Päivän teksti
Tietoja Kanaaninmaan valloituksesta
Joosuan kuoleman jälkeen israelilaiset kysyivät Herralta: »Minkä heimon on ensimmäisenä lähdettävä sotaan kanaanilaisia vastaan?» Herra vastasi: »Ensimmäisenä lähtee Juuda. Minä annan maan Juudan heimon käsiin.» Juudan miehet sanoivat Simeonin miehille, veljilleen: »Lähtekää meidän kanssamme valloittamaan kanaanilaisilta sitä aluetta, joka arvottiin meidän osuudeksemme maasta, niin me vuorostamme lähdemme teidän kanssanne valloittamaan teidän osuuttanne.» Simeonin heimon miehet liittyivät heihin.
Juudan joukot lähtivät sotaan. Besekissä ne kohtasivat Adoni-Besekin ja kävivät taisteluun häntä vastaan. Herra antoi Juudan kukistaa Adoni-Besekin joukot ja lyödä kanaanilaiset ja perissiläiset, yhteensä kymmenentuhatta miestä. Adoni-Besek pakeni, mutta Juudan miehet ajoivat häntä takaa, ottivat hänet kiinni ja hakkasivat häneltä irti peukalot ja isotvarpaat. Silloin hän sanoi: »Seitsemältäkymmeneltä kuninkaalta minä hakkasin peukalot ja isotvarpaat, ja he joutuivat syömään ruoantähteitä minun pöytäni alta. Nyt on Jumala rangaissut minua ja tehnyt minulle sen, minkä minä tein heille.» Adoni-Besek vietiin Jerusalemiin, ja siellä hän kuoli.
Juudan miehet kävivät hyökkäykseen Jerusalemia vastaan. He valtasivat sen, surmasivat asukkaat ja sytyttivät kaupungin tuleen. Sitten he ryhtyivät sotimaan niitä kanaanilaisia vastaan, jotka asuivat vuoristossa ja Negevissä sekä läntisillä kukkuloilla. Juudan miehet hyökkäsivät Hebronissa, entisessä Kirjat-Arbassa, asuvia kanaanilaisia vastaan ja löivät Sesain, Ahimanin ja Talmain sukukunnat. Sieltä he lähtivät kohti Debirin kaupunkia, jota ennen sanottiin Kirjat-Seferiksi. Kaleb sanoi: »Sille, joka kukistaa Kirjat-Seferin ja valtaa sen, minä annan vaimoksi tyttäreni Aksan.» Otniel, Kalebin nuoremman veljen Kenasin poika, valtasi kaupungin, ja Kaleb antoi tyttärensä Aksan hänelle vaimoksi. Mutta ollessaan lähdössä Otnielin luo Aksa päätti suostutella isänsä antamaan heille lisää maata. Aksa pudottautui aasinsa selästä, ja Kaleb kysyi häneltä: »Mikä sinulle tuli?» Aksa vastasi: »Toivota minulle onnea ja anna minulle lähtiäislahja. Sinä olet antanut minulle kuivan Negevin, anna minulle myös vesilähteitä.» Ja Kaleb antoi hänelle Ylälähteet ja Alalähteet.
Keniläiset, Mooseksen apen jälkeläiset, olivat lähteneet Juudan heimon kanssa Palmukaupungista Juudan autiomaahan, joka on Aradista etelään, ja asettuneet asumaan siellä ennestään olleen kansan keskuuteen. Juudan miehet lähtivät yhdessä Simeonin miesten kanssa Sefatissa asuvia kanaanilaisia vastaan ja voittivat heidät. Sitten he julistivat kaupungin Herralle kuuluvaksi uhriksi ja tuhosivat sen. Näin kaupunki sai nimen Horma.Juudan joukot valloittivat Gazan, Askelonin ja Ekronin sekä niiden hallitsemat alueet. Herra oli Juudan heimon kanssa, ja Juudan heimo otti haltuunsa vuoriston mutta ei pystynyt kukistamaan tasangon asukkaita, joilla oli raudoitettuja sotavaunuja. Kalebille annettiin Hebron, kuten Mooses oli määrännyt, ja Kaleb hävitti siellä asuneet kolme anakilaista sukua.
Benjaminin heimo ei pystynyt karkottamaan jebusilaisia Jerusalemista. Heitä asuu yhä Jerusalemissa benjaminilaisten keskellä.
Joosefin heimot, Manasse ja Efraim, lähtivät marssimaan kohti Beteliä ja lähettivät sinne vakoojia. Betelin nimi oli muinoin Lus. Tiedustelijat näkivät miehen, joka tuli kaupungista, ja sanoivat hänelle: »Näytä meille, mistä pääsee salaa kaupunkiin, niin emme tee sinulle mitään pahaa.» Miehen näytettyä heille pääsytien Manassen ja Efraimin sotilaat valtasivat kaupungin. He surmasivat kaikki sen asukkaat, mutta tiennäyttäjän ja hänen perheensä he päästivät menemään. Mies muutti heettiläisten maahan ja rakensi sinne kaupungin, jolle hän antoi nimen Lus. Tämä nimi kaupungilla on vielä nykyäänkin.
Manassen heimo ei saanut haltuunsa Bet-Seania, Taanakia, Doria, Jibleamia eikä Megiddoa, ei myöskään niiden ympäristökyliä, vaan kanaanilaisia jäi edelleen asumaan tähän osaan maata. Kun israelilaiset voimistuivat, he pakottivat kanaanilaiset verotyöhön mutta eivät hävittäneet heitä.
Efraimin heimo ei pystynyt valloittamaan Geseriä. Näin kanaanilaisia jäi asumaan sinne efraimilaisten keskelle.
Sebulonin heimo ei pystynyt valloittamaan Kitronin eikä Nahalolin kaupunkeja. Näin kanaanilaisia jäi asumaan kaupunkeihinsa sebulonilaisten keskelle, mutta he joutuivat tekemään verotyötä.
Asserin heimo ei pystynyt valloittamaan Akkoa eikä Sidonia. Se ei myöskään saanut haltuunsa Mahalebia, Aksibia, Helbaa, Afekia eikä Rehobia. Asserilaiset jäivät asumaan kanaanilaisten keskuuteen, koska eivät onnistuneet hävittämään heitä.
Naftalilaiset eivät pystyneet valloittamaan Bet-Semesiä eivätkä Bet-Anatia, vaan jäivät asumaan kanaanilaisten keskuuteen. Bet-Semesin ja Bet-Anatin asukkaat joutuivat kuitenkin tekemään verotyötä.
Amorilaiset ahdistivat Danin heimon vuoristoon eivätkä päästäneet sitä tunkeutumaan tasangolle. Amorilaiset jäivät edelleenkin asumaan Heresin vuorille Aijaloniin ja Saalbimiin. Myöhemmin Efraimin ja Manassen heimot kukistivat heidät ja alistivat heidät verotyöhön. Amorilaisten raja kulki Skorpionisolasta Selaan ja sieltä eteenpäin.
Herran enkeli nuhtelee israelilaisia
Herran enkeli saapui Gilgalista Bokimiin ja sanoi: »Minä vein teidät pois Egyptistä ja toin teidät maahan, jonka esi-isillenne vannomallani valalla lupasin teille. Minä sanoin: ’En milloinkaan riko liittoa, jonka olen tehnyt teidän kanssanne. Te puolestanne ette saa tehdä liittoa tämän maan asukkaiden kanssa, vaan teidän on hajotettava heidän alttarinsa.’ Mutta te ette totelleet minua. Miksi ette olleet minulle kuuliaisia? Minä sanon nyt teille: en karkota tämän maan asukkaita teidän tieltänne, vaan heistä tulee teille ansa ja heidän jumalistaan tulee teille loukku.»
Kun Herran enkeli oli sanonut israelilaisille tämän, he alkoivat kaikki itkeä suureen ääneen. He antoivat sille paikalle nimeksi Bokim ja uhrasivat siellä teurasuhreja Herralle.
Israel Joosuan kuoltua
Kun Joosua oli päästänyt israelilaiset menemään, he lähtivät kaikki omille alueilleen ja ottivat maan haltuunsa. Kansa palveli Herraa koko Joosuan elinajan ja sen jälkeenkin, niin kauan kuin oli elossa vanhimpia, jotka olivat nähneet, mitä suuria tekoja Herra oli Israelin hyväksi tehnyt. Herran palvelija Joosua, Nunin poika, kuoli sadankymmenen vuoden ikäisenä, ja hänet haudattiin omalle maalleen Timnat-Heresiin, joka on Efraimin vuoristossa, Gaasinvuoren pohjoispuolella.
Kun Joosuan sukupolvi oli otettu isiensä luo ja tilalle oli noussut toinen sukupolvi, israelilaiset eivät enää totelleet Herraa eivätkä pitäneet mielessään niitä tekoja, jotka Herra oli heidän hyväkseen tehnyt. Israelilaiset rikkoivat Herraa vastaan ja alkoivat palvella baaleja. He hylkäsivät Herran, isiensä Jumalan, joka oli tuonut heidät pois Egyptistä, ja kääntyivät kumartamaan muita jumalia, joita heidän ympärillään asuvat kansat palvoivat. Näin he herättivät Herran vihan.
Koska israelilaiset hylkäsivät Herran ja ryhtyivät palvelemaan Baalia ja Astartea, Herra vihastui heihin. Hän jätti heidät ryöstelevien rosvojoukkojen armoille ja antoi vihamielisten naapurikansojen alistaa heidät. He eivät enää kyenneet pitämään puoliaan vihollisiaan vastaan, vaan aina kun he ryhtyivät taisteluun, Herran käsi oli heitä vastaan ja hän antoi heidän joutua tappiolle, niin kuin hän oli heille vannonut. Näin israelilaiset joutuivat suureen ahdinkoon.
Silloin Herra kohotti kansan johtajiksi tuomareita, ja he pelastivat kansan rosvojoukkojen käsistä. Mutta israelilaiset eivät totelleet tuomareitakaan, vaan olivat Herralle uskottomia ja kumarsivat muita jumalia. He eivät kauan pysyneet sillä tiellä, jota heidän isänsä olivat Herran käskyjä noudattaen vaeltaneet. He eivät seuranneet isiensä jälkiä.
Herra asetti Israelin kansalle tuomareita ja oli aina näiden tukena. Herra suojeli kansaa vihollisilta niin kauan kuin tuomari eli, sillä Herran kävi kansaa sääliksi, kun hän kuuli sen huokailevan sorrettuna ja vaivoissaan. Mutta heti tuomarin kuoltua israelilaiset lankesivat uudelleen ja vaipuivat vielä syvemmälle turmelukseen kuin esi-isänsä. He eivät luopuneet pahoista teoistaan eivätkä uppiniskaisuudestaan, vaan seurasivat muita jumalia ja palvelivat ja kumarsivat niitä.
Sen tähden Herra vihastui Israeliin ja sanoi: »Koska te olette rikkoneet liiton, jonka minä tein teidän isienne kanssa, ettekä ole totelleet minua, en enää hävitä teidän tieltänne ainoatakaan niistä kansoista, jotka Joosuan kuollessa vielä olivat kukistamatta. Minä panen nämä kansat teille koetukseksi nähdäkseni, kuljetteko te isienne lailla minun tietäni minun käskyjäni noudattaen.» Siksi Herra ei kiirehtinyt tuhoamaan näitä kansoja, vaan antoi niiden jäädä paikoilleen, ja siksi hän ei ollut myöskään antanut niitä Joosuan käsiin.
Tässä ovat lueteltuina ne kansat, joiden Herra antoi jäädä asuinsijoilleen koetellakseen israelilaisia, kaikkia niitä, jotka itse eivät olleet kokeneet Kanaaninmaan valloitussotia. Tämän hän teki opettaakseen Israelin uudet sukupolvet käymään sotaa, etenkin ne, jotka eivät olleet koskaan ennen joutuneet sotaa kokemaan. Maahan jäivät filistealaisten viisi ruhtinaskuntaa sekä kaikki ne kanaanilaiset, foinikialaiset ja hivviläiset, jotka asuivat Libanonin vuorilla Baal-Hermonin vuoresta Lebo-Hamatiin asti. Näin Herra halusi koetella israelilaisia, jotta kävisi ilmi, tottelevatko he hänen käskyjään, jotka Mooses oli antanut heidän esi-isilleen. Jouduttuaan asumaan kanaanilaisten, heettiläisten, amorilaisten, perissiläisten, hivviläisten ja jebusilaisten seassa israelilaiset alkoivat ottaa heidän tyttäriään vaimoikseen ja antaa omia tyttäriään vaimoiksi heidän pojilleen. Samalla he rupesivat palvelemaan heidän jumaliaan.
Otniel tuomarina
Israelilaiset rikkoivat Herraa vastaan. He unohtivat Herran, Jumalansa, ja palvelivat baaleja ja aseroita. Silloin Herra vihastui israelilaisiin ja antoi heidät Kusan-Riseataimin, pohjoisen Mesopotamian kuninkaan, käsiin. He joutuivat olemaan Kusan-Riseataimin vallan alla kahdeksan vuotta. Mutta israelilaiset huusivat avukseen Herraa, ja Herra lähetti heille pelastajaksi Otnielin, Kalebin nuoremman veljen Kenasin pojan, joka vapautti heidät. Hänessä vaikutti Herran henki, ja hän johti tuomarina Israelia. Kun Otniel lähti sotaan, Herra antoi hänen saada voiton Kusan-Riseataimista, aramealaiskuninkaasta, ja niin Otniel alisti tämän kuninkaan valtansa alle. Tämän jälkeen Israel sai elää rauhassa neljäkymmentä vuotta. Sitten Otniel, Kenasin poika, kuoli.
Ehud tuomarina
Israelilaiset rikkoivat jälleen Herraa vastaan, ja sen tähden Herra antoi Eglonin, Moabin kuninkaan, nousta Israelia mahtavammaksi. Eglon liittoutui ammonilaisten ja amalekilaisten kanssa, voitti Israelin ja otti haltuunsa Palmukaupungin. Israelilaiset olivat Moabin kuninkaan Eglonin vallan alla kahdeksantoista vuotta.
Israelilaiset huusivat Herraa avukseen, ja Herra lähetti heille vapauttajaksi Benjaminin heimoon kuuluvan Ehudin, Geran pojan, joka oli vasenkätinen. Kun israelilaiset lähettivät Ehudin viemään pakkoveroa Eglonille, Moabin kuninkaalle, hän takoi itselleen lyhyen, kaksiteräisen miekan ja ripusti sen piiloon viittansa alle oikealle sivulleen. Ehud vei veron Moabin kuninkaalle Eglonille, joka oli hyvin lihava mies. Vietyään veron perille hän saattoi kantajina olleita miehiä Gilgalin kivipatsaille asti, mutta palasi itse Eglonin luo. Hän sanoi Eglonille: »Kuningas, minulla on sinulle salaista asiaa.» Silloin kuningas sanoi palvelijoilleen: »Poistukaa!» Kaikki poistuivat paikalta. Kuninkaan jäätyä istumaan vilpoiseen kattohuoneeseensa Ehud astui lähemmäksi ja sanoi: »Minulla on sinulle viesti Jumalalta.» Eglon nousi istuimeltaan, ja silloin Ehud tarttui vasemmalla kädellään miekkaan, joka riippui hänen oikealla sivullaan, ja työnsi sen Eglonin vatsaan. Terä painui sisään koko pituudeltaan, ja kahvakin upposi rasvaan, niin ettei Ehud saanut vedetyksi miekkaansa pois. Sitten Ehud meni kattohuoneen ovelle, veti ovet kiinni, lukitsi ne sisäpuolelta ja poistui ikkunan kautta.
Ehudin lähdettyä palvelijat palasivat ja huomasivat kattohuoneen ovien olevan lukossa. Silloin he sanoivat: »Kuningas on varmaankin tarpeillaan vilpoisessa kattohuoneessa.» Kun kukaan ei tullut ulos, he viimein väsyivät odottamaan, hakivat avaimen, avasivat oven ja näkivät herransa makaavan kuolleena lattialla.
Palvelijoiden viivytellessä Ehud oli päässyt pakoon. Hän oli jo ehtinyt kivipatsaiden ohi ja pakeni Seiraan Efraimin vuorille. Saavuttuaan sinne hän puhalsi torveen ja kokosi israelilaiset. He laskeutuivat vuorilta hänen johtaminaan. Hän sanoi heille: »Seuratkaa minua. Nyt Herra antaa teidän kukistaa vihollisenne Moabin.» He hyökkäsivät hänen jäljessään, valtasivat Jordanin kahlaamot, jotka olivat Moabin rajalla, eivätkä päästäneet sieltä ketään yli. He löivät Moabin joukot, noin kymmenentuhatta miestä, kaikki voimakkaita ja urheita sotureita, eikä yksikään päässyt pakoon. Sinä päivänä Moab taipui Israelin vallan alle, ja Israel sai elää rauhassa kahdeksankymmentä vuotta.
Samgar tuomarina
Ehudin jälkeen tuli tuomariksi Samgar, Anatin poika. Hän surmasi kuusisataa filistealaista häränajajan pistimellä. Näin hän pelasti Israelin.
Facebook-ryhmä
Päivän materiaali tulee myös omaan Facebook-ryhmäänsä. Keskustellaan yhdessä!
Liity mukaan Facebook-ryhmään tämän linkin kautta.
Livekirkko
Tämä päivittäinen katkelmajaottelu on Livekirkko ry:n raamatunlukuohjelmasta, jonka perusteella luemme Raamatun kronologisesti kannesta kanteen vuoden aikana.
Meillä on evankeliumi tehtävänä. Livekirkko tarjoaa kristillistä sisältöä ihmisille siellä, missä he ovat.
Raamatunkäännös vuoden 1992 kirkkoraamatun mukaan. Tekijänoikeudet kirkon keskusrahasto.
