Päivän teksti
Iisak ja Rebekka Gerarissa
Maahan tuli nälänhätä, toinen kuin Abrahamin aikaan sattunut. Silloin Iisak lähti filistealaisten kuninkaan Abimelekin luo Gerariin. Herra ilmestyi Iisakille ja sanoi: »Älä lähde Egyptiin, vaan pysy sillä seudulla, jonka minä sinulle osoitan. Jää asumaan tähän maahan, niin minä olen sinun kanssasi ja siunaan sinua. Sinulle ja sinun jälkeläisillesi minä annan kaikki nämä seudut ja pidän näin voimassa sen valan, jonka vannoin isällesi Abrahamille. Minä annan sinulle jälkeläisiä niin paljon, että he ovat kuin taivaan tähdet, ja annan heille koko tämän maan. Sinun jälkeläistesi saama siunaus tulee siunaukseksi kaikille maailman kansoille, koska Abraham oli minun äänelleni kuuliainen ja noudatti sitä, mihin minä hänet velvoitin. Hän piti minun käskyni, määräykseni ja lakini.» Niin Iisak jäi asumaan Gerariin.
Kun Gerarin asukkaat kyselivät, kuka Rebekka oli, Iisak sanoi: »Hän on minun sisareni.» Hän ei uskaltanut sanoa, että Rebekka oli hänen vaimonsa, koska pelkäsi seudun miesten tappavan hänet Rebekan takia, joka oli hyvin kaunis. Iisak oli asunut siellä jonkin aikaa, kun filistealaisten kuningas Abimelek kerran näki ikkunastaan hänen hyväilevän Rebekkaa. Silloin Abimelek kutsutti Iisakin luokseen ja sanoi: »Hänhän onkin sinun vaimosi! Miten saatoit sanoa häntä sisareksesi?» Iisak vastasi hänelle: »Sanoin niin, koska pelkäsin, että minut surmattaisiin hänen vuokseen.» Abimelek sanoi: »Mitä oletkaan tehnyt meille! Se vielä olisi puuttunut, että joku meikäläisistä olisi maannut sinun vaimosi kanssa! Silloin sinä olisit syössyt meidät raskaaseen syntiin.» Ja Abimelek ilmoitti koko kansalleen: »Joka kajoaa tähän mieheen tai hänen vaimoonsa, on kuoleman oma.»
Eräänä vuonna Iisak sai siinä maassa kylvöstään satakertaisen sadon. Herra siunasi häntä. Hän vaurastui vaurastumistaan ja oli lopulta hyvin rikas. Koska hänelle oli karttunut lampaita, vuohia ja nautakarjaa sekä paljon palvelusväkeä, filistealaiset alkoivat kadehtia häntä. Niin filistealaiset tukkivat ja täyttivät hiekalla kaikki ne kaivot, jotka hänen isänsä Abrahamin palvelijat olivat aikoinaan kaivaneet. Sitten Abimelek sanoi Iisakille: »Lähde pois meidän luotamme, sinusta on tullut aivan liian mahtava.»
Iisak lähti sieltä, pystytti telttansa Gerarin joenuoman varrelle ja jäi sinne asumaan. Hän kaivatti uudelleen auki isänsä Abrahamin päivinä kaivetut kaivot, jotka filistealaiset olivat Abrahamin kuoleman jälkeen tukkineet, ja antoi niille samat nimet kuin hänen isänsä oli antanut.
Iisakin palvelijat alkoivat sitten kaivaa kaivoa joenuomaan ja löysivät vesisuonen. Mutta Gerarin paimenet rupesivat riitelemään Iisakin paimenien kanssa ja sanoivat: »Vesi kuuluu meille.» Niin kaivo sai nimen Esek, koska siitä oli tullut kiistaa. Iisakin palvelijat kaivoivat vielä toisen kaivon ja joutuivat riitaan siitäkin, ja sille hän antoi nimen Sitna. Sitten hän siirtyi sieltä pois ja kaivatti vielä uuden kaivon, eikä siitä enää syntynyt riitaa. Sen nimeksi tuli Rehobot, sillä Iisak sanoi: »Nyt Herra on antanut meille väljästi tilaa, niin että voimme levitä laajalle tässä maassa.»
Jumalan lupaus
Gerarin seudulta Iisak siirtyi Beersebaan. Ensimmäisenä yönä Herra ilmestyi hänelle ja sanoi: »Minä olen sinun isäsi Abrahamin Jumala. Älä pelkää, minä olen sinun kanssasi. Palvelijani Abrahamin tähden minä siunaan sinua ja teen suureksi sinun jälkeläistesi määrän.» Iisak rakensi sinne alttarin ja rukoili Herraa. Hän pystytti sinne telttansa, ja hänen palvelijansa kaivoivat kaivon.
Sopimus Abimelekin kanssa
Abimelek tuli Gerarista Iisakin luo mukanaan lähin miehensä Ahussat ja sotaväen päällikkö Pikol. Iisak kysyi heiltä: »Minkä takia te nyt tulitte minun luokseni, vaikka vihaatte minua ja hääditte minut luotanne?» He vastasivat: »Me olemme nähneet, että Herra on sinun kanssasi. Siksi ajattelimme, että sinun ja meidän välillämme tulisi olla valalla vahvistettu sopimus. Me haluamme tehdä liiton sinun kanssasi, ettet tekisi meille mitään pahaa. Emme mekään ole tehneet sinulle pahaa vaan pelkkää hyvää ja olemme päästäneet sinut rauhassa menemään. Sinulla on Herran siunaus.» Silloin Iisak järjesti heille pidot, ja he söivät ja joivat. Heti seuraavana aamuna he vannoivat valan toisilleen. Sitten Iisak hyvästeli heidät, ja he erosivat hyvässä sovussa.
Samana päivänä tulivat Iisakin palvelijat kertomaan hänelle kaivosta, jota olivat olleet kaivamassa, ja sanoivat: »Me löysimme vettä.» Hän antoi sille kaivolle nimen Sibea. Sen tähden siellä sijaitsevan kaupungin nimi on vielä tänäkin päivänä Beerseba.
Esaun vierasheimoiset vaimot
Kun Esau oli nelikymmenvuotias, hän otti vaimoikseen Beerin tyttären Jehuditin ja Elonin tyttären Basematin, jotka olivat heettiläisiä. Nämä naiset tuottivat Iisakille ja Rebekalle paljon mielipahaa.
Jaakob saa viekkaudella siunauksen isältään
Kun Iisak oli tullut vanhaksi ja hänen silmänsä olivat hämärtyneet, niin ettei hän enää nähnyt, hän kutsui luokseen vanhemman poikansa Esaun ja sanoi hänelle: »Poikani!» Esau vastasi: »Mitä, isä?» Iisak sanoi: »Minä olen tullut vanhaksi ja saatan pian kuolla. Ota nyt varusteesi, nuoliviinesi ja jousesi, ja lähde metsästämään minulle riistaa. Laita siitä herkkuruokaa, sellaista josta minä pidän, ja tuo sitä minulle syötäväksi, jotta voisin siunata sinut ennen kuin kuolen.»
Mutta Rebekka kuunteli, kun Iisak puhui pojalleen Esaulle. Kun Esau oli lähtenyt metsästämään riistaa isäänsä varten, Rebekka sanoi pojalleen Jaakobille: »Minä kuulin äsken, että isäsi sanoi veljellesi Esaulle: ’Tuo minulle riistaa ja valmista minulle herkkuruokaa, jotta voisin siunata sinut Herran nimessä ennen kuin kuolen.’ Nyt, poikani, tottele minua ja tee niin kuin minä käsken. Hae minulle laumasta kaksi hyvää nuorta vuohta, niin minä teen niistä isäsi mieliruokaa. Vie sinä se isällesi syötäväksi, että hän siunaisi sinut ennen kuolemaansa.»
Jaakob sanoi silloin äidilleen: »Mutta veljeni Esau on karvainen ja minun ihoni on sileä. Entä jos isä tunnustelee minua? Silloin hän pitää minua petkuttajana, ja minä saan osakseni kirouksen enkä siunausta.» Hänen äitinsä sanoi: »Jos niin käy, poikani, kohdatkoon se kirous minua. Tee nyt vain niin kuin minä sanon ja mene hakemaan ne vuohet.» Jaakob haki vuohet äidilleen, ja tämä valmisti niistä Iisakin mieliruokaa. Sitten Rebekka otti vanhemman poikansa Esaun parhaat vaatteet, jotka hänellä oli teltassa, ja puki nuoremman poikansa Jaakobin niihin. Vuohien nahoilla hän peitti Jaakobin kädet sekä hänen paljaan kaulansa ja niskansa. Sitten hän antoi herkut ja leipomansa leivän Jaakobin käteen.
Jaakob meni isänsä luo ja sanoi: »Isä!» Iisak vastasi: »Niin, poika, kuka sinä olet?» Jaakob sanoi isälleen: »Minä olen sinun esikoisesi Esau. Olen tehnyt niin kuin käskit. Nouse istumaan ja syö minun riistaani, ja siunaa sitten minut.» Iisak kysyi: »Miten löysit saaliin näin pian, poikani?» Jaakob vastasi: »Herra, sinun Jumalasi, johdatti sen tielleni.» Iisak sanoi: »Tulehan lähemmäksi, poikani, niin minä tunnustelen, oletko sinä Esau vai et.» Jaakob meni isänsä luo, ja tämä tunnusteli häntä ja sanoi: »Ääni on Jaakobin ääni, mutta kädet ovat Esaun kädet.» Eikä Iisak tuntenut Jaakobia, sillä tämän kädet olivat karvaiset kuten Esaun, ja hän siunasi Jaakobin. Iisak kysyi vielä: »Oletko sinä todella poikani Esau?» Jaakob vastasi: »Olen.» Silloin Iisak sanoi: »Tuo ruoka tänne, niin että saan syödä poikani tuomaa riistaa. Sen jälkeen siunaan sinut.» Jaakob tarjosi hänelle ruokaa ja viiniä, ja hän söi ja joi. Sitten Iisak sanoi: »Tule tänne ja suutele minua, poikani.» Jaakob meni hänen luokseen ja suuteli häntä, ja Iisak tunsi hänen vaatteidensa hajun ja siunasi hänet sanoen:
– Poikani tuoksu on kuin maan tuoksu,
maan, jonka Herra on siunannut.
Jumala suokoon sinulle taivaan kastetta
ja maan rehevyyttä,
viljaa ja viiniä runsain määrin.
Kansat palvelkoot sinua
ja kansakunnat kumartakoot sinua.
Ole veljiesi herra,
ja äitisi pojat kumartakoot sinua.
Kirottuja olkoot ne, jotka sinua kiroavat,
ja siunattuja ne, jotka sinua siunaavat.
Esau pyytää siunausta
Iisak oli ehtinyt siunata Jaakobin ja Jaakob oli juuri lähtenyt isänsä luota, kun Esau palasi metsästämästä. Hänkin laittoi herkkuruokaa, vei sen isälleen ja sanoi hänelle: »Nouse, isä, syömään poikasi tuomaa riistaa, että sitten voisit siunata minut.» Hänen isänsä Iisak kysyi: »Kuka sinä olet?» Esau vastasi: »Minä olen poikasi Esau, sinun esikoisesi.» Silloin Iisak säikähti kovin ja kysyi: »Kuka se sitten oli, joka kävi metsästämässä ja toi minulle riistaa? Minä söin jo ennen sinun tuloasi ja siunasin hänet, ja se siunaus pysyy.»
Kun Esau kuuli isänsä sanat, hän alkoi äänekkäästi itkeä ja valittaa ja sanoi isälleen: »Siunaa minutkin, isä!» Silloin Iisak sanoi: »Veljesi tuli kavalasti ja vei sinulta siunauksen.» Esau sanoi: »Ei häntä suotta Jaakobiksi sanota. Hän on pettänyt minut kahteen kertaan: hän vei jo esikoisuuteni, ja nyt hän riisti minulta siunauksenkin!» Esau kysyi vielä: »Eikö sinulle jäänyt mitään siunausta minua varten?» Iisak vastasi: »Minä asetin hänet sinun herraksesi, annoin hänelle palvelijoiksi kaikki hänen veljensä ja varustin hänet viljalla ja viinillä. Mitä minä voisin enää tehdä sinun hyväksesi, poikani?» Silloin Esau sanoi isälleen: »Yksikö siunaus sinulla vain on, isä? Siunaa, isä, minutkin!» Ja Esau itki katkerasti. Hänen isänsä Iisak sanoi hänelle:
– Kaukana on sinun asuinsijasi oleva
rehevistä maista,
vailla taivaan kastetta.
Sinä olet elävä miekkasi varassa
ja palveleva veljeäsi.
Mutta kun sinä kerran riistäydyt irti,
silloin karistat hänen ikeensä niskastasi.
Jaakob joutuu pakenemaan
Esau kantoi Jaakobille kaunaa siitä, että Jaakob oli saanut isän siunauksen, ja hän ajatteli: »Pian tulee aika, jolloin suremme isän kuolemaa. Sitten minä tapan Jaakobin.» Kun Rebekalle kerrottiin, mitä hänen vanhempi poikansa aikoi, hän haetti luokseen nuoremman poikansa Jaakobin ja sanoi hänelle: »Veljesi Esau hautoo kostoa ja aikoo tappaa sinut. Tee siis, poikani, niin kuin minä neuvon: lähde pois ja pakene veljeni Labanin luo Harraniin. Viivy siellä jonkin aikaa, kunnes veljesi kiukku haihtuu. Kun veljesi viha on asettunut ja hän on unohtanut, mitä sinä hänelle teit, minä lähetän sinulle sanan ja haetan sinut sieltä. Miksi minun pitäisi menettää teidät molemmat yhtenä ja samana päivänä?»
Iisakille Rebekka sanoi: »Minä olen kuollakseni kyllästynyt noihin heettiläisnaisiin! Jos Jaakobkin vielä ottaa tästä maasta heettiläisen vaimon, jonkun samanlaisen kuin nuo, niin mitä minun enää kannattaa elää?»
Niin Iisak kutsui luokseen Jaakobin, siunasi häntä ja sanoi: »Älä sinä ota vaimoksesi kanaanilaista naista. Lähde Mesopotamiaan äitisi isän Betuelin kotiin ja ota sieltä itsellesi vaimo enosi Labanin tyttäristä. Jumala, Kaikkivaltias, siunatkoon sinua ja tehköön sinut hedelmälliseksi ja jälkeläisesi monilukuisiksi, niin että sinusta saa alkunsa suuri kansa. Hän antakoon sinulle samanlaisen siunauksen kuin Abrahamille, sekä sinulle että jälkeläisillesi, niin että saat omaksesi tämän maan, jonka Jumala lupasi Abrahamille ja jossa nyt asut muukalaisena.» Sitten Iisak lähetti Jaakobin matkaan, ja Jaakob lähti Mesopotamiaan aramealaisen Labanin luo, joka oli Betuelin poika ja Jaakobin ja Esaun eno.
Esau sai tietää, että Iisak oli siunannut Jaakobin ja lähettänyt hänet Mesopotamiaan ottamaan sieltä itselleen vaimon ja että Iisak Jaakobia siunatessaan oli kieltänyt häntä ottamasta vaimokseen kanaanilaista naista. Jaakob totteli isäänsä ja äitiään ja lähti Mesopotamiaan. Nyt Esau ymmärsi, ettei hänen isänsä sietänyt kanaanilaisnaisia, ja hän meni Abrahamin pojan Ismaelin luo ja otti vaimokseen entisten lisäksi Ismaelin tyttären Mahalatin, joka oli Nebajotin sisar.
Jaakobin uni Betelissä
Jaakob lähti Beersebasta ja kulki kohti Harrania. Matkallaan hän jäi auringon laskiessa yöksi erääseen paikkaan, otti siltä paikalta päänalusekseen kiven ja kävi makuulle.
Yöllä Jaakob näki unessa portaat, jotka ulottuivat maasta taivaaseen, ja Jumalan enkelit kulkivat niitä ylös ja alas. Sitten hän näki, että Herra seisoi hänen vieressään ja sanoi: »Minä olen Herra, isäsi Abrahamin Jumala ja Iisakin Jumala. Tämän maan, jolla sinä makaat, minä annan sinulle ja sinun jälkeläisillesi. Sinun jälkeläisesi tulevat lukuisiksi kuin maan tomuhiukkaset, ja sinun sukusi levittäytyy länteen ja itään, pohjoiseen ja etelään. Sinun ja sinun jälkeläistesi saama siunaus tulee siunaukseksi kaikille maailman kansoille. Minä olen sinun kanssasi ja varjelen sinua, minne ikinä menetkin, ja tuon sinut takaisin tähän maahan. Minä en hylkää sinua, vaan täytän sen, minkä nyt olen sinulle luvannut.»
Jaakob heräsi unestaan ja sanoi: »Herra on totisesti tässä paikassa, enkä minä tiennyt sitä.» Pelko valtasi hänet, ja hän sanoi: »Kuinka pelottavan pyhä tämä paikka onkaan! Tämä on varmaan Jumalan asuinsija ja itse taivaan portti.»
Aamun valjettua Jaakob otti kiven, joka hänellä oli ollut päänalusenaan, pystytti sen patsaaksi ja vuodatti sen päälle öljyä. Hän antoi paikalle nimen Betel; sitä ennen kaupungin nimi oli ollut Lus. Jaakob teki uhrilupauksen ja sanoi: »Jos Herra on minun kanssani ja varjelee minua tällä matkallani ja antaa minulle leipää syötäväksi ja vaatteita verhokseni ja jos minä saan palata turvallisesti isäni ja sukuni luo, on Herra oleva minun Jumalani. Tästä paikasta, johon minä kiven pystytin, on tuleva Jumalan pyhäkkö. Kaikesta, mitä sinä annat minulle, minä tuon sinulle kymmenykset.»
Facebook-ryhmä
Päivän materiaali tulee myös omaan Facebook-ryhmäänsä. Keskustellaan yhdessä!
Liity mukaan Facebook-ryhmään tämän linkin kautta.
Livekirkko
Tämä päivittäinen katkelmajaottelu on Livekirkko ry:n raamatunlukuohjelmasta, jonka perusteella luemme Raamatun kronologisesti kannesta kanteen vuoden aikana.
Meillä on evankeliumi tehtävänä. Livekirkko tarjoaa kristillistä sisältöä ihmisille siellä, missä he ovat.
Raamatunkäännös vuoden 1992 kirkkoraamatun mukaan. Tekijänoikeudet kirkon keskusrahasto.
