Päivän teksti
Samuelin jäähyväispuhe kansalle
Samuel sanoi koko Israelille: »Minä olen totellut teitä ja tehnyt niin kuin pyysitte. Olen asettanut teille kuninkaan. Nyt kuninkaanne johtaa teitä, mutta minä olen jo vanha ja harmaa, ja poikani seisovat joukossanne. Minä olen kuitenkin johtanut teitä nuoruudestani alkaen tähän päivään saakka ja seison nyt tässä. Esittäkää siis valituksenne minua vastaan tässä Herran ja hänen voideltunsa edessä. Keneltä olen riistänyt härän tai aasin? Kenelle olen tehnyt vääryyttä? Ketä olen sortanut? Kenen rikoksia olen katsonut sormieni läpi lahjusten tähden? Sanokaa, niin olen valmis hyvittämään kaiken!»
He vastasivat: »Et ole sortanut meitä etkä ole tehnyt meille vääryyttä. Et ole riistänyt keneltäkään mitään.» Samuel sanoi heille: »Herra on yhdessä voideltunsa kanssa tänään todistajana siitä, että käteni ovat puhtaat.» Ja kansa vastasi: »Hän on todistajana.»
Sitten Samuel sanoi kansalle:
»Herra on todistajana, hän, joka antoi teille Mooseksen ja Aaronin ja toi isänne pois Egyptistä. Odottakaa, niin minä tutkin vielä kanssanne Herran edessä kaikki ne pelastusteot, jotka hän on tehnyt teille ja isillenne.
»Kun Jaakobin suku oli mennyt Egyptiin ja kun teidän isänne siellä huusivat Herraa avukseen, hän lähetti Mooseksen ja Aaronin, ja he johtivat isänne pois Egyptistä ja toivat heidät asumaan tänne. Mutta kun isänne unohtivat Herran, Jumalansa, hän luovutti heidät Siseralle, Hasorin sotaväen päällikölle, ja filistealaisille ja Moabin kuninkaalle, ja he kaikki kävivät isienne kimppuun. Silloin isänne huusivat taas avukseen Herraa ja sanoivat: ’Olemme tehneet syntiä, sillä olemme hylänneet Herran ja palvelleet baaleja ja astarteja. Pelasta nyt meidät vihollistemme käsistä, niin me palvelemme ainoastaan sinua.’ Herra lähetti silloin Jerubbaalin, Barakin, Jeftan ja Samuelin ja pelasti teidät kaikkialla vihollistenne käsistä, niin että saatoitte jälleen asua turvassa.
»Mutta kun näitte ammonilaisten kuninkaan Nahasin hyökkäävän kimppuunne, te sanoitte minulle: ’Ei, kuningas hallitkoon meitä!’ Kuitenkin oikea kuninkaanne on Herra, teidän Jumalanne. Tässä teillä nyt on valitsemanne kuningas, jota itsellenne pyysitte. Herra on antanut teille kuninkaan. Jos te aina kunnioitatte, palvelette ja tottelette Herraa, Jumalaanne, ettekä kapinoi hänen käskyjään vastaan, silloin Herra on teidän ja teidän kuninkaanne kanssa. Mutta jos ette tottele Herraa vaan kapinoitte hänen käskyjään vastaan, Herran käsi sattuu teihin ja kuninkaaseenne.
»Pysykää vielä paikoillanne ja katselkaa ihmettä, jonka Herra tekee teidän nähtenne. Nyt on vehnänkorjuun aika. Mutta kun kutsun Herraa, hän lähettää ukkosen ja sateen. Siitä tiedätte, että pyytäessänne itsellenne kuningasta olette pahasti rikkoneet Herraa vastaan.»
Samuel kutsui Herraa, ja vielä sinä päivänä Herra lähetti ukkosen ja sateen. Kaikissa heräsi suuri pelko Herraa ja Samuelia kohtaan. Kansa sanoi Samuelille: »Rukoile palvelijoittesi puolesta Herraa, Jumalaasi, jottei meidän tarvitsisi kuolla, vaikka kaikkien syntiemme lisäksi teimme senkin rikkomuksen, että pyysimme itsellemme kuningasta.»
Samuel vastasi kansalle: »Älkää pelätkö. Te teitte kyllä tämän rikkomuksen, mutta älkää enää kääntykö pois seuraamasta Herraa. Palvelkaa aina Herraa kaikesta sydämestänne. Älkää eksykö seuraamaan olemattomia jumalia. Ne eivät pysty auttamaan eivätkä pelastamaan, sillä olemattomia ne ovat. Suuren nimensä kunnian tähden Herra ei tahdo hylätä teitä, kun hän kerran on nähnyt hyväksi ottaa teidät omaksi kansakseen. Enkä minäkään voi tehdä sellaista syntiä Herraa vastaan, että lakkaisin rukoilemasta puolestanne. Minä opetan teille sen, mikä on hyvää ja oikein. Kunnioittakaa ainoastaan Herraa ja palvelkaa häntä uskollisesti kaikesta sydämestänne! Muistakaa suuria tekoja, jotka hän on tehnyt hyväksenne! Mutta jos jatkatte pahoja tekojanne, teidät ja kuninkaanne pyyhkäistään pois.»
Sota filistealaisia vastaan
Tullessaan kuninkaaksi Saul oli kolmikymmenvuotias, ja hän hallitsi Israelia kaksi vuotta.
Saul valitsi israelilaisista kolmetuhatta miestä ja piti heistä kaksituhatta luonaan Mikmasissa ja Betelin vuorilla. Tuhat miestä jäi Jonatanin luo Benjaminin Gebaan, mutta muun väen Saul päästi kotiin.
Sitten Jonatan tuhosi Gebassa filistealaisten vartioston, ja filistealaiset saivat kuulla, että heprealaiset olivat nousseet kapinaan. Saul käski puhaltaa hälytystorvea kaikkialla Israelissa, ja koko Israel kuuli tämän viestin: »Saul on tuhonnut filistealaisten vartioston, ja nyt he hautovat kostoa.»
Kutsua noudattaen kansa kokoontui Saulin luo Gilgaliin. Filistealaiset kokosivat joukkonsa ryhtyäkseen sotaan Israelia vastaan. Heillä oli kolmekymmentätuhatta sotavaunua, kuusituhatta ratsumiestä sekä jalkaväkeä yhtä paljon kuin on hiekkaa meren rannalla. He marssivat Israelin alueelle ja leiriytyivät Mikmasiin, Bet-Avenista itään. Kun israelilaiset huomasivat joutuneensa ahtaalle filistealaisten painostaessa, he piiloutuivat luoliin, kallionkoloihin ja vuorille, kuoppiin ja vesisäiliöihin. Jotkut menivät jopa Jordanin yli Gadin heimon alueelle ja Gileadiin.
Saulin rikkomus
Saul pysytteli kuitenkin Gilgalissa, ja väki kokoontui peloissaan hänen luokseen. Hän odotti Samuelin määräämän ajan, seitsemän päivää, mutta Samuel ei tullutkaan Gilgaliin, ja kansa alkoi hajaantua Saulin luota. Silloin Saul sanoi: »Tuokaa minulle polttouhri ja yhteysuhrit!» Hän uhrasi polttouhrin, mutta juuri kun uhritoimitus oli päättymässä, Samuel tuli. Saul meni Samuelia vastaan tervehtimään häntä, mutta Samuel sanoi: »Mitä sinä olet tehnyt?» Saul vastasi: »Näin kansan hajaantuvan luotani, etkä sinäkään tullut määräaikaan mennessä. Filistealaiset olivat jo koolla Mikmasissa, ja minä ajattelin: ’Nyt he hyökkäävät tänne Gilgaliin, enkä minä ole voinut pyytää Herralta apua.’ Siksi rohkenin uhrata polttouhrin.» Samuel vastasi: »Olet tehnyt tyhmästi! Jos olisit noudattanut Herran, Jumalasi, sinulle antamaa käskyä, hän olisi nyt vahvistanut kuninkuutesi Israelissa ikuisiksi ajoiksi. Mutta nyt kuninkuutesi ei enää pysy, vaan Herra etsii mielensä mukaisen miehen ja määrää hänet kansansa hallitsijaksi, koska et noudattanut Herran käskyä.» Sen sanottuaan Samuel lähti Gilgalista.
Jäljelle jäänyt väki lähti Saulin mukana Gilgalista sotajoukon luo Benjaminin Gebaan. Siellä Saul tarkasti luonaan pysyneet joukot, ja niitä oli noin kuusisataa miestä.
Valmistautuminen sotaan
Saul, hänen poikansa Jonatan ja heidän mukanaan olevat miehet jäivät Benjaminin Gebaan. Filistealaisten leiri oli Mikmasissa. Leiristä lähti kolme joukkoa ryöstöretkille. Yksi niistä meni Ofraan päin Sualin alueelle, toinen Bet-Horoniin päin ja kolmas kohti autiomaata, seudulle, joka on Seboimin laakson yläpuolella.
Koko Israelissa ei siihen aikaan ollut ainoatakaan seppää, koska filistealaiset pelkäsivät israelilaisten tekevän itselleen miekkoja ja keihäitä. Israelilaisten oli pakko mennä filistealaisten luo saadakseen aurojensa terät, kuokkansa, kirveensä ja sirppinsä teroitetuiksi; aurojen ja kuokkien teroitus maksoi kaksi kolmannessekeliä, kirveiden teroitus ja piikin kiinnittäminen sauvaan yhden kolmannessekelin. Niinpä ei sodan syttyessä koko Saulin ja Jonatanin väestä kellään muulla ollut miekkaa eikä keihästä kuin Saulilla itsellään ja Jonatanilla.
Filistealaisten etuvartio asettui Mikmasin solaan.
Jonatan hyökkää filistealaisten etuvartion kimppuun
Eräänä päivänä Saulin poika Jonatan sanoi aseenkantajalleen: »Tule, mennään solan poikki filistealaisten etuvartion luo.» Isälleen hän ei maininnut mitään.
Saulilla oli telttansa Migronin granaattiomenapuun alla Geban lähistöllä, ja hänellä oli mukanaan noin kuusisataa miestä. Efodia kantoi Ahia, Ikabodin veljen Ahitubin poika, jonka isänisä oli Pinehas, Silossa Herran pappina toimineen Eelin poika. Kukaan miehistä ei tiennyt Jonatanin lähdöstä.
Solassa, jonka poikki Jonatan aikoi mennä filistealaisten etuvartion luo, on molemmilla puolilla jyrkkä kallioseinämä. Toisen nimi on Boses ja toisen Senne, toinen niistä kohoaa pohjoisessa Mikmasin puolella ja toinen etelässä Geban puolella.
Jonatan sanoi aseenkantajalleen: »Mennään tuonne noiden ympärileikkaamattomien etuvartion kohdalle. Ehkäpä Herra auttaa meitä. Herra voi kyllä antaa voiton yhtä hyvin pienen kuin suurenkin joukon voimin.» Aseenkantaja vastasi hänelle: »Tee kuten hyväksi näet. Jatka vain eteenpäin, minä seuraan sinua, minne menetkin.» Jonatan sanoi: »Hyvä! Mennään noiden miesten luo ja näyttäydytään heille. Jos he sanovat meille: ’Pysykää paikoillanne, kunnes me tulemme sinne’, niin seisomme aloillamme emmekä kiipeä heidän luokseen. Mutta jos he sanovat: ’Kiivetkää tänne’, silloin kiipeämme. Se on merkki siitä, että Herra antaa heidät meidän käsiimme.»
Kun he astuivat filistealaisten vartion näkyviin, filistealaiset sanoivat: »Kas! Heprealaiset alkavat ryömiä ulos koloista, joissa ovat piileskelleet.» Ja vartioston miehet huutelivat Jonatanille ja hänen aseenkantajalleen: »Kiivetkää tänne, niin näytämme teille jotakin!» Silloin Jonatan sanoi aseenkantajalleen: »Kiipeä perässäni! Nyt Herra on antanut filistealaiset Israelin käsiin.» Jonatan kiipesi jyrkännettä käsin ja jaloin, ja aseenkantaja seurasi perässä. Jonatanin edetessä filistealaiset kaatuivat maahan, ja hänen jäljessään tuleva aseenkantaja pisti heidät kuoliaaksi.
Tässä ensimmäisessä kahakassa Jonatan ja hänen aseenkantajansa tappoivat puolen kyntövaon pituisella matkalla parikymmentä miestä. Silloin pakokauhu valtasi koko filistealaisten sotajoukon niin ylhäällä leirissä kuin etuvartiossakin, ja myös ryöstelemässä olevat osastot joutuivat pelon valtaan. Maa vavahteli, ja kaikkialla syntyi valtava kauhu.
Israelilaiset voittavat filistealaiset
Saulin tähystäjät Benjaminin Gebassa huomasivat vihollisjoukkojen ryntäilevän sinne tänne. Silloin Saul sanoi väelleen: »Tarkastakaa joukot ja ottakaa selvää, onko joku poissa leiristämme.» Joukot tarkastettiin, ja silloin huomattiin, että Jonatan ja hänen aseenkantajansa olivat poissa. Saul sanoi Ahialle: »Tuo tänne efodi!» Ahia näet kantoi silloin efodia israelilaisten edellä. Mutta kun Saulin puhuessa papille sekasorto filistealaisten leirissä kävi yhä pahemmaksi, Saul sanoi: »Ei, anna sen olla!»
Saul ja hänen joukkonsa kohottivat sotahuudon ja lähtivät taisteluun. Filistealaiset olivat jo nostaneet miekkansa toisiaan vastaan, ja sekasorto oli täydellinen. Ne heprealaiset, jotka aikaisemmin olivat joutuneet filistealaisten palvelukseen ja lähteneet heidän mukanaan sotaankin, siirtyivät Saulin ja Jonatanin johtamien israelilaisten puolelle. Kun Efraimin vuoristossa piileskelleet israelilaiset kuulivat filistealaisten lähteneen pakoon, hekin yhtyivät taisteluun ja takaa-ajoon. Näin Herra pelasti sinä päivänä Israelin.
Jonatan rikkoo tietämättään Saulin valan
Taistelu jatkui Bet-Avenin länsipuolelle saakka, ja israelilaiset olivat lopen väsyneitä. Saul oli vannottanut joukkojaan sanoen: »Kirottu se mies, joka syö jotakin ennen iltaa, ennen kuin olen kostanut vihollisilleni.» Sen vuoksi he eivät olleet maistaneetkaan ruokaa.
Tuolla seudulla oli joka puolella mehiläispesiä, jopa maassakin oli hunajaa. Kun sotilaat tulivat pesien luo, he näkivät hunajan valuvan niistä, mutta kukaan ei ottanut sitä suuhunsa, koska kaikki muistivat valansa ja pelkäsivät. Mutta Jonatan ei ollut kuullut isänsä vannottavan väkeään. Niinpä hän kastoi sauvansa kärjen hunajakennoon, pisti hunajaa suuhunsa ja virkistyi niin että hänen silmänsä kirkastuivat. Silloin yksi miehistä sanoi hänelle: »Sinun isäsi vannotti meitä kovasti ja sanoi: ’Kirottu se mies, joka syö tänään jotakin!’ Sen takia kaikki ovat väsyksissä.» Jonatan vastasi: »Isäni on tuottanut tälle maalle onnettomuuden. Näettehän, miten silmäni kirkastuivat, kun vain vähän maistoin tätä hunajaa. Jos sotilaatkin saisivat syödä ruokaa, joka on jäänyt vihollisilta saaliiksi, millaisen tappion me nyt tuottaisimmekaan filistealaisille!»
Taistelu jää kesken
Israelilaiset löivät sinä päivänä filistealaiset ja ajoivat heitä takaa Mikmasista Aijaloniin saakka. Lopen uupuneina ja nälissään miehet syöksyivät saaliin kimppuun, ottivat lampaita, härkiä ja vasikoita, teurastivat ne paljaalla maalla ja söivät veristä lihaa.Mutta jotkut menivät kertomaan Saulille: »Miehet rikkovat Herran käskyä. He syövät veristä lihaa.» Saul vastasi: »Te olette tehneet pahan rikkomuksen. Vierittäkää nyt tänne suuri kivi!» Sen jälkeen hän sanoi heille: »Menkää joka puolelle miesten luo ja käskekää heitä tuomaan sonninsa ja lampaansa tänne ja teurastamaan ja syömään ne täällä. Silloin he eivät syö veristä lihaa eivätkä riko Herran käskyä.» Kaikki miehet toivat sinä iltana sonninsa Saulin luo, ja he teurastivat ne siellä. Näin Saul rakensi Herralle alttarin. Se oli ensimmäinen alttari, jonka hän rakensi Herralle.
Saul sanoi: »Meidän pitää vielä tänä yönä hyökätä filistealaisten kimppuun ja ahdistaa heitä aamunkoittoon saakka. Silloin voimme tuhota heidät viimeiseen mieheen.» Sotilaat vastasivat: »Tee niin kuin parhaaksi näet.» Mutta pappi sanoi: »Meidän täytyy ensin kysyä neuvoa Jumalalta.» Saul kysyi Jumalalta: »Lähdenkö ajamaan takaa filistealaisia? Annatko heidät israelilaisten käsiin?» Mutta tällä kertaa Herra ei vastannut.
Silloin Saul sanoi: »Kaikki päälliköt, tulkaa tänne, että saamme selville, mistä synnistä tämä johtuu! Niin totta kuin Herra, Israelin pelastaja, elää: vaikka minun poikani Jonatan olisi tähän syypää, hänenkin olisi nyt kuoltava!» Mutta sotilaat olivat vaiti. Saul sanoi israelilaisille: »Asettukaa te toiselle puolelle, niin minä ja poikani Jonatan asetumme toiselle.» Sotilaat vastasivat Saulille: »Tee niin kuin parhaaksi näet.» Saul sanoi Herralle, Israelin Jumalalle: »Miksi et vastannut tänään palvelijallesi? Jos minä tai poikani Jonatan olemme syyllistyneet rikokseen, anna silloin, Herra, Israelin Jumala, vastaukseksi urim, mutta jos kansasi Israel on syyllinen, anna tummim.» Arpa osui Jonataniin ja Sauliin, ja muut pääsivät vastuusta. Sitten Saul käski: »Heittäkää arpaa minun ja poikani Jonatanin välillä!» Ja arpa osui Jonataniin.
Saul sanoi Jonatanille: »Kerro minulle, mitä olet tehnyt.» Jonatan vastasi: »Olen maistellut sauvani kärjellä hiukan hunajaa. Minä olen valmis kuolemaan.» Saul sanoi: »Kohdatkoon minua Jumalan viha, jollet sinä nyt kuole, Jonatan!» Mutta sotilaat huusivat Saulille: »Pitäisikö Jonatanin kuolla, vaikka hän on hankkinut tämän suuren voiton Israelille? Ei ikinä! Niin totta kuin Herra elää, ei yksikään hius saa pudota hänen päästään, sillä Jumalan avulla hän on tänään tekonsa tehnyt.» Ja sotilaat lunastivat Jonatanin vapaaksi kuolemasta. Saul ei ajanut filistealaisia takaa pitemmälle, vaan palasi takaisin, ja niin filistealaiset pääsivät menemään omalle alueelleen.
Saulin hallituskausi ja perhe
Lujitettuaan asemansa Israelin kuninkaana Saul taisteli kaikkialla vihollisiaan vastaan. Näitä olivat Moab, Ammon, Edom, Soban kuninkaat ja filistealaiset. Hän oli voittoisa kaikkialla, minne kääntyikin. Hän osoitti voimansa lyömällä myös amalekilaiset ja lopettamalla ryöstäjien retket Israelin alueille.
Saulin pojat olivat Jonatan, Jisvi ja Malkisua. Hänellä oli myös kaksi tytärtä; vanhemman nimi oli Merab ja nuoremman Mikal. Saulin vaimo oli Ahinoam, Ahimaasin tytär. Sotaväen päällikkönä oli Abner, joka oli Saulin sedän Nerin poika. Saulin isä Kis ja Abnerin isä Ner olivat molemmat Abielin poikia.
Kiivas sota filistealaisia vastaan jatkui koko Saulin elinajan, ja siksi Saul otti joukkoihinsa jokaisen rohkean ja voimakkaan miehen, jonka vain sattui näkemään.
Sota amalekilaisia vastaan
Samuel sanoi Saulille: »Herra lähetti minut voitelemaan sinut kansansa Israelin kuninkaaksi. Kuule siis, mitä Herra käskee. Näin on Herra Sebaot puhunut: ’Olen päättänyt rangaista amalekilaisia, koska he asettuivat israelilaisten tielle, kun nämä tulivat Egyptistä. Mene siis nyt ja kukista amalekilaiset. Julista heidät ja heidän omaisuutensa Herralle kuuluvaksi uhriksi. Älä sääli heitä vaan tapa kaikki, miehet ja naiset, lapset ja imeväiset, härät ja lampaat, kamelit ja aasit.’»
Saul kutsui kokoon sotaväen ja tarkasti sen Telaimissa. Väkeä oli kaksisataatuhatta jalkamiestä sekä lisäksi kymmenentuhatta miestä Juudasta. Saul tuli amalekilaisten kaupungin tienoille ja asettui väijyksiin kuivillaan olevaan joenuomaan. Keniläisille Saul lähetti viestin: »Luopukaa amalekilaisista ja siirtykää muualle, etten joutuisi tuhoamaan teitä yhdessä amalekilaisten kanssa. Tehän osoititte ystävyyttä israelilaisille, kun he tulivat Egyptistä.» Ja keniläiset siirtyivät pois amalekilaisten joukosta. Sitten Saul löi amalekilaiset koko alueella Havilasta aina Suriin, Egyptin rajoille asti. Hän otti elävänä vangiksi Amalekin kuninkaan Agagin, mutta kaikki muut hän julisti Herralle kuuluvaksi uhriksi ja hakkasi miekalla maahan. Paitsi Agagia Saul ja hänen miehensä säästivät myös parhaat lampaat ja vuohet, härät ja lehmät, vohlat ja karitsat ja kaiken muun arvokkaan omaisuuden. Niitä he eivät halunneet tuhota, mutta kaiken arvottoman ja turhan he hävittivät.
Herra hylkää Saulin
Silloin Samuelille tuli tämä Herran sana: »Minä kadun, että tein Saulista kuninkaan, sillä hän on luopunut minusta eikä ole täyttänyt käskyäni.» Samuel kauhistui ja huusi Herraa avuksi koko yön. Seuraavana aamuna Samuel meni tapaamaan Saulia, mutta hänelle kerrottiin: »Saul lähti Karmeliin pystyttämään muistokiveä voittonsa kunniaksi. Sieltä hän on mennyt edelleen Gilgaliin.»
Samuel meni Gilgaliin Saulin luo, ja Saul tervehti häntä sanoen: »Herra siunatkoon sinua! Olen täyttänyt Herran käskyn.» Mutta Samuel sanoi: »Mitä tämä lampaiden määkinä sitten on? Entä lehmien ammuminen, joka tuolta kuuluu?» Saul vastasi: »Ne on otettu amalekilaisilta. Miehet säästivät parhaat lampaat, sonnit ja lehmät uhriksi Herralle, sinun Jumalallesi. Kaiken muun olemme tuhonneet.» Samuel sanoi Saulille: »Ole vaiti! Minä kerron sinulle, mitä Herra puhui minulle viime yönä.» Saul sanoi: »Kerro!» Samuel sanoi: »Vaikka olit omasta mielestäsi mitätön, Herra voiteli sinut Israelin kuninkaaksi, ja sinä olet Israelin heimojen päämies. Herra lähetti sinut toteuttamaan tätä käskyä: ’Julista Herralle kuuluvaksi uhriksi pahantekijät, nuo amalekilaiset, ja sodi heitä vastaan, kunnes olet hävittänyt viimeisenkin heistä.’ Miksi et totellut Herraa, vaan syöksyit ryöstämään saalista ja rikoit Herran tahtoa vastaan?» Saul vastasi Samuelille: »Minähän tottelin Herraa ja lähdin minne hän minut lähetti. Toin sieltä Agagin, Amalekin kuninkaan, mutta kaiken muun tuhosin. Saaliista miehet ottivat lampaita ja muuta karjaa, parhaan osan siitä, mikä piti tuhota. Ne he halusivat uhrata Gilgalissa Herralle, sinun Jumalallesi.»
Silloin Samuel sanoi:
– Kumpi on Herralle mieleen,
uhrit vai kuuliaisuus?
Kuuliaisuus on parempi kuin uhri,
totteleminen parempi kuin oinasten rasva.
Kapinointi on noituuden vertainen synti,
röyhkeys on kuin pettävät jumalankuvat.
Sinä olet hylännyt Herran sanan.
Siksi hän hylkää sinun kuninkuutesi.
Saul vastasi Samuelille: »Olen tehnyt syntiä. Olen rikkonut Herran käskyä ja sinun määräyksiäsi vastaan, sillä pelkäsin miehiäni ja taivuin heidän tahtoonsa. Anna nyt minulle syntini anteeksi ja lähde paluumatkalle yhdessä minun kanssani, jotta voin heittäytyä maahan Herran eteen.» Mutta Samuel sanoi Saulille: »Minä en lähde takaisin sinun kanssasi. Sinä olet hylännyt Herran sanan, ja siksi Herra hylkää sinut: et saa olla Israelin kuningas.»
Kun Samuel kääntyi lähteäkseen pois, Saul tarttui hänen viittansa liepeeseen, niin että se repesi. Samuel sanoi hänelle: »Herra on tänään repäissyt Israelin kuninkuuden sinun käsistäsi ja antanut sen toiselle, joka on sinua parempi. Herra, Israelin kunnia, ei tyhjää puhu eikä sanojaan peruuta. Ei hän ole ihminen, ei hän sanojaan kadu.» Saul sanoi: »Olen tehnyt syntiä. Mutta suo minulle tässä kansani vanhimpien ja kaikkien israelilaisten edessä kuitenkin se kunnia, että palaat minun kanssani, jotta voin heittäytyä maahan Herran, sinun Jumalasi, eteen!» Niin Samuel palasi Saulin kanssa, ja Saul meni rukoilemaan Herraa.
Sitten Samuel käski: »Tuokaa tänne Agag, Amalekin kuningas!» Agag tuli hänen luokseen kahlehdittuna ja sanoi: »Kuinka katkeraa onkaan kuolla!» Samuel sanoi:
– Koska sinun miekkasi on vienyt äideiltä lapset,
sinun äitisi, jos kukaan, on jäävä lastaan vaille.
Ja Samuel iski Agagin kappaleiksi Herran pyhäkössä Gilgalissa.
Sitten Samuel lähti Ramaan, ja Saul palasi kotiinsa Saulin Gibeaan. Eikä Samuel enää eläessään nähnyt Saulia. Herra katui, että oli tehnyt Saulista Israelin kuninkaan, ja Samuel suri Saulia kuin kuollutta.
Facebook-ryhmä
Päivän materiaali tulee myös omaan Facebook-ryhmäänsä. Keskustellaan yhdessä!
Liity mukaan Facebook-ryhmään tämän linkin kautta.
Livekirkko
Tämä päivittäinen katkelmajaottelu on Livekirkko ry:n raamatunlukuohjelmasta, jonka perusteella luemme Raamatun kronologisesti kannesta kanteen vuoden aikana.
Meillä on evankeliumi tehtävänä. Livekirkko tarjoaa kristillistä sisältöä ihmisille siellä, missä he ovat.
Raamatunkäännös vuoden 1992 kirkkoraamatun mukaan. Tekijänoikeudet kirkon keskusrahasto.
