Päivän teksti
Valitus ja rukous ahdingon aikana
Voi sinua, tuhooja, jota ei ole tuhottu,
petturi, jota ei ole petetty!
Kun olet tuhottavasi tuhonnut, sinut tuhotaan,
kun olet petettäväsi pettänyt, sinut petetään.
Herra, ole meille armollinen!
Toivoen me katsomme sinuun.
Ole joka aamu käsivarsiemme voima,
hädän hetkenä pelasta meidät!
Suuren jylinän tieltä kaikkoavat kansat.
Kun sinä nouset, kansakunnat hajaantuvat pakoon.
Kuin heinäsirkat te saatte käydä saaliin kimppuun,
kuin kalvajasirkkojen parvi te ahmitte sitä.
Ylhäinen on Herra! Hän asuu korkeudessa.
Oikeudella ja vanhurskaudella hän täyttää Siionin.
Sinun tulevat päiväsi hän turvaa, hetkestä hetkeen,
hänellä on varattuna apua yllin kyllin, viisautta ja tietoa.
Siionin aarre on Herran pelko.
Kuule! Arielin asukkaat valittavat kaduilla,
katkerasti itkevät ne, jotka rauhasta neuvottelivat.
Valtatiet ovat autioina,
kulkijat ovat kadonneet.
Liitto on mitätöity,
sen todistajia halveksitaan,
ihmishengelle ei arvoa anneta.
Maa valittaa ja kuihtuu,
häpeissään on Libanon, puut kuivettuneina.
Saaronin tasanko on kulottunut aroksi,
Basan ja Karmel ovat alastomat.
Herra tulee
– Nyt minä nousen, sanoo Herra.
Nyt minä asetun korkealle, nyt käyn toimeen.
Heinää te kannatte kohdussanne, olkia synnytätte,
minun henkeni syö teidät kuin tuli.
Kansat murennetaan kuin kalkkikivi tulella,
kuin irti hakatut orjantappurat ne leimahtavat liekkiin.
Kuulkaa, kaukaiset kansat, mitä olen tehnyt!
Lähellä elävät, oppikaa tuntemaan minun voimani!
Syntiset pelkäävät Siionissa,
jumalattomat kauhistuvat:
»Kuka meistä voi asua kaikkinielevässä tulessa,
kuka meistä kestää ikuisten liekkien poltetta?»
Se, joka elää vanhurskaasti ja puhuu oikein,
joka hylkää laittoman hyödyn,
joka pitää kätensä puhtaina lahjuksista,
joka sulkee korvansa murhajuonilta
eikä katsele sormien läpi vääryyden töitä.
Korkealla vuorella hän saa asua,
kalliolinnoissa, joissa hänellä on turva.
Leipää hän saa riittämiin,
eikä hänen juomavetensä ehdy.
Näky vapautetusta Jerusalemista
Omin silmin sinä saat nähdä kuninkaan,
hänen kauneutensa,
sinä saat nähdä avaran maan.
Sydämesi muistelee menneitä kauhuja:
missä nyt on veronkantaja,
missä veron punnitsija,
missä torneja tarkastava vieras?
Enää et näe tuota röyhkeää muukalaiskansaa,
jonka kieltä ei kukaan ymmärrä,
jonka puhe on kummallista, mieltä vailla.
Katso Siionia, meidän juhliemme kaupunkia!
Sinun silmäsi saavat nähdä Jerusalemin,
turvallisen leposijan,
teltan, jota ei pureta, ei siirretä.
Sen vaarnat eivät koskaan irtoa,
yksikään sen köysistä ei katkea.
Meillä on siellä väkevä valtias, Herra,
meillä on jokien lähde ja leveät virrat.
Niitä ei kulje soutualus
eikä ylitä uljainkaan pursi.
Totisesti, Herra on tuomarimme. Hän johtaa meitä.
Herra on valtiaamme,
Herra on kuninkaamme. Hän pelastaa meidät.
Kun köydet ovat löystyneet
eivätkä enää pidä mastoa pystyssä,
eivät purjetta levällään,
silloin jaetaan ryöstösaalista runsaasti.
Rammatkin saalistavat muiden mukana,
eikä yksikään kaupungin asukas sano: »Minä olen sairas.»
Kansa, joka siellä asuu, on saanut syntinsä anteeksi.
Taivaan ja maan joukot tuhotaan
Kansat, tulkaa kuulemaan,
kuunnelkaa, kansakunnat!
Kuule, maa kaikkine asukkainesi,
maanpiiri ja kaikki mikä siitä versoo!
Itse Herra on vihastunut kaikkiin kansakuntiin,
hänen vihansa kohtaa kansojen joukot.
Hän on vihkinyt ne tuhon omiksi,
jättänyt ne teurastajan käsiin.
Surmatut jätetään hautaamatta,
löyhkä nousee heidän raadoistaan,
heidän verensä valuu pitkin vuoria.
Taivaan voimat hajoavat,
ja taivas kiertyy kokoon kuin kirjakäärö.
Sen tähtien joukot varisevat maahan
kuin viiniköynnösten lakastuneet lehdet,
niin kuin kuivettuneet viikunat karisevat puusta.
Koston päivä kohtaa Edomin
– Kun miekkani on kyllikseen juonut taivaissa,
se syöksyy alas Edomiin,
iskee kansaan,
jonka olen syystä tuominnut tuhoon.
Herran miekka on kauttaaltaan veressä
ja tihkuu rasvaa,
se valuu lampaiden ja pukkien verta
ja pässien munuaisrasvaa,
sillä Herralla on uhrijuhla Bosrassa
ja suuri teurastus Edomin maassa.
Siellä villihärät sortuvat rinnan muiden kanssa,
vasikat ja mullikat rinnan sonnien kanssa.
Maa juo kyllikseen niiden verta,
Edomin kamara kiiltää niiden rasvasta.
Tämä on Herran kostonpäivä,
se vuosi, jolloin hän maksaa Siionin ahdistajalle.
Edomin puroissa virtaa sula piki,
rikiksi muuttuu sen sora,
sen kamara on palavaa pikeä.
Maa ei sammu yöllä eikä päivällä,
siitä kohoaa savua lakkaamatta,
polvesta polveen se pysyy asumattomana,
ajasta aikaan se on kulkijaa vailla.
Sen perivät siilit ja huuhkajat,
korpit ja pöllöt majailevat siellä.
Herra jännittää mittanuoran
ja rakentaa autiuden,
hän laskee luotilangan
ja pystyttää tyhjyyden.
Ei ole enää ylimyksiä kutsumassa ketään kuninkaakseen,
maan kaikki ruhtinaat ovat jäljettömiin kadonneet.
Palatsit kasvavat piikkipensasta,
varustukset nokkosta ja ohdaketta.
Koko maasta tulee hyeenojen tanner,
kamelikurkien asuinsija.
Villikoirat ja sakaalit siellä kohtaavat,
villivuohi villivuohta kutsuu.
Siellä lepäilee Lilit, öinen velhotar,
sieltä hän löytää rauhallisen sijan.
Myös nuolikäärme löytää sieltä turvapaikan,
pesii ja munii, hautoo munansa hiekassa.
Sinne kokoontuvat haaskalinnut
kukin kumppaninsa kanssa.
Tutkikaa Herran kirjaa, lukekaa:
ainoakaan näistä eläimistä ei sieltä puutu,
kaikki ne ovat siellä,
eikä yksikään ole kumppania vailla.
Totisesti, hän on näin käskenyt,
hän itse on koonnut nämä kaikki yhteen.
Hän on arvalla jakanut niille maan,
mittanuoralla määrännyt kullekin osuuden.
Ajasta aikaan ne saavat pitää sen perintönään,
polvesta polveen ne saavat siellä asua.
Kukkiva autiomaa ja pyhä tie
Aavikko iloitsee, autiomaa iloitsee,
aro riemuitsee, se puhkeaa kukkaan!
Kuin lilja kukkikoon maa,
se riemuitkoon,
huutakoon ääneen!
Sen osaksi tulee Libanonin kunnia,
Karmelin ja Saaronin ihanuus.
Kaikki saavat katsella Herran kunniaa,
meidän Jumalamme ihanuutta.
Voimistakaa uupuneet kädet,
vahvistakaa horjuvat polvet,
sanokaa niille, jotka sydämessään hätäilevät:
»Olkaa lujat, älkää pelätkö.
Tässä on teidän Jumalanne!
Kosto lähestyy,
tilinteon hetki.
Jumala itse tulee ja pelastaa teidät.»
Silloin aukenevat sokeiden silmät
ja kuurojen korvat avautuvat,
rampa hyppii silloin kuin kauris,
mykän kieli laulaa riemuaan.
Lähteitä puhkeaa autiomaahan,
vuolaina virtaavat purot arolla.
Hehkuva hiekka muuttuu lammikoiksi,
janoinen maa pulppuaviksi lähteiksi.
Siellä, missä hyeenat lepäilivät,
kasvaa silloin rantakaislaa ja papyrusta.
Ja sinne syntyy tie, valtatie,
sitä kutsutaan Pyhäksi tieksi.
Epäpyhä ei saa sille astua:
Herran tien kulkijoille se kuuluu, heille yksin.
Siellä ei tyhmäkään eksy.
Leijona ei nouse sille tielle,
ei yksikään raateleva peto,
ei yksikään.
Vain vapaiksi lunastetut sitä vaeltavat.
Herran vapaiksi ostamat palaavat
ja saapuvat riemuiten Siioniin.
He kantavat päänsä päällä ikuista iloa.
Ilo ja riemu astuvat portista,
huoli ja huokaus pakenevat kauas.
Kuningas Hiskian ajan tapahtumia
Sanherib uhkaa Jerusalemia
Kuningas Hiskian neljäntenätoista hallitusvuotena Sanherib, Assyrian kuningas, hyökkäsi Juudan linnoitettuja kaupunkeja vastaan ja valloitti ne. Ollessaan Lakisissa hän lähetti ylimmän juomanlaskijansa mahtavan sotajoukon komentajana Jerusalemiin viemään viestin kuningas Hiskialle. Komentaja jäi odottamaan Yläaltaan kanavan äärelle, Pesijänkentän tien varteen. Hovin päällikkö Eljakim, Hilkian poika, hovikirjuri Sebna ja kuninkaan sihteeri Joah, Asafin poika, menivät tapaamaan häntä.
Ylin juomanlaskija sanoi heille:
»Ilmoittakaa Hiskialle, että suurkuningas, Assyrian kuningas, sanoo näin: Mihin oikein luotat, kun luulet yhä olevasi turvassa? Minä kysyn sinulta: Riittävätkö sodassa pelkät puheet taitoa ja voimaa vastaan? Keneen sinä nyt turvaat, kun uskallat kapinoida minua vastaan? Sinä tietenkin luotat Egyptiin, tuohon murtuvaan ruokosauvaan! Mutta jos joku siihen nojaa, se tunkeutuu hänen kämmeneensä ja lävistää sen. Sellainen on farao, Egyptin kuningas, kaikille niille, jotka luottavat häneen. Vai sanotko sinä minulle: ’Me luotamme Jumalaamme, Herraan’? Mutta hänen uhrikukkuloitaan ja alttareitaan Hiskia itse on hävittänyt. Eikö juuri oma kuninkaanne sanonut Juudan ja Jerusalemin asukkaille: ’Vain tämän alttarin edessä saatte palvella Herraa’?
»Löisitkö vedon minun herrani, Assyrian kuninkaan kanssa? Minä annan sinulle kaksituhatta hevosta, jos itse pystyt hankkimaan niiden selkään ratsastajat. Kuinka siis pystyisit ajamaan maastasi edes yhden käskynhaltijan, herrani vähäisen palvelijan? Mutta sinä vain luotat Egyptiin, sen vaunuihin ja sotureihin! Ja olenko minä muka hyökännyt tuhoamaan tätä maata vastoin teidän jumalanne tahtoa? Hän itse sanoi minulle: ’Hyökkää siihen maahan ja tuhoa se!’»
Eljakim ja Sebna ja Joah sanoivat ylimmälle juomanlaskijalle: »Me, sinun palvelijasi, ymmärrämme aramean kieltä. Puhu siis meille sitä, älä puhu heprean kieltä, sillä kansa tuolla muureilla kuulee mitä sanot.»
Mutta ylin juomanlaskija vastasi heille:
»Luuletko sinä, että minun herrani on lähettänyt minut puhumaan näitä sanoja vain sinulle ja herrallesi? Yhtä hyvin ne kuuluvat noille ihmisille, jotka istuvat muurilla ja joutuvat pian teidän kanssanne syömään omaa sontaansa ja juomaan omaa virtsaansa.»
Ja ylin juomanlaskija astui esiin ja huusi kovalla äänellä hepreaksi:
»Kuulkaa suurkuninkaan, Assyrian kuninkaan viesti! Näin sanoo kuningas: Älkää antako Hiskian pettää itseänne! Ei hän voi teitä pelastaa. Älkää antako Hiskian houkutella teitä luottamaan omaan jumalaanne, kun hän vakuuttaa: ’Kyllä Herra meidät pelastaa, ei tämä kaupunki joudu Assyrian kuninkaan käsiin.’ Älkää kuunnelko Hiskiaa!
»Näin sanoo Assyrian kuningas: Tehkää sopimus minun kanssani ja tulkaa ulos muurienne suojasta, niin saatte syödä rypäleitä kukin omasta köynnöksestänne ja viikunoita omasta puustanne ja saatte juoda kukin oman kaivonne vettä aina siihen hetkeen saakka, jolloin minä ehdin tänne ja vien teidät mukanani maahan, joka on teidän oman maanne kaltainen: viljan ja viinin, leivän ja viinitarhojen maahan. Älkää antako Hiskian johtaa itseänne harhaan sanomalla: ’Herra pelastaa meidät.’ Sanokaa, onko joku kansojen jumalista pelastanut maansa Assyrian kuninkaan käsistä? Missä ovat nyt Hamatin ja Arpadin jumalat, missä Sefarvaimin jumalat? Pelastiko joku Samarian? Kuka noiden maiden jumalista pelasti maansa minun käsistäni? Herrako sitten pelastaisi Jerusalemin minun käsistäni?»
Mutta he kaikki pysyttelivät vaiti eivätkä vastanneet hänelle, koska kuningas Hiskia oli kieltänyt heitä vastaamasta.
Hovin päällikkö Eljakim, Hilkian poika, hovikirjuri Sebna ja kuninkaan sihteeri Joah, Asafin poika, repäisivät vaatteensa ja palasivat Hiskian luo kertomaan, mitä ylin juomanlaskija oli sanonut.
Facebook-ryhmä
Päivän materiaali tulee myös omaan Facebook-ryhmäänsä. Keskustellaan yhdessä!
Liity mukaan Facebook-ryhmään tämän linkin kautta.
Livekirkko
Tämä päivittäinen katkelmajaottelu on Livekirkko ry:n raamatunlukuohjelmasta, jonka perusteella luemme Raamatun kronologisesti kannesta kanteen vuoden aikana.
Meillä on evankeliumi tehtävänä. Livekirkko tarjoaa kristillistä sisältöä ihmisille siellä, missä he ovat.
Raamatunkäännös vuoden 1992 kirkkoraamatun mukaan. Tekijänoikeudet kirkon keskusrahasto.
