Päivän teksti
Hopeatorvet
Herra sanoi Moosekselle:
»Anna takoa hopeasta kaksi torvea, joilla kutsutaan kansa koolle ja annetaan lähtömerkki eri leirikunnille. Kun molempiin torviin puhaltamalla annetaan merkki, kaikkien tulee kokoontua sinun luoksesi pyhäkköteltan eteen, mutta jos puhalletaan vain yhteen torveen, silloin päämiesten, Israelin sotajoukkojen johtajien, on kokoonnuttava luoksesi. Kun puhallatte hälytyssoiton, itäpuolelle asettuneen leirikunnan on lähdettävä liikkeelle, ja kun toistamiseen puhallatte hälytyssoiton, eteläpuolelle asettuneen leirikunnan on lähdettävä liikkeelle. Hälytyssoitto puhalletaan lähtömerkiksi. Kun väki kutsutaan koolle, soittakaa torvia, mutta älkää puhaltako hälytyssoittoa.
»Näitä torvia saavat käyttää vain papit, Aaronin jälkeläiset. Tätä määräystä teidän on noudatettava aina, sukupolvesta toiseen. Kun omassa maassanne lähdette taisteluun hyökkääjää vastaan, puhaltakaa hälytyssoitto. Silloin Herra, teidän Jumalanne, muistaa teitä ja te saatte voiton vihollisistanne. Puhaltakaa torviin myös riemujuhlissanne, juhlapäivinä ja uudenkuun päivinä, samalla kun uhraatte polttouhreja ja yhteysuhreja, niin Jumala muistaa teitä. Minä olen Herra, teidän Jumalanne.»
Lähtö Siinainvuoren luota
Toisen vuoden toisen kuun kahdentenakymmenentenä päivänä pilvi kohosi liitonarkkua suojaavan telttamajan päältä. Silloin israelilaiset lähtivät liikkeelle Siinain autiomaasta. He siirtyivät pysähdyspaikasta toiseen, kunnes pilvi pysähtyi Paranin autiomaahan. Ensimmäisen kerran he nyt tekivät matkaa niiden ohjeiden mukaisesti, jotka Mooses oli Herralta saanut. Etumaisena lähti matkaan Juudan leirikunta tunnuksineen ja kaikkine joukkoineen. Juudan heimon joukkoja johti Nahson, Amminadabin poika, Isaskarin heimon joukkoja Netanel, Suarin poika, ja Sebulonin heimon joukkoja Eliab, Helonin poika.
Kun telttamaja oli purettu, lähtivät liikkeelle Gersonin ja Merarin jälkeläiset, jotka kantoivat majaa. Sitten lähti liikkeelle Ruubenin leirikunta tunnuksineen ja kaikkine joukkoineen. Ruubenin heimon joukkoja johti Elisur, Sedeurin poika, Simeonin heimon joukkoja Selumiel, Surisaddain poika, ja Gadin heimon joukkoja Eljasaf, Deuelin poika. Sitten lähtivät liikkeelle kehatilaiset, jotka kantoivat pyhäkön esineitä. Telttamaja oli saatava pystyyn aina ennen heidän tuloaan.
Seuraavaksi lähti liikkeelle Efraimin leirikunta tunnuksineen ja kaikkine joukkoineen. Efraimin heimon joukkoja johti Elisama, Ammihudin poika, Manassen heimon joukkoja Gamliel, Pedasurin poika, ja Benjaminin heimon joukkoja Abidan, Gideonin poika.
Sitten lähti liikkeelle kaikkien leirikuntien jälkijoukkona Danin leirikunta tunnuksineen ja kaikkine joukkoineen. Danin heimon joukkoja johti Ahieser, Ammisaddain poika, Asserin heimon joukkoja Pagiel, Okranin poika, ja Naftalin heimon joukkoja Ahira, Enanin poika. Tätä marssijärjestystä israelilaiset noudattivat aina siirtyessään uuteen paikkaan.
Mooses sanoi midianilaisen appensa Reuelin pojalle Hobabille: »Me lähdemme nyt matkaan kohti sitä paikkaa, jonka Herra on meille luvannut. Lähde meidän mukaamme, niin me palkitsemme sinut runsaasti, sillä Herra on luvannut Israelin osaksi paljon hyvää.» Mutta Hobab vastasi hänelle: »En lähde. Minä haluan palata omaan maahani, oman heimoni luo.» Silloin Mooses sanoi hänelle: »Ethän jätä meitä! Sinä tiedät parhaiten, mihin me voimme leiriytyä autiomaassa. Tule meille oppaaksi. Jos lähdet meidän mukaamme, niin saat meiltä osuutesi kaikesta siitä hyvästä, jonka Herra meille antaa.»
Israelilaiset lähtivät Herran vuoren luota ja kulkivat kolme päivänmatkaa, ja Herran liitonarkku kulki koko ajan heidän edellään etsien heille levähdyspaikat. Herran pilvi oli joka päivä heidän yläpuolellaan, kun he lähtivät liikkeelle leiripaikastaan. Aina arkun lähtiessä liikkeelle Mooses sanoi:
– Kulje edellämme, Herra!
Hajota vihollisesi,
karkota vastustajat tieltäsi!
Arkun pysähtyessä hän sanoi:
– Jää luoksemme, Herra,
Israelin kymmentuhantisten joukkojen luo!
Kansa valittaa ruoan puutetta
Kansa alkoi itkeä ja valittaa, eikä tämä ollut Herralle mieleen. Kun Herra kuuli kansan valituksen, hän vihastui ja sinkosi israelilaisten keskuuteen tulen, joka alkoi hävittää leirin laitamia. Silloin kansa huusi Moosesta apuun. Mooses rukoili Herraa, ja tuli sammui. Paikka sai nimekseen Tabera, koska Herran lähettämä tuli oli siellä kurittanut israelilaisia.
Israelilaisten mukana seuranneessa sekalaisessa väessä heräsi hillitön ruoanhimo. Israelilaiset itsekin rupesivat taas valittamaan ja sanoivat: »Olisipa meillä nyt kunnon ruokaa! Muistattehan, miten Egyptissä saimme ilmaiseksi kalaa ja miten meillä oli kurkkua, vesimelonia, purjoa, sipulia ja valkosipulia! Mutta nyt me joudumme kärsimään nälkää. Täällä ei edes näe muuta kuin tuota iänikuista mannaa!»
Manna muistutti korianterin siemeniä ja oli samanväristä kuin suitsutuspihka. Kansalla oli tapana kierrellä keräämässä sitä, ja se jauhettiin käsikivillä tai survottiin huhmaressa. Sitten se keitettiin ruukussa ja leivottiin ohuiksi leiviksi, jotka maistuivat samalta kuin öljyleivokset. Manna laskeutui yökasteen mukana leiriin.
Mooses kuuli, miten israelilaiset itkivät telttojensa ovella. Herra vihastui suuresti, ja Mooses oli murheissaan. Hän sanoi Herralle: »Miksi kohtelet niin tylysti minua, palvelijaasi? Miksi olet minua kohtaan niin säälimätön, että olet pannut taakakseni tämän kansan? Minäkö muka olen tämän kansan äiti, minäkö olen sen synnyttänyt, kun käsket minua nostamaan sen syliini kuin hoitaja sylilapsen! Pitäisikö minun käsilläni kantaa tämä kansa siihen maahan, josta valalla vannoen annoit lupauksen jo meidän esi-isillemme? Mistä minä otan lihaa jaettavaksi kansalle, kun se itkien ahdistaa minua ja pyytää: ’Anna meille lihaa syötäväksi!’ Minä en jaksa yksinäni johtaa tätä kansaa; taakka on minulle liian raskas. Jos aiot kohdella minua näin, anna minun mieluummin kuolla heti. Ole minulle armollinen ja päästä minut kokemasta enempää tätä kurjuutta.»
Mooses saa avukseen seitsemänkymmentä vanhinta
Herra sanoi Moosekselle:
»Kokoa Israelin vanhimmista seitsemänkymmentä miestä, joiden tiedät olevan arvossa pidettyjä kansan johtajia, ja tuo heidät minun luokseni pyhäkköteltan luo. He jääkööt sinne odottamaan sinun kanssasi. Minä laskeudun sinne puhumaan kanssasi ja siirrän sinusta heihin sitä henkeä, jonka olet saanut. Näin he voivat auttaa sinua huolehtimaan kansasta, eikä sinun enää tarvitse yksin kantaa koko taakkaa.
»Sano kansalle: Pyhittäytykää ja puhdistautukaa huomiseksi, niin saatte syödä lihaa. Te olette Herran kuullen valittaneet ja sanoneet: ’Olisipa meillä lihaa! Egyptissä meidän oli hyvä olla!’ Nyt Herra antaa teille lihaa syötäväksi. Ette syö sitä vain yhtenä päivänä ettekä kahtena tai viitenä tai kymmenenä tai kahtenakymmenenä päivänä, vaan teidän on syötävä sitä kokonainen kuukausi, niin että se lopulta pursuu ulos sieraimistannekin ja jo pelkkä lihan näkeminen kuvottaa teitä. Näin tapahtuu siksi, että olette hylänneet Herran, joka on teidän keskellänne, ja vaikeroineet: ’Miksi lähdimmekään Egyptistä!’»
Mooses sanoi: »Tätä kansaa, jonka parissa asun, on kuusisataatuhatta marssikelpoista miestä, ja kuitenkin sinä sanot antavasi heille lihaa niin paljon, että he saavat syödä sitä kuukauden ajan. Vaikka kaikki lampaat, vuohet ja naudat teurastettaisiin, riittäisikö niistä heille syötävää? Vaikka pyydystettäisiin kaikki meren kalat, olisiko niissäkään heille kylliksi?» Mutta Herra sanoi Moosekselle: »Onko Herralle mikään mahdotonta? Nyt saat nähdä, toteutuuko minun sanani.»
Mooses meni ulos ja kertoi kansalle, mitä Herra oli sanonut. Sitten hän kokosi seitsemänkymmentä miestä kansan vanhimpien joukosta ja vei heidät pyhäkköteltan luo. Herra laskeutui pilveen verhoutuneena ja puhui Moosekselle. Sitten hän siirsi Mooseksen saamaa henkeä näihin seitsemäänkymmeneen vanhimpaan, ja kun henki laskeutui heihin, he joutuivat profeetalliseen hurmokseen. Myöhemmin tätä ei heille enää tapahtunut.
Leiriin oli jäänyt kaksi miestä; toinen oli nimeltään Eldad ja toinen Medad. Heidätkin oli merkitty seitsemänkymmenen valitun joukkoon. Henki laskeutui myös heihin, vaikka he eivät olleet menneet teltalle, ja he joutuivat hurmoksiin leirissä. Muuan poika juoksi kertomaan Moosekselle: »Eldad ja Medad ovat joutuneet hurmoksiin leirissä.» Joosua, Nunin poika, joka oli nuoruudestaan saakka ollut Mooseksen palvelija, kiirehti sanomaan: »Mooses, herrani, tee siitä loppu!» Silloin Mooses sanoi hänelle: »Mitä syytä sinulla on kiivailla minun puolestani? Kunpa koko Herran kansa olisi profeettoja ja saisi Herran hengen!» Sen jälkeen Mooses ja Israelin vanhimmat palasivat leiriin.
Viiriäiset
Sitten nousi Herran lähettämä tuuli. Se ajoi mereltä päin viiriäisiä ja painoi niitä leiriin sellaiset määrät, että niitä oli maassa kahden kyynärän paksuisena kerroksena, joka ulottui päivänmatkan verran leiristä joka suuntaan. Israelilaiset ryhtyivät kokoamaan viiriäisiä ja keräsivät niitä koko päivän ja yön ja koko seuraavankin päivän, ja vähitenkin kerännyt sai niitä kymmenen homer-mittaa. He levittivät niitä kuivumaan kaikkialle leirin ympärille.
Mutta israelilaiset eivät olleet ehtineet syödä kaikkea ja pureksivat vielä lihaa, kun Herra vihastui heihin ja rankaisi heitä ankarasti, niin että monet kuolivat. Paikka sai nimen Kibrot-Taava, sillä sinne haudattiin ne, jotka olivat antautuneet hillittömyyden valtaan.
Kibrot-Taavasta kansa siirtyi Haserotiin ja jäi sinne joksikin aikaa.
Herra puhuu vain Mooseksen kautta
Mooses oli ottanut vaimokseen nubialaisnaisen, ja tämän naisen takia Mirjam ja Aaron alkoivat parjata häntä. He sanoivat: »Onko Herra todellakin ilmaissut tahtonsa vain Mooseksen kautta? Eikö hän ole puhunut myös meille?» Herra kuuli heidän puheensa. Mutta Mooses oli hyvin nöyrä mies, nöyrempi kuin kukaan muu ihminen maan päällä.
Yhtäkkiä Herra sanoi Moosekselle, Aaronille ja Mirjamille: »Lähtekää kaikki kolme pyhäkköteltalle.» Heidän mennessään sinne Herra laskeutui pilvipatsaassa ja asettui teltan ovelle. Sitten hän kutsui Aaronia ja Mirjamia, ja he astuivat esiin. Herra sanoi:
– Kuulkaa minun sanani!
Kun joukostanne nousee profeetta,
minä ilmaisen itseni hänelle näyssä,
unessa minä hänelle puhun.
Näin en puhu Moosekselle, palvelijalleni,
joka kaikessa on minun uskottuni.
Hänelle puhun suoraan kasvoista kasvoihin,
en arvoituksellisin sanoin vaan avoimesti.
Hän saa katsoa Herran kirkkautta suoraan.
Kuinka te siis rohkenette puhua
Moosesta, minun palvelijaani vastaan?
Ja Herra poistui vihastuneena.
Kun pilvi oli väistynyt teltan päältä, oli Mirjam spitaalista lumivalkoinen. Kääntyessään Mirjamiin päin Aaron huomasi, mitä oli tapahtunut. Silloin Aaron sanoi Moosekselle: »Anna anteeksi, herrani, älä rankaise meitä synnistä, jonka teimme tyhmyyttämme! Mirjam ei saa jäädä tuon näköiseksi! Hänhän on kuin kuollut sikiö, joka tulee äitinsä kohdusta puoleksi mädäntyneenä!»
Mooses huusi Herraa ja sanoi: »Oi Jumala! Paranna hänet!» Herra sanoi Moosekselle: »Jos hänen isänsä olisi sylkenyt häntä kasvoihin, eikö hän olisi joutunut kantamaan häpeäänsä seitsemän päivää? Hänet on siis suljettava seitsemäksi päiväksi leirin ulkopuolelle ja päästettävä vasta sitten takaisin.» Niin Mirjam suljettiin leirin ulkopuolelle seitsemän päivän ajaksi, eikä kansa jatkanut matkaansa, ennen kuin hänet oli päästetty takaisin. Sitten kansa siirtyi eteenpäin Haserotista ja leiriytyi Paranin autiomaahan.
Mooses lähettää tiedustelijoita Kanaaninmaahan
Herra sanoi Moosekselle: »Lähetä miehiä tutkimaan Kanaaninmaata, jonka minä annan israelilaisille. Lähettäkää sinne yksi mies joka heimosta. Kunkin heistä tulee olla sukunsa päämies.» Mooses lähetti heidät matkaan Paranin autiomaasta Herran ohjeen mukaisesti. He olivat kaikki israelilaisten päälliköitä. Nämä olivat heidän nimensä: Ruubenin heimosta Sammua, Sakkurin poika, Simeonin heimosta Safat, Horin poika, Juudan heimosta Kaleb, Jefunnen poika, Isaskarin heimosta Jigal, Joosefin poika, Efraimin heimosta Hoosea, Nunin poika, Benjaminin heimosta Palti, Rafun poika, Sebulonin heimosta Gaddiel, Sodin poika, Joosefista polveutuvasta Manassen heimosta Gaddi, Susin poika, Danin heimosta Ammiel, Gemallin poika, Asserin heimosta Setur, Mikaelin poika, Naftalin heimosta Nahbi, Vofsin poika ja Gadin heimosta Geuel, Makin poika. Nämä olivat ne miehet, jotka Mooses lähetti tutkimaan maata. Hoosealle, Nunin pojalle, Mooses antoi nimeksi Joosua.
Lähettäessään miehet tutkimaan Kanaaninmaata Mooses sanoi heille: »Kulkekaa ensin Negeviin ja sieltä edelleen vuoristoseuduille. Katselkaa, millainen maa se on ja millaisia ovat siellä asuvat kansat, ovatko ne väkeviä vai heikkoja, onko asukkaita vähän vai paljon. Katsokaa, onko se maa hyvä vai huono ja asuvatko ihmiset avoimissa kylissä vai muurien suojaamissa kaupungeissa. Katsokaa, onko maaperä viljava vai karu ja kasvaako siellä puita. Pysykää rohkeina ja tuokaa palatessanne hedelmiä siitä maasta.» Oli näet se aika vuodesta, jolloin ensimmäiset viinirypäleet kypsyvät.
He lähtivät tutkimaan maata ja vaelsivat Sinin autiomaasta Lebo-Hamatiin päin aina Rehobiin saakka. He kulkivat Negevin halki ja tulivat Hebroniin, missä silloin asuivat Anakista polveutuvat Ahimanin, Sesain ja Talmain suvut. Hebron oli perustettu seitsemän vuotta ennen Egyptin Soania. Sitten he tulivat Eskolinlaaksoon ja leikkasivat sieltä mukaansa viiniköynnöksen oksan, jossa oli yksi ainoa rypäleterttu. Se oli niin painava, että kaksi miestä joutui kantamaan sitä tangon varassa. He ottivat mukaansa myös granaattiomenia ja viikunoita. Nimen Eskolinlaakso paikka sai sen rypäletertun mukaan, jonka israelilaiset sieltä leikkasivat.
Tutkittuaan maata neljänkymmenen päivän ajan miehet lähtivät paluumatkalle ja tulivat takaisin Mooseksen, Aaronin ja kansan luo Kadesiin, Paranin autiomaahan. He tekivät selkoa retkestään ja näyttivät Kanaaninmaan hedelmiä. Moosekselle he kertoivat: »Olemme käyneet maassa, johon meidät lähetit, ja se maa todella tulvii maitoa ja hunajaa. Katso, tällaisia ovat sen hedelmät. Mutta siellä asuva kansa on voimakas, ja kaupungit ovat lujasti varustettuja ja hyvin suuria. Näimme siellä myös Anakin jälkeläisiä. Negevissä asuu amalekilaisia, vuoristossa heettiläisiä, jebusilaisia ja amorilaisia, ja meren äärellä sekä Jordanin varsilla asuu kanaanilaisia.»
Kansa alkoi huutaa Moosesta vastaan, mutta Kaleb tyynnytteli sitä ja huusi: »Me hyökkäämme sinne heti ja otamme maan haltuumme! Me pystymme siihen!» Mutta miehet, jotka olivat käyneet siellä hänen kanssaan, sanoivat: »Emme me pysty käymään sen kansan kimppuun. He ovat vahvempia kuin me.» Kertomuksillaan he saivat israelilaiset tuntemaan pelkoa Kanaaninmaata kohtaan. He sanoivat: »Maa, jota kävimme tutkimassa, vie hengen niiltä, jotka sinne asettuvat. Kaikki ihmiset, jotka siellä näimme, olivat hyvin kookkaita. Näimme siellä myös jättiläisiä, jättikokoisia anakilaisia. Me tunsimme itsemme heidän edessään pieniksi kuin heinäsirkat, ja sellaisilta me varmaan näytimmekin heidän silmissään.»
Facebook-ryhmä
Päivän materiaali tulee myös omaan Facebook-ryhmäänsä. Keskustellaan yhdessä!
Liity mukaan Facebook-ryhmään tämän linkin kautta.
Livekirkko
Tämä päivittäinen katkelmajaottelu on Livekirkko ry:n raamatunlukuohjelmasta, jonka perusteella luemme Raamatun kronologisesti kannesta kanteen vuoden aikana.
Meillä on evankeliumi tehtävänä. Livekirkko tarjoaa kristillistä sisältöä ihmisille siellä, missä he ovat.
Raamatunkäännös vuoden 1992 kirkkoraamatun mukaan. Tekijänoikeudet kirkon keskusrahasto.
