Päivän teksti
Kansa tahtoo palata Egyptiin
Silloin kansa alkoi itkeä ja parkua ja valitti koko yön. Kaikki israelilaiset nurisivat Moosesta ja Aaronia vastaan ja sanoivat heille: »Kunpa olisimme saaneet kuolla Egyptissä! Kunpa edes saisimme kuolla täällä autiomaassa! Miksi Herra vie meidät tuohon maahan? Me kaadumme taistelussa, ja naisemme ja lapsemme joutuvat vihollisen saaliiksi! Parempi meidän olisi palata Egyptiin.» He sanoivat toisilleen: »Valitaan uusi johtaja ja palataan Egyptiin!»
Silloin Mooses ja Aaron painoivat kasvonsa maahan yhteen kokoontuneiden israelilaisten edessä. Mutta Joosua, Nunin poika, ja Kaleb, Jefunnen poika, jotka myös olivat olleet mukana tiedusteluretkellä, repäisivät vaatteensa ja sanoivat israelilaisille: »Maa, jota kävimme tutkimassa, on hyvä ja ihana maa. Jos Herra on meille suosiollinen, hän vie meidät tuohon maahan, joka tulvii maitoa ja hunajaa, ja antaa sen meille. Te ette saa kapinoida Herraa vastaan! Älkää myöskään pelätkö sen maan asukkaita, meille he ovat pelkkä suupala. Heidän jumalansa ovat hylänneet heidät, mutta meidän kanssamme on Herra. Älkää siis pelätkö heitä!»
Kansa uhkasi kivittää Joosuan ja Kalebin hengiltä, mutta silloin Herran kirkkaus ilmestyi pyhäkköteltassa, niin että kaikki sen näkivät. Herra sanoi Moosekselle: »Kuinka kauan tämä kansa halveksii minua? Kuinka kauan israelilaiset kieltäytyvät luottamasta minuun, vaikka olen tehnyt heidän hyväkseen niin monta suurta tekoa? Minä kuritan heitä rutolla ja hävitän heidät. Mutta sinusta minä teen heitä suuremman ja mahtavamman kansan.»
Mooses sanoi Herralle: »Egyptiläiset ovat kuulleet, että sinä voimallasi veit tämän kansan pois heidän luotaan, ja he ovat kertoneet siitä myös kaikille tämän maan asukkaille. He ovat saaneet kuulla, että sinä, Herra, asut tämän kansan keskellä, että olet ilmestynyt sille näkyvässä hahmossa, että sinun pilvesi on kansan yllä ja että kuljet edellämme päivisin pilvipatsaassa ja öisin tulipatsaassa. Jos nyt teet lopun tästä kansasta, niin muut kansat, jotka ovat kuulleet sinun teoistasi, sanovat: ’Herra ei kyennyt viemään kansaansa siihen maahan, jonka hän oli vannonut antavansa sille, ja siksi hän tappoi sen autiomaahan.’ Herra, näytä nyt voimasi suuruus! Olethan sanonut: ’Herra on kärsivällinen, ja hänen hyvyytensä on suuri. Hän antaa anteeksi pahat teot ja rikkomukset, mutta ei jätä syyllistä rankaisematta. Aina kolmanteen ja neljänteen polveen hän panee lapset vastaamaan isiensä pahoista teoista.’ Koska siis armosi on suuri, anna kansallesi anteeksi sen pahat teot, niin kuin olet tähänkin asti antanut sille anteeksi aina Egyptistä lähdöstä saakka.»
Herra sanoi: »Minä annan anteeksi, niin kuin pyysit. Mutta niin totta kuin minä elän ja niin totta kuin Herran kirkkaus ja valta ulottuu kaikkialle, yksikään näistä ihmisistä ei pääse perille tuohon maahan. He ovat nähneet minun kirkkauteni ja ne suuret teot, jotka tein Egyptissä ja täällä autiomaassa, mutta siitä huolimatta he tottelemattomuudessaan ovat yhä uudestaan koetelleet minun kärsivällisyyttäni. He eivät saa nähdä sitä maata, josta valalla vannoen annoin lupauksen heidän esi-isilleen. Kukaan niistä, jotka ovat minua halveksineet, ei pääse sinne. Vain palvelijallani Kalebilla on toisenlainen henki, ja hän on aina uskollisesti seurannut minua. Siksi minä vien hänet siihen maahan, jossa hän kävi, ja hänen jälkeläisensä saavat ottaa sen omakseen. Tasangolla asuu amalekilaisia ja kanaanilaisia. Huomenna teidän on käännyttävä toiseen suuntaan ja jatkettava matkaanne autiomaahan Kaislamerelle vievää reittiä pitkin.»
Rangaistus tottelemattomuudesta
Herra sanoi Moosekselle ja Aaronille: »Kuinka kauan minun vielä pitää sietää tätä pahaa kansaa, joka alati nurisee minua vastaan? Sano Israelille: Niin totta kuin minä elän, sanoo Herra, minä teen teille sen, mistä olen kuullut teidän itsenne puhuvan. Tähän autiomaahan te sorrutte, kaikki katselmuksessa lasketut miehet, joka ainoa kaksikymmenvuotias tai sitä vanhempi, te kaikki, jotka olette nurisseet minua vastaan. Siihen maahan, jonka vannoin antavani teille asuinsijaksi, ei kukaan teistä pääse lukuun ottamatta Kalebia, Jefunnen poikaa, ja Joosuaa, Nunin poikaa. Teidän lapsenne, joiden te sanoitte joutuvan vihollisen käsiin, minä vien sinne, ja he oppivat tuntemaan omakseen sen maan, jota te olette halveksineet. Mutta te kuolette ja teidän ruumiinne jäävät tänne autiomaahan. Rangaistukseksi luopumuksestanne teidän lapsenne joutuvat vaeltamaan täällä paimentolaisina neljäkymmentä vuotta, kunnes viimeinenkin teistä on nääntynyt autiomaahan. Neljäkymmentä päivää te kiersitte tutkimassa tuota maata, neljäkymmentä vuotta teidän on kärsittävä rangaistustanne – vuosi kutakin päivää kohti. Näin te opitte tietämään, mitä merkitsee joutua minun hylkäämäkseni. Minä, Herra, olen sanonut sanottavani. Näin minä teen koko tälle kelvottomalle kansalle, joka on liittoutunut minua vastaan: täällä autiomaassa jokainen tämän kansan jäsen kohtaa loppunsa, tänne he kuolevat.»
Mutta ne miehet, jotka Mooses oli lähettänyt tutkimaan Kanaaninmaata, kuolivat Herran lyöminä, koska he olivat yllyttäneet kansan kapinoimaan Moosesta vastaan puhumalla pahaa Herran lupaamasta maasta. Niistä miehistä, jotka olivat käyneet tiedusteluretkellä, jäivät eloon vain Joosua, Nunin poika, ja Kaleb, Jefunnen poika.
Tappio Horman luona
Kun Mooses ilmoitti nämä Herran sanat israelilaisille, heidät valtasi suuri murhe. He päättivät lähteä heti seuraavana aamuna kohti vuoria ja sanoivat: »Nyt me olemme valmiit menemään siihen maahan, josta Herra puhui. Me myönnämme, että olemme olleet väärässä.» Mutta Mooses sanoi: »Miksi sitten rikotte Herran käskyä vastaan? Siitä ei hyvää seuraa. Älkää lähtekö, sillä Herra ei ole teidän kanssanne. Älkää menkö vihollistenne tapettaviksi. Teitä vastassa ovat amalekilaiset ja kanaanilaiset, ja te kuolette taistelussa. Herra ei ole kanssanne, koska te olette luopuneet hänestä.»
Mutta he eivät totelleet Moosesta, vaan lähtivät itsepäisesti etenemään ylös vuorille. Herran liitonarkku ja Mooses sen sijaan jäivät leiriin. Vuoristossa asuvat amalekilaiset ja kanaanilaiset hyökkäsivät ylhäältä käsin israelilaisten kimppuun, löivät heidät hajalle ja ajoivat heitä takaa Hormaan saakka.
Uhreja ja syntien sovittamista koskevia lisämääräyksiä
Herra sanoi Moosekselle:
»Sano israelilaisille: Kun te siinä maassa, jonka minä annan teille asuinsijaksi, haluatte tuoda polttouhriksi tai teurasuhriksi naudan, lampaan tai vuohen ja uhrata sen tuoksuvana tuliuhrina, joka on Herralle mieluisa, teidän on samalla tuotava ruokauhriksi kymmenesosa eefa-mittaa parhaita vehnäjauhoja, joihin on sekoitettu neljäsosa hin-mittaa öljyä. Tämä koskee sekä lupauksen täyttämistä että uhria, joka annetaan vapaaehtoisena lahjana tai juhlapäivän kunniaksi. Kutakin polttouhriksi tai teurasuhriksi tuotua lammasta kohti teidän tulee antaa juomauhriksi neljäsosa hin-mittaa viiniä. Jokaista pässiä kohti tuokaa ruokauhriksi kaksi kymmenesosaa eefa-mittaa parhaita vehnäjauhoja, joihin on sekoitettu kolmasosa hin-mittaa öljyä, ja juomauhriksi kolmasosa hin-mittaa viiniä. Tämä on tuoksuva uhri, joka on Herralle mieluisa.
»Kun uhraatte nuoren sonnin polttouhriksi tai teurasuhriksi täyttääksenne lupauksen tai tuodaksenne Herralle yhteysuhrin, tuokaa sonnin lisäksi ruokauhrina kolme kymmenesosaa eefa-mittaa parhaita vehnäjauhoja, joihin on sekoitettu puoli hin-mittaa öljyä, ja juomauhrina puoli hin-mittaa viiniä. Tämä on tuoksuva tuliuhri, joka on Herralle mieluisa.
»Nämä määräykset koskevat jokaista uhriksi tuotavaa sonnia, pässiä, lammasta ja vuohta. Miten monta eläintä uhraattekin, uhratkaa ne kaikki tällä tavoin.
»Näin tehköön jokainen syntyperäinen israelilainen tuodessaan eläimiä tuoksuvaksi tuliuhriksi, joka on Herralle mieluisa. Kun joku teidän keskuudessanne tilapäisesti tai pysyvästi asuva muukalainen haluaa uhrata tuoksuvan tuliuhrin, joka on Herralle mieluisa, hänen tulee tehdä samalla tavoin kuin te itse teette. Jumalaa palveltaessa koskevat teidän keskuudessanne asuvia muukalaisia samat säädökset kuin teitäkin. Teidän on sukupolvesta toiseen aina noudatettava tätä määräystä: Herran edessä nämä muukalaiset ovat samassa asemassa kuin te. Sama laki ja samat säädökset koskevat sekä teitä että teidän keskuudessanne asuvia muukalaisia.»
Herra sanoi Moosekselle:
»Sano israelilaisille: Kun tulette siihen maahan, johon minä teidät vien, ja saatte syödäksenne sen maan leipää, tuokaa siitä Herralle uhrilahja. Antakaa vuoden ensimmäisestä leipomuksesta aina yksi leipä uhrilahjaksi Herralle. Antakaa se lahjaksi samalla tavoin kuin annatte uhrilahjan ryhtyessänne puimaan viljaa. Sukupolvesta toiseen teidän tulee tuoda Herralle uhrilahja ensimmäisestä leipomuksestanne.
»Jos jokin niistä käskyistä, jotka Herra on antanut Moosekselle, jotakin kaikesta siitä, mitä Mooses on Herran käskystä kansalle määrännyt, jää vahingossa täyttämättä, kansan tulee yhteisesti uhrata nuori sonni Herralle mieluisana tuoksuvana polttouhrina siihen kuuluvine ruoka- ja juomauhreineen sekä lisäksi pukki syntiuhrina. Tämä käsky on voimassa sukupolvesta toiseen alkaen siitä päivästä, jona Herra antoi käskynsä. Sitten papin tulee toimittaa sovitus Israelin kansan synnistä, ja niin kansa saa anteeksi, koska rikkomus on tehty erehdyksessä ja kansa on uhrannut rikkomuksensa hyvittämiseksi Herralle tuliuhrin ja tuonut syntiuhrin hänen eteensä. Näin koko Israelin kansalle ja sen keskuudessa asuville muukalaisille annetaan anteeksi, sillä kaikki ovat yhtäläisesti vastuussa erehdyksestä.
»Mutta jos joku yksityinen ihminen tekee erehdyksessä jonkin synnin, hänen on tuotava syntiuhriksi vuoden vanha vuohi. Papin tulee toimittaa Herran edessä sen synnin sovitus, joka on tehty vahingossa, ja kun sovitusmenot on toimitettu, rikkomus annetaan anteeksi. Sama laki koskee jokaista, joka erehdyksessä tekee rikkomuksen, olipa hän syntyperäinen israelilainen tai keskuudessanne asuva muukalainen.
»Mutta jokainen, joka tekee rikkomuksen tahallaan, olipa hän syntyperäinen israelilainen tai muukalainen, loukkaa teollaan Herraa. Siksi hänet on poistettava kansansa keskuudesta. Koska hän on halveksinut Herran sanaa ja rikkonut hänen käskyään vastaan, hänet on surmattava. Hän yksin joutuu kantamaan vastuun teostaan.»
Sapatin rikkojan rangaistus
Israelilaisten ollessa autiomaassa tavattiin muuan mies keräämästä polttopuita sapattina. Ne, jotka olivat tavanneet hänet puita keräämästä, veivät hänet Mooseksen, Aaronin ja kansan eteen. Miestä pidettiin vangittuna, koska ei vielä ollut selvää määräystä siitä, mitä tällaisessa tapauksessa oli tehtävä.
Silloin Herra sanoi Moosekselle: »Se mies on surmattava. Kansa kivittäköön hänet kuoliaaksi leirin ulkopuolella.» Niin kansa vei miehen leirin ulkopuolelle ja kivitti hänet hengiltä Herran Moosekselle antaman käskyn mukaisesti.
Vaatteiden tupsuja koskeva määräys
Herra sanoi Moosekselle: »Käske israelilaisten tehdä viittansa kulmiin tupsut ja sitoa jokaiseen tupsuun sinipunainen lanka. Näin on tehtävä sukupolvesta toiseen. Teillä tulee olla tällaiset tupsut, jotta niitä katsoessanne muistaisitte kaikki Herran käskyt ja täyttäisitte ne. Silloin ette antaudu sydämenne ja silmienne mielihalujen valtaan, kun ne viekoittelevat teitä luopumaan minusta. Kun te näin muistatte kaikki minun käskyni ja täytätte ne, te pysytte Jumalallenne pyhitettyinä. Minä olen Herra, teidän Jumalanne, joka toin teidät pois Egyptistä ja näin osoitin olevani teidän Jumalanne. Minä olen Herra, teidän Jumalanne.»
Facebook-ryhmä
Päivän materiaali tulee myös omaan Facebook-ryhmäänsä. Keskustellaan yhdessä!
Liity mukaan Facebook-ryhmään tämän linkin kautta.
Livekirkko
Tämä päivittäinen katkelmajaottelu on Livekirkko ry:n raamatunlukuohjelmasta, jonka perusteella luemme Raamatun kronologisesti kannesta kanteen vuoden aikana.
Meillä on evankeliumi tehtävänä. Livekirkko tarjoaa kristillistä sisältöä ihmisille siellä, missä he ovat.
Raamatunkäännös vuoden 1992 kirkkoraamatun mukaan. Tekijänoikeudet kirkon keskusrahasto.
