Päivän teksti
Joosua lähettää itäiset heimot kotiin
Joosua kutsui koolle Ruubenin ja Gadin heimot sekä Manassen heimon toisen puoliskon ja sanoi: »Te olette tehneet kaiken, minkä Mooses, Herran palvelija, käski teidän tehdä, ja olette kaikessa noudattaneet minun käskyjäni. Koko tänä aikana ette ole hylänneet veljiänne, vaan olette noudattaneet Herran, Jumalanne, käskyjä. Nyt Herra on antanut teidän veljienne päästä asumaan rauhassa, kuten hän lupasi, ja myös te voitte palata kotiin siihen maahan, joka teille kuuluu ja jonka Mooses, Herran palvelija, antoi teille omaksi Jordanin itäpuolelta. Mutta huolehtikaa aina siitä, että tarkoin noudatatte niitä käskyjä ja ohjeita, jotka Mooses, Herran palvelija, antoi teille. Rakastakaa Herraa, Jumalaanne, kulkekaa aina hänen teitään, noudattakaa hänen käskyjään, pysykää hänelle uskollisina ja palvelkaa häntä koko sydämestänne ja sielustanne.»
Sitten Joosua siunasi heidät ja saattoi heidät matkaan, ja he lähtivät koteihinsa.
Mooses oli antanut Manassen heimon toiselle puoliskolle maata Basanista, ja Joosua antoi heimon toiselle puoliskolle maata Jordanin länsipuolelta samalla kun hän antoi maata muille israelilaisille. Hyvästellessään lähtijöitä Joosua siunasi heidät ja sanoi vielä: »Kun te nyt palaatte koteihinne ja teillä on mukananne runsaasti omaisuutta, suuret karjalaumat, hopeaa, kultaa, pronssia ja rautaa sekä suuret määrät vaatteita, jakakaa vihollisilta saatu saalis veljienne kanssa.» Niin Ruubenin ja Gadin heimot sekä Manassen heimon toinen puolisko erkanivat muista israelilaisista Silossa, Kanaaninmaassa, ja lähtivät Gileadiin, omaan maahansa, jonka he olivat saaneet Herran Moosekselle antaman säädöksen mukaisesti.
Kiista itäisten heimojen alttarista
Kun ruubenilaiset, gadilaiset ja manasselaiset tulivat Jordanin Gelilotiin, joka on Kanaaninmaassa, he rakensivat siellä Jordanin rannalle suuren ja komean alttarin. Muut israelilaiset saivat tietää, että he olivat rakentaneet alttarin Kanaaninmaan rajalle israelilaisten alueelle Jordanin Gelilotiin. Silloin koko kansa kokoontui Siloon lähteäkseen sotaretkelle itäisiä heimoja vastaan.
Israelilaiset lähettivät pappi Pinehasin, Eleasarin pojan, Gileadin maahan Ruubenin ja Gadin heimojen ja Manassen heimon toisen puoliskon luo. Pinehasin mukana he lähettivät myös kymmenen päällikköä, yhden jokaisesta sukukunnasta, jokaisesta Israelin heimosta. Kukin näistä miehistä oli sukunsa päämies ja kuului Israelin sotajoukon päällikköihin.
Tultuaan ruubenilaisten, gadilaisten ja manasselaisten luo Gileadin maahan he sanoivat näille: »Koko Herran kansa kysyy: Miksi olette luopuneet Herrasta ja lakanneet seuraamasta häntä? Miksi olette ryhtyneet kapinaan Herraa vastaan rakentamalla oman alttarin? Eikö meille riitä Peorissa tehty synti, josta saimme rangaistuksen ja josta emme vieläkään ole puhtaat? Jos te tänään luovutte Herrasta ja nousette häntä vastaan kapinaan, niin huomenna hän vihastuu koko Israelin kansaan. Jos pidätte saamaanne maata epäpuhtaana, tulkaa Herran omaan maahan, jossa hänen telttamajansa sijaitsee, ja asettukaa asumaan meidän keskuuteemme. Mutta älkää kapinoiko Herraa vastaan älkääkä nousko kapinaan meitäkään vastaan. Älkää siis rakentako omaa alttaria, joka ei ole oikea Herran, meidän Jumalamme, alttari. Ettekö muista, miten koko Israelin kansaa kohtasi viha, kun Akan, Serahin poika, rikkoi Herran käskyn ja kajosi saaliiseen, joka oli julistettu Herralle kuuluvaksi uhriksi? Eikä hän ollut ainoa, jonka oli kuoltava tämän synnin takia.»
Silloin ruubenilaiset, gadilaiset ja manasselaiset vastasivat Israelin joukkojen päämiehille:
»Oi Herra, jumalten Jumala! Herra, jumalten Jumala! Herra tietää, miksi me tämän teimme, ja myös Israelin on saatava se tietää. Jos me olemme olleet uskottomia sinua kohtaan, Herra, älä silloin säästä meitä tänään. Jos olemme rakentaneet tämän alttarin luopuaksemme sinusta ja uhrataksemme polttouhreja, ruokauhreja ja yhteysuhreja, niin rankaise sinä meitä, Herra! Me rakensimme tämän, koska meillä oli huoli siitä, että teidän jälkeläisenne saattaisivat joskus tulevaisuudessa sanoa meidän jälkeläisillemme: ’Mitä tekemistä teillä on Herran, Israelin Jumalan kanssa? Herra on asettanut Jordanin erottamaan meidät teistä ruubenilaisista ja gadilaisista. Teillä ei ole mitään osuutta Herraan.’ Tällaisin puhein teidän jälkeläisenne voisivat saada meidän jälkeläisemme luopumaan Herrasta.
»Siksi me sanoimme: ’Meidän on rakennettava alttari, mutta ei polttouhria eikä teurasuhria varten. Sen on oltava todisteena teille ja meille sekä myös jälkipolvillemme siitä, että mekin saamme palvella Herraa hänen pyhäkössään polttouhreillamme, teurasuhreillamme ja yhteysuhreillamme. Silloin teidän jälkeläisenne eivät voi tulevaisuudessa sanoa meidän jälkeläisillemme, ettei näillä ole osuutta Herraan.’ Mutta jos he joskus niin sanovat meille tai meidän jälkeläisillemme, me vastaamme heille: ’Katsokaa tätä alttaria, jonka meidän isämme rakensivat Herran alttarin kaltaiseksi, ei polttouhreja eikä teurasuhreja varten, vaan todisteeksi teille ja meille. Mekö nousisimme kapinaan Herraa vastaan ja luopuisimme hänestä rakentamalla polttouhria, ruokauhria ja teurasuhria varten toisen alttarin sen alttarin lisäksi, joka on Herran, meidän Jumalamme, telttamajan edessä!’»
Pappi Pinehas sekä kansan päämiehet ja Israelin joukkojen päälliköt, jotka olivat hänen kanssaan, hyväksyivät sen, mitä ruubenilaiset, gadilaiset ja manasselaiset sanoivat. Pappi Pinehas, Eleasarin poika, sanoi ruubenilaisille, gadilaisille ja manasselaisille: »Nyt me voimme olla varmat, että Herra on yhä keskellämme. Te ette ole olleet hänelle uskottomia ettekä ole tehneet mitään sellaista, minkä vuoksi Herra rankaisisi meitä israelilaisia.»
Pappi Pinehas, Eleasarin poika, ja päälliköt palasivat Gileadista ruubenilaisten ja gadilaisten luota Kanaaninmaahan muiden israelilaisten luo ja toivat heille nämä tiedot. Israelilaiset hyväksyivät selityksen ja ylistivät Herraa. He lakkasivat suunnittelemasta maanmiehiään vastaan sotaretkeä, jonka tarkoituksena oli ollut hävittää ruubenilaisten ja gadilaisten maa. Ruubenilaiset ja gadilaiset antoivat alttarille nimen Todistaja, koska alttari oli heille ja muille israelilaisille todisteena siitä, että Herra on Jumala.
Joosuan jäähyväispuhe
Herra oli antanut israelilaisten elää pitkän aikaa rauhassa ympärillä asuvilta vihollisilta, kun Joosua vanhaksi tultuaan kutsui koolle Israelin kansan, sen vanhimmat ja päämiehet, tuomarit ja esimiehet. Hän sanoi heille:
»Minä olen tullut vanhaksi ja saavuttanut korkean iän. Te olette nähneet, mitä Herra, teidän Jumalanne, teki kaikille tämän maan kansoille. Herra, teidän Jumalanne, soti itse teidän puolestanne. Minä olen arpomalla jakanut teidän heimoillenne perintömaaksi ne alueet, joiden kansat hävitin sukupuuttoon Jordanin länsipuolelta, aina Suureenmereen asti, ja samoin olen jakanut vielä jäljellä olevien kansojen maat. Herra itse raivaa ja hävittää nuo kansat teidän tieltänne, ja te saatte haltuunne niiden maat, kuten Herra, teidän Jumalanne, on teille luvannut.
»Olkaa lujat! Noudattakaa kaikkea, mikä Mooseksen lain kirjaan on kirjoitettu, poikkeamatta oikeaan tai vasempaan. Te ette saa sekoittua niihin kansoihin, joita vielä elää teidän keskuudessanne. Älkää palvoko älkääkä kumartako niiden kansojen jumalia, älkää vannoko niiden nimeen, älkää edes mainitko niitä, vaan pysykää uskollisina Herralle, Jumalallenne, kuten olette pysyneet tähän päivään saakka.
»Herra on hävittänyt teidän tieltänne suuria ja voimakkaita kansoja, eikä yksikään niistä ole kyennyt vastustamaan teitä. Kun Herra lupauksensa mukaisesti sotii teidän puolestanne, jokainen teistä pystyy ajamaan pakoon tuhat vihollista. Muistakaa aina rakastaa Herraa, Jumalaanne. Jos te käännytte hänestä pois ja liitytte niihin kansoihin, joiden rippeitä vielä on teidän keskuudessanne, ja jos avioidutte niihin kuuluvien kanssa, niin että te sekoitutte heihin ja he sekoittuvat teihin, saatte olla varmat siitä, ettei Herra, teidän Jumalanne, enää hävitä näitä kansoja teidän tieltänne. Niistä tulee teille pyydys ja ansa, ne iskevät ruoskana teitä kylkiin ja pistävät okaina teitä silmiin, ja te häviätte pian tästä hyvästä maasta, jonka Herra, teidän Jumalanne, on teille antanut.
»Minun lähtöni hetki on lähellä. Minä olen nyt menossa sitä tietä, jota meidän kaikkien on mentävä. Älkää koskaan unohtako, että Herra, teidän Jumalanne, ei ole jättänyt täyttämättä ainoatakaan teille antamaansa lupausta. Ne ovat kaikki täyttyneet. Mutta samalla tavoin kuin Herra on täyttänyt jokaisen lupauksensa, hän voi toteuttaa myös jokaisen uhkauksensa, ja silloin teistä ei jää jäljelle ketään tähän hyvään maahan, jonka Herra, teidän Jumalanne, on teille antanut. Jos te rikotte liiton säädökset, jotka Herra, teidän Jumalanne, on käskenyt teidän pitää, ja ryhdytte palvelemaan ja kumartamaan muita jumalia, Herran viha syttyy teitä kohtaan, ja te häviätte pian tästä hyvästä maasta, jonka hän on teille antanut.»
Liiton solmiminen Sikemissä
Joosua kokosi Sikemiin kaikki Israelin heimot ja kutsui koolle israelilaisten vanhimmat ja päämiehet, tuomarit ja päällysmiehet. Siellä he asettuivat Jumalan eteen.
Joosua sanoi kansalle:
»Näin sanoo Herra, Israelin Jumala:
»’Kauan sitten teidän esi-isänne asuivat Eufratvirran toisella puolen, ja he palvelivat vieraita jumalia. Yksi esi-isistänne oli Terah, Abrahamin ja Nahorin isä. Minä toin Abrahamin virran toiselta puolelta ja annoin hänen kulkea eri puolilla Kanaaninmaata. Minä tein suureksi hänen jälkeläistensä määrän. Hänelle minä annoin Iisakin, Iisakille annoin Jaakobin ja Esaun. Esaun omaksi minä annoin Seirin vuoriston, mutta Jaakob ja hänen poikansa muuttivat Egyptiin.
»’Minä lähetin Mooseksen ja Aaronin, minä kuritin Egyptiä vitsauksilla ja vein teidät sitten sieltä pois. Minä vein teidän isänne pois Egyptistä, ja te saavuitte Kaislameren rantaan, mutta egyptiläiset ajoivat hevosineen ja sotavaunuineen teitä takaa merelle saakka. Silloin isänne huusivat Herraa avuksi, ja hän asetti pimeyden erottamaan teidät egyptiläisistä ja antoi meren vyöryä egyptiläisten päälle ja hukuttaa heidät. Te saitte omin silmin nähdä, mitä minä tein egyptiläisille. Sen jälkeen te asuitte pitkän aikaa autiomaassa.
»’Sieltä minä toin teidät Jordanin itäpuolella asuvien amorilaisten maahan. Amorilaiset ryhtyivät sotaan teitä vastaan, mutta minä olin teidän kanssanne ja kukistin heidät. Minä hävitin heidät teidän tieltänne, ja te saitte haltuunne heidän maansa. Sitten Moabin kuningas Balak, Sipporin poika, lähti sotaan Israelia vastaan ja kutsui Bileamin, Beorin pojan, kiroamaan israelilaiset. Mutta minä en suostunut kuulemaan Bileamin kirousta, ja siksi hän joutui yhä uudelleen siunaamaan teidät. Näin minä pelastin teidät Balakin käsistä. Kun te olitte ylittäneet Jordanin ja tulleet Jerikon luo, jerikolaiset taistelivat teitä vastaan, ja samoin amorilaiset, perissiläiset, kanaanilaiset, heettiläiset, girgasilaiset, hivviläiset ja jebusilaiset. Mutta minä olin teidän kanssanne ja kukistin heidät kaikki. Minä lähetin teidän edellänne herhiläisparvia, ja ne karkottivat kaksi amorilaiskuningasta teidän tieltänne; teidän miekkanne ja jousenne eivät heitä karkottaneet. Näin minä annoin teille maan, jota ette ole raivanneet, ja kaupungit, joita ette itse ole rakentaneet, ja te saitte asettua niihin asumaan. Minä annoin teille viinitarhoja ja oliivipuita, joita te ette ole istuttaneet mutta joiden hedelmiä te silti saatte syödä.’
»Pelätkää siis Herraa ja palvelkaa häntä nuhteettomasti ja uskollisesti. Hylätkää ja hävittäkää ne jumalat, joita esi-isänne palvelivat Eufratin toisella puolen ja Egyptissä, ja palvelkaa Herraa. Mutta jos te ette tahdo palvella Herraa, niin valitkaa tänä päivänä, ketä palvelette: haluatteko palvella niitä jumalia, joita esi-isänne palvelivat Eufratin toisella puolen, vai amorilaisten jumalia, näiden amorilaisten, joiden maassa te nyt asutte. Minä ja minun perheeni palvelemme Herraa.»
Silloin kansa vastasi:
»Mekö hylkäisimme Herran ja ryhtyisimme palvelemaan muita jumalia! Onhan Herra, meidän Jumalamme, tuonut meidät ja isämme tänne Egyptistä, orjuuden pesästä. Saimme omin silmin nähdä kaikki suuret tunnusteot, jotka hän teki. Hän varjeli meitä matkalla, kun kuljimme toisten kansojen maiden halki. Herra karkotti meidän tieltämme kaikki tässä maassa asuneet kansat, myös amorilaiset. Me tahdomme palvella Herraa, sillä hän on myös meidän Jumalamme.»
Mutta Joosua sanoi kansalle:
»Ette te pysty palvelemaan Herraa! Herra on pyhä Jumala, hän on kiivas Jumala, joka ei anna anteeksi teidän rikkomuksianne eikä syntejänne. Jos te hylkäätte Herran ja alatte palvella vieraita jumalia, hän kääntyy teitä vastaan ja kurittaa teitä, ja viimein hän tekee teistä lopun, vaikka onkin ennen osoittanut teille hyvyyttään.»
Kansa vastasi Joosualle: »Me tahdomme palvella Herraa!» Silloin Joosua sanoi kansalle: »Te olette nyt valinneet Herran ja tahdotte palvella häntä. Te olette itse tämän todistajia.» Israelilaiset vastasivat: »Niin olemme.» Joosua sanoi: »Hylätkää ja hävittäkää siis vieraat jumalanne ja antakaa sydämenne kääntyä Herran, Israelin Jumalan puoleen.» Kansa sanoi Joosualle: »Me tahdomme palvella Herraa, Jumalaamme. Häntä me tahdomme totella.»
Joosua vahvisti Sikemissä kansan päätöksen palvella Herraa ja julisti kansalle tämän liiton lait ja säädökset. Joosua kirjoitti ne kaikki Jumalan lain kirjaan ja pystytti suuren kiven Herran pyhässä paikassa kasvavan suuren puun juurelle. Sitten Joosua sanoi kansalle: »Katsokaa, tämä kivi on oleva todistajana, sillä se on kuullut ne sanat, jotka Herra on puhunut teidän kanssanne. Se on todistava teitä vastaan, jos kiellätte Jumalanne.» Tämän jälkeen Joosua antoi israelilaisten palata kotiseuduilleen.
Joosuan kuolema
Jonkin aikaa näiden tapahtumien jälkeen Joosua, Nunin poika, Herran palvelija, kuoli sadankymmenen vuoden ikäisenä. Hänet haudattiin omalle perintömaalleen Timnat-Serahiin, joka on Efraimin vuoristossa Gaasinvuoresta pohjoiseen. Israelin kansa palveli Herraa koko Joosuan elinajan ja sen jälkeenkin, niin kauan kuin oli elossa vanhimpia, jotka olivat nähneet, mitä suuria tekoja Herra oli Israelin hyväksi tehnyt.
Joosefin luut, jotka israelilaiset olivat tuoneet Egyptistä, haudattiin Sikemiin. Hauta oli sillä maapalstalla, jonka Jaakob oli ostanut Hamorin, Sikemin isän, pojilta sadalla kesitalla hopeaa ja joka kuului Joosefin jälkeläisten perintöosaan. Kun Eleasar, Aaronin poika, kuoli, hänet haudattiin Gibeaan, jonka hänen poikansa Pinehas oli saanut asuinpaikakseen Efraimin vuoristosta.
Facebook-ryhmä
Päivän materiaali tulee myös omaan Facebook-ryhmäänsä. Keskustellaan yhdessä!
Liity mukaan Facebook-ryhmään tämän linkin kautta.
Livekirkko
Tämä päivittäinen katkelmajaottelu on Livekirkko ry:n raamatunlukuohjelmasta, jonka perusteella luemme Raamatun kronologisesti kannesta kanteen vuoden aikana.
Meillä on evankeliumi tehtävänä. Livekirkko tarjoaa kristillistä sisältöä ihmisille siellä, missä he ovat.
Raamatunkäännös vuoden 1992 kirkkoraamatun mukaan. Tekijänoikeudet kirkon keskusrahasto.