Päivän teksti
Meromin taistelu ja Kanaaninmaan pohjoisosien valloitus
Kun Jabin, Hasorin kuningas, sai tietää israelilaisten voitoista, hän lähetti viestin Madonin kuninkaalle Jobabille, Simronin ja Aksafin kuninkaille sekä niille kuninkaille, jotka hallitsivat pohjoisilla vuorilla, Gennesaretinjärven rannoilla ja sen eteläpuolella Jordaninlaaksossa, läntisillä kukkuloilla ja Dorin ylängöllä. Hän lähetti viestin myös idässä ja lännessä asuville kanaanilaisille, vuoristossa asuville amorilaisille, heettiläisille, perissiläisille ja jebusilaisille sekä Hermonin juurella Mispan maassa asuville hivviläisille.
Kuninkaat lähtivät liikkeelle kaikkine sotajoukkoineen, ja niissä oli väkeä kuin hiekanjyviä meren rannalla. Myös hevosia ja sotavaunuja oli suuret määrät. Kaikki kuninkaat liittyivät yhteen ja asettuivat joukkoineen leiriin Meromin lähteiden luo ryhtyäkseen sotaan israelilaisia vastaan.
Mutta Herra sanoi Joosualle: »Älä pelkää heitä. Huomenna tähän aikaan minä annan israelilaisten surmata heidät viimeiseen mieheen. Sinä katkot heidän hevosiltaan jalkojen jänteet ja poltat poroksi heidän sotavaununsa.»
Joosua teki sotajoukkoineen yllätyshyökkäyksen vihollisten leiriin, joka oli Meromin lähteiden luona, ja Herra antoi heidät israelilaisten käsiin. Israelilaiset löivät heidät hajalle ja ajoivat heitä takaa pohjoisessa Sidonin kaupunkiin, lännessä Misrefot-Majimiin ja idässä Mispen tasangolle asti. He surmasivat pakenijat eivätkä jättäneet eloon ainoatakaan. Joosua teki niin kuin Herra oli määrännyt. Hän katkoi vihollisten hevosilta jalkojen jänteet ja poltti heidän sotavaununsa.
Sitten Joosua kääntyi takaisin. Hän valtasi Hasorin, joka muinoin oli seudun kaikista kaupunkivaltioista mahtavin, ja surmasi sen kuninkaan. Israelilaiset surmasivat Hasorissa joka ainoan elävän olennon. He julistivat asukkaat Herralle kuuluvaksi uhriksi eivätkä jättäneet heistä eloon ainoatakaan. Hasorin kaupungin Joosua tuhosi polttamalla. Hän valtasi myös kaikki muut kaupungit, otti niiden kuninkaat vangiksi ja surmasi heidät ja kaupunkien asukkaat Herralle kuuluvana uhrina, kuten Mooses, Herran palvelija, oli käskenyt. Näitä kaupunkeja, jotka yhä seisovat kukkuloillaan, ei kuitenkaan poltettu; vain Hasorin Joosua poltti. Israelilaiset ryöstivät kaupungeista itselleen kaiken irtaimen ja karjan, mutta ihmiset he surmasivat jättämättä heistä eloon ainoatakaan. Tämän käskyn Herra oli antanut palvelijalleen Moosekselle, ja Mooses oli antanut sen edelleen Joosualle, joka tinkimättä täytti kaikki Herran Moosekselle antamat käskyt.
Joosuan valloittamat alueet
Joosua sai valloitetuksi koko maan: Juudan vuoriston, Negevin, Gosenin maan, Juudan läntiset kukkulat ja Jordaninlaakson sekä Israelin vuoret ja niiden länsipuoliset kukkulat. Hän valloitti alueen, joka alkaa Seirin suunnalla kohoavasta Halakinvuoresta ja ulottuu Libanoniin, Bekaanlaaksossa, Hermoninvuoren juurella olevaan Baal-Gadiin saakka. Hän otti näiden seutujen kuninkaat vangiksi ja surmasi heidät. Joosua joutui sotimaan kauan näitä kuninkaita vastaan. Yksikään kaupunki ei solminut rauhaa israelilaisten kanssa lukuun ottamatta Gibeonia, jonka asukkaat olivat hivviläisiä. Koko muun maan israelilaiset valloittivat sotimalla. Herra oli kovettanut vihollisten sydämet ja saanut heidät käymään sotaa Israelia vastaan, jotta heidät voitaisiin julistaa Herralle kuuluvaksi uhriksi ja säälimättä tuhota sen käskyn mukaisesti, jonka Herra oli antanut Moosekselle.
Samoihin aikoihin Joosua lähti sotaretkelle hävittääkseen anakilaiset vuoristosta, Hebronista, Debiristä, Anabista, kaikkialta Juudan vuorilta ja Israelin vuoristosta. Hän julisti heidät kaupunkeineen Herralle kuuluvaksi uhriksi ja tuhosi heidät. Israelilaisten maahan ei jäänyt jäljelle ainoatakaan anakilaista; heitä jäi vain Gazaan, Gatiin ja Asdodiin.
Herran Moosekselle antaman käskyn mukaisesti Joosua valloitti koko maan. Hän jakoi sen Israelin heimoille antaen kullekin heimolle sille kuuluvan osuuden. Näiden sotien jälkeen maassa vallitsi rauha.
Mooseksen voittamat kuninkaat
Itäisessä Jordaninmaassa hallitsi aikaisemmin kaksi kuningasta, joiden maat ulottuivat etelässä Arnonjokeen ja pohjoisessa Hermoniin ja käsittivät Jordaninlaakson itäpuolisen alueen. Israelilaiset kukistivat heidät ja ottivat haltuunsa heidän maansa. Toinen näistä kuninkaista oli Sihon, amorilaisten kuningas. Hän asui Hesbonissa, ja hänen hallinnassaan oli puolet Gileadista. Hänen alueensa eteläraja lähti Aroerista, Arnonin jokilaakson varrelta, ja kulki pitkin jokea. Pohjoisessa hänen maansa ulottui Jabbokiin, ammonilaisten maan rajajokeen, ja siihen kuului koko Jordaninlaakson itäpuoli Gennesaretinjärvestä Kuolleeseenmereen Bet-Jesimotin tienoille ja aina Pisgan juurelle saakka. Israelilaiset valloittivat myös Basanin kuninkaan Ogin maan. Hän oli viimeisiä refalaisia, ja hänen hallituskaupunkinsa olivat Astarot ja Edrei. Ogin valtakuntaan kuului koko Basan Hermonia ja Salkaa myöten aina Gesurin ja Maakan alueisiin saakka sekä toinen puoli Gileadista Hesbonin kuninkaan Sihonin maan rajalle asti. Herran palvelija Mooses ja israelilaiset löivät Sihonin ja Ogin, ja Mooses antoi heidän maansa ruubenilaisille, gadilaisille ja Manassen heimon toiselle puoliskolle.
Joosuan voittamat kuninkaat
Tässä ovat lueteltuina ne Kanaaninmaan kuninkaat, jotka Joosua ja israelilaiset löivät Jordanin länsipuolella. Näiden kuninkaiden hallitsema alue ulottui Libanonista, Bekaanlaakson Baal-Gadista, Seirin suunnalla kohoavaan Halakinvuoreen asti. Nämä alueet Joosua antoi Israelin heimoille perintömaiksi, kullekin heimolle sille määrätyn osuuden, kun hän ensin oli kukistanut vuoristossa, läntisillä kukkuloilla, Jordaninlaaksossa, Jordaniin laskeutuvien vuorten itärinteillä, autiomaassa ja Negevissä asuneet heettiläiset, amorilaiset, kanaanilaiset, perissiläiset, hivviläiset ja jebusilaiset.
Kukistetut kuninkaat olivat:
Jerikon kuningas ja Betelin lähellä sijaitsevan Ain kuningas,
Jerusalemin kuningas, Hebronin kuningas,
Jarmutin kuningas, Lakisin kuningas,
Eglonin kuningas, Geserin kuningas,
Debirin kuningas, Gederin kuningas,
Horman kuningas, Aradin kuningas,
Libnan kuningas, Adullamin kuningas,
Makkedan kuningas, Betelin kuningas,
Tappuahin kuningas, Heferin kuningas,
Afekin kuningas, Lassaronin kuningas,
Madonin kuningas, Hasorin kuningas,
Simron-Meronin kuningas, Aksafin kuningas,
Taanakin kuningas, Megiddon kuningas,
Kedesin kuningas, Karmelin juurella sijaitsevan Jokneamin kuningas,
rannikolla sijaitsevan Dorin kuningas, Galilean Gojimin kuningas
ja Tirsan kuningas.
Näitä kuninkaita oli kaikkiaan kolmekymmentäyksi.
Kanaaninmaan jako
Herra käskee jakaa maan
Kun Joosua oli tullut vanhaksi ja saavuttanut korkean iän, Herra sanoi hänelle: »Sinä olet jo hyvin iäkäs, mutta valloittamatonta maata on vielä paljon. Valloittamatta ovat vielä kaikki filistealaisseudut ja koko gesurilaisten maa. Alue, joka alkaa Sihorista, Egyptin itärajalta, ja ulottuu pohjoisessa Ekroniin saakka, kuuluu Kanaaninmaahan, ja sitä hallitsevat viiden filistealaiskaupungin, Gazan, Asdodin, Askelonin, Gatin ja Ekronin, päämiehet sekä etelässä asuvat avvilaiset. Kanaanilaisten hallussa on myös seutu, joka ulottuu foinikialaisille kuuluvasta Arasta amorilaisten rajalla sijaitsevaan Afekiin asti, ja sen lisäksi gebalilaisten maa ja idässä Libanon Baal-Gadista Hermonin juurelta aina Lebo-Hamatiin saakka. Kaikki vuoriston asukkaat, foinikialaiset Libanonin vuorilta Misrefot-Majimiin asti, minä hävitän israelilaisten tieltä. Sinun tehtäväsi on nyt arpomalla jakaa koko maa israelilaisten kesken, niin kuin olen käskenyt sinun tehdä. Jaa maa perintöosiksi yhdeksälle heimolle ja Manassen heimon toiselle puoliskolle.»
Itäisen Jordaninmaan jako
Ruubenin ja Gadin heimot sekä Manassen heimon toinen puolisko olivat jo saaneet Mooseksen niille osoittamat maa-alueet Jordanin itäpuolelta. Maa, jonka Mooses, Herran palvelija, oli antanut niille, ulottui Arnonin jokilaakson varrella sijaitsevasta Aroerista ja itse laaksossa olevasta kaupungista yli koko ylängön Medebasta Diboniin ja käsitti kaikki Sihonin, Hesbonissa hallinneen amorilaiskuninkaan, kaupungit ammonilaisten maahan asti. Lisäksi siihen kuuluivat Gilead sekä Gesurin ja Maakan alueet, koko Hermoninvuori ja koko Basan aina Salkaan saakka. Basan oli ollut kuningas Ogin valtakuntaa; hänen hallituskaupunkinsa olivat Astarot ja Edrei. Og oli viimeisiä refalaisia, kansaa, jonka Mooses oli kukistanut ja hävittänyt. Israelilaiset eivät hävittäneet Gesurin eivätkä Maakan heimoja, vaan nämä kansat asuvat vielä nykyisinkin israelilaisten keskuudessa. Ainoastaan Leevin heimo ei saanut omaa maata. Osuus uhreista on leeviläisten perintöosa, kuten Herra, Israelin Jumala, on säätänyt.
Mooses oli antanut Ruubenin heimon suvuille niille kuuluvan maan. Ne saivat omakseen alueen, joka ulottui Arnonin jokilaakson varrella sijaitsevasta Aroerista ja itse laaksossa olevasta kaupungista pohjoiseen ja käsitti ylängön Medebaan asti. Siihen kuuluivat Hesbon ja sen alaisuudessa olleet ylätasangon kaupungit Dibon, Bamot-Baal, Bet-Baal-Meon, Jahsa, Kedemot, Mefaat, Kirjataim, Sibma ja Seret-Sahar Kuolleenmeren laaksosta nousevilla vuorilla, Bet-Peor, Pisgan itärinteet ja Bet-Jesimot sekä kaikki muutkin ylängön kaupungit, amorilaiskuningas Sihonin koko valtakunta. Sihon oli hallinnut Hesbonissa, ja Mooses kukisti hänet samalla kun hän kukisti midianilaiset ruhtinaat Evin, Rekemin, Surin, Hurin ja Reban, jotka olivat Sihonin sotapäällikköjä ja asuivat hänen maassaan. Samalla kertaa israelilaiset olivat surmanneet myös ennustaja Bileamin, Beorin pojan. Ruubenilaisten maan länsirajana oli Jordan. Tämä oli Ruubenin heimon suvuille jaettu maa, sen kaupungit ja kylät.
Sitten Mooses antoi Gadin heimon suvuille niille tulevan maan. Siihen kuuluivat Jaeser, Gileadin kaikki kaupungit ja puolet ammonilaisten maasta Aroeriin saakka, joka sijaitsi Rabban lähistöllä. Alue ulottui Hesbonista Ramat-Mispeen ja Mahanaimista Lo-Dabariin; siihen kuului myös Betonim. Jordaninlaaksossa siihen kuuluivat Bet-Haram, Bet-Nimra, Sukkot ja Safon, loppuosa Hesbonin kuninkaan Sihonin valtakunnasta. Maan länsirajana oli Jordan Gennesaretinjärveen saakka. Tämä oli Gadin heimon suvuille jaettu maa, sen kaupungit ja kylät.
Myös Manassen heimon toisen puoliskon suvuille Mooses antoi niille kuuluvan osuuden maasta. Manassen sukujen alue alkoi Mahanaimista ja käsitti koko Basanin, kuningas Ogin entisen valtakunnan, ja myös Basanissa sijaitsevat Jairin leirikylät, kaikkiaan kuusikymmentä kaupunkia. Puolet Gileadin alueesta sekä Basanissa olevat Ogin hallituskaupungit Astarot ja Edrei annettiin Manassen pojan Makirin suvun toisen puoliskon perhekunnille.
Nämä olivat ne Jordanin itäpuoliset alueet, jotka Mooses jakoi Moabin tasangolla vastapäätä Jerikoa.
Leeviläisille Mooses ei antanut omaa maata. Heidän perintöosansa on Herra, Israelin Jumala, kuten hän itse oli heille ilmoittanut.
Läntisen Jordaninmaan jako
Nämä ovat ne alueet, jotka israelilaiset ottivat haltuunsa Kanaaninmaasta ja jotka pappi Eleasar ja Joosua, Nunin poika, sekä Israelin heimojen sukukuntien päämiehet jakoivat israelilaisille perintömaiksi. He jakoivat maan arpomalla yhdeksän ja puolen heimon kesken sen käskyn mukaisesti, jonka Herra oli Moosekselle antanut. Mooses oli jo jakanut kahdelle ja puolelle heimolle perintömaat Jordanin itäpuolelta, mutta leeviläisille hän ei antanut omaa maata. Joosefin jälkeläiset, Manasse ja Efraim, muodostivat kumpikin oman heimonsa. Leeviläisille ei annettu osuutta maasta, mutta he saivat asuinsijoikseen kaupunkeja sekä niihin kuuluvat laidunmaat karjalaumojaan varten. Israelilaiset jakoivat maan sen käskyn mukaisesti, jonka Mooses oli Herralta saanut.
Kalebin alue
Joukko Juudan heimon miehiä tuli Joosuan luo Gilgaliin, ja kenasilainen Kaleb, Jefunnen poika, sanoi hänelle: »Sinähän tiedät, mitä Herra sanoi Moosekselle, Jumalan miehelle, sinusta ja minusta, kun olimme Kades-Barneassa. Minä olin neljänkymmenen vuoden ikäinen, kun Herran palvelija Mooses lähetti minut vakoilemaan tätä maata, ja vilpittömin mielin minä toin hänelle rohkaisevan viestin. Toverini, jotka olivat käyneet siellä minun kanssani, lannistivat kansan rohkeuden, mutta minä pysyin uskollisena Herralle, Jumalalleni. Silloin Mooses vannoi tämän valan: ’Se maa, jossa kävit, kuuluu ikuisesti sinulle ja jälkeläisillesi, koska olet uskollisesti seurannut Herraa, minun Jumalaani.’ Kuten näet, Herra on pitänyt lupauksensa. Hän on antanut minun elää ne neljäkymmentäviisi vuotta, jotka ovat kuluneet siitä, kun hän puhui tästä Moosekselle, koko sen ajan, jonka Israel vaelsi autiomaassa. Minä olen nyt kahdeksankymmenenviiden vuoden ikäinen. Olen vieläkin yhtä vahva kuin silloin, kun Mooses lähetti minut. Voimani ovat yhä tallella, ja jaksan taistella niin kuin ennenkin. Anna siis minulle se vuoristo, josta Herra tuona päivänä puhui. Sinähän kuulit silloin, että siellä on suuria, varustettuja kaupunkeja, joissa asuu anakilaisia. Ehkä Herra on minun kanssani, niin että pystyn kukistamaan heidät, kuten hän on luvannut.»
Joosua siunasi Kalebin, Jefunnen pojan, ja antoi hänelle perintömaaksi Hebronin. Näin kenasilainen Kaleb, Jefunnen poika, sai Hebronin omakseen, koska hän uskollisesti seurasi Herraa, Israelin Jumalaa. Se kuuluu hänen suvulleen vielä tänäkin päivänä. Hebronin nimi oli aikoinaan Kirjat-Arba, Arban kaupunki, sillä Arba oli kaikista anakilaisista suurin.
Sotien jälkeen maassa vallitsi rauha.
Facebook-ryhmä
Päivän materiaali tulee myös omaan Facebook-ryhmäänsä. Keskustellaan yhdessä!
Liity mukaan Facebook-ryhmään tämän linkin kautta.
Livekirkko
Tämä päivittäinen katkelmajaottelu on Livekirkko ry:n raamatunlukuohjelmasta, jonka perusteella luemme Raamatun kronologisesti kannesta kanteen vuoden aikana.
Meillä on evankeliumi tehtävänä. Livekirkko tarjoaa kristillistä sisältöä ihmisille siellä, missä he ovat.
Raamatunkäännös vuoden 1992 kirkkoraamatun mukaan. Tekijänoikeudet kirkon keskusrahasto.
