kuningas vastasi: »Ole rauhassa! Mitä sinä oikein näet?» Nainen sanoi: »Näen jumalolennon nousevan maasta.» Saul kysyi: »Minkä näköinen hän on?» Nainen vastasi: »Sieltä nousee vanha mies. Hän on kääriytynyt viittaan.» Silloin Saul tiesi, että se oli Samuel, ja hän kumartui kunnioittavasti maahan saakka.
Samuel sanoi Saulille: »Miksi häiritsit minua ja kutsuit minut esiin?» Saul vastasi: »Olen suuressa ahdingossa. Filistealaiset käyvät sotaa minua vastaan, ja Jumala on väistynyt minusta eikä enää vastaa minulle profeettojen kautta eikä unissa. Minä kutsuin sinua, jotta ilmoittaisit, mitä minun pitää tehdä.» Mutta Samuel sanoi: »Miksi sinä minulta kysyt neuvoa, kun Herra on jättänyt sinut ja tullut viholliseksesi? Herra on tehnyt sinulle niin kuin hän puhui minun kauttani: hän on repäissyt kuninkuuden sinun kädestäsi ja antanut sen toiselle miehelle, Daavidille. Sinä et totellut Herraa etkä tehnyt amalekilaisten maassa, mitä hänen vihansa vaati. Sen vuoksi Herra tekee nyt sinulle tämän. Herra antaa sinut ja Israelin filistealaisten käsiin, ja huomenna sekä sinä että poikasi olette minun luonani. Ja Israelin sotaväenkin Herra antaa filistealaisten käsiin.»
Silloin Saul kaatui kauhistuneena maahan pitkin pituuttaan. Hän oli säikähtynyt Samuelin puheesta, ja hänen voimansa olivat lopussa, koska hän ei ollut syönyt leivän palaakaan koko sinä päivänä ja yönä. Nainen tuli Saulin luo ja näki, että tämä oli kauhun vallassa. Hän sanoi Saulille: »Minä, palvelijasi, tottelin sinua ja panin oman henkeni vaaraan noudattaessani sinun pyyntöäsi. Tottele sinä nyt palvelijaasi ja syö vähän leipää, jonka panen eteesi, niin saat voimia matkaasi varten.» Saul ei suostunut vaan sanoi: »En syö.» Mutta kun naisen lisäksi hänen omat palvelijansakin vaativat häntä syömään, hän taipui heidän tahtoonsa, nousi maasta ja istuutui vuoteelle. Naisella oli kotonaan juottovasikka. Hän teurasti sen kiireesti ja otti jauhoja, teki niistä taikinan ja paistoi happamattomia leipiä. Nämä ruoat hän toi Saulille ja hänen palvelijoilleen. He söivät ja lähtivät takaisin samana yönä.
Filistealaiset eivät luota Daavidiin
Filistealaiset kokosivat kaikki joukkonsa Afekiin, ja israelilaisilla oli leirinsä Jisreelissä lähteen luona. Filistealaisten päälliköt johtivat kukin sadan tai tuhannen miehen joukkoa, mutta Daavid ja hänen miehensä tulivat jälkijoukkona Akisin seurassa. Filistealaisten päälliköt kysyivät: »Keitä nuo heprealaiset ovat?» Akis vastasi päälliköille: »Tuo on Daavid, Israelin kuninkaan Saulin miehiä. Hän on jo vuoden päivät ollut minun luonani, enkä ole huomannut hänessä mitään epäilyttävää sen jälkeen kun hän siirtyi minun puolelleni.»
Mutta filistealaisten päälliköt sanoivat vihaisina: »Lähetä se mies takaisin. Palatkoon hän siihen paikkaan, jonka olet antanut hänen haltuunsa! Sotaan hän ei saa tulla meidän mukanamme, ettei hän taistelussa kääntäisi aseitaan meitä vastaan. Miten hän voisi paremmin hankkiutua herransa suosioon kuin miestemme päiden hinnalla? Tuohan on se Daavid, josta naiset tanssiessaan lauloivat:
– Saul kaatoi miehiä tuhansin,
Daavid kymmenintuhansin.»
Silloin Akis kutsui Daavidin luokseen ja sanoi hänelle: »Niin totta kuin Herra elää, sinä olet rehellinen mies, ja minun mielestäni on hyvä, että palvelet joukoissani. Itse en ole löytänyt sinusta moitteen sijaa siitä päivästä alkaen kun tulit luokseni, mutta päälliköt eivät pidä sinusta. Palaa nyt rauhassa takaisin, niin et loukkaa filistealaisten päälliköitä.» Daavid sanoi Akisille: »Mitä minä olen tehnyt? Mitä pahaa olet minussa huomannut sinä aikana, jonka olen ollut palveluksessasi, kun en saa tulla taistelemaan herrani ja kuninkaani vihollisia vastaan?» Akis vastasi hänelle: »Voit olla varma siitä, että minun silmissäni olet hyvä kuin Jumalan enkeli, mutta filistealaisten päälliköt sanovat, ettet saa tulla sotaan meidän mukanamme. Nouskaa siis varhain aamulla, sekä sinä että ne kuninkaasi alamaiset, jotka ovat tulleet sinun mukanasi, ja lähtekää siihen paikkaan, jonka olen antanut teidän haltuunne. Älä pane pahaksesi noita turhia puheita, sillä minä olen sinuun tyytyväinen. Lähtekää varhain, heti päivän valjetessa.» Aamuvarhaisella Daavid ja hänen miehensä lähtivät takaisin filistealaisten maahan, mutta filistealaiset jatkoivat matkaansa Jisreeliin.
Daavid kostaa amalekilaisille
Ennen kuin Daavid ja hänen miehensä kahden päivän kuluttua saapuivat Siklagiin, olivat amalekilaiset hyökänneet Negeviin ja Siklagiin, vallanneet Siklagin ja polttaneet sen poroksi. Kaupungin naiset he olivat ottaneet vangiksi viimeistä myöten, mutta he eivät olleet tappaneet ketään vaan olivat vieneet mukanaan kaikki naiset ja lapset, suuret ja pienet. Kun Daavid ja hänen miehensä tulivat kaupunkiin, se oli poltettu ja heidän vaimonsa, poikansa ja tyttärensä oli viety vankeina pois.
Silloin Daavid ja hänen sotilaansa puhkesivat itkuun ja itkivät, kunnes eivät enempää jaksaneet. Myös Daavidin molemmat vaimot, jisreeliläinen Ahinoam ja karmelilainen Abigail, joka oli ollut Nabalin vaimo, oli viety vankeina pois. Daavid joutui suureen hätään, sillä miehet olivat poikiensa ja tyttäriensä vuoksi niin katkeria, että uhkasivat kivittää hänet kuoliaaksi. Mutta Daavid haki tukea Herrasta, Jumalastaan, ja sanoi pappi Abjatarille, Ahimelekin pojalle: »Tuo efodi tänne.» Abjatar toi efodin Daavidin luo, ja Daavid kysyi Herralta: »Lähdenkö ajamaan takaa noita rosvoja? Saanko heidät kiinni?» Herra vastasi hänelle: »Lähde heidän peräänsä! Sinä saat heidät kiinni ja vapautat vangit.»
Daavid ja hänen kuusisataa miestään lähtivät liikkeelle ja saapuivat Besorin jokiuomalle, jonne osa heistä jäi. Sinne pysähtyi kaksisataa miestä, jotka olivat niin uuvuksissa, etteivät jaksaneet kulkea Besorin poikki. Mutta Daavid jatkoi neljänsadan miehen kanssa takaa-ajoa.
Arolla Daavidin miehet näkivät erään egyptiläisen ja veivät hänet Daavidin luo. He tarjosivat miehelle leipää, ja hän söi. He antoivat hänelle myös vettä juotavaksi ja kakun kuivattuja viikunoita ja kaksi kakkua rusinoita. Kun hän oli syönyt, hänen voimansa elpyivät; hän ei näet ollut syönyt eikä juonut mitään kolmeen vuorokauteen. Daavid kysyi häneltä: »Kenen väkeä sinä olet ja mistä tulet?» Mies vastasi: »Minä olen egyptiläinen, amalekilaisen miehen orja. Sairastuin kolme päivää sitten, ja isäntäni jätti minut tänne. Me ryöstelimme kreettien, Juudan ja Kalebin heimon Negeviä ja poltimme poroksi Siklagin.» Daavid kysyi: »Vietkö minut sen rosvojoukon luo?» Hän sanoi: »Vanno minulle Jumalan nimessä, ettet tapa minua etkä luovuta minua isäntäni käsiin, niin vien sinut sen rosvojoukon luo.»
Kun mies vei Daavidin sinne, amalekilaiset olivat hajaantuneet pitkin seutua. He söivät, joivat ja juhlivat suurta saalista, jonka olivat ryöstäneet filistealaisten maasta ja Juudasta. Daavid hyökkäsi heidän kimppuunsa seuraavana päivänä aamuhämärissä ja tappoi heitä iltaan saakka, ja heistä pelastui vain neljäsataa nuorta miestä, jotka nousivat kamelien selkään ja pakenivat. Daavid sai haltuunsa kaiken, minkä amalekilaiset olivat vieneet, ja vapautti myös molemmat vaimonsa. Mitään ei puuttunut, ei suurta eikä pientä, ei ainoatakaan poikaa tai tytärtä eikä mitään amalekilaisten saaliina viemistä tavaroista. Daavid sai kaiken takaisin ja lisäksi vielä lampaita, vuohia ja lehmiä. Hänen miehensä ajoivat karjan hänen eteensä ja sanoivat: »Tämä saalis kuuluu Daavidille.»
Kun Daavid oli tulossa niiden kahdensadan miehen luo, jotka eivät olleet jaksaneet seurata häntä vaan olivat jääneet Besorin jokiuomalle, nämä lähtivät Daavidia ja hänen mukanaan tulevaa väkeä vastaan. Kohdatessaan miehet Daavid tervehti heitä ystävällisesti. Mutta Daavidia seuranneessa joukossa oli myös kehnoja ja kelvottomia miehiä. He sanoivat: »Koska nuo eivät pysyneet mukana, emme anna heille mitään saaliistamme. Saakoon kukin vain vaimonsa ja lapsensa. Viekööt heidät mukanaan ja menkööt tiehensä!» Daavid sanoi heille: »Veljet, noin ei saa tehdä Herran antamalle saaliille! Herra on suojellut meitä ja antanut meidän käsiimme rosvojoukon, joka kävi kimppuumme. Kuka voisi suostua tuollaiseen? Saman osan saakoon varusteita vartioiva kuin taisteluun lähtevä, yhdessä he jakakoot saaliin.» Sinä päivänä Daavid teki tästä pysyvän säännön ja käytännön Israelissa, ja se on vieläkin voimassa.
Tultuaan Siklagiin Daavid lähetti osan saaliista niille Juudan vanhimmille, jotka olivat hänen ystäviään, ja käski sanoa heille: »Tässä on teille lahjaksi Herran vihollisilta saatua saalista.» Lahjoja hän lähetti niille, jotka asuivat Betelissä, Negevin Ramotissa ja Jattirissa, Aroerissa, Sifemotissa ja Estemoassa, Rakalissa, jerahmeelilaisten ja keniläisten kaupungeissa, Hormassa, Bor-Asanissa, Atakissa ja Hebronissa, sekä kaikkialle, missä hän oli miehineen kulkenut.
Saulin ja hänen poikiensa kuolema
Filistealaiset ryhtyivät taisteluun israelilaisia vastaan. Israelin miehet pakenivat heidän tieltään, ja paljon kaatuneita jäi Gilboanvuoren rinteille. Filistealaiset saavuttivat Saulin ja hänen poikansa ja tappoivat Jonatanin, Abinadabin ja Malkisuan, Saulin pojat. Taistelu kävi kiivaana myös Saulin ympärillä. Jousimiehet keksivät hänet, ja hän haavoittui pahoin heidän nuolistaan. Silloin Saul käski aseenkantajaansa: »Tartu miekkaasi ja lävistä minut! Muuten nuo ympärileikkaamattomat tulevat ja lävistävät minut ja häpäisevät minut.» Mutta kun aseenkantaja ei uskaltanut sitä tehdä, Saul otti itse miekan ja heittäytyi siihen. Nähdessään Saulin kuolleen myös aseenkantaja heittäytyi miekkaansa ja seurasi Saulia kuolemaan.
Näin he kaikki kuolivat samana päivänä, Saul, kolme hänen poikaansa, hänen aseenkantajansa sekä kaikki hänen lähimmät miehensä. Kun Jisreelin tasangon toisella puolella ja Jordanin takana asuvat israelilaiset saivat tietää, että Israelin sotaväki oli paennut ja Saul ja hänen poikansa olivat kuolleet, he jättivät kaupunkinsa ja lähtivät pakoon. Heidän tilalleen kaupunkeihin asettui filistealaisia.
Seuraavana päivänä filistealaiset lähtivät ryöstämään ruumiita ja löysivät Saulin ja hänen kolme poikaansa kaatuneina Gilboanvuorelta. He löivät Saulilta pään poikki, ryöstivät hänen varusteensa ja kuljettivat niitä ympäri maataan julistaakseen voitonsanomaa epäjumalilleen ja kansalleen. Filistealaiset asettivat Saulin varusteet Astarten pyhäkköön, mutta hänen ruumiinsa he ripustivat Bet-Seanin muurille.
Kun Gileadin Jabesin asukkaat kuulivat, mitä filistealaiset olivat tehneet Saulille, kaikki kaupungin taistelukykyiset miehet lähtivät liikkeelle. He kulkivat koko yön ja ottivat Saulin ja hänen poikiensa ruumiit alas Bet-Seanin muurilta, toivat ne Jabesiin ja polttivat ne siellä. Sitten he kokosivat heidän luunsa, hautasivat ne tamariskipuun alle Jabesiin ja paastosivat seitsemän päivää.
Facebook-ryhmä
Päivän materiaali tulee myös omaan Facebook-ryhmäänsä. Keskustellaan yhdessä!
Liity mukaan Facebook-ryhmään tämän linkin kautta.
Livekirkko
Tämä päivittäinen katkelmajaottelu on Livekirkko ry:n raamatunlukuohjelmasta, jonka perusteella luemme Raamatun kronologisesti kannesta kanteen vuoden aikana.
Meillä on evankeliumi tehtävänä. Livekirkko tarjoaa kristillistä sisältöä ihmisille siellä, missä he ovat.
Raamatunkäännös vuoden 1992 kirkkoraamatun mukaan. Tekijänoikeudet kirkon keskusrahasto.
