Päivän teksti
Katso, minun palvelijani
Katso: minun palvelijani, jolle minä annan voiman,
minun valittuni, johon olen mieltynyt.
Henkeni olen laskenut hänen ylleen,
hän tuo oikeuden kansojen keskuuteen.
Ei hän huuda eikä melua,
ei kuulu hänen äänensä kaduilla.
Murtunutta ruokoa hän ei muserra,
lampun hiipuvaa liekkiä hän ei sammuta.
Tinkimättä hän toteuttaa oikeuden.
Eikä hän murru, ei himmene hänen liekkinsä,
vaan hän saattaa kaikkialla oikeuden voimaan.
Hänen opetustaan ikävöivät kaukaiset rannat.
Näin sanoo Jumala, Herra,
hän, joka loi taivaan ja levitti sen auki,
joka muovasi maan ja kaiken mitä siitä versoo
ja antoi sen päällä kulkeville elämän hengen:
– Vanhurskaan suunnitelmani mukaan
minä, Herra, olen kutsunut sinut.
Minä tartun sinun käteesi ja suojelen sinua.
Sinut minä asetan toteuttamaan sen liiton,
jonka olen tehnyt tämän kansan kanssa
kaikkien kansojen valoksi,
avaamaan sokeat silmät,
päästämään kahlitut vankeudesta,
tyrmästä ne, jotka sen pimennossa istuvat.
Minä olen Herra, Jahve on minun nimeni.
Kunniani kirkkautta minä en kenellekään luovuta,
en minulle kuuluvaa ylistystä jumalankuville.
Näettekö: minkä olen ilmoittanut, se on tapahtunut,
ja nyt minä ilmoitan uutta.
Ennen kuin se taimelle ehtii,
minä kerron sen teille.
Uusi laulu Herralle
Laulakaa Herralle uusi virsi,
maan ääristä alkaen laulakaa hänen ylistystään,
te merenkulkijat ja itse meri, kaikki mitä siinä on,
saaret ja rannikot, kaikki niiden asukkaat!
Antakoot äänensä kuulua
aavikko ja sen kaupungit
ja leirit, joissa Kedarin heimo asuu!
Riemuitkoot Selan rinteiden asukkaat,
vuorten laelta he huutakoot iloaan!
Antakoot he Herralle kunnian,
kertokoot hänen ylistystään kaukaisille rannoille!
Herra lähtee liikkeelle soturin tavoin.
Kuin taistelija hän kiihdyttää vimmaansa,
huutaa ja karjuu sotahuutoa
ja uhkaa vihollisiaan:
– Kauan minä olen ollut vaiti,
olen pysytellyt hiljaa, hillinnyt itseni.
Nyt minä huudan kuin synnyttäjä,
puuskutan, huohotan ankarasti.
Minä teen autioiksi vuoret ja kukkulat,
niiden ruohikot kuivaksi maaksi.
Minä muutan joet hietikoksi
ja kuivaan vesilammikot.
Mutta sokeat minä kuljetan tietä,
jota he eivät ole kulkeneet,
annan heidän astella polkuja, joita he eivät tunne.
Minä muutan pimeyden heidän edellään valoksi,
louhikkopolut sileäksi tieksi.
Nämä ovat minun tekoni,
näin olen tehnyt ja näin teen yhä.
Häpeissään vetäytyvät syrjään
nuo, jotka nyt luottavat kuviin
ja sanovat patsaille:
»Te olette meidän jumaliamme.»
Israel, kuuro ja sokea palvelija
Kuunnelkaa, te kuurot!
Sokeat, katsokaa, niin te näette!
Kuka on sokea, jollei minun palvelijani,
kuka kuuro, ellei minun sanansaattajani?
Kuka on yhtä sokea kuin hän, jonka lähetin matkaan,
kuka yhtä kuuro kuin Herran palvelija?
Paljon olet nähnyt, mutta vähän muistat,
korvasi ovat auki, mutta mitään et kuule!
Uskollisuuttaan osoittaen
Herra päätti tehdä lakinsa suureksi,
tehdä sen loistavaksi.
Mutta nyt tämä kansa on tyhjiin ryöstetty ja rosvottu,
se on suljettu vankityrmiin, kätketty luoliin.
Ryöstösaalista heistä on tullut, eikä ole vapauttajaa,
rosvojen saalista he ovat, eikä kukaan sano:
»Päästä heidät!»
Kuka teistä nyt kallistaa korvansa tälle,
kuka tarkkaa ja on vastedes kuuliainen?
Kuka antoi ryöstäjälle Israelin,
rosvojen armoille Jaakobin suvun?
Eikö itse Herra, hän, jota vastaan olemme rikkoneet?
Kukaan ei tahtonut kulkea hänen teitään,
ei noudattaa hänen lakiaan.
Niin Herra valoi heidän päälleen vihansa hehkun,
ankaran sodan.
Joka puolelta se paahtoi heitä,
mutta opikseen he eivät ottaneet,
se poltti heitä,
mutta mitään he eivät tajunneet.
Herra kokoaa kansansa
Ja nyt – näin sanoo Herra,
joka sinut loi, Jaakob,
joka sinut muovasi, Israel:
– Älä pelkää. Minä olen lunastanut sinut.
Minä olen sinut nimeltä kutsunut,
sinä olet minun.
Kun kuljet vesien halki, minä olen sinun kanssasi,
kun virtojen poikki, ne eivät tempaa sinua mukaansa,
kun astut tulen lävitse, sinä et pala
eikä liekki sinua polta.
Minä, Herra, olen sinun Jumalasi.
Minä, Israelin Pyhä, olen sinun pelastajasi.
Minä annan lunnaiksi sinusta
Egyptin, Nubian ja Seban maat.
Koska olet arvokas minun silmissäni,
koska olet kallis ja rakas,
minä luovutan kansanheimoja sinun sijastasi,
kansakuntia sinun henkesi hinnaksi.
Älä pelkää, minä olen sinun kanssasi.
Idästä minä tuon sinun sukusi,
lännestä kokoan sinut,
minä sanon pohjoiselle: »Anna tänne!»
ja etelälle: »Päästä irti!»
Tuokaa kaukaa minun poikani takaisin,
maan ääriltä tyttäreni,
tuokaa jokainen, joka on kutsuttu minun nimiini,
jonka olen kunniakseni luonut,
muovannut ja valmiiksi tehnyt.
Herra kutsuu Israelin todistajakseen
Kutsu esiin kansa,
joka on sokea, vaikka sillä on silmät,
joka on kuuro, vaikka sillä on korvat!
Kaikki kansat kokoontukoot,
kerääntykööt kansakunnat yhteen:
voiko joku siitä joukosta ilmoittaa meille,
mitä minä ilmoitan,
ja kertoa meille, mitä tapahtui ennen?
Asettakoon siis luotettavat todistajat
ja osoittakoon olevansa oikeassa,
niin että toiset voivat kuulla ja myöntää: »Totta on.»
Minun todistajani, sanoo Herra, olette te
– Israel, sinä jonka olen valinnut palvelijakseni –
ja teidän tulee tuntea minut ja uskoa minuun,
ymmärtää, kuka minä olen.
Ennen minua ei ole jumalaa syntynyt eikä ollut
eikä minun jälkeeni tullut eikä tule.
Minä, minä yksin olen Herra,
ei ole muuta pelastajaa kuin minä.
Minä olen puhunut,
minä olen pelastanut,
olen ilmaissut teille tahtoni,
minä itse, ei kukaan muu.
Te olette minun todistajani, sanoo Herra.
Minä olen Jumala,
olen nyt ja aina.
Kukaan ei voi väistää minun kättäni.
Kuka voi tehdä tyhjäksi minun tekoni?
Tie meren ja aavikon halki
Näin sanoo Herra,
teidän lunastajanne, Israelin Pyhä:
– Minkä teen Babylonille, teen teidän tähtenne.
Minä murran kaikki sen portit,
ja valitukseksi muuttuvat kaldealaisten ilohuudot.
Minä olen Herra, teidän pyhä Jumalanne,
Israelin luoja, teidän kuninkaanne!
Näin sanoo Herra,
hän, joka avasi mereen tien,
valtatien suurten vetten keskelle,
hän, joka päästi liikkeelle vaunut ja hevoset,
väkevien soturien joukon
– syvyydessä he nyt makaavat, eivät enää nouse,
kuin sammuva lampun liekki he hävisivät –
näin hän sanoo:
– Älkää enää menneitä muistelko,
älkää muinaisia miettikö!
Katso: minä luon uutta.
Nyt se puhkeaa esiin – ettekö huomaa?
Minä teen tien autiomaahan
ja joet kuivuuden keskelle.
Villieläimetkin kunnioittavat minua,
sakaalit ja strutsit,
koska olen tuonut vedet autiomaahan
ja joet kuivuuden keskelle
antaakseni juotavaa kansalleni, valitulleni.
Kansa, jonka olen luonut itseäni varten,
on ylistävä minua.
Israelin synti, Herran armo
Minua et ole avuksesi huutanut, Jaakob,
minun vuokseni, Israel, et ole vaivaa nähnyt.
Lampaita et ole tuonut minulle polttouhriksi
etkä teurasuhreillasi ole minua kunnioittanut.
Minä en ole rasittanut sinua ruokauhreilla,
en uuvuttanut vaatimalla suitsutusuhreja.
Etkä sinä ole liioin tuhlannut hopeaasi suitsutusruokoon,
et juottanut minulle teurasuhriesi rasvaa.
Mutta synneilläsi kyllä olet minua rasittanut,
pahoilla teoillasi minua vaivannut.
Mutta minä, minä itse pyyhin pois sinun rikkomuksesi
oman itseni tähden
enkä muistele sinun syntejäsi.
Haasta minut oikeuteen, käykäämme käräjiä!
Esitä asiasi, osoita olevasi oikeassa!
Jo kantaisäsi teki syntiä,
johtomiehesi luopuivat minusta,
sinun ruhtinaasi häpäisivät minun temppelini.
Siksi minä annoin Jaakobin tuhon omaksi,
Israelin kaikkien herjattavaksi.
Facebook-ryhmä
Päivän materiaali tulee myös omaan Facebook-ryhmäänsä. Keskustellaan yhdessä!
Liity mukaan Facebook-ryhmään tämän linkin kautta.
Livekirkko
Tämä päivittäinen katkelmajaottelu on Livekirkko ry:n raamatunlukuohjelmasta, jonka perusteella luemme Raamatun kronologisesti kannesta kanteen vuoden aikana.
Meillä on evankeliumi tehtävänä. Livekirkko tarjoaa kristillistä sisältöä ihmisille siellä, missä he ovat.
Raamatunkäännös vuoden 1992 kirkkoraamatun mukaan. Tekijänoikeudet kirkon keskusrahasto.
