Päivän teksti
Israelilaisten leiripaikat autiomaassa
Nämä ovat israelilaisten pysähdyspaikat siitä alkaen, kun he Mooseksen ja Aaronin johtamina lähtivät kaikkine joukkoineen Egyptistä. Joka kerta, kun israelilaiset lähtivät liikkeelle leiripaikastaan, Mooses kirjoitti Herran käskystä muistiin paikan nimen. Tässä on luettelo heidän leiripaikoistaan.
Israelilaiset lähtivät Ramseksesta ensimmäisen kuun viidentenätoista päivänä. He lähtivät pääsiäisen jälkeisenä päivänä Herran johdolla matkaan kaikkien egyptiläisten nähden. Egyptiläiset olivat juuri hautaamassa esikoisiaan. Herra oli ne surmannut ja näin antanut tuomionsa kohdata egyptiläisten jumalia.
Ramseksesta israelilaiset siirtyivät Sukkotiin ja leiriytyivät sinne. Sukkotin jälkeen he leiriytyivät Etamiin, autiomaan laitaan. Lähdettyään Etamista he palasivat Pi-Hirotiin, joka on vastapäätä Baal-Sefonia, ja leiriytyivät Migdolin luo. Pi-Hirotin luota lähdettyään he kulkivat meren poikki autiomaahan, vaelsivat kolmen päivän matkan Etamin autiomaassa ja leiriytyivät Maraan. Marasta he siirtyivät Elimiin. Elimissä oli kaksitoista lähdettä ja seitsemänkymmentä palmua, ja he leiriytyivät sinne. Heidän seuraava leiripaikkansa Elimin jälkeen oli Kaislameren rannalla. Kaislamereltä he siirtyivät Sinin autiomaahan ja leiriytyivät sinne. Sinin autiomaan jälkeen he leiriytyivät Dofkaan. Dofkan jälkeen he leiriytyivät Alusiin, Alusin jälkeen Refidimiin, mutta siellä ei ollut vettä kansan juotavaksi. Refidimistä he menivät Siinain autiomaahan ja leiriytyivät sinne. Siinain autiomaan jälkeen he leiriytyivät Kibrot-Taavaan, Kibrot-Taavan jälkeen Haserotiin, Haserotin jälkeen Ritmaan, Ritman jälkeen Rimmon-Peresiin, Rimmon-Peresin jälkeen Libnaan, Libnan jälkeen Rissaan, Rissan jälkeen Kehelataan, Kehelatan jälkeen Seferinvuoren luo. Seferinvuoren luota he siirtyivät Haradaan ja leiriytyivät sinne. Haradan jälkeen he leiriytyivät Makhelotiin, Makhelotin jälkeen Tahatiin, Tahatin jälkeen Terahiin, Terahin jälkeen Mitkaan, Mitkan jälkeen Hasmonaan, Hasmonan jälkeen Moserotiin, Moserotin jälkeen Bene-Jaakaniin, Bene-Jaakanin jälkeen Hor-Gidgadiin, Hor-Gidgadin jälkeen Jotbataan, Jotbatan jälkeen Abronaan, Abronan jälkeen Esjon-Geberiin, Esjon-Geberin jälkeen Sinin autiomaahan Kadesiin. Kadesista he siirtyivät Horinvuoren luo Edomin maan rajalle ja leiriytyivät sinne.
Pappi Aaron nousi Herran käskystä Horinvuorelle, ja siellä hän kuoli. Tämä tapahtui neljäkymmentä vuotta israelilaisten Egyptistä lähdön jälkeen, viidennen kuun ensimmäisenä päivänä. Kuollessaan Horinvuorella Aaron oli sadankahdenkymmenenkolmen vuoden ikäinen.
Kanaanilainen Aradin kuningas, joka asui Negevissä, Kanaaninmaan eteläosassa, sai tuolloin tietää, että israelilaiset olivat lähestymässä. Horinvuoren luota lähdettyään israelilaiset kulkivat Salmonaan, jonne he leiriytyivät. Salmonan jälkeen he leiriytyivät Punoniin, sitten Obotiin ja sitten Ijje-Abarimiin Moabin maan rajalle. Ijje-Abarimin jälkeen he leiriytyivät Dibon-Gadiin, sitten Almon-Diblataimiin ja sitten Abarimin vuorille vastapäätä Neboa.
Abarimin vuorilta lähdettyään israelilaiset siirtyivät Moabin tasangolle Jordanin varrelle vastapäätä Jerikoa ja leiriytyivät sinne. Heidän leirialueensa ulottui Bet-Jesimotista Abel-Sittimiin.
Ohjeita maan valloittamista varten
Moabin tasangolla Jordanin varrella vastapäätä Jerikoa Herra sanoi Moosekselle: »Sano israelilaisille: Kun olette menneet Jordanin yli Kanaaninmaahan, hävittäkää tieltänne kaikki sen maan asukkaat. Hävittäkää heidän kiveen veistetyt epäjumalansa, samoin kaikki heidän valetut jumalankuvansa, ja tuhotkaa heidän uhrikukkulansa. Ottakaa maa haltuunne ja asettukaa sinne asumaan, sillä minä annan sen teidän omaksenne. Jakakaa maa suvuittain keskenänne ja toimittakaa jako arpomalla. Mitä suurempi suku on, sitä enemmän teidän on annettava sille maata, mitä pienempi se on, sitä vähemmän. Kunkin suvun tulee saada osuutensa sieltä mistä arpa määrää. Jakakaa maa heimoittain ja suvuittain. Mutta ellette hävitä maan asukkaita tieltänne, niin ne, joiden annatte jäädä jäljelle, pistävät teitä piikkeinä silmiin ja okaina kylkiin, ja he ahdistavat teitä siinä maassa, jossa asutte. Ja sen, minkä olin aikonut tehdä heille, minä teenkin teille.»
Luvatun maan rajat
Herra sanoi Moosekselle:
»Anna israelilaisille tämä käsky. Te tulette nyt Kanaaninmaahan, siihen maahan, jonka te saatte omaksenne, ja nämä ovat Kanaaninmaan rajat.
»Etelässä maanne raja kulkee Sinin autiomaassa pitkin Edomin maan rajaa. Tämä raja alkaa idässä Kuolleenmeren eteläpäästä, kääntyy kohti Skorpionisolaa ja jatkuu sen eteläpuolitse Sinin kautta Kades-Barnean eteläpuolelle. Sieltä raja kulkee Hasar-Addariin ja Asmoniin, kääntyy sitten Egyptin rajapuroa kohti ja jatkuu sitä pitkin mereen.
»Läntisenä rajana on Suurimeri rantoineen.* Se on teidän rajanne lännen puolella.
»Tämä on teidän pohjoisrajanne: vetäkää raja Suurestamerestä Horinvuoreen, Horinvuoresta Lebo-Hamatiin ja sieltä Sedadiin saakka. Sitten raja jatkuu Sifroniin ja edelleen Hasar-Enaniin saakka. Tämä on teidän rajanne pohjoisen puolella.
»Idän puolella teidän tulee vetää raja Hasar-Enanista Sefamiin, josta raja laskeutuu Riblaan, Ainin itäpuolelle, ja sieltä edelleen, kunnes se kohtaa Gennesaretinjärven itäisen rantatörmän. Sieltä raja kulkee Jordaniin ja sitä pitkin Kuolleeseenmereen. Tämä on teidän maanne, ja nämä ovat sitä ympäröivät rajat.»
Mooses ilmoitti israelilaisille tämän käskyn: »Tämä on se maa, joka teidän on jaettava keskenänne arpomalla. Herra on määrännyt sen annettavaksi yhdeksälle ja puolelle heimolle, sillä Ruubenin ja Gadin heimot sukukuntineen sekä puolet Manassen heimosta ovat jo ottaneet itselleen oman osuutensa maasta. Nämä kaksi ja puoli heimoa ovat saaneet osuutensa Jordanin itäpuolelta vastapäätä Jerikoa.»
Maan jakajiksi asetetut miehet
Herra sanoi Moosekselle: »Nämä kaksi, pappi Eleasar ja Joosua, Nunin poika, ovat ne miehet, joiden tulee jakaa teille omat osuutenne maasta. Tähän tehtävään teidän tulee lisäksi ottaa yksi päämies kustakin heimosta. Nämä ovat ne miehet: Juudan heimosta Kaleb, Jefunnen poika, Simeonin heimosta Samuel, Ammihudin poika, Benjaminin heimosta Elidad, Kislonin poika, Danin heimosta päämies Bukki, Joglin poika, Joosefin heimoihin kuuluvasta Manassen heimosta päämies Hanniel, Efodin poika, ja Efraimin heimosta päämies Kemuel, Siftanin poika, Sebulonin heimosta päämies Elisafan, Parnakin poika, Isaskarin heimosta päämies Paltiel, Assanin poika, Asserin heimosta päämies Ahihud, Selomin poika, ja Naftalin heimosta päämies Pedahel, Ammihudin poika.»
Nämä miehet Herra määräsi jakamaan israelilaisille Kanaaninmaan.
Leeviläisten kaupungit
Herra sanoi Moosekselle Moabin tasangolla Jordanin varrella vastapäätä Jerikoa:
»Sano israelilaisille, että niistä maista, jotka he saavat omikseen, heidän on annettava leeviläisille kaupunkeja asuinpaikoiksi. Leeviläisille tulee antaa myös laidunmaita kaupunkien ympäriltä. Nämä kaupungit ovat heidän asuinpaikkoinaan, ja laidunmaat ovat heidän juhtiaan, karjaansa ja kaikkia muita eläimiään varten. Kaupunkeihin kuuluvien laidunmaiden, jotka teidän on annettava leeviläisille, tulee ulottua kaupungin muurista tuhat kyynärää joka suuntaan. Kaupunkia idän, etelän, lännen ja pohjoisen puolelta ympäröivän laidunmaan jokaisen sivun pituudeksi tulee mitata kaksituhatta kyynärää. Tällaiset laidunmaat leeviläisten tulee saada kaupunkiensa ympäriltä.
»Niistä kaupungeista, joita te annatte leeviläisille, on kuuden oltava turvakaupunkeja, joihin toisen ihmisen kuolemaan syyllistynyt voi paeta. Näiden lisäksi teidän tulee antaa leeviläisille neljäkymmentäkaksi muuta kaupunkia. Kaupunkeja, jotka teidän on annettava leeviläisille, on siis kaikkiaan neljäkymmentäkahdeksan; kuhunkin tulee lisäksi kuulua laidunmaa. Kun varaatte leeviläisille kaupunkeja israelilaisten omistamista maista, suurten heimojen osuudesta tulee ottaa enemmän ja pienten heimojen osuudesta vähemmän. Kukin heimo antakoon leeviläisille kaupunkeja sille jaettavan maa-alueen suuruuden mukaisesti.»
Turvakaupungit
Herra sanoi Moosekselle:
»Sano israelilaisille: Kun te nyt menette Jordanin yli Kanaaninmaahan, valitkaa itsellenne joitakin kaupunkeja turvapaikoiksi, niin että jokainen, joka on vahingossa surmannut toisen ihmisen, voisi paeta johonkin niistä. Näissä kaupungeissa hän on turvassa verikostoon velvoitetulta vainajan sukulaiselta, eikä häntä saa surmata, ellei häntä ole julkisesti tutkittu ja tuomittu. Määrätkää turvakaupungeiksi kuusi kaupunkianne. Näistä kolme kaupunkia on määrättävä Jordanin itäpuolelta ja toiset kolme Kanaaninmaasta. Israelilaisille sekä heidän keskuudessaan asuville siirtolaisille ja muukalaisille nämä kuusi kaupunkia ovat turvapaikkoja. Niihin voi paeta jokainen, joka on vahingossa surmannut toisen ihmisen.
»Jos joku lyö rautaesineellä toisen kuoliaaksi, hän on murhamies ja hänet on surmattava. Jos joku heittää toista niin suurella kivellä, että sillä voi tappaa, ja tämä kuolee, heittäjä on murhamies ja hänet on surmattava. Samoin, jos joku iskee toista puuesineellä, jota voi käyttää tappoaseena, ja tämä kuolee, lyöjä on murhamies ja hänet on surmattava. Verikostoon velvoitettu vainajan sukulainen saa surmata hänet heti, kun hänet kohtaa. Jos joku vihastuksissaan iskee toista tai tahallaan heittää häntä jollakin, niin että hän kuolee, tai jos hän lyö nyrkillä vihamiestään, niin että tämä kuolee, teon tekijä on surmattava, sillä hän on murhamies. Verikostoon velvoitettu sukulainen saa surmata hänet heti, kun hänet kohtaa.
»Jos joku vahingossa lyö toista ihmistä, jonka kanssa hän ei ole ollut riidoissa, tai satuttaa toista jollakin esineellä tai sellaisella kivellä, joka voi tappaa, ja jos toinen kuolee, kuoleman aiheuttajan ja verikostoa vaativan sukulaisen välinen asia on tutkittava ja ratkaistava julkisesti. Näin on tehtävä siinä tapauksessa, että surmansa saanut ei ollut surmaajan vihamies eikä surmaaja ollut aikonut häntä vahingoittaa. Kansan tulee suojella surmaajaa verikostoa vaativalta sukulaiselta ja viedä hänet takaisin siihen turvakaupunkiin, johon hän alun perin oli paennut. Siellä hänen on asuttava pyhällä öljyllä virkaansa voidellun ylipapin kuolemaan saakka. Jos surmaaja poistuu siitä turvakaupungista, johon hän on paennut, ja jos verikostoon velvoitettu vainajan sukulainen tällöin tavoittaa hänet turvakaupungin rajojen ulkopuolella ja tappaa hänet, kostaja ei joudu vastuuseen verenvuodatuksesta. Surmaajan on pysyttävä turvakaupungissa ylipapin kuolemaan saakka, mutta ylipapin kuoltua hän saa palata kotiinsa. Näitä lakeja ja säädöksiä teidän on noudatettava sukupolvesta toiseen, missä ikinä asuttekin.
»Ihmisen surmaamista koskevissa tapauksissa saa tekoon syyllisen surmata vain todistajien antaman todistuksen nojalla. Kuolemantuomion langettamiseen ei kuitenkaan riitä yhden ihmisen antama todistus. Jos joku on murhannut toisen ja näin ansainnut kuolemantuomion, te ette saa ottaa vastaan hänen henkensä pelastamiseksi tarjottua hyvitysmaksua; hänet on surmattava. Älkää hyvitysmaksua vastaankaan salliko turvakaupunkiin paenneen surmaajan palata kotiseudulleen, ennen kuin ylipappi on kuollut. Älkää saastuttako maata, jossa asutte; veri saastuttaa maan, ja maan, johon verta on vuodatettu, voi puhdistaa verivelasta vain sen verellä, joka veren on vuodattanut. Älkää saattako epäpuhtaaksi maata, jossa asutte ja jossa myös minä, Herra, asun teidän keskuudessanne.»
Tyttärien perintöoikeutta koskevia säännöksiä
Joosefista polveutuvan Gileadin, Makirin pojan, Manassen pojanpojan, suvun päämiehet tulivat Mooseksen ja Israelin sukukuntien johtomiesten eteen ja sanoivat: »Sinä olet saanut Herralta käskyn jakaa maa arpomalla perintöosiksi israelilaisille. Herra on myös käskenyt sinua antamaan veljemme Selofhadin osuuden maasta hänen tyttärilleen. Mutta jos he menevät naimisiin johonkin muuhun heimoon kuuluvan israelilaisen miehen kanssa, heidän perintöosansa erotetaan meidän sukumme perintömaasta ja liitetään sen heimon perintöosaan, johon he siirtyvät. Se osa otetaan pois meille langenneesta osuudesta. Sitten kun Israelissa on riemuvuosi, tyttärien perintöosa liitetään pysyvästi sen heimon perintöosaan, johon he ovat siirtyneet, ja silloin heille annettu osuus on lopullisesti repäisty irti meidän sukumme maasta.»
Herran käskystä Mooses sanoi israelilaisille: »Joosefin jälkeläisten heimo on oikeassa. Näin Herra on säätänyt Selofhadin tyttärien asiasta: He voivat avioitua kenen kanssa haluavat, kunhan menevät naimisiin isänsä sukukuntaan kuuluvan miehen kanssa. Israelilaisten maaomaisuus ei saa siirtyä heimolta toiselle, vaan kaikkien on pidettävä kiinni oman heimonsa perintömaista. Sen tähden tulee jokaisen Israelin heimoihin kuuluvan tyttären, joka perii isänsä maat, mennä naimisiin isänsä sukukuntaan kuuluvan miehen kanssa. Näin isien omistamat maat kulkevat perintönä siten, ettei mikään perintöosa siirry heimolta toiselle, vaan jokainen Israelin heimo saa pitää omat maansa itsellään.»
Selofhadin tyttäret noudattivat Herran Moosekselle antamaa käskyä. Mahla, Tirsa, Hogla, Milka ja Noa, Selofhadin tyttäret, menivät naimisiin setiensä poikien kanssa. Heidät otettiin vaimoiksi Joosefin pojan Manassen sukuun, ja näin heille tuleva osuus maasta pysyi heidän isänsä suvulla ja heimolla.
Nämä olivat ne käskyt ja säädökset, jotka Herra käski Mooseksen ilmoittaa israelilaisille Moabin tasangolla Jordanin varrella vastapäätä Jerikoa.
Facebook-ryhmä
Päivän materiaali tulee myös omaan Facebook-ryhmäänsä. Keskustellaan yhdessä!
Liity mukaan Facebook-ryhmään tämän linkin kautta.
Livekirkko
Tämä päivittäinen katkelmajaottelu on Livekirkko ry:n raamatunlukuohjelmasta, jonka perusteella luemme Raamatun kronologisesti kannesta kanteen vuoden aikana.
Meillä on evankeliumi tehtävänä. Livekirkko tarjoaa kristillistä sisältöä ihmisille siellä, missä he ovat.
Raamatunkäännös vuoden 1992 kirkkoraamatun mukaan. Tekijänoikeudet kirkon keskusrahasto.
