Päivän teksti
Israel elpyy Herran siunaamana
Ja nyt Jaakob, minun palvelijani, kuule,
kuule, Israel, sinä jonka olen valinnut!
Näin sanoo Herra, joka sinut loi
ja jo kohdussa sinut muovasi,
hän, joka auttaa sinua:
– Älä pelkää, palvelijani Jaakob,
sinä Jesurun, jonka olen valinnut.
Minä annan vesien virrata janoavalle,
purojen kuivaan maahan.
Minä vuodatan henkeni lapsiisi
ja siunaukseni vesoillesi,
ja he versovat kuin kaislikko,
kuin pajut purojen varsilla.
Niin yksi sanoo: »Minä kuulun Herralle»,
toinen taas kutsuu itseään Jaakobin nimellä,
kolmas kirjoittaa käteensä: »Herran oma»,
ja ottaa kunnianimekseen Israelin nimen.
Näin sanoo Herra, Israelin kuningas
ja sen lunastaja, Herra Sebaot:
– Minä olen ensimmäinen ja minä olen viimeinen,
ei ole muuta Jumalaa kuin minä.
Kuka on minun kaltaiseni? Antakoon äänensä kuulua
ja kertokoon minulle, mitä on tapahtunut
siitä alkaen kun asetin paikalleen ikimuinaisen kansan!
Hän esittäköön myös tulevat tapahtumat,
tulevaiset hän kertokoon meille!
Älkää säikähtäkö, älkää jääkö kauhun valtaan!
Enkö ole jo aikoja sitten
kertonut ja ilmoittanut näitä teille?
Te olette minun todistajani:
onko muuta Jumalaa, muuta turvakalliota kuin minä?
Minä en toista tunne!
Ihminen veistämässä jumalankuvaa
Patsaiden tekijät ovat harhan vallassa,
heidän ihanat työnsä eivät ketään auta.
Niiden palvojat eivät mitään näe,
eivät mitään ymmärrä,
he joutuvat häpeään.
Se, joka muovaa jumalan tai valaa patsaan,
tekee hyödyttömän teon.
Huonosti käy sen, joka niitä palvoo.
Eiväthän sepät ole ihmistä kummempia!
Kokoontukoot vain kaikki, astukoot yhdessä minun eteeni,
pelon valtaan he joutuvat, kaikki yhdessä häpeään!
Metalliseppä teroittaa talttansa.
Hän työskentelee ahjon ääressä,
vasaroilla hän muovaa kuvan,
muotoilee sen kättensä voimalla.
Mutta nälkä hänenkin tulee,
ja silloin hänen voimansa ehtyvät.
Hän uupuu, jos ei saa vettä janoonsa.
Puuseppä mittailee nuorallaan
ja piirtää puun pintaan punaliidulla hahmon,
vuolee sen esiin kovertimilla
ja tarkistaa sitä harpilla,
hän tekee sen ihmisolennon kaltaiseksi,
antaa sille ihmisen kauniin muodon,
ja se saa asua omassa pyhäkössään.
Käyttöönsä ihminen kaataa setripuita,
valikoi metsästä tammen tai rautatammen,
joka on saanut puiden keskellä rauhassa kasvaa vahvaksi.
Tai hän istuttaa laakeripuita, jotka sade kasvattaa.
Näin hän saa polttopuuta.
Sitä hän hakee lämmitelläkseen,
siitä tekee valkean tulisijaan
paistaakseen leipää.
Siitä hän myös valmistaa jumalan,
jonka eteen heittäytyy,
siitä hän tekee patsaan,
jota sitten kumartaa.
Puolet puusta hän polttaa,
paistaa sen päällä lihaa, syö,
tulee kylläiseksi, lämmittelee ja sanoo: »Hohhoijaa!
Siinäpä kunnon tuli. Jo alkaa tarjeta!»
Mutta lopusta puusta hän veistää itselleen jumalan,
patsaan, jota hän kumartaa ja palvoo.
Hän rukoilee sitä ja sanoo:
– Pelasta minut! Olethan sinä minun jumalani!
Mitään he eivät tiedä, mitään eivät ymmärrä!
Heidän silmänsä ovat tahmautuneet umpeen, eivät he näe,
heidän sydämensä on turtunut, eivät he tajua.
Eivät he ota opikseen,
ei heillä ole älyä eikä ymmärrystä sanoa:
– Puolet siitä poltin tulisijassa,
hiilloksella paistoin leipää,
paistoin lihaa ja söin.
Ja sen rippeistä minä tein tuollaisen iljetyksen!
Puupölkkyäkö tässä pitäisi kumartaa?
Tyhjän perässä juoksija!
Hänen harhautunut sydämensä eksyttää hänet.
Ei hän osaa pelastaa itseään,
ei sanoa itselleen:
– Petosta! Minun käteni pitää kiinni tyhjästä!
Herra lunastaa Jaakobin – riemuitkaa!
Muista, Jaakob, sinä minun palvelijani,
muista, Israel,
että minä olen sinut muovannut, sinä olet minun palvelijani,
sinä et minulta unohdu, Israel.
Minä pyyhin pois sinun rikkomuksesi kuin pilven,
sinun syntisi kuin pilviverhon.
Palaa minun luokseni,
minä olen lunastanut sinut vapaaksi.
Riemuitkaa, taivaat, sillä Herra on tämän tehnyt,
iloitkaa, maan syvyydet,
puhjetkaa riemuun, te vuoret,
te metsät ja jokainen metsän puu:
Herra on lunastanut Jaakobin!
Hän on pelastanut Israelin,
hän on osoittanut kirkkautensa.
Herra antaa Kyyrokselle tehtävän
Näin sanoo Herra, sinun lunastajasi,
hän, joka jo kohdussa muovasi sinut:
– Minä olen Herra, olen tehnyt kaiken!
Yksinäni minä leväytin auki taivaan,
muovasin maan kenenkään auttamatta.
Minä teen tyhjäksi ennustajapappien merkit
ja todistan taikurit petkuttajiksi,
minä kukistan maan viisaat
ja osoitan heidän tietonsa typeryydeksi.
Mutta palvelijani sanan minä toteutan
ja panen täytäntöön sanansaattajieni neuvot.
Minä sanon Jerusalemille: »Sinä saat asukkaasi takaisin»,
ja Juudan kaupungeille: »Teidät rakennettakoon jälleen!»
Minä annan kaupunkieni nousta raunioista.
Minä sanon merelle: »Kuivu,
minä kuivatan sinun syöverisi.»
Minä sanon Kyyrokselle: »Paimeneni.»
Mitä minä tahdon, sen hän toteuttaa,
hän sanoo Jerusalemille: »Sinut rakennettakoon»,
ja temppelille: »Sinut perustettakoon jälleen!»
Kyyros, Herran valitsema kuningas
Näin sanoo Herra Kyyrokselle,
jonka hän on voidellut kuninkaaksi,
jonka oikeaan käteen Herra on tarttunut
alistaakseen kansat hänen eteensä,
temmatakseen vyön kuninkaiden kupeilta,
avatakseen hänelle portit ja ovet
niin ettei niitä kukaan sulje:
– Minä kuljen sinun edelläsi.
Vuorimaat minä tasoitan,
pronssiovet murran,
rautateljet isken irti.
Minä annan sinulle aarteet pimeistä piiloistaan
ja kalleudet kätköistään,
jotta oppisit tietämään,
että se, joka sinua nimeltä kutsuu,
olen minä, Herra, Israelin Jumala.
Palvelijani Jaakobin tähden,
Israelin, valittuni, tähden
minä sinut nimeltä kutsuin,
annan sinulle kunnianimen,
vaikka sinä et minua tunne.
Minä olen Herra. Ei ole ketään toista,
ei ole muuta jumalaa kuin minä.
Vaikka sinä et minua tunne,
minä vyötän sinut,
jotta auringon nousun mailta sen laskun sijoille saakka
opittaisiin tietämään,
että muuta jumalaa ei ole,
että minä yksin olen Herra,
minä, joka luon valon ja luon pimeyden
ja tuotan yhtä lailla onnen ja onnettomuuden.
Minä olen Herra. Kaiken tämän minä teen.
Vihmokoon taivas,
virratkoon oikeus ylhäältä pilvistä,
avautukoon maa ja kasvakoon pelastuksen hedelmää
ja versokoon vanhurskaus!
Minä, Herra, olen tämän luonut.
Kuka voi arvostella Jumalan tekoja?
Voi ihmistä, joka riitelee luojaansa vastaan,
voi ruukunsirpaletta sirpaleitten joukossa!
Sanooko savi muovaajalleen: »Mitä sinä pystyt tekemään?»
Sanooko teos tekijälleen: »Ei sinulla ole taitajan kättä.»
Voi sitä, joka sanoo isälle: »Sinäkö muka pystyit siittämään?»
ja äidille: »Sinäkö muka synnytit?»
Näin sanoo Herra, Israelin Pyhä,
hän, joka on Israelin luonut:
– Tekö vaatisitte minut tilille lapsistani,
tekö antaisitte minulle neuvoja ja ohjeita
omien kätteni töistä?
Minä tein maan
ja loin ihmisen sitä asumaan.
Minä levitin käsilläni auki taivaan
ja käskyilläni ohjasin sen joukkoja.
Minä herätin tuon miehen toteuttamaan oikeutta.
Minä tasoitan hänen tiensä,
ja hän rakentaa minun kaupunkini.
Vankeuteen viedyn kansani hän päästää rauhassa lähtemään
maksua tai lahjuksia vaatimatta.
Näin sanoo Herra Sebaot.
Salaako Jumala itsensä?
Näin sanoo Herra:
– Egyptin vaivalla hankkimat varat
ja Nubian kauppavoitot
tulevat sinun omaksesi.
Sebalaiset, nuo kookkaat miehet,
saapuvat luoksesi ja jäävät alamaisiksesi.
Sinun perässäsi he kulkevat, kahleissa astuvat,
sinun eteesi kumartuvat,
sinua rukoilevat:
»Vain sinun keskuudessasi, Israel, on Jumala,
muuta jumalaa ei ole.»
Totisesti, sinä olet salannut itsesi, Jumala,
sinä Israelin Jumala, Pelastaja!
Häpeään joutuvat nuo kaikki, pilkan kohteiksi,
halveksittuina kulkevat kuvien tekijät,
mutta Herra pelastaa Israelin,
pelastaa ainiaaksi.
Te ette joudu häpeään ettekä pilkan kohteiksi,
ette ikinä.
Näin sanoo Herra,
Jumala, joka loi taivaan
ja muovasi ja valmisti maan,
joka asetti sen perustuksilleen,
ei luonut sitä tyhjäksi
vaan teki sen asumista varten,
näin hän sanoo:
– Minä olen Herra, eikä muuta jumalaa ole.
En ole puhunut salassa,
jossakin maan hämärässä kolkassa.
En ole neuvonut Jaakobin jälkeläisiä
etsimään minua
autiudesta ja tyhjyydestä.
Ei, minä olen Herra,
minä puhun julki totuuden
ja minun sanani ovat oikeat.
Kokoontukaa yhteen ja tulkaa,
tulkaa tänne kaikki,
te muukalaiskansoista eloon jääneet!
Mitään eivät ymmärrä
ne, jotka kantavat puisia jumalankuviaan
ja rukoilevat jumalaa, joka ei ketään auta.
Keskustelkaa yhdessä ja muistelkaa,
ilmoittakaa ja kertokaa meille:
kuka antoi tästä tiedon jo ammoin,
kuka kertoi sen aikoja sitten?
Kuka muu kuin minä, Herra!
Ei ole muuta jumalaa kuin minä.
Minä olen vanhurskas pelastaja,
ei ole ketään muuta.
Kääntykää minun puoleeni, maan kaikki ääret,
antakaa pelastaa itsenne,
sillä minä olen Jumala, eikä muuta jumalaa ole.
Minä olen vannonut itseni kautta,
minun suuni on lausunut tämän totuuden,
peruuttamattoman sanan:
– Minun edessäni on notkistuva jokainen polvi,
jokainen suu on vannova minun nimeeni!
Näin minusta sanotaan:
– Vain Herralla on voima,
hän tekee pelastuksen tekoja.
Häveten tulevat Herran luokse
kaikki ne, jotka ovat hehkuneet vihaa häntä vastaan.
Herran avulla
koko Israelin heimo saa pelastuksen,
ja se ylistää itseään onnelliseksi.
Babylonin jumalat sortuvat, Herra pysyy
Bel sortuu polvilleen, Nebo vaipuu tomuun!
Juhtien selkään, uupuvien eläinten taakaksi
nostetaan nuo juhlasaatossa kannetut patsaat.
Tomuun ne vaipuvat, polvilleen sortuvat,
eivät ne pysty kantamaan ketään turvaan.
Vankeuteen vaeltaa koko joukko.
Kuule minua, Jaakobin suku,
koko Israelin heimon jäännös!
Kuulkaa te, joita olen joutunut nostamaan ja kantamaan
hamasta syntymästänne saakka,
äitinne kohdusta asti!
Teidän vanhuutenne päiviin saakka minä olen sama,
vielä kun hiuksenne harmaantuvat, minä teitä kannan.
Niin minä olen tehnyt ja niin yhä teen,
minä nostan ja kannan ja pelastan.
Kehen te minua vertaisitte,
kenet asettaisitte rinnalleni?
Kenen kaltaiseksi te minut katsoisitte,
kuka olisi minun vertaiseni?
Moni kahmaisee kultaa kukkarostaan,
vaa’alla punnitsee hopeaa
ja palkkaa mestarin tekemään jumalan.
Sitä hän kumartaa, sen eteen heittäytyy,
sen hän nostaa harteilleen, sitä kantaa,
pystyttää sen paikalleen. Siinä se seisoo,
ei minnekään liiku, ei mihinkään hievahda.
Sitä hän huutaa avuksi, mutta ei se vastaa,
ei pelasta häntä ahdingosta.
Ottakaa tämä varteen ja olkaa tarkkoina,
pitäkää tämä mielessänne, te luopiot!
Muistakaa menneitä aikoja, muinaisista alkaen:
minä olen Jumala, eikä muuta jumalaa ole.
Minä olen Jumala, ei kukaan ole minun vertaiseni.
Jo alusta asti olen kertonut kaiken, mikä oli tuleva,
jo ammoin ilmaissut sen, mikä ei ollut tapahtunut vielä.
Näin minä sanon, ja päätöksessäni pysyn,
kaiken, mitä tahdon, minä toteutan:
Minä kutsuin idästä haukan,
kaukaisesta maasta päätökseni toteuttajan.
Minä olen sanonut sanani ja panen sen toimeen,
olen kaiken suunnitellut ja saatan sen päätökseen.
Kuulkaa minua, te joilla on pöyhkeä sydän,
te jotka olette kaukana vanhurskaudesta!
Minun pelastava vanhurskauteni ei ole kaukana,
olen tuonut sen lähelle teitä.
Minun apuni ei ole myöhässä.
Siioniin minä tuon pelastuksen,
Israelille annan kirkkauteni.
Facebook-ryhmä
Päivän materiaali tulee myös omaan Facebook-ryhmäänsä. Keskustellaan yhdessä!
Liity mukaan Facebook-ryhmään tämän linkin kautta.
Livekirkko
Tämä päivittäinen katkelmajaottelu on Livekirkko ry:n raamatunlukuohjelmasta, jonka perusteella luemme Raamatun kronologisesti kannesta kanteen vuoden aikana.
Meillä on evankeliumi tehtävänä. Livekirkko tarjoaa kristillistä sisältöä ihmisille siellä, missä he ovat.
Raamatunkäännös vuoden 1992 kirkkoraamatun mukaan. Tekijänoikeudet kirkon keskusrahasto.
