Päivän teksti
Samuelin kuolema
Samuel kuoli, ja kaikki israelilaiset kokoontuivat valittajaisiin. Samuel haudattiin kotipaikalleen Ramaan. Sitten Daavid lähti Paranin autiomaahan.
Daavid ja Abigail
Maonissa eli mahtava mies, jolla oli kolmetuhatta lammasta ja tuhat vuohta. Hän hoiti karjaansa Karmelissa ja oli taas kerran mennyt sinne keritsemään lampaitaan. Mies oli nimeltään Nabal, ja hän kuului Kalebin heimoon. Hänen vaimonsa nimi oli Abigail. Vaimo oli viisas ja kaunis, mutta mies tyly ja karkea.
Kun Daavid sai autiomaassa kuulla, että Nabal oli parhaillaan keritsemässä lampaita, hän lähetti matkaan kymmenen miestä ja sanoi heille: »Menkää Karmeliin Nabalin luo ja viekää hänelle terveiseni. Sanokaa näin: ’Onnea ja kaikkea hyvää sinulle, väellesi ja kaikelle mitä omistat! Olen kuullut, että sinulla on parhaillaan lampaiden keritsiäiset. Sinun paimenesi ovat liikkuneet samoilla paikoilla kuin mekin, mutta me emme ole häirinneet heitä eikä heiltä ole hävinnyt mitään koko sinä aikana, jonka he ovat olleet Karmelissa. Kysy vaikka palvelijoiltasi, hekin voivat kertoa sen sinulle. Toivon, että otat hyvin vastaan minun mieheni, kun he näin juhlapäivänä tulevat luoksesi. Anna siis pojallesi Daavidille ja hänen miehilleen niin paljon kuin sinulta liikenee.’»
Daavidin miehet menivät Nabalin luo, veivät hänelle Daavidin nimissä nämä terveiset ja jäivät odottamaan vastausta. Mutta Nabal vastasi Daavidin miehille: »Kuka se Daavid on, kuka on Iisain poika? Nykyään niin monet orjat lähtevät karkuun isäntiensä luota. Pitäisikö minun ottaa leivät ja vesi ja lihat, jotka olen varannut keritsijöille, ja antaa ne miehille, jotka tulevat ties mistä?» Daavidin miehet kääntyivät takaisin, palasivat Daavidin luo ja kertoivat hänelle, mitä Nabal oli sanonut. Silloin Daavid sanoi miehilleen: »Sitokaa kukin miekka vyöllenne!» Kaikki sitoivat miekkansa vyölleen, myös Daavid. Noin neljäsataa miestä lähti liikkeelle Daavidin mukana, kaksisataa jäi vartioimaan heidän tavaroitaan.
Mutta eräs palvelija kertoi Abigailille, Nabalin vaimolle: »Daavid lähetti sanantuojia autiomaasta toivottamaan onnea isännällemme, mutta hän vain sätti heitä. Nuo miehet ovat aina olleet meille hyviä. Meillä ei ollut mitään ikävyyksiä emmekä menettäneet mitään koko sinä aikana, kun kuljeskelimme samoilla seuduilla. Niin kauan kuin paimensimme lampaita heidän lähettyvillään, he olivat yötä päivää kuin muuri meidän ympärillämme. Mieti nyt tarkkaan, mitä voisit tehdä! Muuten hukka perii isäntämme ja koko hänen väkensä. Itse hän on niin kelvoton, ettei hänelle kannata edes puhua.»
Abigail kokosi kiireesti kaksisataa leipää, kaksi viiniruukkua, viisi paistettua lammasta, viisi sea-mittaa paahdettuja jyviä, sata kakkua rusinoita ja kaksisataa kakkua kuivattuja viikunoita ja kuormasi ne aasien selkään. Palvelijoilleen hän sanoi: »Menkää edeltä, minä tulen perässä!» Mutta miehelleen Nabalille hän ei ilmoittanut mitään.
Kun Abigail ratsasti aasilla alas vuoren rinnettä, Daavid oli miehineen juuri tulossa vuoren takaa häntä vastaan, ja niin Abigail äkkiä kohtasi heidät. Daavid oli sanonut: »Aivan suotta pidin tuon miehen omaisuudesta niin hyvää huolta, ettei siitä mitään hävinnyt. Hän maksoi minulle hyvän pahalla. Mutta kohdatkoon Jumalan viha minua nyt ja aina, jos jätän huomisaamuksi henkiin hänen väestään yhdenkään, joka vetensä seinään heittää!»
Kun Abigail näki Daavidin, hän laskeutui heti aasin selästä ja tervehti Daavidia kumartaen maahan saakka. Hän heittäytyi Daavidin jalkojen juureen ja sanoi: »Herra, kaikki on minun syytäni, mutta kuuntele vielä, mitä palvelijallasi on sanottavana. Älä välitä tuosta kelvottomasta miehestä, Nabalista! Nimi on miestä myöten. Tyhmyri on hänen nimensä, ja tyhmyrinä hän pysyy. Minä, palvelijasi, en nähnyt niitä miehiä, jotka sinä lähetit, mutta niin totta kuin Herra elää ja sinä elät, Herra on nyt pysäyttänyt sinut ennen veritekoa eikä ole antanut sinun kostaa omin käsin. Käyköön sinun vihollisillesi ja niille, jotka tahtovat sinulle pahaa, samoin kuin Nabalille. Tässä ovat lahjat, jotka palvelijasi on tuonut tervehdyksenä sinulle, herrani. Ne ovat niitä miehiä varten, jotka seurasivat sinua retkilläsi. Suo anteeksi palvelijasi rohkeus! Mutta Herra on totisesti antava sinun sukusi säilyä, sillä sinä käyt Herran sotaa, eikä mikään paha satu sinuun koko elinaikanasi. Jos joku ryhtyy sinua vainoamaan ja tavoittelee henkeäsi, niin Herra, sinun Jumalasi, pitää henkesi tallella kuin kukkarossa, elävien joukossa, mutta vihollistesi hengen hän linkoaa pois kuin kiven. Kun Herra tekee sinulle kaiken sen hyvän, minkä on luvannut, ja korottaa sinut Israelin hallitsijaksi, silloin ei tämäkään tapaus voi horjuttaa sinua eikä vaivata tuntoasi. Ethän sinä vuodattanut turhaan verta etkä kostanut omin käsin. Sitten kun Herra on osoittanut sinulle hyvyytensä, sinä varmaankin muistat minua, palvelijaasi.»
Daavid vastasi Abigailille: »Kiitetty olkoon Herra, Israelin Jumala, joka lähetti sinut tänään minua vastaan! Siunattu olkoon sinun älysi ja ole siunattu sinä itsekin, kun varjelit minua tekemästä tänään veritekoa etkä antanut minun kostaa omin käsin. Nyt Herra, Israelin Jumala, ei antanut minun tehdä sinulle pahaa. Mutta niin totta kuin hän elää, ellet olisi tullut näin kiireesti minua vastaan, ei Nabalilla olisi ollut aamunkoitteessa jäljellä ainoatakaan, joka vetensä seinään heittää!» Daavid otti vastaan hänen tuomisensa ja sanoi: »Palaa rauhassa kotiin! Näethän, että olen kuunnellut sinua ja tehnyt niin kuin toivoit.»
Kun Abigail tuli takaisin Nabalin luo, tämä piti talossaan juominkeja, jotka olisivat kelvanneet vaikka kuninkaalle. Nabal oli hyvällä tuulella ja vahvasti juovuksissa, eikä Abigail puhunut hänelle sanaakaan ennen aamunkoittoa. Seuraavana aamuna, kun Nabalin humala oli haihtunut, Abigail kertoi miehelleen kaiken. Silloin Nabalin sydän jähmettyi ja hän muuttui kuin kiveksi. Noin kymmenen päivää myöhemmin Herra iski Nabalia niin että tämä kuoli.
Kuullessaan Nabalin kuolleen Daavid sanoi: »Kiitetty olkoon Herra! Hän vaati Nabalin tilille loukkauksesta, jonka sain kärsiä. Herra varjeli minut, palvelijansa, pahasta teosta ja käänsi Nabalin pahan teon häntä itseään vastaan.»
Sitten Daavid lähetti palvelijansa pyytämään Abigailia hänelle vaimoksi. Tultuaan Karmeliin Abigailin luo Daavidin palvelijat sanoivat hänelle: »Daavid lähetti meidät tänne noutamaan sinua hänen vaimokseen.» Silloin Abigail kumartui kasvoilleen maahan ja sanoi: »Minä olen valmis hänen orjakseen, vaikka pesemään herrani palvelijoiden jalat!» Abigail valmistautui kiireesti matkaan, nousi aasin selkään ja lähti viiden palvelijattarensa saattamana Daavidin lähettien mukaan, ja hänestä tuli Daavidin vaimo.
Daavid oli nainut myös jisreeliläisen Ahinoamin, niin että hänellä oli nyt kaksi vaimoa. Mutta Saul oli antanut tyttärensä Mikalin, Daavidin ensimmäisen vaimon, Laisin pojalle Paltille, joka oli kotoisin Gallimista.
Daavid säästää jälleen Saulin hengen
Saulin luo Gibeaan tuli sifiläisiä, jotka sanoivat: »Daavid piileskelee Hakilankukkulalla Jesimonin laidalla.» Silloin Saul otti mukaansa kolmetuhatta israelilaista valiosoturia ja lähti Sifin autiomaahan etsimään Daavidia. Saul leiriytyi tien varteen Hakilankukkulalle Jesimonin laidalle, mutta Daavid pysytteli autiomaassa.
Kun Daavid huomasi, että Saul oli tullut hänen perässään, hän lähetti tiedustelijoita ja sai tarkan tiedon Saulin olinpaikasta. Sitten Daavid lähti liikkeelle. Hän saapui paikalle, johon Saul oli leiriytynyt, ja näki missä Saul ja hänen sotaväkensä päällikkö Abner, Nerin poika, nukkuivat. Saulin makuupaikka oli leirin keskellä, ja miehet olivat asettuneet hänen ympärilleen.
Daavid kääntyi heettiläisen Ahimelekin ja Serujan pojan Abisain, Joabin veljen, puoleen ja kysyi: »Kuka lähtee minun mukanani tuonne Saulin leiriin?» Abisai vastasi: »Minä lähden.» Yöllä Daavid ja Abisai menivät sinne. Saul nukkui leirin keskellä, maahan isketty keihäs päänsä vieressä, ja Abner ja sotilaat nukkuivat hänen ympärillään. Abisai sanoi Daavidille: »Jumala on tänään luovuttanut vihollisesi sinun käsiisi. Anna minun nyt keihästää hänet maahan yhdellä iskulla, niin toista ei enää tarvita!» Mutta Daavid sanoi Abisaille: »Älä surmaa häntä! Kuka on rankaisematta kohottanut kätensä Herran voideltua vastaan?» Ja hän jatkoi: »Niin totta kuin Herra elää, vain Herra itse saa lyödä voideltunsa kuoliaaksi. Hänen hetkensä tulee ja hän kuolee, tai hän lähtee sotaan ja kohtaa tuhonsa siellä. Herra minua varjelkoon kohottamasta kättäni hänen voideltuaan vastaan! Mutta ota nyt hänen päänsä vierestä keihäs ja vesipullo, sitten lähdetään!» Daavid otti itse Saulin pään vierestä keihään ja vesipullon, ja he menivät pois. Kukaan ei nähnyt tai huomannut mitään, kukaan ei edes herännyt. Kaikki nukkuivat, sillä Herra oli vaivuttanut heidät syvään uneen.
Daavid kulki laakson poikki ja päästyään kyllin kauas leiristä pysähtyi toisen vuoren laelle. Sieltä hän huusi sotilaille ja Abnerille, Nerin pojalle: »Abner, kuuletko sinä?» Abner huusi takaisin: »Kuka sinä olet, kun noin huudat kuninkaalle?» Daavid vastasi Abnerille: »Eikö sinun pitäisi olla mies, vailla vertaa Israelissa? Miksi et sitten suojellut kuningasta, herraasi, kun joku mies tuli äsken surmaamaan häntä? Olet hoitanut tehtäväsi huonosti! Niin totta kuin Herra elää, te olette nyt kuoleman omat, kun ette suojelleet kuningastanne, Herran voideltua. Katso nyt, mihin ovat joutuneet kuninkaan keihäs ja vesipullo hänen päänsä vierestä!»
Silloin Saul tunsi Daavidin äänen ja huusi: »Poikani Daavid, sehän on sinun äänesi!» Daavid vastasi: »Niin on, kuninkaani.» Ja hän jatkoi: »Miksi herrani ajaa takaa palvelijaansa? Mitä minä olen tehnyt? Tahdonko minä sinulle pahaa? Kuuntele nyt, kuninkaani, mitä palvelijallasi on sanottavana. Jos Herra on yllyttänyt sinut minua vastaan, hänet voi lepyttää uhreilla. Mutta jos ihmiset ovat sen tehneet, kohdatkoon heitä Herran kirous! Nyt he ovat karkottaneet minut pois Herran omasta maasta, joka on myös minun maani, ja sanoneet: ’Mene muualle ja palvele vieraita jumalia.’ Mutta älköön minun vereni vuotako maahan täällä kaukana Herran kasvojen edestä, vaikka itse Israelin kuningas on lähtenyt tavoittelemaan minunlaistani kirppua, niin kuin peltopyytä ajetaan takaa vuorilla.»
Silloin Saul sanoi: »Minä olen tehnyt väärin. Palaa takaisin, poikani Daavid! Koska olet tänään säästänyt minun henkeni, en enää tee sinulle pahaa. Olen ollut mieletön ja tehnyt suuren rikoksen.» Daavid vastasi: »Näetkö, tässä on kuninkaan keihäs! Tulkoon joku miehistäsi tälle puolelle hakemaan sitä. Herra palkitsee aina oikeamielisyyden ja uskollisuuden. Herra antoi sinut tänään minun käsiini, mutta minä en tahtonut kohottaa kättäni Herran voideltua vastaan. Samoin kuin minä olen tänään säästänyt sinun henkesi, niin säästäköön Herra minun henkeni ja pelastakoon minut kaikista vaaroista ja vaivoista.» Silloin Saul sanoi Daavidille: »Ole siunattu, poikani Daavid! Sinä teet suuria tekoja, eikä onni sinua jätä.» Daavid lähti sitten omille teilleen, ja Saul palasi kotiinsa.
Facebook-ryhmä
Päivän materiaali tulee myös omaan Facebook-ryhmäänsä. Keskustellaan yhdessä!
Liity mukaan Facebook-ryhmään tämän linkin kautta.
Livekirkko
Tämä päivittäinen katkelmajaottelu on Livekirkko ry:n raamatunlukuohjelmasta, jonka perusteella luemme Raamatun kronologisesti kannesta kanteen vuoden aikana.
Meillä on evankeliumi tehtävänä. Livekirkko tarjoaa kristillistä sisältöä ihmisille siellä, missä he ovat.
Raamatunkäännös vuoden 1992 kirkkoraamatun mukaan. Tekijänoikeudet kirkon keskusrahasto.
