Päivän teksti
– Jos sinä käännyt, Israel,
käänny minun puoleeni, sanoo Herra.
Jos poistat iljettävät epäjumalasi silmieni edestä,
ei sinun tarvitse enää harhailla kodittomana.
Kun sinä vannot vakaasti, oikein ja rehellisesti:
»Niin totta kuin Herra elää»,
se on koituva onneksi ja siunaukseksi
myös muille kansoille.
Näin sanoo Herra Juudan ja Jerusalemin asukkaille:
– Raivatkaa itsellenne uudispelto!
Älkää kylväkö enää orjantappuroiden sekaan.
Ympärileikatkaa itsenne Herralle kuuluviksi,
ympärileikatkaa sydämenne,
te Juudan ja Jerusalemin asukkaat!
Muuten minun vihani leimahtaa
teidän pahojen tekojenne tähden
ja palaa kuin tuli,
eikä kukaan voi sitä sammuttaa.
Jerusalem sodan jaloissa
Ilmoittakaa Juudassa, kuuluttakaa Jerusalemissa,
puhaltakaa torveen kaikkialla maassa,
huutakaa täyttä kurkkua:
»Kaikki kokoon! Kiireesti turvaan
linnoitettuihin kaupunkeihin!»
Kohottakaa näkyviin viiri,
joka opastaa Siionin vuorelle.
Paetkaa sinne, älkää viivytelkö!
Herra tuo pohjoisesta onnettomuuden,
tuhon ja hävityksen.
Leijona tulee esiin tiheiköstään,
kansojen surmaaja lähtee liikkeelle olinpaikastaan.
Se tulee ja tekee Juudan autioksi,
hävittää sen kaupungit,
niin ettei niihin jää yhtään asukasta.
Pukeutukaa suruvaatteeseen,
valittakaa ja vaikeroikaa!
Herran hehkuva viha
ei ole vieläkään väistynyt meistä pois.
»Sinä päivänä», sanoo Herra, »kadottavat kuningas ja päämiehet rohkeutensa. Papit tyrmistyvät ja profeetat joutuvat hämmennyksiin. He sanovat: Voi, Herra, Jumalamme! Olet pettänyt lupauksesi, jonka annoit tälle kansalle ja Jerusalemille. Sinähän sanoit: ’Teillä on oleva rauha’, mutta nyt meillä onkin miekka kurkullamme.»
»Silloin minä sanon Jerusalemille ja koko tälle kansalle: Polttava tuuli tulee autiomaan kukkuloilta omaa kansaani kohti. Se tuuli ei sovi viljan viskaamiseen ja puhdistamiseen, siihen se on liian kova. Mutta se puhaltaa minun käskystäni, sillä nyt minä julistan teille tuomioni. Katsokaa! Vihollinen tulee kuin rajuilma. Sen vaunut kiitävät kuin myrsky, ja sen hevoset ovat nopeampia kuin kotkat. Te huudatte: ’Voi meitä, olemme tuhon omat!’»
– Pese pahuus sydämestäsi, Jerusalem, jotta pelastuisit.
Kuinka kauan annat väärien ajatusten hallita mieltäsi?
Danista kuuluu sanansaattajan ääni,
onnettomuuden julistus Efraimin vuorelta.
Ilmoittakaa kansoille, kuuluttakaa Jerusalemille:
»Piirittäjät ovat tulossa!
He tulevat kaukaisesta maasta,
he kohottavat sotahuutonsa Juudan kaupunkeja vastaan.»
Kuin peltojen vartijat he ympäröivät Juudan,
koska se on kapinoinut minua vastaan, sanoo Herra.
Väärät tiesi ja pahat tekosi
ovat tuoneet sinulle onnettomuuden.
Oma pahuutesi on syynä tähän kurjuuteen ja katkeruuteen,
se koskee kipeästi sydänjuuriisi saakka.
Maa on jälleen autio ja tyhjä
»Voi minua! Voi minua!
Tuska polttaa sisintäni,
rintani pakahtuu!
Sydämeni jyskyttää,
en voi vaieta.
Kuulen torven äänen, kuulen sotahuudon!
Tuhoa tuhon päälle,
koko maa tuhoutuu!
Äkkiä ovat majani hajalla,
telttani hetkessä riekaleina!
Kuinka kauan minun pitää nähdä sotalippuja,
kuulla sotatorven ääntä?»
– Minun kansani on hullu, sanoo Herra.
Se ei ymmärrä minua.
Kaikki ovat kuin lapsia,
eivät käsitä mitään.
Pahaa he kyllä osaavat tehdä,
mutta hyvään he eivät kykene.
– Minä katselin maata – se oli autio ja tyhjä,
ja taivasta – sen valo oli sammunut.
Minä katselin vuoria – ne järkkyivät,
ja kaikki kukkulat vapisivat.
Minä katselin ympärilleni – ei yhtään ihmistä,
taivaan linnutkin olivat lentäneet pois.
Minä katselin puutarhaa – se oli pelkkää aavikkoa,
kaupungit oli revitty maahan.
Tämän kaiken oli saanut aikaan
Herran hehkuva viha.
Näin sanoo Herra:
– Koko maa tulee autioksi.
Miksi en tekisi siitä loppua?
Siksi maa valittaa
ja taivas pimenee surusta.
Mutta minkä olen päättänyt ja tuonut julki,
siinä pysyn eikä mieleni muutu.
Ratsumiesten ja jousimiesten huutoa
pakenee jokainen kaupunki.
Asukkaat piiloutuvat tiheikköihin,
kiipeävät kallioille.
Kaikki kaupungit hylätään,
ketään ei jää niihin asumaan.
Sinä Jerusalem, tuhon oma!
Miksi pukeudut loistavanpunaisiin vaatteisiin,
miksi ripustat yllesi kultakoruja
ja maalaat silmäsi luomivärillä?
Turhaan sinä kaunistat itseäsi!
Rakastajasi ovat sinut hylänneet,
nyt he väijyvät henkeäsi.
Kuulen äänen – kuin synnyttävä nainen huutaisi,
kuin ensisynnyttäjä voihkisi tuskasta.
Se on tytär Siionin ääni.
Hän voihkii ja ojentaa käsiään:
»Voi minua! Minä menehdyn murhaajien käsiin!»
Israel, paatunut ja ymmärtämätön kansa
– Kierrelkää Jerusalemin katuja,
katselkaa ja kyselkää,
tarkkailkaa väkeä toreilla.
Jos löydätte yhden ainoankaan,
joka tekee oikein,
joka on rehellinen ja uskollinen,
niin minä armahdan kaupunkia.
– He sanovat: »Niin totta kuin Herra elää»,
ja vannovat väärin.
Herra, rehellisyyttä sinä odotat.
Sinä olet lyönyt heitä,
mutta he eivät ole kivusta välittäneet,
olet tehnyt heistä miltei lopun,
mutta he eivät ole halunneet ottaa opikseen.
He eivät ole suostuneet kääntymään,
vaan ovat paaduttaneet itsensä kovemmaksi kuin kallio.
Minä ajattelin: »Nuo ovat yksinkertaista väkeä,
tietämätöntä joukkoa –
he eivät ymmärrä kulkea niin kuin Herra tahtoo,
eivät käsitä, mitä Jumala heiltä odottaa.
Minäpä menen niiden luo, joilla on valtaa ja voimaa,
minä puhun heidän kanssaan.
He varmaan ymmärtävät kulkea niin kuin Herra tahtoo
ja käsittävät, mitä Jumala heiltä odottaa!»
Mutta kaikki he olivat särkeneet ikeensä,
katkoneet valjaansa.
Siksi leijona tulee tiheiköstä ja lyö heidät kuoliaaksi,
arojen susi raatelee heidät,
pantteri väijyy heidän kaupunkejaan.
Jokainen, joka tulee ulos portista,
revitään palasiksi.
Määrättömät ovat heidän syntinsä,
lukemattomat kerrat he ovat luopuneet Herrasta!
– Miksi minä siis armahtaisin sinua, Israel?
Te olette hylänneet minut
ja vannoneet olemattomien jumalien nimeen.
Minä ruokin teidät kylläisiksi,
mutta te olitte minulle uskottomia,
parveilitte porttojen taloissa.
Niin kuin oriit hirnahtelevat kiimoissaan,
niin te himoitsitte toistenne vaimoja.
Herra sanoo:
Enkö minä rankaisisi tällaisista teoista,
enkö kostaisi tällaiselle kansalle?
– Nouskaa viinitarhojen pengermille ja hävittäkää ne,
mutta älkää täysin tuhotko!
Repikää köynnökset irti,
eivät ne kuulu Herralle!
Sillä Israelin heimo ja Juudan heimo
ovat olleet minulle uskottomia,
sanoo Herra.
Ne ovat torjuneet Herran ja sanoneet:
»Ei hänestä tarvitse välittää!
Ei meitä kohtaa mikään onnettomuus,
ei uhkaa miekka eikä nälkä.
Profeetat ovat pelkkää ilmaa,
ei heidän puheissaan ole mitään Jumalan voimaa.
Tulkoon tuo onnettomuus heille itselleen!»
Mutta Herra Jumala Sebaot sanoo näin:
– Koska israelilaiset ovat tällaista puhuneet,
minun sanani, jotka annoin suuhusi, Jeremia,
muuttuvat tuleksi.
Ja tämän kansan minä teen polttopuiksi,
se joutuu tulen ruoaksi.
Kaukainen kansa käy Israelin kimppuun
– Kuulkaa, israelilaiset!
Minä tuon teitä vastaan kaukaisen kansan,
sanoo Herra.
Se on voittamaton kansa, ikivanha,
kansa, jonka kieltä ette tunne,
jonka puhetta ette ymmärrä.
Heidän nuoliviinensä on teidän hautanne,
uljaita sotureita he ovat kaikki.
He syövät sinun satosi ja leipäsi,
poikasi ja tyttäresi,
he syövät lampaasi ja härkäsi,
viiniköynnöksesi ja viikunapuusi.
Heidän miekkansa hävittää linnoitetut kaupunkisi,
joihin sinä luotat.
»Mutta niinäkään päivinä minä en kansaani tyystin hävitä», sanoo Herra. »Kun sinulta kysytään: ’Minkä tähden on Herra, meidän Jumalamme, tehnyt meille kaiken tämän?’, niin vastaa: ’Te hylkäsitte Herran ja palvelitte vieraita jumalia omassa maassanne! Nyt teidän täytyy palvella vierasta kansaa maassa, joka ei ole teidän omanne.’»
Kansa hyväksyy vääryyden
– Ilmoittakaa tämä Jaakobin heimolle,
kuuluttakaa näin Juudassa:
Kuuntele, mitä nyt sanon,
sinä tyhmä ja ymmärtämätön kansa!
Teillä on silmät, mutta te ette näe,
teillä on korvat, mutta te ette kuule!
Ettekö pelkää minua, sanoo Herra,
ettekö vapise minun edessäni?
Minä, Herra, olen pannut hietikon meren rajaksi,
se järjestys pysyy ikuisesti,
meri ei voi sitä muuttaa.
Kuohukoot aallot –
voimattomina ne iskevät rantaan!
Pauhatkoot tyrskyt –
meren rajaa ne eivät voi ylittää!
Mutta tällä kansalla
on tottelematon ja kapinallinen sydän.
Kaikki ovat luopuneet minusta
ja lähteneet omille teilleen.
Eivät he ajattele:
»Me pelkäämme ja tottelemme Herraa, Jumalaamme.
Hän antaa meille sateen oikeaan aikaan,
niin kevätsateen kuin syyssateenkin.
Hän huolehtii siitä, että sato kypsyy korjattavaksi
joka vuosi ajallaan.»
Teidän rikoksenne ovat sekoittaneet vuoden kulun,
syntinne ovat riistäneet teiltä kaiken hyvän.
Kansassani on julkeita riistäjiä!
He väijyvät kuin linnustajat,
he virittävät ansoja
ja vangitsevat niihin ihmisiä.
Niin kuin linnustajan häkki on täynnä lintuja,
niin heidän talonsa ovat täynnä
petoksella hankittua tavaraa.
He ovat tulleet mahtaviksi ja rikkaiksi,
lihaviksi ja kiiltäviksi.
Heidän pahoilla puheillaan ei ole määrää.
Eivät he aja orvon etua,
eivät tahdo hänen voittavan asiaansa,
eivät puolusta köyhän oikeutta.
Enkö minä rankaisisi tällaisista teoista,
enkö kostaisi tällaiselle kansalle?
sanoo Herra.
Hirveitä, kauhistuttavia asioita
tapahtuu tässä maassa!
Profeetat julistavat silkkaa valhetta,
papit toimivat oman mielensä mukaan,
ja tähän kansa on tyytyväinen!
Mutta mitä te sitten teette,
kun tästä tulee loppu?
Facebook-ryhmä
Päivän materiaali tulee myös omaan Facebook-ryhmäänsä. Keskustellaan yhdessä!
Liity mukaan Facebook-ryhmään tämän linkin kautta.
Livekirkko
Tämä päivittäinen katkelmajaottelu on Livekirkko ry:n raamatunlukuohjelmasta, jonka perusteella luemme Raamatun kronologisesti kannesta kanteen vuoden aikana.
Meillä on evankeliumi tehtävänä. Livekirkko tarjoaa kristillistä sisältöä ihmisille siellä, missä he ovat.
Raamatunkäännös vuoden 1992 kirkkoraamatun mukaan. Tekijänoikeudet kirkon keskusrahasto.
