Päivän teksti
En minä vaikene, sanoo Herra
Minä olen kyllä ollut lähellä,
mutta he eivät ole minua etsineet,
olen ollut läsnä,
mutta he eivät ole minua kyselleet,
olen sanonut: »Tässä olen, tässä olen!»
tälle pakanakansalle, joka ei kutsunut avuksi
minun nimeäni.
Päivästä päivään minä ojensin käteni
tätä vastahakoista kansaa kohden,
kansaa, joka kulkee väärää tietä
oman mielensä mukaan,
kansaa, joka yhä uudelleen minut vihoittaa,
joka alati minun silmieni edessä
uhraa puutarhoissa
ja polttaa suitsukkeita tiilialttareilla.
He oleskelevat haudoissa
ja yöpyvät kallionkoloissa,
heille kelpaa ruoaksi sian liha,
kelvotonta uhrilihaa he keittävät astioissaan.
He sanovat: »Varo itseäsi,
älä koske minuun! Minä olen sinulle pyhä.»
Tämän kansan teot täyttävät sieraimeni vihan savulla,
minun vihani liekehtii päivästä päivään.
Minun edessäni on kirjoitus:
En minä vaikene!
Kaiken minä olen maksanut,
ja minä maksan suoraan käteen.
Minä maksan heidän rikkomuksensa
ja heidän isiensä rikkomukset
samalla kertaa,
sanoo Herra.
Koska he ovat polttaneet suitsutusta vuorilla
ja herjanneet minua kukkuloilla,
minä aivan heti luen heille palkan suoraan käteen.
Näin sanoo Herra:
– Kun viinirypäleet ovat mehukkaita,
sanotaan: »Varokaa turmelemasta niitä, niissä on siunaus.»
Samalla tavoin minä huolehdin palvelijoistani,
ettei kaikki tuhoutuisi.
Jaakobin siemenestä minä kasvatan jälkeläisiä,
Juudan jälkeläisistä minä teen vuorteni perijän.
Minun valittuni ne perivät,
minun palvelijani asuvat siellä.
Saaronista tulee lampaiden ja vuohien laidun,
Akorinlaaksosta nautakarjan lepäilypaikka.
Nekin ovat kansani maata,
kansan, joka minua etsii.
Mutta te, jotka olette hylänneet Herran
ja unohtaneet minun pyhän vuoreni,
te, jotka katoitte juhlapöydän onnenjumalalle Gadille
ja täytitte sekoitusmaljan kohtalonjumalan Menin kunniaksi,
te menetätte henkenne miekan iskusta,
minä määrään teidät kumartumaan teuraiksi.
Kun minä kutsuin, te ette vastanneet,
kun minä puhuin, te ette kuunnelleet
vaan teitte sitä, mikä on minun silmissäni väärää,
ja aina valitsitte sen, mikä on vastoin minun tahtoani.
Sen tähden Herra, minun Jumalani, sanoo näin:
– Minun palvelijani saavat syödäkseen,
mutta te näette nälkää,
minun palvelijani saavat juodakseen,
mutta te kärsitte janoa,
minun palvelijani iloitsevat,
mutta teidän osanne on häpeä,
minun palvelijani riemuitsevat
sydän täynnä onnea,
mutta te huudatte sydän tuskaa tulvillaan
ja valitatte mieli murtuneena.
Kiroukseksi minun valittujeni suuhun jää teidän nimenne:
»Surmatkoon Herra sinut,
niin kuin hän surmasi heidät!»
Mutta omia palvelijoitani olen kutsuva uusilla nimillä.
Joka pyytää itselleen siunausta tässä maassa,
on saava siunauksen oikean Jumalan nimessä,
ja joka vannoo tässä maassa,
on vannova oikean Jumalan nimeen.
Ja kaikki menneet murheet on unohdettu,
niitä ei enää missään näy.
Uusi taivas ja uusi maa
Katso, minä luon uuden taivaan
ja uuden maan.
Menneitä ei enää muistella,
ne eivät nouse mieleen.
Ei, vaan te saatte iloita ja riemuita aina ja ikuisesti
siitä, mitä minä luon.
Katso, ilon kaupungiksi minä luon Jerusalemin,
teen riemuitsevaksi sen kansan.
Ja minä riemuitsen Jerusalemista,
iloitsen kansastani.
Ei siellä enää kuulu itkun ääntä,
ei valitusta,
eivät vastasyntyneet siellä enää kuole, ei yksikään,
ei kuole vanhus, ennen kuin on elänyt päivänsä täyteen.
Joka kuolee satavuotiaana, kuolee nuorena,
jonka vuodet jäävät alle sadan,
häntä surkutellaan.
He rakentavat taloja ja saavat asua niissä,
he istuttavat viinitarhoja ja nauttivat itse niiden hedelmän,
ei niin, että he rakentaisivat ja toinen taloa asuisi,
eikä niin, että he istuttaisivat ja toinen söisi hedelmän.
Niin kuin puiden päivät,
niin ovat minun omieni päivät.
Minun valittuni saavat itse nauttia työnsä tuloksista.
Enää he eivät näe vaivaa tyhjän vuoksi,
eivät synny kuollakseen kohta,
vaan he ovat Herran siunaama suku
ja heidän vesansa pysyy heidän luonaan.
Jo ennen kuin he kutsuvat, minä vastaan,
kun he vielä esittävät pyyntöään, minä jo toteutan sen.
Susi ja karitsa käyvät yhdessä laitumella,
leijona syö heinää kuin härkä,
ja käärmeen ruokana on maan tomu.
Kukaan ei tee pahaa,
kukaan ei vahingoita ketään
minun pyhällä vuorellani,
sanoo Herra.
Arvottomat uhrilahjat
Näin sanoo Herra:
– Taivas on minun valtaistuimeni,
maa on koroke minun jalkojeni alla.
Millaisen talon te minulle rakentaisitte,
millaisen asuinsijan?
Kaiken tämän on minun käteni tehnyt,
niin nämä ovat syntyneet,
sanoo Herra.
Köyhää minä katson, köyhää,
hengeltään särkynyttä, sanani alla arkaa.
Te teurastatte härkiä, ja kohta taas tapatte ihmisiä,
te uhraatte lampaan kuin taittaisitte koiralta niskan.
Sian verta ovat teidän ruokauhrinne,
pahan palvontaa teidän suitsutuksenne.
Te olette valinneet omat tienne
ja mieltyneet omiin iljetyksiinne,
ja minä puolestani valitsen kurituksen tien,
teitä kohtaa se, mitä te pelkäsitte.
Kun minä kutsuin, kukaan ei vastannut,
kun minä puhuin, kukaan ei kuunnellut.
Te teitte sitä, mikä on väärää minun silmissäni,
ja aina valitsitte sen, mikä on vastoin minun tahtoani.
Herran kansa pelastuu, viholliset tuomitaan
Kuulkaa Herran sana,
te, jotka olette arkoja minun sanani alla:
– Teidän veljenne sanovat,
nuo, jotka ovat teitä vihanneet
ja jotka ovat sysänneet teidät syrjään
minun nimeni tähden:
»Osoittakoon Herra kirkkautensa,
sittenpä saamme ihmetellä teidän iloanne!»
Mutta he joutuvat häpeään.
Kuulkaa hälyä, joka kantautuu kaupungista,
melua, joka tulee temppelistä!
Kuulkaa: Herra kostaa vihollisilleen.
Ennen kuin kivut ovat edes alkaneet,
Siion on jo synnyttänyt,
ennen kuin tuska on ehtinyt tulla,
hän on saattanut maailmaan poikalapsen.
Kuka on kuullut,
kuka on nähnyt tällaista?
Syntyykö maa yhdessä päivässä,
syntyykö kansa yhdellä kertaa?
Mutta heti kipujen alkaessa
Siion synnytti omat lapsensa.
– Minäkö avaisin kohdun suun
saattamatta synnytystä päätökseen?
kysyy Herra.
– Minä, joka ohjaan synnyttäjää,
estäisinkö minä häntä synnyttämästä?
kysyy sinun Jumalasi.
Iloitkaa Jerusalemin kanssa,
riemuitkaa kaupungin tähden,
te kaikki, jotka sitä rakastatte!
Juhlikaa riemuiten sen kanssa,
te kaikki, jotka sitä suritte.
Niin te saatte imeä, tulla kylläisiksi
lohtua antavista rinnoista,
saatte nauttia, juoda yltäkyllin
sen voiman ja mahdin nisistä.
Näin sanoo Herra:
– Katso, minä ohjaan Siioniin
rauhan kuin virran.
Kuin uomastaan tulvivan puron
minä käännän sen luo kansojen rikkaudet.
Sen imeväisiä kannetaan sylissä
ja keinutellaan polvien päällä.
Niin kuin äiti lohduttaa lastaan,
niin minä teitä lohdutan,
Jerusalemin onni antaa teille täyden lohdun:
kun tämän näette, teidän sydämenne ihastuu,
te kukoistatte kuin vehmas niitty.
Niin Herran palvelijat saavat tuntea hänen kätensä voiman
ja viholliset hänen vihansa.
Katso, Herra saapuu tulenlieskassa,
hänen vaununsa ovat kuin pyörretuuli.
Hänen vihansa purkautuu tulenhehkuna,
hänen jyrinänsä liekkeinä.
Niin Herra toteuttaa oikeutensa tulella,
hänen miekkansa lyö ihmissukua,
ja monet kaatuvat sen lävistäminä:
nuo, jotka puhdistautuvat ja valmistautuvat
palvontatarhojen menoihin
johtajansa ympärillä,
nuo, jotka syövät kaikkea iljettävää,
sian lihaa, rottia –
minä tunnen heidän tekonsa ja ajatuksensa,
ja he kaikki saavat loppunsa,
sanoo Herra.
Minä saavun kokoamaan kaikki kansat ja kielet, ja kaikki tulevat ja näkevät kirkkauteni. Ja heidän keskellään minä teen ihmeen ja heidän joukostaan lähetän eloon jääneitä vieraiden kansojen luo Tarsisiin, Putiin, Ludiin, Mesekiin, Tubaliin ja Javaniin, kaukaisille saarille ja rannikoille, jotka eivät ole kuulleet minusta puhuttavan eivätkä nähneet minun kirkkauttani. Nuo, jotka lähtevät, kertovat vieraiden kansojen keskuudessa minun kirkkaudestani. He tuovat kaikki veljenne kaikkien kansojen keskeltä, lahjaksi Herralle, he tuovat heidät hevosilla ja avovaunuilla ja katetuilla vankkureilla ja muuleilla ja ratsukameleilla Jerusalemiin, minun pyhälle vuorelleni – sanoo Herra – samalla tavoin kuin israelilaiset tuovat uhrilahjana ruokaa puhtaissa astioissa Herran huoneeseen. Ja minä otan myös näitä vastatulleita palvelemaan pappeina ja leeviläisinä, sanoo Herra.
Niin kuin uusi taivas ja uusi maa, jotka minä luon,
pysyvät minun edessäni, sanoo Herra,
niin pysyvät minun edessäni teidän sukunne ja teidän nimenne.
Ja aina uudenkuun päivänä
ja jokaisena sapattina
tulee koko ihmissuku,
ja kaikki kumartuvat minun eteeni,
sanoo Herra.
Ja kun he lähtevät ulos, he näkevät niiden ruumiit,
jotka ovat minusta luopuneet.
Mato, joka niitä kalvaa, ei kuole,
liekki, joka niitä nuolee, ei sammu.
Ne ovat kauhistava varoitus koko ihmissuvulle.
Facebook-ryhmä
Päivän materiaali tulee myös omaan Facebook-ryhmäänsä. Keskustellaan yhdessä!
Liity mukaan Facebook-ryhmään tämän linkin kautta.
Livekirkko
Tämä päivittäinen katkelmajaottelu on Livekirkko ry:n raamatunlukuohjelmasta, jonka perusteella luemme Raamatun kronologisesti kannesta kanteen vuoden aikana.
Meillä on evankeliumi tehtävänä. Livekirkko tarjoaa kristillistä sisältöä ihmisille siellä, missä he ovat.
Raamatunkäännös vuoden 1992 kirkkoraamatun mukaan. Tekijänoikeudet kirkon keskusrahasto.
