Päivän teksti
Ja koko Israel alkoi kuunnella Samuelia.
Liitonarkku joutuu filistealaisten haltuun
Sitten israelilaiset lähtivät sotaretkelle filistealaisia vastaan ja pystyttivät leirinsä Eben-Eserin tienoille. Vihollisen sotajoukko oli leiriytynyt Afekiin. Kun filistealaiset olivat järjestäneet joukkonsa israelilaisia vastaan, puhkesi kiivas taistelu. Filistealaiset löivät israelilaiset, ja näitä kaatui taistelukentälle noin neljätuhatta. Kun sotaväki oli palannut leiriinsä, Israelin johtajat sanoivat: »Miksi Herra antoi tänään filistealaisten voittaa meidät? Meidän täytyy noutaa Silosta Herran liitonarkku. Kun se on mukanamme, se pelastaa meidät vihollistemme vallasta.» Niin he lähettivät miehiä Siloon, ja nämä toivat sieltä Herran Sebaotin liitonarkun, hänen, jonka istuinta kerubit kannattavat. Jumalan liitonarkun mukana seurasivat Eelin pojat Hofni ja Pinehas.
Kun Herran liitonarkku saapui leiriin, israelilaiset kohottivat sellaisen riemuhuudon, että maa järisi. Filistealaisetkin kuulivat huudon ja sanoivat: »Mikä valtava riemuhuuto heprealaisten leiristä kuuluu?» Saatuaan tietää, että Herran arkku oli tullut leiriin, filistealaiset pelästyivät, sillä he uskoivat, että leiriin oli tullut jumalia. He huusivat: »Voi meitä! Tällaista ei ole ikinä ennen sattunut. Voi meitä! Kuka pelastaa meidät noiden mahtavien jumalien käsistä? Nehän ovat samoja jumalia, jotka löivät egyptiläisiä autiomaassa niin monilla onnettomuuksilla! Filistealaiset, pysykää nyt lujina ja olkaa miehiä! Muuten te saatte palvella orjina heprealaisia samoin kuin he ovat palvelleet teitä. Olkaa miehiä ja taistelkaa!» Sitten filistealaiset ryhtyivät taisteluun, ja israelilaiset jäivät häviölle ja pakenivat teltoilleen. Tappio oli hyvin raskas, kolmekymmentätuhatta israelilaista sotilasta kaatui. Jumalan arkku jäi vihollisen haltuun, ja Eelin pojat Hofni ja Pinehas saivat surmansa.
Eräs Benjaminin heimon mies juoksi vielä samana päivänä taistelukentältä Siloon saakka. Hän oli repäissyt pukunsa rikki ja sirotellut multaa hiuksiinsa. Hänen tullessaan Eeli istui tuolilla portin pielessä odottamassa tietoja, sillä hänen sydämensä vapisi Jumalan arkun takia. Kun mies kertoi uutisensa kaupungissa, siellä nousi suuri hätähuuto. Sen kuultuaan Eeli kysyi: »Miksi kansa huutaa?» Silloin mies riensi Eelin luo kertomaan sanomansa hänelle. Eeli oli jo yhdeksänkymmenenkahdeksan, ja hänen silmänsä olivat himmenneet, niin ettei hän enää nähnyt. Mies sanoi Eelille: »Minä tulen taistelukentältä, lähdin tänään sieltä pakoon.» Eeli kysyi: »Poikani, mitä on tapahtunut?» Sanantuoja vastasi: »Israelin joukot pakenivat filistealaisten tieltä, ja tappiot ovat suuret. Myös molemmat poikasi, Hofni ja Pinehas, saivat surmansa, ja Jumalan arkku jäi vihollisen käsiin.» Kun hän mainitsi Jumalan arkun, Eeli kaatui tuoliltaan taaksepäin portin pieleen, niin että hänen niskansa murtui ja hän kuoli; hän oli näet vanha ja painava. Neljänkymmenen vuoden ajan hän oli johtanut tuomarina Israelia.
Eelin miniä, Pinehasin vaimo, odotti lasta ja oli viimeisillään. Kun hän sai kuulla, että Jumalan arkku oli jäänyt vihollisen saaliiksi ja hänen appensa ja miehensä olivat kuolleet, hän lyyhistyi maahan ankarissa synnytystuskissa. Kun hän oli jo kuolemaisillaan, paikalla olevat naiset sanoivat: »Ei hätää, olet saanut pojan.» Mutta hän ei vastannut eikä välittänyt heidän puheistaan. Pojalle hän antoi nimen Ikabod sanoen: »Mennyttä on Israelin kunnia» – tällä hän tarkoitti sekä Jumalan arkun että appensa ja miehensä menetystä. Siksi hän sanoi: »Mennyttä on Israelin kunnia, sillä Jumalan arkku on viety.»
Liitonarkku filistealaisten maassa
Filistealaiset ottivat haltuunsa Jumalan arkun ja veivät sen Eben-Eseristä Asdodiin. Siellä he panivat sen Dagonin temppeliin Dagonin patsaan viereen. Varhain seuraavana aamuna asdodilaiset huomasivat, että Dagon oli kaatunut kasvoilleen Herran liitonarkun eteen. He nostivat Dagonin takaisin paikoilleen. Mutta kun he seuraavana aamuna nousivat, Dagon makasi jälleen kasvoillaan Jumalan arkun edessä. Patsaan pää ja kädet olivat katkenneina kynnyksen vierellä, ja vain vartalo oli enää huoneessa. Tämän vuoksi eivät Dagonin papit eivätkä hänen temppelissään kävijät vieläkään saa Asdodissa astua Dagonin huoneen kynnykselle.
Herran käsi painoi raskaana asdodilaisia, ja hän saattoi heidät kauhun valtaan iskemällä paiseita sekä heihin että ympäristön asukkaisiin. Kun asdodilaiset näkivät, mitä tapahtui, he sanoivat: »Israelin Jumalan arkku ei saa jäädä tänne luoksemme, sillä hänen kätensä ahdistaa meitä ja jumalaamme Dagonia.» He kutsuivat koolle kaikki filistealaisten päämiehet ja kysyivät heiltä: »Mitä meidän pitäisi tehdä Israelin Jumalan arkulle?» He vastasivat: »Siirrettäköön Israelin Jumalan arkku Gatiin.» Niin Israelin Jumalan arkku vietiin sinne. Mutta silloin Herran käsi saattoi Gatin kauhun ja sekasorron valtaan. Hän iski märkiviä paiseita kaikkiin kaupungin asukkaisiin, niin ylhäisiin kuin alhaisiin. Silloin he lähettivät Jumalan arkun Ekroniin, mutta kun Jumalan arkku saapui sinne, ekronilaiset huusivat hädissään: »Nyt ne ovat tuoneet Israelin Jumalan arkun meidän luoksemme! Aikovatko ne tappaa koko tämän kaupungin väen?» He kutsuivat koolle kaikki filistealaisten päämiehet ja sanoivat: »Lähettäkää Israelin Jumalan arkku takaisin sinne, minne se kuuluu! Muuten se tappaa meidät kaikki.» Koko kaupungissa vallitsi kuolemankauhu, sillä Herran käsi lepäsi raskaana sen päällä. Ne, jotka olivat vielä hengissä, olivat täynnä paiseita, ja heidän hätähuutonsa kuului taivaaseen saakka.
Liitonarkun palauttaminen
Kun Herran arkku oli ollut filistealaisten maassa seitsemän kuukautta, filistealaiset kysyivät papeilta ja ennustajilta: »Mitä meidän pitäisi tehdä Herran arkulle? Sanokaa meille, millä tavalla voisimme lähettää sen takaisin oikeaan paikkaansa.» Nämä vastasivat: »Jos nyt lähetätte pois Israelin Jumalan arkun, älkää lähettäkö vain sitä, vaan pankaa sen mukaan hänelle hyvityslahja. Silloin te voitte hyvinkin parantua ja näette, miksi Jumalan käsi ei ole lakannut ahdistamasta teitä.» Filistealaiset kysyivät: »Mitä meidän on pantava mukaan hyvitykseksi?» He vastasivat: »Filistealaisten päämiesten lukumäärän mukaan viisi kultaista paiseen kuvaa ja viisi kultaista rotan kuvaa, sillä sama vitsaus on kohdannut niin päämiehiänne kuin teitä kaikkia. Tehkää kuvat paiseistanne ja rotista, jotka hävittävät maatanne, ja antakaa ne Israelin Jumalalle osoittaaksenne, että taivutte hänen tahtoonsa. Ehkä hän sitten nostaa raskaan kätensä teidän päältänne ja jumalienne ja maanne päältä. Miksi olisitte yhtä itsepäisiä kuin egyptiläiset ja farao? Joutuivathan hekin päästämään israelilaiset pois maastaan sen jälkeen kun Herra oli kurittanut heitä. Tehkää siis nyt uudet vaunut ja ottakaa kaksi äsken poikinutta lehmää, jotka eivät vielä koskaan ole kantaneet iestä niskassaan. Valjastakaa lehmät vaunujen eteen, mutta viekää niiden vasikat tarhaan pois emäinsä luota. Asettakaa Herran arkku vaunuihin, pankaa sen viereen lippaaseen kultaesineet, jotka annatte mukaan hyvitykseksi, ja lähettäkää sitten arkku matkaan. Pitäkää Herran arkkua silmällä: jos se lähtee kotiseutuaan kohti, Bet-Semesiin päin, silloin tämä suuri onnettomuus on Herran aiheuttama, mutta jos käy toisin, me tiedämme, ettei hänen kätensä ole lyönyt meitä, vaan kaikki on ollut pelkkää sattumaa.»
Filistealaiset tekivät niin. He ottivat kaksi äsken poikinutta lehmää, valjastivat ne vaunujen eteen ja sulkivat niiden vasikat tarhaan. Vaunuihin he kuormasivat Herran arkun sekä lippaan, jossa olivat kultarotat ja heidän paiseittensa kuvat. Lehmät lähtivät suoraa päätä liikkeelle pitkin Bet-Semesin tietä ja kulkivat, koko ajan ammuen, suoraan eteenpäin, poikkeamatta oikealle tai vasemmalle. Filistealaisten päämiehet seurasivat perässä Bet-Semesin seudulle saakka.
Bet-Semesin asukkaat olivat laaksossa korjaamassa vehnäsatoaan. Äkkiä he näkivät arkun ja riemastuivat. Vaunut saapuivat bet-semesiläisen Joosuan pellolle ja pysähtyivät sinne suuren kiven luo. Siellä kylän asukkaat pilkkoivat vaunujen laudat polttopuiksi ja teurastivat lehmät polttouhriksi Herralle. Mutta leeviläiset nostivat vaunuista Herran arkun ja sen mukana tulleen lippaan, jossa kultaesineet olivat, ja asettivat ne suurelle kivelle. Sinä päivänä Bet-Semesin asukkaat uhrasivat sekä poltto- että teurasuhreja Herralle. Kun filistealaisten viisi päämiestä olivat nähneet kaiken tämän, he palasivat vielä samana päivänä Ekroniin.
Niistä kultapaiseista, jotka filistealaiset lähettivät Herralle, oli yksi hyvityksenä Asdodin puolesta, yksi Gazan, yksi Askelonin, yksi Gatin ja yksi Ekronin puolesta. Kultarottia oli viisi: yhtä monta kuin oli filistealaisten päämiehiä ja heidän linnoitettuja, kylien ympäröimiä kaupunkejaan. Se suuri kivi, jolle Herran arkku asetettiin, on vielä nykyäänkin bet-semesiläisen Joosuan pellolla.
Bet-Semesin asukkaista vain Jekonjan suku ei iloinnut nähdessään Herran arkun. Herra iski siitä kuoliaaksi seitsemänkymmentä miestä, ja kaupungissa oli suru, koska hän oli lyönyt heitä niin pahoin.Bet-Semesin asukkaat sanoivat: »Ei kukaan voi kestää Herran, tämän pyhän Jumalan, edessä. Mihin hänen arkkunsa voitaisiin viedä täältä?» He lähettivät sananviejät Kirjat-Jearimin asukkaiden luo sanomaan: »Filistealaiset ovat palauttaneet Herran arkun. Tulkaa hakemaan se täältä!»
Kirjat-Jearimin miehet tulivat ja ottivat Herran arkun mukaansa. He veivät sen kukkulalle Abinadabin taloon ja vihkivät hänen poikansa Eleasarin sen vartijaksi.
Samuel Israelin johtajana
Oli kulunut jo pitkä aika, kaksikymmentä vuotta, siitä kun liitonarkku oli päätynyt Kirjat-Jearimiin. Silloin koko Israel kääntyi Herran puoleen. Samuel sanoi israelilaisille: »Jos te koko sydämestänne haluatte palata Herran luo, poistakaa keskuudestanne vieraat jumalat ja jumalattaret, noudattakaa aina Herran tahtoa ja palvelkaa ainoastaan häntä! Silloin hän pelastaa teidät filistealaisten käsistä.» Israelilaiset hävittivätkin baalit ja astartet ja palvelivat ainoastaan Herraa.
Sitten Samuel sanoi: »Kootkaa israelilaiset Mispaan, niin minä rukoilen teidän puolestanne Herraa.» Mispassa Samuel näet jakoi oikeutta israelilaisille. He kokoontuivat sinne, ammensivat vettä, kaatoivat sen maahan Herran edessä, paastosivat sen päivän ja lausuivat: »Me olemme rikkoneet Herraa vastaan.»
Kun filistealaiset kuulivat israelilaisten kokoontuneen Mispaan, he lähtivät päämiestensä johtamina marssimaan heitä vastaan. Sen kuullessaan israelilaiset pelästyivät ja sanoivat Samuelille: »Huuda kaikin voimin avuksi Herraa, meidän Jumalaamme, että hän pelastaisi meidät filistealaisten käsistä!» Silloin Samuel otti karitsan ja uhrasi sen kokonaan polttouhrina Herralle. Hän huusi Herraa israelilaisten puolesta, ja Herra vastasi hänen rukoukseensa. Samuelin uhratessa filistealaiset kävivät hyökkäykseen israelilaisia vastaan, mutta silloin Herra jylisi ukkosen pauhuna filistealaisten yllä ja saattoi heidät sekasortoon, niin että israelilaiset löivät heidät. Sitten Israelin miehet lähtivät Mispasta ajamaan takaa filistealaisia ja tappoivat heitä vielä Bet-Karin länsipuolella. Tämän jälkeen Samuel otti kiven ja asetti sen Mispan ja Senin välille. Hän antoi kivelle nimen Eben-Eser, Avunkivi, sanoen: »Tähän asti Herra on auttanut meitä.»
Näin kukistettiin filistealaiset, eivätkä he enää tulleet Israelin alueille, vaan Herran käsi piti heidät aloillaan niin kauan kuin Samuel eli. Filistealaisten valtaamat kaupungit palautuivat Israelin haltuun Ekronista Gatiin saakka, ja israelilaiset vapauttivat myös niiden ympäristön filistealaisten vallasta. Rauha säilyi myös Israelin ja amorilaisten välillä.
Samuel toimi israelilaisten tuomarina koko elämänsä ajan. Joka vuosi hän kiersi Betelissä, Gilgalissa ja Mispassa ja jakoi näissä paikoissa oikeutta israelilaisille. Sitten hän aina palasi Ramaan, sillä hänen kotinsa oli siellä ja sieltä käsin hän johti tuomarina Israelia. Sinne hän oli myös rakentanut Herran alttarin.
Facebook-ryhmä
Päivän materiaali tulee myös omaan Facebook-ryhmäänsä. Keskustellaan yhdessä!
Liity mukaan Facebook-ryhmään tämän linkin kautta.
Livekirkko
Tämä päivittäinen katkelmajaottelu on Livekirkko ry:n raamatunlukuohjelmasta, jonka perusteella luemme Raamatun kronologisesti kannesta kanteen vuoden aikana.
Meillä on evankeliumi tehtävänä. Livekirkko tarjoaa kristillistä sisältöä ihmisille siellä, missä he ovat.
Raamatunkäännös vuoden 1992 kirkkoraamatun mukaan. Tekijänoikeudet kirkon keskusrahasto.
