Päivän teksti
Simson ja Timnan tyttö
Eräänä päivänä Simson kävi Timnassa ja näki siellä filistealaisen tytön. Palattuaan kotiin hän kertoi vanhemmilleen: »Näin Timnassa filistealaisen tytön. Hankkikaa hänet minulle vaimoksi!» Hänen vanhempansa sanoivat hänelle: »Eikö oman sukumme tytöistä tai edes kansamme joukosta löydy sinulle naista, kun sinun pitää mennä ottamaan itsellesi vaimo filistealaisten, noiden ympärileikkaamattomien, keskuudesta?» Mutta Simson sanoi isälleen: »Hanki hänet minulle vaimoksi, minä olen ihastunut häneen.» Hänen vanhempansa eivät tienneet, että tämä oli Herran johdatusta ja että Herra tahtoi antaa aiheen taisteluun filistealaisia vastaan. Siihen aikaan filistealaiset näet pitivät Israelia valtansa alla.
Simson ja hänen vanhempansa menivät Timnaan. Timnan viinitarhojen luona Simsonia vastaan tuli karjuva nuori leijona. Samassa Simsonin valtasi Herran henki, ja hän repi leijonan kappaleiksi paljain käsin niin kuin se olisi ollut karitsa. Mutta hän ei kertonut vanhemmilleen, mitä oli tehnyt. Sitten hän meni kaupunkiin ja puhui tytön kanssa, ja tyttö miellytti häntä.
Jonkin ajan kuluttua Simson lähti jälleen Timnaan ottaakseen tytön vaimokseen. Hän poikkesi tieltä sivuun katsomaan leijonan raatoa ja näki, että sen sisässä oli mehiläispesä ja pesässä hunajaa. Simson kaivoi hunajaa kouriinsa ja söi sitä kulkiessaan. Kun hän tuli vanhempiensa luo, hän antoi sitä heille, ja hekin söivät. Mutta hän ei kertonut heille, että hän oli kaapinut hunajan leijonan raadosta.
Simsonin isä meni timnalaisen tytön kotiin, ja Simson järjesti siellä pidot, kuten nuorilla miehillä oli tapana tehdä. Kun timnalaiset näkivät Simsonin saapuneen, he valitsivat kolmekymmentä sulhaspoikaa hänen seuralaisikseen. Simson sanoi heille: »Minäpä esitän teille arvoituksen. Jos pystytte ratkaisemaan sen tämän hääviikon kuluessa, minä annan teille kolmekymmentä pellavapaitaa ja kolmekymmentä juhlapukua.
Mutta jos ette osaa ratkaista arvoitusta, teidän on annettava minulle kolmekymmentä pellavapaitaa ja kolmekymmentä juhlapukua.» He sanoivat hänelle: »Kerro arvoituksesi, me tahdomme kuulla sen!»
Niin Simson sanoi heille:
– Lähti syöjästä syötävä,
lähti väkevästä makea.
Kolmen päivän ajan sulhaspojat yrittivät turhaan ratkaista arvoitusta. Neljäntenä päivänä he sanoivat Simsonin vaimolle: »Koeta viekoitella miehesi kertomaan arvoituksen ratkaisu. Muuten me poltamme isäsi talon ja sinut sen mukana. Vai kutsuitteko meidät tänne vain voidaksenne ryöstää meidät paljaiksi?» Simsonin vaimo meni itkien miehensä luo ja sanoi: »Minä taidan olla sinulle vastenmielinen, etkö rakasta minua yhtään? Olet esittänyt arvoituksen minun heimolaisilleni, mutta et ole kertonut minulle sen ratkaisua!» Simson sanoi hänelle: »Miksi kertoisin sen sinulle, kun en ole kertonut sitä edes omille vanhemmilleni?»
Vaimo kiusasi itkullaan Simsonia häiden seitsemänteen päivään asti, ja koska vaimo niin ahdisteli häntä, hän lopulta seitsemäntenä päivänä kertoi ratkaisun vaimolleen. Vaimo ilmoitti sen heimolaisilleen, ja seitsemäntenä päivänä, juuri ennen auringonlaskua, kaupungin miehet sanoivat Simsonille:
– Mikä makeampi hunajaa,
mikä väkevämpi leijonaa?
Simson sanoi heille:
– Ellette olisi vasikallani kyntäneet,
ette olisi arvoitustani ratkaisseet.
Silloin Herran henki valtasi Simsonin. Hän meni Askeloniin ja surmasi siellä kolmekymmentä miestä, riisui heiltä vaatteet ja antoi ne arvoituksen ratkaisijoille. Raivoissaan hän sitten lähti kotiinsa. Simsonin vaimo naitettiin Simsonin lähimmälle sulhaspojalle.
Jonkin ajan kuluttua, vehnänkorjuun aikaan, Simson lähti käymään vaimonsa luona ja otti tuomisiksi mukaansa nuoren pukin. Hän sanoi vaimonsa isälle: »Tahtoisin mennä vaimoni luo.» Mutta vaimon isä ei päästänyt häntä vaan sanoi: »Minä todella luulin, ettet enää välitä hänestä, ja siksi annoin hänet vaimoksi sinun sulhaspojallesi. Mutta onhan hänen nuorempi sisarensa vielä kauniimpi kuin hän. Voit saada hänet vaimosi tilalle.» Silloin Simson sanoi: »Tällä kertaa filistealaiset saavat syyttää itseään siitä, että minä kostan heille.»
Simson pyydysti kolmesataa kettua. Sitten hän otti soihtuja, sitoi ketut kaksittain hännistään yhteen ja kiinnitti häntien väliin soihdun. Hän sytytti soihdut ja laski ketut irti filistealaisten viljapelloille. Näin hän poltti kaiken, niin lyhteet kuin leikkaamattoman viljan, ja lisäksi viini- ja oliivitarhat.
Filistealaiset kyselivät toisiltaan: »Kuka tämän teki?» He saivat tietää, että tuhotyön oli tehnyt Simson, timnalaisen miehen vävy, kostoksi siitä, että mies oli häiden jälkeen antanut tyttärensä Simsonin sulhaspojalle. Silloin filistealaiset lähtivät Timnaan ja polttivat sekä tytön että hänen isänsä. Mutta Simson sanoi heille: »Koska te näin teitte, minä en hellitä, ennen kuin olen kostanut teille.» Ja hän kävi heidän kimppuunsa, löi heidän luunsa murskaksi ja surmasi heitä suuren joukon. Sitten hän meni Etamin kallioille ja jäi sinne luolaan asumaan.
Simson voittaa filistealaiset Lehissä
Filistealaiset lähtivät liikkeelle, pystyttivät sotaleirinsä Juudaan ja levittäytyivät Lehin seudulle. Juudan miehet kysyivät: »Miksi hyökkäätte meitä vastaan?» Filistealaiset vastasivat: »Olemme tulleet ottamaan Simsonin vangiksi tehdäksemme hänelle, niin kuin hän teki meille.» Silloin kolmetuhatta Juudan heimon miestä lähti Etamin kallioille. He tulivat Simsonin luolalle ja sanoivat: »Sinähän tiedät, että filistealaiset pitävät meitä vallassaan. Miksi teit meille tämän?» Simson vastasi: »Minä tein heille, niin kuin he tekivät minulle.» Miehet sanoivat: »Olemme tulleet vangitsemaan sinut ja luovuttamaan sinut filistealaisille.» Simson sanoi heille: »Vannokaa, ettette itse lyö minua hengiltä.» He vastasivat: »Emme me sinua tapa. Me vain sidomme sinut ja luovutamme sinut heille.» He sitoivat hänet kahdella vastapunotulla köydellä ja veivät hänet mukanaan.
Kun Simson tuotiin Lehiin, filistealaiset juoksivat riemusta huutaen katsomaan häntä. Silloin Herran henki valtasi hänet. Köydet, jotka olivat hänen käsivarsiensa ympärillä, katkesivat kuin pellavalangat tulessa, ja siteet kirposivat hänen käsistään. Hän huomasi aasin ehjän leukaluun, otti sen maasta ja löi sillä tuhat miestä. Sitten hän sanoi:
– Aasin leukaluulla minä heitä ankarasti kuritin.
Aasin leukaluulla minä surmasin tuhat miestä.
Tämän sanottuaan hän heitti leukaluun pois. Siitä lähtien paikan nimenä on ollut Ramat-Lehi.
Simsonia alkoi kovasti janottaa. Hän huusi avukseen Herraa ja sanoi: »Sinä olet antanut tämän suuren voiton minulle, palvelijallesi, mutta nyt minä kuolen janoon ja joudun ympärileikkaamattomien käsiin.» Silloin Jumala avasi Lehin notkoon lähteen, josta tuli vettä. Simson joi, ja hänen voimansa palasivat. Siitä paikka sai nimen En-Kore, ja se on Lehissä vielä tänäkin päivänä.
Simson oli Israelissa tuomarina kaksikymmentä vuotta filistealaisvallan aikaan.
Simson Gazassa
Kerran käydessään Gazassa Simson näki siellä porton ja meni hänen luokseen. Kun kaupunkilaiset saivat tietää, että Simson oli naisen luona, he piirittivät talon ja asettivat illalla väijytyksen kaupunginportille. Yön tultua he pysyttelivät aloillaan ja sanoivat toisilleen: »Viimeistään aamulla me saamme hänet tapetuksi.» Simson nukkui puoleenyöhön asti. Sitten hän lähti, tarttui kaupunginportin oviin ja pylväisiin, tempaisi ovet irti salpoineen päivineen, nosti ne harteilleen ja kantoi ne Hebronin lähistöllä sijaitsevan vuoren huipulle.
Simson ja Delila
Simson rakastui Sorekin laaksossa asuvaan Delila-nimiseen naiseen. Filistealaisten päämiehet menivät naisen luo ja sanoivat hänelle: »Viekoittele hänet kertomaan, mikä on hänen suurten voimiensa salaisuus ja miten me voimme voittaa hänet, niin että saamme hänet sidotuksi ja lannistetuksi. Silloin saat meiltä jokaiselta tuhat sata sekeliä hopeaa.»
Delila sanoi Simsonille: »Etkö kertoisi minulle, missä sinun suurten voimiesi salaisuus piilee ja miten sinut voi sitoa ja lannistaa?» Simson vastasi hänelle: »Jos minut sidotaan seitsemällä tuoreella jänteellä, minä menetän voimani ja olen kuin kuka tahansa ihminen.»
Filistealaisten päämiehet toivat Delilalle seitsemän jännettä, jotka eivät vielä olleet kuivuneet, ja niillä hän sitoi Simsonin. Toisessa huoneessa oli miehiä valmiina käymään Simsonin kimppuun. Mutta kun Delila huusi: »Simson, filistealaiset tulevat», Simson katkaisi jänteet niin kuin liekki polttaa poikki rohdinlangan. Hänen voimiensa salaisuutta ei saatu selville.
Delila sanoi Simsonille: »Sinä petkutit minua ja valehtelit minulle. Kerro nyt minulle, miten sinut voi vangita.» Simson vastasi: »Jos minut sidotaan uusilla köysillä, joita ei ole vielä käytetty mihinkään, minä menetän voimani ja olen kuin kuka tahansa ihminen.» Delila otti uutta köyttä, sitoi sillä Simsonin ja huusi hänelle: »Simson, filistealaiset tulevat!» Sisemmässä huoneessa istui jälleen miehiä väijyksissä. Mutta Simson katkaisi köydet käsivarsiensa ympäriltä kuin ompelulangan.
Delila sanoi Simsonille: »Sinä olet tähän asti vain petkuttanut minua ja valehdellut minulle. Kerro minulle jo, miten sinut voi vangita.» Simson vastasi: »Jos kudot pääni seitsemän palmikkoa kankaan loimiin ja lyöt ne vaarnalla seinään kiinni, minä menetän voimani ja olen kuin kuka tahansa ihminen.» Simsonin nukkuessa Delila kutoi hänen palmikkonsa loimiin, löi ne vaarnalla seinään kiinni ja huusi: »Simson, filistealaiset tulevat!» Simson heräsi unestaan ja repäisi irti vaarnan ja loimet. Silloin Delila sanoi hänelle: »Kuinka voit väittää rakastavasi minua, kun et sydämessäsi luota minuun? Jo kolme kertaa sinä olet petkuttanut minua etkä ole kertonut minulle suurten voimiesi salaisuutta.»
Ja kun Delila päivästä päivään ahdisti ja kiusasi Simsonia puheillaan, niin että mies oli kuollakseen tuskastunut, Simson lopulta paljasti hänelle salaisuutensa: »Veitsi ei ole milloinkaan koskettanut minun päätäni, sillä minä olen ollut Jumalan nasiiri äidinkohdusta saakka. Jos minun hiukseni leikataan, niin voimani katoaa ja minusta tulee yhtä heikko kuin kuka tahansa ihminen.»
Delila huomasi, että Simson nyt oli kertonut hänelle totuuden. Hän lähetti filistealaisten päämiehille viestin: »Tulkaa vielä tämän kerran. Simson on vihdoinkin paljastanut minulle salaisuutensa.» Filistealaisten päämiehet tulivat Delilan luo ja toivat lupaamansa hopean mukanaan. Delila vaivutti Simsonin uneen sylissään ja kutsui sitten miehen, joka leikkasi pois Simsonin seitsemän palmikkoa. Silloin Simsonin voimat katosivat, ja näin Delila oli saattanut hänet hänen vihollistensa armoille. Delila huusi: »Simson, filistealaiset tulevat!» Simson heräsi unestaan ja ajatteli: »Minä riistäydyn taas vapaaksi kuten aina ennenkin.» Mutta hän ei tiennyt, että Herra oli poistunut hänestä.
Filistealaiset ottivat Simsonin vangiksi, puhkaisivat hänen silmänsä ja veivät hänet Gazaan. He kytkivät hänet pronssikahleisiin, ja hän joutui vankilassa pyörittämään jauhinkiviä. Mutta hänen hiuksensa alkoivat leikkaamisen jälkeen kasvaa uudelleen.
Filistealaisten päämiehet kokoontuivat uhraamaan suurta uhria jumalalleen Dagonille ja viettämään iloista juhlaa. He sanoivat:
– Jumalamme on antanut käsiimme
Simsonin, vihollisemme.
Kun filistealaiset näkivät, kuinka Simsonin oli käynyt, he ylistivät jumalaansa. He sanoivat:
– Jumalamme on antanut käsiimme
tämän vihollisen, vihollisemme,
joka hävitti maatamme
ja surmasi meistä niin monta.
Kun he olivat tulleet iloiselle tuulelle, he sanoivat: »Kutsukaa Simson tänne, että voimme pitää hauskaa hänen kustannuksellaan.» Simson haettiin vankilasta, ja he pitivät häntä pilkkanaan. Hänet pantiin seisomaan kahden pilarin väliin, joiden varassa rakennus oli. Simson sanoi nuorukaiselle, joka oli hänen taluttajanaan: »Ohjaa minut pilarien luo, että voin nojata niihin.» Talo oli täynnä miehiä ja naisia, joukossa myös filistealaisten kaikki päämiehet. Katolla oli noin kolmetuhatta miestä ja naista katselemassa, kuinka Simsonia pilkattiin.
Silloin Simson huusi Herraa avukseen ja sanoi: »Herra, minun Jumalani, muista minua! Anna minulle vielä tämän kerran voimia, että saisin yhdellä kertaa kostetuksi filistealaisille molempien silmieni menetyksen!» Simson tunnusteli kahta keskipilaria, joiden varassa rakennus oli, ja painoi oikean kätensä toista ja vasemman kätensä toista pilaria vasten. Sitten hän sanoi: »Menköön minulta henki samalla kuin filistealaisilta!» Simson ponnisti voimansa äärimmilleen, ja rakennus luhistui päämiesten ja kaikkien sisällä olevien päälle. Näin hän surmasi kuollessaan enemmän vihollisia kuin oli surmannut eläessään.
Simsonin veljet kävivät yhdessä suvun muiden miesten kanssa hakemassa hänen ruumiinsa pois ja hautasivat hänet hänen isänsä Manoahin hautaan Sorean ja Estaolin lähistölle. Simson oli ollut Israelissa tuomarina kaksikymmentä vuotta.
Facebook-ryhmä
Päivän materiaali tulee myös omaan Facebook-ryhmäänsä. Keskustellaan yhdessä!
Liity mukaan Facebook-ryhmään tämän linkin kautta.
Livekirkko
Tämä päivittäinen katkelmajaottelu on Livekirkko ry:n raamatunlukuohjelmasta, jonka perusteella luemme Raamatun kronologisesti kannesta kanteen vuoden aikana.
Meillä on evankeliumi tehtävänä. Livekirkko tarjoaa kristillistä sisältöä ihmisille siellä, missä he ovat.
Raamatunkäännös vuoden 1992 kirkkoraamatun mukaan. Tekijänoikeudet kirkon keskusrahasto.