Päivän teksti

Toinen osa

40—55

 

Rohkaisun sana Herran kansalle

 

– Lohduttakaa, lohduttakaa minun kansaani,

sanoo teidän Jumalanne.

 

Puhukaa lempeästi Jerusalemille

ja kertokaa sille,

että sen pakkotyö on päättynyt,

että sen syyllisyys on sovitettu,

sillä kaksin verroin on Herran käsi sitä kurittanut

kaikista sen synneistä.

 

Ääni huutaa:

– Raivatkaa autiomaahan

Herralle tie!

Tasoittakaa yli aron

valtatie meidän Jumalallemme!

Täyttykööt notkot,

alentukoot huiput,

mäet madaltukoot,

vuorten louhikot tasoittukoot!

Herran kunnia ilmestyy,

kaikki saavat sen nähdä.

Näin on Herra puhunut.

 

Ääni sanoo:

– Julista!

Ja minä kysyn:

– Mitä minun pitää julistaa?

– Ihminen on kuin ruoho,

ihmisen kauneus kuin kedon kukka!

Ruoho kuivuu, kukka lakastuu,

kun Herran henkäys koskettaa sitä.

Niin! Ruohoa ovat ihmiset.

Ruoho kuivuu, kukka lakastuu,

mutta meidän Jumalamme sana pysyy iäti.

 

Nouse korkealle vuorelle, Siion,

ilosanoman tuoja!

Korota äänesi, Jerusalem,

ilosanoman saattaja!

Korota äänesi, älä pelkää!

Julista Juudan kaupungeille:

– Teidän Jumalanne tulee!

 

Itse Herra tulee suuressa voimassaan,

hän hallitsee vahvalla kädellään.

Hän kuljettaa mukanaan työnsä palkkaa,

johdattaa laumaa, jonka on omakseen hankkinut,

paimenen lailla hän kaitsee sitä,

omin käsin hän kokoaa sen yhteen.

Karitsoita hän kantaa sylissään,

emolampaita hän ohjailee eteenpäin.

 

Jumalan suuruus ja kaikkivalta

 

Kuka mittasi kourallaan meren vedet,

kuka kämmenensä leveydellä taivaat?

Kenen mittakuppiin mahtui kaikki maan tomu,

kenen vaaka punnitsi vuoret ja kukkulat?

Kuka on ohjannut Herran henkeä,

kuka neuvonut ja opettanut häntä?

Kenen kanssa hän on neuvotellut,

kuka on antanut hänelle ohjeita?

Kuka on johtanut hänet oikeuden poluille

ja opettanut häntä,

kuka osoittanut hänelle viisauden tien?

 

Ovathan kaikki kansat kuin pisara ammennusastiassa,

kuin tomuhiukkanen vaa’assa.

Meren saaret painavat hiekkajyvän verran.

Libanonin metsät eivät riittäisi uhritulen polttopuiksi

eivätkä kaikki sen eläimet Herralle uhriksi.

Hänen edessään maailman kansat eivät ole mitään,

ne ovat hänelle pelkkää tyhjää.

 

Mihin te vertaisitte Jumalaa,

mikä voisi häntä kuvata?

Patsasko? Senhän mestari valaa,

ja kultaseppä päällystää sen kullalla

ja takoo sille hopeiset ketjut.

He auttavat toinen toistaan

ja sanovat toisilleen: »Pidä kiinni!»

Ja takoja auttaa kultaseppää,

vasaranheiluttaja alasinmiestä.

Hän sanoo saumasta: »Nyt on hyvä»,

ja vahvistaa sen niiteillä, ettei se liiku.

Jonka varat eivät riitä suuriin kustannuksiin,

hän valikoi vain kappaleen lahoamatonta puuta

ja etsii käsiinsä taitavan mestarin

veistämään patsaan, joka pysyy tukevasti pystyssä.

Ettekö te mitään tiedä, ettekö ole kuulleet,

eikö teille ole kerrottu tätä alusta alkaen?

Ettekö ole oppineet ymmärtämään,

miten maailma on saanut alkunsa?

 

Korkealla hän on, maan piirin yllä,

maan asukkaat ovat hänelle kuin heinäsirkkoja.

Hän leväytti auki taivaan kuin kankaan

ja jännitti sen kuin teltan asuttavaksi.

Olemattomiksi hän tekee mahtimiehet,

tyhjää ovat hänelle maan valtiaat:

tuskin heidät on istutettu, tuskin kylvetty,

tuskin vesat ovat juurtuneet,

kun hän jo henkäisee, ja he kuihtuvat

ja myrskytuuli vie heidät mukaansa kuin oljenkorret.

 

– Mihin te minua vertaisitte? Kuka on minun kaltaiseni?

kysyy Pyhä.

Kohottakaa katseenne korkeuteen:

kuka on tämän kaiken luonut?

Hän, joka kutsuu esiin taivaan joukot

täydessä vahvuudessaan,

hän, joka tuntee ne nimeltä, joka ainoan.

Suuri on hänen väkevyytensä, valtaisa hänen voimansa:

yksikään joukosta ei jää pois.

 

Miksi valitat, Jaakob,

Israel, miksi puhut näin:

– Ei ole Herra nähnyt elämäni taivalta,

minun asiastani ei Jumala välitä.

 

Etkö jo ole oppinut,

etkö ole kuullut,

että Herra on ikuinen Jumala,

koko maanpiirin luoja?

Ei hän väsy, ei uuvu,

tutkimaton on hänen viisautensa.

Hän virvoittaa väsyneen

ja antaa heikolle voimaa.

Nuoretkin väsyvät ja nääntyvät,

nuorukaiset kompastelevat ja kaatuvat,

mutta kaikki, jotka Herraa odottavat, saavat uuden voiman,

he kohoavat siivilleen kuin kotkat.

He juoksevat eivätkä uuvu,

he vaeltavat eivätkä väsy.

 

Kyyros, Herran tahdon toteuttaja

 

Vaiti! Kuunnelkaa minua, kaukaiset rannat.

Kuulkaa, kansakunnat! Tulkaa,

astukaa esiin ja puhukaa,

ryhtykäämme yhdessä käymään oikeutta.

 

Kuka herätti idästä miehen

kulkemaan voitosta voittoon?

Kuka jättää kansat hänen armoilleen

ja alistaa kuninkaat hänen valtaansa?

Miekallaan hän muuttaa heidät tomuksi,

jousellaan tuulen ajelemiksi akanoiksi.

Hän ajaa heitä takaa, etenee kenenkään uhkaamatta

jalat tuskin tiehen koskien.

Kuka on tämän tehnyt, kuka saanut aikaan?

Hän, joka alusta alkaen on kutsunut sukupolvet elämään.

Minä, Herra, olen ensimmäinen,

ja viimeistenkin keskellä olen sama.

 

Kaukaiset rannat ovat nähneet tämän, ne pelkäävät,

maa vapisee äärestä ääreen.

»Ne lähestyvät, ne tulevat tänne!»

 

Älä pelkää, Israel

 

Sinä, palvelijani Israel,

Jaakob, sinä jonka olen valinnut,

sinä, ystäväni Abrahamin siemen,

sinä, jonka käteen minä tartuin,

jonka minä toin maan ääristä

ja kutsuin kaukaisimmista kolkista,

jolle minä sanoin: »Sinä olet palvelijani,

minä olen sinut valinnut, en sinua väheksynyt»

– älä pelkää, minä olen sinun kanssasi!

Älä arkana pälyile ympärillesi

– minä olen sinun Jumalasi.

Minä vahvistan sinua, minä autan sinua,

minä tuen sinua vakaalla, lujalla kädelläni.

 

Häpeään, pahasti häpeään joutuvat

kaikki, jotka vihaavat sinua.

Ne, jotka sinua syyttävät,

tuhoutuvat, häviävät olemattomiin.

Hakemallakaan et heitä enää löydä,

niitä, jotka taistelivat sinua vastaan.

Tyhjiin katoavat, olemattomiin

ne, jotka sotivat sinua vastaan.

Sillä minä, Herra, sinun Jumalasi,

tartun sinun oikeaan käteesi

ja sanon sinulle: »Älä pelkää,

minä autan sinua.»

 

Älä pelkää, Jaakob, sinä maan mato,

sinä Israelin vähäinen väki!

– Minä autan sinua, sanoo Herra,

sinut lunastaa Israelin Pyhä.

Katso, sinusta tulee minun puimarekeni,

rajusti hiertävä, moniteräinen.

Sinä puit vuoria, rouhit niitä,

jauhat kukkulat akanoiksi,

sinä viskaat ne ilmaan, tuuli kantaa ne pois,

myrskytuuli ne hajottaa.

Mutta sinä, sinä iloitset Herrasta,

Israelin Pyhä on sinun ylpeytesi.

 

Ihme autiomaassa

 

Köyhät ja kurjat etsivät vettä, mutta sitä ei ole,

heidän kielensä on janosta kuivettunut.

Minä, Herra, kuulen heitä,

minä, Israelin Jumala, en heitä hylkää.

Paljaille kukkuloille minä puhkaisen jokia,

notkelmiin lähteitä.

Autiomaan minä muutan vesilammikoiksi

ja kuivan hietikon lähteiden maaksi.

Minä istutan autiomaahan setrejä,

akasioita ja myrttejä ja öljypuita,

minä kasvatan arolle sypressejä,

puksipuuta, vuorimäntyä, kaikkea rinnan,

jotta he näkisivät ne ja oppisivat tietämään,

jotta he huomaisivat ne ja tajuaisivat,

että Herran käsi on tämän tehnyt,

Israelin Pyhä tämän luonut.

 

Epäjumalat ovat vain harhaa

 

– Ilmoittakaa, mitä asiaa te ajatte, sanoo Herra,

esittäkää todisteenne, sanoo Jaakobin Kuningas.

Astukaa kertomaan meille,

mitä on edessäpäin, tulossa.

Kertokaa mitä alussa oli,

jotta näkisimme selvästi,

mihin kaikki johtaa,

tai sanokaa mitä edessä on,

kertokaa tulevat tapahtumat,

niin näemme, että olette jumalia.

Tehkää hyvää tai tehkää pahaa,

niin että saamme ihmetellen ja säikkyen katsella!

Tehän olette tyhjää ettekä sitäkään,

teidän tekonne ovat arvottomia ja sitäkin vähäisempiä.

Iljettävää, että joku teidät valitsee.

 

Pohjoisesta minä herätin miehen, ja hän tuli,

auringon nousun suunnalta minä hänet nimeltä kutsuin.

Hän tallaa valtiaita kuin lokaa,

tai niin kuin savenvalaja polkee saveaan.

Kuka teistä kertoi sen ennakolta,

niin että olisimme sen tienneet?

Kuka kertoi etukäteen,

niin että nyt voisimme sanoa: »Hän puhui totta.»

Ei teistä ole ollut kertojiksi, ei ilmoittajiksi,

kukaan ei ole kuullut teidän tästä puhuvan.

Mutta minä, minä yksin ilmoitin Siionille:

»Nyt ne tulevat!»

Minä lähetin Jerusalemiin ilosanoman viejän.

Kun katselen, ei ole ketään noiden joukossa,

ei ketään, joka neuvoisi,

ei yhtään, jolta voisin kysyä ja joka osaisi vastata.

Kaikki ne ovat vain harhaa,

olemattomia ovat niiden teot,

niiden valetut patsaat vain tuulta ja tyhjää.

 

 


Facebook-ryhmä

Päivän materiaali tulee myös omaan Facebook-ryhmäänsä. Keskustellaan yhdessä!
Liity mukaan Facebook-ryhmään tämän linkin kautta.

Livekirkko

Tämä päivittäinen katkelmajaottelu on Livekirkko ry:n raamatunlukuohjelmasta, jonka perusteella luemme Raamatun kronologisesti kannesta kanteen vuoden aikana.

Meillä on evankeliumi tehtävänä. Livekirkko tarjoaa kristillistä sisältöä ihmisille siellä, missä he ovat.


Raamatunkäännös vuoden 1992 kirkkoraamatun mukaan. Tekijänoikeudet kirkon keskusrahasto.