Päivän teksti
– Kuuntele, taivas, mitä minä puhun,
kuulkoon maa minun sanani.
Sateena virratkoon minun opetukseni,
kastepisaroina vierikööt sanani,
niin kuin vihma nuorelle nurmelle,
niin kuin kuurosade ruohikolle.
Minä julistan Herran nimeä.
Ylistäkää Jumalamme kunniaa!
Hän on turvamme, kalliomme, teoissaan täydellinen.
Kaikki hänen tiensä ovat oikeat.
Hän on uskollinen Jumala, ei hän vääryyttä tee.
Hän on vanhurskas, tuomioissaan oikea.
Kelvottomasti rikkoi häntä vastaan
tämä kiero ja katala sukupolvi,
ne, jotka eivät enää ole hänen lapsiaan
vaan kansansa häpeätahra.
Näinkö sinä palkitset Herran,
sinä tyhmä ja ymmärtämätön kansa?
Eikö hän ole sinun isäsi ja luojasi?
Hän sinut teki ja rakensi.
Muistelkaa muinaisia aikoja,
ajatelkaa menneiden sukupolvien päiviä.
Kysykää isiltänne, niin he kertovat teille,
kysykää vanhuksiltanne, niin saatte kuulla.
Kun Korkein jakoi kansoille maat,
kun hän levitti ihmiset yli maan piirin,
hän määräsi kansojen asuinsijat
ja kullekin oman jumalan.
Herran osuus on hänen kansansa Israel,
ja Jaakob hänen perintömaansa.
Hän löysi sen autiosta maasta,
karulta seudulta, joka huusi tyhjyyttään.
Hän otti sen hoiviinsa ja huolehti siitä,
hän varjeli sitä kuin silmäteräänsä.
Niin kuin kotka suojelee pesäänsä
ja liitelee poikastensa yllä,
niin kuin se kantaa niitä siivillään,
niin Herrakin kuljetti kansaansa.
Herra yksin johdatti omiaan,
ei hänellä ollut muuta jumalaa rinnallaan.
Hän nosti heidät vuorten valtiaiksi,
ja he saivat syödä pellon antimia,
kerätä hunajaa kallionkoloista
ja oliivisatoa kivikkoisilta mailta.
He saivat maitoa ja voita karjastaan,
söivät pukkien rasvaa, oinaita, Basanin pässejä
ja puhdasta ydinvehnää,
he joivat rypälemehua, kuohuvaa viiniä.
Niin Jesurun lihoi ja alkoi oikutella,
niin Israelista tuli lihava, mahtava ja äksy.
Se hylkäsi Jumalan, joka oli sen luonut,
alkoi halveksia turvakalliotaan.
Israel sai hänet kiivastumaan vierailla jumalillaan,
vihastutti hänet iljettävillä menoillaan.
Se uhrasi pahoille hengille,
epäjumalille, joista ei ennen tiennyt,
uusille, äsken löytämilleen jumalille,
joita isät eivät tunteneet.
Te unohditte kallion, joka antoi teille elämän,
ette muistaneet Jumalaa, joka oli teidät synnyttänyt.
Kun Herra näki Israelin teot,
hän vihastui poikiinsa ja tyttäriinsä
ja hylkäsi heidät.
Hän sanoi:
»Minä käännän kasvoni heistä pois
ja katson, miten heidän lopulta käy.
He ovat kapinoiva sukupolvi,
lapsia, joihin ei voi luottaa.
He ovat ärsyttäneet minua väärillä jumalillaan,
vihastuttaneet minut joutavilla patsaillaan.
Siksi minä panen heidän kiusakseen
kansan, joka ei kansalta näytä,
typerysten heimolla minä vihastutan heidät.
Minun vihani on syttynyt,
sen liekki yltää syvyyksiin saakka.
Se kärventää maan ja sen sadon,
kalvaa vuorten perustukset.
Minä kasaan heille
onnettomuuksia onnettomuuksien päälle,
kulutan heihin kaikki nuoleni.
He nääntyvät nälkään, he menehtyvät ruttoon,
kulkutauti korjaa heidät.
Minä lähetän heidän kimppuunsa
raatelevia petoja ja myrkkykäärmeitä.
Ulkona heidän lapsensa tappaa miekka
ja kodeissa kauhu.
Kuolema vie niin nuorukaisen kuin neidon,
niin sylilapsen kuin vanhuksen.
»Minä voisin hävittää heidät,
pyyhkiä pois heidän muistonsakin ihmisten mielistä,
mutta minä en halua kuulla vihollisteni pilkkasanoja,
en salli, että he ymmärtävät kaiken väärin
ja sanovat: ’Tämä hävitys on meidän kättemme työtä,
ei suinkaan Herran.’
Israel on ymmärtämätön kansa,
se ei ota opikseen neuvoista.
Jos se olisi viisas, se ymmärtäisi tämän,
tajuaisi, miten sen lopulta käy.»
Kuinka voisi yksi ainoa vihollinen ajaa takaa tuhatta,
kuinka voisi kaksi miestä karkottaa kymmenentuhatta,
ellei Herra, Israelin kallio, olisi myynyt kansaansa,
ellei hän olisi antanut sitä vihollisten käsiin?
Vihollistemmekin luulisi ymmärtävän,
ettei heidän kallionsa ole niin kuin meidän.
Sodomasta ovat peräisin vihollistemme viiniköynnökset,
Gomorran rinnemailla ne ovat kasvaneet.
Heidän rypäleensä ovat myrkkyrypäleitä,
heidän rypäleterttunsa karvaita maultaan.
Liskojen myrkkyä on heidän viininsä,
sarvikyiden julmaa myrkkyä.
Tämä kaikki on minulla mielessäni,
sinetillä suljettuna aitoissani
koston ja rangaistuksen päivään saakka,
siihen päivään, jona he sortuvat.
Heidän perikatonsa on lähellä,
se, mikä heitä odottaa, tulee pian.
Herra puolustaa kansaansa,
hän säälii palvelijoitaan,
kun hän näkee, ettei heillä enää ole voimaa,
että he ovat uupuneita, niin suuret kuin pienet.
Vastustajilleen hän sanoo:
»Missä ovat nyt teidän jumalanne,
missä se kallio, johon turvasitte?
Nouskoot nyt teitä auttamaan
ne jumalat, joille te syötitte teurasuhrienne rasvan
ja juotitte juomauhrienne viinin!
Seiskööt ne teidän suojananne.
Näettehän nyt: minä olen ainoa,
ei ole muuta jumalaa minun rinnallani.
Minä lähetän kuoleman, minä annan elämän,
minä lyön ja minä parannan,
minun vallassani on kaikki.
Minä kohotan käteni taivasta kohti
ja vannon: Niin totta kuin elän ikuisesti,
minä teroitan salamoivan miekkani,
käyn toteuttamaan tuomiota,
minä kostan vihollisilleni,
rankaisen vihamiehiäni.
Minun nuoleni juopuvat
kaatuneiden ja vankien verestä,
minun miekkani ahmii
vihollisruhtinaiden päitä.»
Ylistäkää Herran kansaa, te vieraat kansat!
Herra kostaa palvelijoittensa kuoleman,
hän rankaisee vihollisiaan,
hän puhdistaa synnin kirouksesta kansan ja maan.
Mooses lausui Joosuan, Nunin pojan, kanssa tämän laulun sanat koko kansan kuullen.
Mooses päättää puheensa
Puhuttuaan kaiken tämän israelilaisille Mooses sanoi heille vielä: »Painakaa mieleenne kaikki määräykset, jotka minä tänään olen teille antanut. Käskekää lapsianne tarkoin noudattamaan tätä lakia ja elämään sen käskyjen mukaisesti. Tämä ei saa olla teille mikään tyhjä, merkityksetön sana. Se on teidän koko elämänne. Kun noudatatte tätä lakia, saatte aina asua siinä maassa, jonka nyt menette ottamaan haltuunne Jordanin tuolta puolen.»
Mooses saa tiedon lähestyvästä kuolemastaan
Tuona samana päivänä Herra sanoi Moosekselle: »Mene nyt Abarimin vuoristoon ja nouse Nebonvuorelle, joka on Moabin maassa vastapäätä Jerikoa. Sieltä saat katsella Kanaaninmaata, jonka minä annan israelilaisille omaksi. Vuorella, jolle sinä nouset, sinun on kuoltava, ja sinut otetaan isiesi luo, kuten veljesi Aaron, joka kuoli Horinvuorella. Näin tapahtuu siksi, että te Meribat-Kadesin vesipaikalla Sinin autiomaassa rikoitte minua vastaan kaikkien israelilaisten edessä, kun ette pitäneet minua pyhänä kansan edessä. Sinä saat katsella sitä maata Jordanin tältä puolen, mutta et pääse sinne, tuohon maahan, jonka minä annan israelilaisille.»
Mooses siunaa Israelin heimot
Tämä on se siunaus, jonka Mooses, Jumalan mies, ennen kuolemaansa lausui israelilaisille. Hän sanoi:
– Herra tuli Siinailta,
Seiristä hän loisti kirkkaana kuin aurinko,
hän ilmestyi Paranin vuorelta
ja saapui Meribat-Kadesiin.
Tuli loimusi hänen oikealla puolellaan.
Herra rakastaa heimojaan,
hän varjelee kaikkia omiaan.
He laskeutuvat hänen jalkojensa juureen
ja ottavat opikseen hänen sanansa.
Mooses antoi meille lain,
perinnöksi Jaakobin seurakunnalle.
Jesurun sai kuninkaan,
kun kansan päämiehet kokoontuivat,
kun Israelin heimot olivat koolla.
Sitten Mooses sanoi:
– Eläköön Ruuben, älköön hänen sukunsa kuolko,
vaikka vähäinen on hänen miestensä määrä.
Juudan hän siunasi näin:
– Kuule, Herra, Juudan huuto,
tuo hänet takaisin kansansa luo.
Hän taistelee kaikkien puolesta,
auta sinä häntä hänen vihollisiaan vastaan.
Leevistä hän sanoi:
– Herra, sinä annoit urimin ja tummimin Leeville,
uskolliselle palvelijallesi,
jota sinä Massassa koettelit,
jonka kanssa sinä kamppailit Meriban vesipaikalla.
Hän sanoi vanhemmistaan: »En tunne heitä.»
Hän ei myöntänyt veljiään veljikseen
eikä lapsiaan lapsikseen.
Hän noudatti sinun käskyjäsi,
piti kunniassa sinun liittosi.
Hän opettaa sinun säädöksesi Jaakobille,
sinun lakisi Israelille.
Hän tarjoaa sinulle uhrisavun tuoksua,
hän tuo kokonaisuhrit sinun alttarillesi.
Siunaa, Herra, hänen voimaansa.
Ole suopea hänen työtään kohtaan.
Murskaa hänen vastustajiensa luut,
lyö hänen vihamiehensä, niin etteivät he enää nouse.
Benjaminista hän sanoi:
– Herran lemmikki asuu turvassa.
Korkein varjelee häntä alituisesti
ja asuu hänen luonaan vuorten keskellä.
Joosefista hän sanoi:
– Herra siunatkoon hänen maataan
parhaalla, mitä taivas antaa,
siunatkoon kasteella
ja vedellä, joka kumpuaa maan syvyyksistä,
parhaalla, mikä auringon voimasta kypsyy,
vuodenaikojen parhailla antimilla,
parhaalla, mitä ikivanhat vuoret tarjoavat,
mitä ikuiset kukkulat tuottavat,
parhaalla, mitä maa runsaudestaan antaa.
Hän, joka asuu palavassa pensaassa,
siunatkoon häntä suosiollaan.
Kaikki tämä tulkoon Joosefin osaksi,
hänen, joka on päämies veljiensä joukossa.
Hänen esikoispoikansa on hänen ylpeytensä,
sonni, jolla on sarvet kuin villihärällä.
Niillä hän lävistää kansakuntia,
puskee ne maan ääriin saakka.
Sellaisia ovat Efraimin kymmenettuhannet,
sellaisia Manassen tuhatpäiset joukot.
Sebulonista hän sanoi:
– Iloitse, Sebulon, retkilläsi,
ja sinä, Isaskar, teltoillasi.
He kutsuvat kansoja vuorelleen,
he uhraavat siellä määräuhreja.
He keräävät merten rikkauksia
ja hiekkaan kätkettyjä aarteita.
Gadista hän sanoi:
– Ylistetty olkoon Herra, joka tekee laajaksi Gadin maan!
Gad on asettunut aloilleen kuin leijona,
valmiina raatelemaan käsivarren ja pään.
Hän valitsi itselleen parhaan osan,
hän sai ruhtinaan osuuden.
Kun kansan päämiehet kokoontuivat,
hän teki Herralle otollisia tekoja,
täytti hänen käskynsä yhdessä Israelin kanssa.
Danista hän sanoi:
– Dan on leijonanpentu,
joka hyökkää Basanista.
Naftalista hän sanoi:
– Naftalilla on onnea ylen määrin,
runsain mitoin Herran siunausta.
Hän ottaa haltuunsa lännen ja etelän.
Asserista hän sanoi:
– Siunatuin kaikista pojista on Asser.
Olkoon hän veljiensä suosikki,
saakoon hän kahlata oliiviensa öljyssä.
Hänen salpansa ovat rautaa ja pronssia,
hänen voimansa on uusi päivästä päivään.
Ei ole, Jesurun, ketään sinun Jumalasi kaltaista!
Yli taivaan hän ratsastaa avuksesi,
saapuu pilvien päällä suuressa voimassaan.
Sinun turvasi on ikiaikojen Jumala,
sinua kantavat ikuiset käsivarret.
Hän karkotti tieltäsi viholliset
ja käski sinun hävittää heidät.
Israel saa asua turvassa,
Jaakobin jälkeläiset omassa rauhassaan
viljan ja viinin maassa,
missä taivaskin tihkuu kastetta.
Onnellinen olet sinä, Israel,
kansa vailla vertaa!
Herra auttaa sinut voittoon.
Hän on kilpesi ja turvasi,
voittoisa miekkasi sodassa.
Sinun vihollisesi ryömivät edessäsi maassa,
ja sinä tallaat heidät jalkoihisi.
Mooseksen kuolema
Mooses nousi Moabin tasangolta Nebonvuorelle, Pisgan huipulle, joka on Jordanin itäpuolella vastapäätä Jerikoa. Herra näytti hänelle koko maan: Gileadin, Danin, Naftalin, Efraimin ja Manassen alueet ja koko Juudan maan läntiseen mereen saakka, Negevin sekä Jordanin alangon, sen syvänteen, joka ulottuu Jerikosta, Palmukaupungista, Soariin asti. Herra sanoi Moosekselle: »Tämä on se maa, josta olen puhunut Abrahamille, Iisakille ja Jaakobille ja jonka olen vannonut antavani heidän jälkeläisilleen. Minä olen antanut sinun nähdä sen, mutta sinä et pääse sinne.»
Mooses, Herran palvelija, kuoli Moabin maassa, kuten Herra oli määrännyt. Herra hautasi hänet laaksoon, joka on Bet-Peorin lähellä Moabissa, mutta kukaan ei tähän päivään mennessä ole saanut tietää hänen hautansa paikkaa. Mooses oli kuollessaan sadankahdenkymmenen vuoden ikäinen, mutta hänen näkönsä ei ollut hämärtynyt ja hän oli vielä täysissä voimissaan. Israelilaiset itkivät Moabin tasangolla Mooseksen kuolemaa, kunnes kolmenkymmenen päivän suruaika kului umpeen. Joosua, Nunin poika, oli täynnä viisauden henkeä, sillä Mooses oli pannut kätensä hänen päälleen ja siunannut hänet. Israelilaiset tottelivat häntä ja tekivät niiden ohjeiden mukaisesti, jotka Herra oli Moosekselle antanut.
Israelin kansasta ei ole enää koskaan noussut toista sellaista profeettaa kuin Mooses, jonka kanssa Herra puhui kasvoista kasvoihin. Kukaan muu ei ole tehnyt sellaisia suuria ja pelottavia mainetekoja, joita Herra lähetti Mooseksen tekemään faraolle, kaikille hänen palvelijoilleen ja koko Egyptin maalle, ihmetekoja, jotka Mooses teki koko Israelin kansan nähden Herran väkevän käden voimalla.
Facebook-ryhmä
Päivän materiaali tulee myös omaan Facebook-ryhmäänsä. Keskustellaan yhdessä!
Liity mukaan Facebook-ryhmään tämän linkin kautta.
Livekirkko
Tämä päivittäinen katkelmajaottelu on Livekirkko ry:n raamatunlukuohjelmasta, jonka perusteella luemme Raamatun kronologisesti kannesta kanteen vuoden aikana.
Meillä on evankeliumi tehtävänä. Livekirkko tarjoaa kristillistä sisältöä ihmisille siellä, missä he ovat.
Raamatunkäännös vuoden 1992 kirkkoraamatun mukaan. Tekijänoikeudet kirkon keskusrahasto.
