Päivän teksti
Herran voideltu tuo ilosanoman
Herran henki on minun ylläni,
sillä hän on voidellut minut.
Hän on lähettänyt minut
ilmoittamaan köyhille hyvän sanoman,
parantamaan ne, joiden mieli on murtunut,
julistamaan vangituille vapautusta
ja kahlituille kahleitten kirpoamista,
julistamaan Herran riemuvuotta,
päivää, jona Jumalamme antaa palkan.
Hän on lähettänyt minut
lohduttamaan kaikkia murheellisia,
antamaan Siionin sureville
kyynelten sijaan ilon öljyä,
hiuksille tuhkan sijaan juhlapäähineen,
murheisen hengen sijaan ylistyksen viitan.
Heitä kutsutaan Vanhurskauden tammiksi,
Herran tarhaksi, jonka hän itse on istuttanut
osoittaakseen kirkkautensa.
Maan jälleenrakentaminen
He rakentavat jälleen ammoin raunioituneet asumukset,
isiensä autioituneet tilat he ottavat käyttöön,
pystyttävät hävitetyt kaupungit uudelleen
ja ottavat viljelykseen kauan autioina olleet maat.
Vieraat joutuvat paimentamaan
teidän lampaitanne ja vuohianne,
muukalaiset hoitamaan
teidän peltojanne ja viinitarhojanne,
mutta teitä kutsutaan Herran papeiksi
ja sanotaan meidän Jumalamme palvelusväeksi.
Te saatte käyttää kaikkea, mitä kansat omistavat,
saatte nauttia niiden rikkauksista.
Teillä on ollut häpeää kaksin verroin,
teitä on syljetty ja pilkattu,
mutta nyt te saatte omassa maassanne kaksinkertaisen perinnön
ja teillä on oleva ikuinen ilo.
– Minä, Herra, rakastan oikeutta
ja vihaan riistoa ja vääryyttä.
Minä maksan kansalleni palkan oikeuden mukaan
ja teen sen kanssa ikuisen liiton.
Silloin sen siemen tunnetaan kansojen keskellä,
sen jälkeläiset kansakuntien joukossa.
Kaikki, jotka heidät näkevät, ymmärtävät,
että Herra on siunannut tämän sukukunnan.
Minä riemuitsen Herrasta
Minä riemuitsen Herrasta,
minä iloitsen Jumalastani!
Hän pukee minun ylleni pelastuksen vaatteet,
hän kietoo minut vanhurskauden viittaan,
niin että olen kuin sulhanen,
joka laskee hiuksilleen juhlapäähineen,
tai kuin morsian,
joka koristautuu kauneimpiinsa.
Ja niin kuin maa työntää versoa,
niin kuin puutarha saa kylvetyn siemenen kasvamaan,
niin Herra, minun Jumalani, saa vanhurskauden versomaan,
ja ylistys kohoaa kaikkien kansojen kuultavaksi.
Jumalan ihana kaupunki
Siionin tähden minun on puhuttava,
Jerusalemin takia en voi vaieta,
ennen kuin oikeus nousee siellä kuin aurinko
ja pelastus kuin leimuava soihtu,
ennen kuin kansat näkevät sinun vanhurskautesi
ja kuninkaat sinun kirkkautesi.
Sinä saat uuden nimen,
jonka Herra itse lausuu julki,
ja sinä olet oleva kaunis kruunu Herran kädessä,
kuninkaallinen seppele Jumalan huomassa.
Ei sinun nimesi enää ole Hylätty
eikä maasi nimi Hedelmätön,
vaan sinun nimesi on oleva Rakastettuni
ja maasi nimi Puolisoni,
sillä Herra rakastaa sinua
ja ottaa sinun maasi puolisokseen.
Niin kuin nuorukainen ottaa neidon vaimokseen,
niin sinun lapsesi ottavat sinut omakseen,
niin kuin sulhanen iloitsee morsiamestaan,
niin sinun Jumalasi iloitsee sinusta.
Sinun muureillesi, Jerusalem,
minä olen asettanut vartijoita.
Hetkeksikään he eivät saa herpaantua,
eivät päivällä eivätkä yöllä.
– Te, jotka huudatte Herraa,
älkää suoko itsellenne lepoa!
Älkää suoko lepoa hänelle,
ennen kuin hän rakentaa ennalleen Jerusalemin
ja tekee siitä ylistyksen aiheen koko maailmalle!
Oikean kätensä, vahvan käsivartensa kautta
Herra on vannonut:
– Sinun viljaasi minä en enää anna
vihollistesi ruoaksi,
eivätkä muukalaiset enää juo sinun viiniäsi,
josta sinä olet vaivan nähnyt,
vaan ne, jotka viljan korjaavat,
sen myös syövät
ylistäen Herraa,
ja ne, jotka kokoavat rypäleet,
ne myös juovat viinin
minun pyhäkköni esipihoissa.
Tasoittakaa tie, kohottakaa lippu
Lähtekää, menkää ulos porteista,
valmistakaa tie kansalle,
valmistakaa, tasoittakaa valtatie,
raivatkaa pois kivet,
kohottakaa lippu merkiksi kansoille!
Maailman ääriin saakka
Herra on kuuluttanut:
– Sanokaa tytär Siionille:
Katso, sinun pelastajasi saapuu,
hän kuljettaa mukanaan työnsä palkkaa,
johdattaa niitä, jotka on omikseen hankkinut.
Heitä kutsutaan nimellä Pyhä kansa,
Herran lunastamat,
ja sinua nimellä Kaivattu kaupunki,
Kaupunki, jota ei hylätä.
Herra polkee viinikuurnassaan kansat
– Kuka on tuo, joka tulee Edomista,
joka tulee Bosrasta, kirkkaanpunaisessa puvussa,
tuo, joka astuu tietään voimaa uhkuen
komeassa asussaan?
– Minä se olen, oikeuden julistaja,
suuri pelastaja.
– Miksi on pukusi punainen,
vaatteesi kuin viinikuurnan polkijan?
– Minä poljin kuurnallisen rypäleitä, poljin yksin,
kansojen joukosta ei ketään tullut avukseni.
Ja niin minä vihassani poljin ne kaikki
ja kiivaudessani tallasin ne,
niin että niiden mehu roiskui puvulleni
ja tahri kaikki vaatteeni.
Sillä koston päivää vaati minun sydämeni,
kansani lunastamisen vuosi oli tullut.
Minä katselin ympärilleni, mutta ei ollut yhtään auttajaa.
Minä ihmettelin, ettei ketään tullut tuekseni.
Vain oman käsivarteni voima minua auttoi,
vain oma kiivauteni minua vahvisti.
Niin minä poljin kansat vihassani,
murskasin ne kiivaudessani
ja annoin mehun valua maahan.
Ylistys ja avunpyyntö
Herran armotöitä minä julistan,
Herran ylistettäviä tekoja,
muistaen kaikkea sitä, minkä Herra on meille tehnyt,
hänen suurta hyvyyttään Israelia kohtaan,
kaikkea, minkä hän on sille tehnyt,
hän, joka on uskollinen ja täynnä armoa.
Hän sanoi: »Hehän ovat minun kansaani,
omia lapsiani, jotka eivät minusta luovu.»
Niin hän tuli heidän pelastajakseen,
vapautti heidät ahdingosta.
Ei sanansaattaja, ei enkeli,
vaan hänen kasvojensa kirkkaus pelasti heidät.
Rakkaudessaan säälivänä
hän lunasti heidät vapaiksi,
hän nosti ja kantoi heitä
kaikkina menneinä päivinä.
Mutta he niskuroivat häntä vastaan
ja tekivät murheelliseksi hänen pyhän henkensä,
ja hänestä tuli heidän vihollisensa,
joka taisteli heitä vastaan.
Silloin he muistivat menneet päivät,
muistivat Mooseksen, hänen palvelijansa,
ja he kysyivät:
– Missä on hän, joka vedestä nosti
omalle laumalleen paimenen
ja asetti häneen pyhän henkensä?
Missä on hän, joka antoi mahtavan käsivartensa
johdattaa Moosesta,
hän, joka halkaisi vedet heidän edessään
ikuiseksi kunniaksi nimelleen,
hän, joka johdatti heidän askelensa syvyyksien halki,
niin että he kulkivat kuin hevonen arolla, kompastelematta?
Niin kuin karja laskeutuu alas laaksoon,
niin kansa, jota Herran henki johti,
laskeutui rauhassa lepäämään.
Näin sinä johdatit kansaasi
nimesi kunniaksi.
Katso taivaastasi,
katso pyhästä, ihanasta asumuksestasi!
Missä viipyy sinun tulinen intosi,
missä ovat voimatekosi?
Missä on sinun palava säälisi?
Älä kiellä meiltä rakkauttasi!
Olethan sinä meidän isämme.
Ei Abraham meistä mitään tiedä
eikä Israel meitä tunne.
Sinä, Herra, olet meidän isämme.
Ikuinen Lunastajamme,
se on sinun nimesi.
Miksi päästät meidät eksymään teiltäsi,
miksi annat sydämemme paatua
niin ettei se kavahda sinun voimaasi?
Palaa takaisin, palvelijoittesi tähden,
palaa kansasi heimojen tähden!
Vain hetken sai kansasi pitää hallussaan pyhäkköäsi,
nyt meidän ahdistajamme tallaavat sinun temppeliäsi.
Nyt olemme kuin et koskaan olisi meitä hallinnut,
kuin ei meitä koskaan olisi pyhitetty sinun nimelläsi.
Kunpa jo repäisisit halki taivaan, astuisit alas
ja panisit vuoret järisemään!
Kunpa leimahtaisit kuin tuli tiheikössä,
kuin tuli, joka saa veden kiehumaan!
Näytä jo vihollisille nimesi voima,
niin että kansakunnat vapisevat sinun edessäsi,
kun teet pelottavan voimallisia tekoja,
meillekin ennalta aavistamattomia.
Kunpa astuisit alas ja panisit vuoret järisemään!
Ikimuistoisista ajoista ei ole tietoon tullut,
ei korva ole kuullut, ei silmä nähnyt,
että olisi muuta jumalaa kuin sinä,
Jumalaa, joka auttaa
niitä, jotka häntä odottavat.
Sinä olet etsinyt
niitä, jotka iloiten täyttäisivät tahtosi,
jotka sinua muistaen kulkisivat teitäsi.
Mutta me teimme syntiä, ja sinä vihastuit,
me rikoimme sinun tahtoasi vastaan, ja sinä kätkit kasvosi meiltä.
Kuin saastaa me olemme olleet,
kuin tahrainen riepu on koko meidän vanhurskautemme.
Me kaikki olemme kuin kuihtuneita lehtiä,
ja syyllisyytemme pyyhkäisee meidät pois kuin tuuli.
Ei ole ketään, joka kutsuisi sinua avuksi,
joka havahtuisi ja turvaisi sinuun.
Sinä olet kätkenyt meiltä kasvosi
ja jättänyt meidät pahojen tekojemme valtaan.
Mutta olethan sinä, Herra, meidän isämme!
Me olemme savea, sinä saven valaja,
kaikki me olemme sinun kättesi tekoa.
Herra, älä ylen määrin vihastu meihin,
älä loputtomiin muistele meidän pahoja tekojamme.
Katso meitä. Kaikki me olemme sinun kansaasi.
Sinun pyhät kaupunkisi ovat nyt raunioina,
Siion on kuin aavikko,
Jerusalemissa asuu autius.
Pyhä, ihana huoneemme,
jossa isämme sinua ylistivät,
on jäänyt tulen saaliiksi.
Kaikki meille kallis ja rakas on tuhottu.
Voitko sinä, Herra, tyynenä katsoa tätä?
Yhäkö vain olet vaiti ja annat vaivaa vaivan päälle?
Facebook-ryhmä
Päivän materiaali tulee myös omaan Facebook-ryhmäänsä. Keskustellaan yhdessä!
Liity mukaan Facebook-ryhmään tämän linkin kautta.
Livekirkko
Tämä päivittäinen katkelmajaottelu on Livekirkko ry:n raamatunlukuohjelmasta, jonka perusteella luemme Raamatun kronologisesti kannesta kanteen vuoden aikana.
Meillä on evankeliumi tehtävänä. Livekirkko tarjoaa kristillistä sisältöä ihmisille siellä, missä he ovat.
Raamatunkäännös vuoden 1992 kirkkoraamatun mukaan. Tekijänoikeudet kirkon keskusrahasto.
