Päivän teksti
Sopimus gibeonilaisten kanssa
Nämä tapahtumat tulivat pian maan kaikkien kuninkaiden tietoon. He hallitsivat heettiläisiä, amorilaisia, kanaanilaisia, perissiläisiä, hivviläisiä ja jebusilaisia alueella, joka Jordanin länsipuolella ulottuu vuoristosta läntisille kukkuloille ja Suurenmeren rannikkoa pitkin Libanoniin saakka. Kuninkaat liittoutuivat ryhtyäkseen yhteisvoimin sotimaan Joosuaa ja Israelia vastaan.
Kun Gibeonin asukkaat saivat kuulla, mitä Joosua oli tehnyt Jerikolle ja Aille, he keksivät ovelan juonen. He varustivat matkaan sananviejiä, jotka kuormasivat aasiensa selkään kuluneita säkkejä ja rikki kuluneita ja paikattuja viinileilejä, panivat jalkaansa kuluneet ja paikatut sandaalit ja pukivat ylleen kuluneet vaatteet. Evääkseen miehet ottivat kuivaa, murentunutta leipää.
Sananviejät menivät Joosuan luo Gilgaliin, missä hän piti leiriä, ja sanoivat hänelle ja israelilaisille: »Olemme tulleet kaukaisesta maasta ja tahtoisimme tehdä liiton teidän kanssanne.» Mutta israelilaiset sanoivat näille hivviläisille: »Ehkä te asuttekin aivan meidän lähellämme. Miten me siinä tapauksessa voisimme ryhtyä teidän kanssanne liittoon?» Gibeonilaiset sanoivat Joosualle: »Me tahdomme olla sinun palvelijoitasi.»
Joosua kysyi heiltä: »Keitä te olette ja mistä te tulette?» He vastasivat hänelle: »Me, sinun palvelijasi, olemme tulleet hyvin kaukaisesta maasta Herran, sinun Jumalasi, maineen tähden, sillä kuulimme kaikesta siitä, mitä hän teki Egyptissä. Kuulimme myös siitä, mitä hän teki kahdelle amorilaiskuninkaalle, jotka asuivat Jordanin itäpuolella, Hesbonin kuninkaalle Sihonille ja Basanin kuninkaalle Ogille, joka asui Astarotissa. Silloin meidän vanhimpamme ja kaikki maamme asukkaat sanoivat meille: ’Varatkaa evästä mukaanne ja menkää tapaamaan israelilaisia. Sanokaa heille, että olemme heidän palvelijoitaan, ja pyytäkää heitä solmimaan liitto meidän kanssamme.’ Katsokaa meidän leipäämme! Kun lähdimme teidän luoksenne ja otimme sitä kotoa matkaevääksi, se oli vielä lämmintä. Nyt se on kuivaa ja murusina. Tässä ovat viinileilimme. Ne olivat uusia, kun täytimme ne, mutta nyt ne ovat rikkinäisiä, ja vaatteemme ja kenkämme ovat kuluneet puhki tällä pitkällä matkalla.»
Kysymättä neuvoa Herralta Israelin miehet maistoivat heidän eväitään, ja Joosua antoi gibeonilaisille rauhanvakuutuksen, teki liiton heidän kanssaan ja lupasi säästää heidän henkensä. Kansan päämiehet vahvistivat liiton valallaan.
Kolmen päivän kuluttua liiton solmimisesta israelilaiset saivat tietää, että vieraat olivatkin heidän naapureitaan ja asuivat aivan lähellä. Israelin miehet lähtivät silloin liikkeelle ja tulivat kolmantena päivänä heidän kaupunkeihinsa, jotka olivat Gibeon, Kefira, Beerot ja Kirjat-Jearim. Mutta israelilaiset eivät tappaneet heitä, koska kansan päämiehet olivat vannoneet heille valan Herran, Israelin Jumalan, nimeen. Koko kansa nurisi päämiehiä vastaan. Silloin päämiehet sanoivat kansalle: »Me olemme vannoneet heille valan Herran, Israelin Jumalan, nimeen. Sen tähden me emme voi koskea heihin. Meidän on annettava heidän elää, ettei Herran viha kohtaisi meitä sen valan takia, jonka vannoimme heille.» Päämiehet määräsivät, että asukkaat oli jätettävä eloon, mutta päämiesten käskystä heidän oli ruvettava palvelemaan israelilaisia puunhakkaajina ja vedenkantajina.
Joosua kutsui gibeonilaiset eteensä ja sanoi heille: »Miksi petitte meidät sanomalla, että tulitte hyvin kaukaa, vaikka asutte aivan lähellä? Te olette tästedes kirottuja, ja te joudutte aina palvelemaan meitä orjina. Teistä tulee Jumalan pyhäkön puunhakkaajia ja vedenkantajia.» He vastasivat Joosualle: »Meille, sinun palvelijoillesi, kerrottiin, että Herra, sinun Jumalasi, käski palvelijansa Mooseksen antaa teille koko tämän maan ja käski teidän hävittää kaikki sen asukkaat tieltänne. Siksi me pelkäsimme henkemme puolesta ja teimme näin. Me olemme nyt sinun vallassasi. Tee meille niin kuin parhaaksi katsot.»
Joosua teki niin kuin oli sanonut. Hän pelasti gibeonilaiset israelilaisten käsistä eikä antanut surmata heitä, mutta hän määräsi heidät siitä päivästä alkaen israelilaisten orjiksi hakkaamaan puita ja kantamaan vettä Herran alttaria varten. Tämä on heidän työnään yhä edelleen paikassa, jonka Herra on valinnut.
Gibeonin taistelu ja Kanaaninmaan eteläosien valloitus
Adoni-Sedek, Jerusalemin kuningas, sai kuulla, että Joosua oli vallannut Ain ja julistanut sen Herralle kuuluvaksi uhriksi ja että hän oli tehnyt Aille ja sen kuninkaalle saman kuin Jerikolle ja sen kuninkaalle. Adoni-Sedek sai myös tietää, että Gibeonin asukkaat olivat tehneet sopimuksen Israelin kanssa ja saaneet jäädä asumaan israelilaisten keskuuteen. Hän pelästyi kovin, sillä Gibeon oli yhtä suuri kuin kuninkaiden hallitsemat kaupungit; se oli suurempi kuin Ai, ja sen miehet olivat urheita sotureita.
Jerusalemin kuningas Adoni-Sedek lähetti silloin Hebronin kuninkaalle Hohamille, Jarmutin kuninkaalle Piramille, Lakisin kuninkaalle Jafialle ja Eglonin kuninkaalle Debirille tämän viestin: »Tulkaa minun avukseni. Meidän on kukistettava Gibeon, sillä se on liittoutunut Joosuan ja israelilaisten kanssa.» Kaikki viisi amorilaiskuningasta, Jerusalemin, Hebronin, Jarmutin, Lakisin ja Eglonin kuninkaat, kokosivat joukkonsa ja lähtivät yhdessä liikkeelle. He leiriytyivät Gibeonin edustalle ja valmistautuivat valtaamaan kaupungin.
Silloin gibeonilaiset lähettivät Gilgaliin leiriytyneelle Joosualle tämän viestin: »Mehän olemme sinun palvelijoitasi. Älä hylkää meitä, vaan tule nopeasti apuun ja pelasta meidät. Kaikki vuoriston amorilaiskuninkaat ovat yhteisvoimin ryhtyneet sotimaan meitä vastaan.» Joosua lähti silloin Gilgalista mukanaan valiosoturinsa ja koko muu sotajoukkonsa.
Herra sanoi Joosualle: »Älä pelkää heitä. Minä annan heidät sinun käsiisi. Kukaan heistä ei voi kestää sinun edessäsi.» Lähdettyään Gilgalista Joosua marssi joukkoineen koko yön ja hyökkäsi amorilaisten kimppuun yllättäen. Kun amorilaiset kohtasivat Israelin sotajoukon, Herra saattoi heidät pakokauhun valtaan, ja Joosua sai heistä Gibeonin luona suuren voiton. Hän ajoi heitä takaa Bet-Horoniin vievää tietä Asekaan ja Makkedaan asti ja surmasi heitä joukoittain. Amorilaisten paetessa israelilaisia Bet-Horonin rinnettä alas Herra antoi sataa heidän päälleen kiven kokoisia rakeita koko matkan Asekaan saakka, ja heitä kuoli paljon. Rakeet surmasivat heitä enemmän kuin israelilaisten miekat.
Sinä päivänä, jona Herra antoi amorilaiset israelilaisten käsiin, Joosua puhui Herralle israelilaisten kuullen ja sanoi:
»Aurinko, pysy paikallasi Gibeonissa!
Kuu, ole liikkumatta Aijalonin laakson yllä!»
Ja niin aurinko pysyi paikallaan
ja kuu oli liikkumatta,
kunnes kansa oli kostanut vihollisilleen.
Näin on kirjoitettuna Oikeamielisen kirjassa. Aurinko seisahtui taivaan laelle kokonaiseksi päiväksi eikä kiirehtinyt laskemaan. Sellaista päivää, jona Herra tällä tavalla myöntyi ihmisen pyyntöön, ei ole ollut koskaan aikaisemmin eikä myöhemmin. Herra kävi sotaa Israelin puolesta. Taistelun jälkeen Joosua palasi kaikki israelilaiset mukanaan Gilgalin leiriin.
Amorilaiskuninkaat pakenivat ja piiloutuivat Makkedan luolaan. Joosua sai viestin: »Kaikki viisi kuningasta ovat löytyneet, he piileskelevät Makkedan luolassa.» Joosua sanoi: »Vierittäkää suuria kiviä luolan suulle ja asettakaa sinne vartiomiehet, mutta te muut jatkakaa vihollisten takaa-ajoa ja surmatkaa kaikki, jotka saatte kiinni. Älkää antako amorilaisten päästä kaupunkeihinsa. Herra, teidän Jumalanne, antaa heidät teidän käsiinne.» Joosua ja israelilaiset löivät amorilaiset perin pohjin. Vain muutamat harvat jäivät henkiin ja pääsivät pakenemaan linnoitettuihin kaupunkeihinsa. Kaikki israelilaiset palasivat vahingoittumattomina Joosuan luo Makkedan leiriin. Kukaan ei enää uskaltanut hiiskua sanaakaan israelilaisia vastaan.
Joosua sanoi: »Avatkaa luolan suu ja tuokaa kuninkaat minun luokseni.» Näin tapahtui, ja kaikki viisi kuningasta, Jerusalemin, Hebronin, Jarmutin, Lakisin ja Eglonin kuninkaat, tuotiin Joosuan eteen. Joosua kutsui sitten israelilaiset koolle ja sanoi sotaväen päälliköille, jotka olivat taistelleet hänen rinnallaan: »Tulkaa tänne ja laskekaa jalkanne näiden kuninkaiden niskan päälle.» He tekivät niin. Joosua sanoi heille: »Älkää pelätkö älkääkä lannistuko, olkaa rohkeat ja lujat, sillä näin Herra tekee kaikille teidän vihollisillenne, joita vastaan te taistelette.» Sitten Joosua surmasi kuninkaat. Ruumiit ripustettiin viiteen puuhun, ja ne riippuivat niissä iltaan asti. Auringonlaskun aikaan Joosua käski ottaa ruumiit alas puista ja heittää ne siihen luolaan, jossa kuninkaat olivat piileskelleet. Luolan suulle kasattiin suuria kiviä, ja kiviröykkiö on siellä vielä tänäkin päivänä.
Samana päivänä Joosua hyökkäsi Makkedaa vastaan ja valtasi sen. Hän julisti kaupungin Herralle kuuluvaksi uhriksi ja surmasi Makkedan kuninkaan ja kaikki sen asukkaat; ainoatakaan ihmistä ei jätetty henkiin. Hän teki Makkedan kuninkaalle samoin kuin oli tehnyt Jerikon kuninkaalle.
Makkedasta Joosua ja israelilaiset lähtivät kohti Libnaa. He kävivät hyökkäykseen sitä vastaan, ja Herra antoi Libnan ja sen kuninkaan heidän käsiinsä. Israelilaiset kukistivat kaupungin ja surmasivat kaikki sen asukkaat päästämättä ainoatakaan pakenemaan. Libnan kuninkaalle Joosua teki samoin kuin oli tehnyt Jerikon kuninkaalle.
Joosua ja israelilaiset lähtivät tämän jälkeen Libnasta kohti Lakisia, järjestivät joukkonsa ja kävivät hyökkäykseen kaupunkia vastaan. Toisena taistelupäivänä Herra antoi kaupungin israelilaisten käsiin. He valtasivat sen ja surmasivat kaikki sen asukkaat, kuten olivat tehneet Libnassakin. Horam, Geserin kuningas, saapui silloin Lakisin avuksi, mutta Joosua voitti myös hänet ja hänen sotajoukkonsa, eikä ainoatakaan geseriläistä päästetty pakenemaan.
Lakisista Joosua ja israelilaiset lähtivät kohti Eglonia. He järjestivät joukkonsa ja kävivät hyökkäykseen kaupunkia vastaan. Vielä samana päivänä he valtasivat kaupungin ja surmasivat sen asukkaat. Joosua julisti sinä päivänä Eglonin Herralle kuuluvaksi uhriksi ja tuhosi sen kaikkine asukkaineen, kuten oli tuhonnut Lakisinkin.
Eglonista Joosua ja israelilaiset lähtivät kohti Hebronia. He kävivät hyökkäykseen kaupunkia vastaan, valtasivat sen ja surmasivat sen kuninkaan ja kaikki asukkaat. He hävittivät seudun kaikki muutkin kaupungit asukkaineen eivätkä jättäneet ketään henkiin. Joosua teki Hebronille niin kuin oli tehnyt Eglonillekin: hän julisti kaupungin Herralle kuuluvaksi uhriksi ja tuhosi sen kaikkine asukkaineen.
Sitten Joosua ja israelilaiset kääntyivät kohti Debiriä ja kävivät hyökkäykseen sitä vastaan. He kukistivat Debirin ja sen kuninkaan, valtasivat seudun kaikki muutkin kaupungit ja surmasivat kaupunkien asukkaat. Joosua julisti ihmiset ja eläimet Herralle kuuluvaksi uhriksi ja surmasi kaikki säästämättä ainoatakaan. Joosua teki Debirille ja sen kuninkaalle samoin kuin oli tehnyt Libnalle ja sen kuninkaalle.
Joosua kukisti koko maan ja valloitti vuoriston, Negevin alueen, läntiset kukkulat ja itäiset rinteet. Hän surmasi näiden seutujen kuninkaat eikä päästänyt ainoatakaan heistä pakenemaan. Hän julisti Herralle kuuluvaksi uhriksi kaikki elävät olennot ja hävitti ne, kuten Herra, Israelin Jumala, oli käskenyt. Joosua valloitti koko maan Kades-Barneasta Gazaan sekä koko Gosenin aina Gibeoniin saakka. Hän kukisti yhdellä kertaa kaikki tämän alueen kuninkaat, sillä Herra, Israelin Jumala, soti kansansa puolesta. Tämän jälkeen Joosua ja israelilaiset palasivat leiriinsä Gilgaliin.
Facebook-ryhmä
Päivän materiaali tulee myös omaan Facebook-ryhmäänsä. Keskustellaan yhdessä!
Liity mukaan Facebook-ryhmään tämän linkin kautta.
Livekirkko
Tämä päivittäinen katkelmajaottelu on Livekirkko ry:n raamatunlukuohjelmasta, jonka perusteella luemme Raamatun kronologisesti kannesta kanteen vuoden aikana.
Meillä on evankeliumi tehtävänä. Livekirkko tarjoaa kristillistä sisältöä ihmisille siellä, missä he ovat.
Raamatunkäännös vuoden 1992 kirkkoraamatun mukaan. Tekijänoikeudet kirkon keskusrahasto.
