Päivän teksti
Egypti, kestämätön tuki ja turva
– Voi tottelemattomia lapsia,
sanoo Herra.
– He laativat suunnitelmia ottamatta minua lukuun,
solmivat liittoja minun tahdostani piittaamatta
ja niin lisäävät synnin synnin päälle.
Minun tahtoani kysymättä
he rientävät Egyptiin
hakeutuakseen faraon turvaan,
suojautuakseen Egyptin varjoon.
Mutta faraon turva pettää teidät,
Egyptin suoja tuottaa teille häpeän.
Vaikka jo ovatkin neuvottelijat Soanissa
ja lähettiläät Hanesissa asti,
niin häpeää siitä vain seuraa:
tuosta kansasta ei ole teille hyötyä,
ei apua eikä hyötyä,
vain pettymystä ja häpeää.
Ennussana Negevin eläimistä.
Halki vaivan ja ahdistuksen maan,
naarasleijonan ja murisevan jalopeuran maan,
halki hietakyyn ja siivekkään liskon maan
he kuljettavat rikkauksiaan aasien selässä
ja aarteitaan kamelien kyttyröillä
tuolle kansalle, josta ei hyötyä ole.
Egypti ei ole yhtään mitään,
sen apu on turhaa.
Siksi olen antanut sille nimeksi
»Mahtinsa menettänyt Rahab».
Kansa kapinoi ja saa rangaistuksen
Tule ja kirjoita tämä heille tauluun,
kaiverra se heille piirtokirjoitukseksi,
niin että se pysyy tuleviin päiviin asti,
todistuksena ikuisesti.
– Totisesti, tämä on kapinallinen kansa!
He ovat vilpillisiä lapsia,
he eivät tahdo kuulla Herran lakia.
He sanovat näkijöille: »Älkää nähkö»,
ja ennustajille: »Älkää tosia ennustako.
Puhukaa sellaista, mikä on meille mieleen,
nähkää meille kauniita unia.
Älkää kulkeko suoraa tietä,
kääntykää pois polulta,
toimittakaa pois näkyvistämme
Israelin Pyhä.»
Siksi Israelin Pyhä sanoo näin:
– Koska te halveksitte tätä sanaa
ja luotatte sortoon ja kierouteen
ja nojaudutte siihen,
on tämä syntinne oleva teille
kuin kasvava halkeama
korkeassa muurissa:
yhtäkkiä, arvaamatta
muuri sortuu ja luhistuu.
Se menee murskaksi kuin viallinen ruukku,
jonka savenvalaja säälittä iskee rikki,
niin ettei siitä jää edes palasta,
jolla voisi noutaa tulta tulisijasta
tai ammentaa vettä lammikosta.
Näin sanoo Herra Jumala, Israelin Pyhä:
– Jos käännytte ja pysytte levollisina, te pelastutte,
hiljainen luottamus on teidän voimanne.
Mutta te ette tahdo
vaan sanotte: »Ei,
me kiidämme ratsun selässä»
– niin te saattekin kiitää pakoon –
»ja juoksijan selässä me ratsastamme!»
– mutta nopeasti juoksevat myös teidän takaa-ajajanne.
Tuhat pakenee yhden ärjäisyä,
kun viisi ärjäisee, te pakenette kaikki,
niin että jäljelle jää vain rippeet
kuin viirin tanko vuoren laella
tai merkkilippu kukkulalla.
Ei enää kyyneleitä
Kuitenkin Herra vain odottaa,
että voisi olla teille armollinen,
hän nousee armahtamaan teitä.
Herra on oikeuden Jumala.
Autuaita ne, jotka häntä odottavat!
Siionin kansa, sinä joka asut Jerusalemissa,
sinun itkusi aika on ohi!
Kun huudat häneltä apua, hän armahtaa,
hän kuulee ja vastaa sinulle.
Vaikka Herra suo sinulle vain kapean leivän
ja niukasti vettä,
hän, sinun opastajasi, ei enää kätkeydy.
Omin silmin sinä saat nähdä hänet.
Aina kun olet eksymässä tieltä,
milloin oikeaan, milloin vasempaan,
sinä omin korvin kuulet takaasi ohjeen:
– Tässä on tie, kulkekaa sitä.
Niin sinä julistat saastaisiksi hopeoidut jumalankuvasi
ja heität menemään kullalla silatut jumalasi
kuin nainen verisen rievun
ja huudat: »Tiehesi, saasta!»
Kun kylvät maan,
hän antaa sateen kostuttaa siemenet
niin että maan kasvu, vilja,
on sankkaa ja satoisaa.
Sinun karjasi käy sinä päivänä laitumella
avaralla kedolla,
ja härät ja aasit, jotka kyntävät peltosi,
saavat syödäkseen parasta hapanrehua,
jota heitellään niiden eteen hangolla ja talikolla.
Ja jokaisella vuorella,
jokaisella korkealla kukkulalla
vesi on virtaava puroissa ja peltojen ojissa
suuren surman päivänä
tornien sortuessa.
Silloin kuun valo on oleva kuin auringon valo,
ja auringon valo on oleva seitsenkertainen,
kuin seitsemän päivän valo yhdellä kertaa
– sinä päivänä, jona Herra sitoo kansansa haavat
ja parantaa sen ruhjeet ja vammat.
Herran tuli polttaa Assyrian
Herran nimi saapuu kaukaa, Herra saapuu,
hänen kasvonsa leimuavat,
hänessä palaa vihan liekki,
hänen huulillaan hehkuu raivo,
hänen kielensä on kuin kaiken nielevä tuli,
hänen henkäyksensä kuin joenuoman tulvavesi,
joka hetkessä kohoaa kaulaan saakka.
Hän valjastaa kansanheimot ankaraan ikeeseen,
panee niiden suupieliin suitset,
jotka suistavat ne tieltä.
Silloin teidän huulillanne on laulu
niin kuin pyhän juhlan aattoiltana
ja sydämessänne ilo
niin kuin niillä, jotka kulkevat huilujen soidessa
Herran vuorelle, kohden Israelin turvakalliota.
Niin Herra antaa valtiasäänensä kaikua,
kaikkien nähden hänen käsivartensa ojentuu maata kohden
vihan vimmassa, ankarana tulenliekkinä,
sademyrskynä, rajukuuroina, raeryöppyinä.
Ja Herran äänen voimasta Assyrian rohkeus murtuu.
Ruoskallaan hän sitä kurittaa,
ja aina kun hänen sauvansa heilahtaa lyöntiin
– kipeästi satuttavaan lyöntiin –
kuuluu rumpujen ja harppujen ääni.
Ja käsi koholla hän käy taisteluun vihollista vastaan.
Jo aikoja sitten on valmiiksi kaivettu
polttopaikka heitä varten
– myös kuningasta varten se on valmistettu.
Siitä on tehty syvä ja leveä,
sytykkeitä on varattuna, polttopuita yllin kyllin.
Herran henkäys on kuin laavavirta,
se saa ne leimahtamaan liekkiin.
Ei Egypti, vaan Herra
Voi heitä! He etsivät apua Egyptistä,
he luottavat hevosiin, joita siellä on paljon,
he luottavat sotavaunujen määrään,
he uskovat vaunusoturien paljouteen.
Ei heidän katseensa etsi Israelin Pyhää,
eivät he lähesty Herraa neuvoja saadakseen.
Mutta onhan myös Herra viisas! Hän voi lähettää onnettomuuden,
eikä hän sanojaan peruuta.
Hän käy taisteluun niitä vastaan, jotka tekevät vääryyttä,
ja niitä vastaan, jotka ryhtyvät väärintekijöiden auttajiksi.
Egypti on ihminen, ei Jumala,
egyptiläisten hevoset ovat lihaa, eivät henkeä.
Kun Herra kohottaa kätensä,
silloin auttaja alkaa kompastella,
silloin autettava kaatuu.
Yhdessä he suistuvat perikatoon.
Jerusalemia puolustaa Herra
Näin on Herra minulle sanonut:
– Niin kuin leijona murisee,
kun paimenet kutsuvat toisiaan
käydäkseen yhdessä sen kimppuun,
niin kuin nuori leijona ärisee saaliinsa päällä
säikkymättä huutoja, väistämättä ääniä,
niin Herra Sebaot astuu alas Siionin vuorelle,
käy kukkulalle valmiina taisteluun.
Niin kuin lintujen parvi peittää taivaan,
niin Herra Sebaot peittää kilpenä Jerusalemin.
Hän suojelee sitä ja pelastaa sen,
hän varjelee sitä ja suo sille turvan.
Palatkaa hänen luokseen, Israelin lapset, hänen, jonka luota olette kulkeneet niin kauas! Sinä päivänä te jokainen hylkäätte hopeiset ja kultaiset epäjumalanne, jotka te teitte syntisillä käsillänne.
Assyria kaatuu miekkaan – ei miehen miekkaan!
Miekka sen nielee – ei ihmisen miekka!
Se pakenee miekan tieltä,
sen nuoret miehet joutuvat pakkotyöhön.
Kauhusta murtuu sen turva, kallioksi luultu,
sen ruhtinaat säikkyvät pakosalle merkkiviirin luota.
Näin sanoo Herra, jolla on tuli Siionissa,
hän, jolla on hehkuva pätsi Jerusalemissa.
Oikeuden ja vanhurskauden valtakunta
Tulee aika, jolloin kuningas hallitsee vanhurskaasti
ja ruhtinaat hoitavat tehtävänsä oikeuden mukaan.
Silloin jokainen heistä on kuin turvapaikka myrskyn tullen,
kuin suoja rankkasateen puhjetessa,
kuin virvoittava vesi aavikolla,
kuin kallionjärkäleen varjo helteen uuvuttamassa maassa.
Silloin näkevien silmät eivät ole ummessa
ja kuulevien korvat ovat avoinna kuulemaan.
Neuvottomien sydän saavuttaa tiedon,
sammaltavien kieli oppii puhumaan selkeästi.
Enää ei houkkaa sanota kunnian mieheksi
eikä lurjusta jalomieliseksi.
Sillä houkka puhuu houkan puheita,
hänen sydämensä hautoo pahaa.
Siksi hänen tekonsa ovat jumalattomia,
hänen puheensa Herrasta ovat mieltä vailla.
Se mies jättää nälkäisen nääntymään,
janoisen hän jättää juomaa vaille.
Lurjuksella on katalat keinonsa,
hän punoo juonia,
valehtelee ja hyötyy köyhän kustannuksella,
riistää puheillaan varattomilta oikeuden.
Mutta jalon miehen mielessä ovat jalot teot,
hän pysyy lujasti hyvän puolella.
Naisten ilo vaihtuu murheeksi
Nouskaa, te huolettomat naiset,
kuunnelkaa minua!
Kuulkaa, te itsevarmat tyttäret,
pankaa mieleen, mitä minä sanon!
Vuosi vielä, vähän toista,
ja te, nyt niin varmat, vapisette.
Viininkorjuun aika on ohi,
eikä hedelmien korjuuta tule.
Säikkykää, huolettomat,
vaviskaa, itsevarmat!
Riisukaa vaatteenne,
vyöttäkää säkkivaate uumillenne,
lyökää surusta rintoihinne
ihanien peltojen tähden,
hedelmällisten viiniköynnösten tähden,
kansani viljelysmaiden tähden
– orjantappuraa ja ohdaketta ne silloin kasvavat –
ja kaikkien riemua tulvivien talojen tähden,
koko ilakoivan kaupungin tähden.
Sillä palatsi jää autioksi,
kohiseva kaupunki hylätään.
Missä kohosi Ofelinkukkulan linna vartiotorneineen,
siinä leviää ikuisesti rauniokenttä,
villiaasien mielipaikka,
karjalaumojen laidunmaa.
Vanhurskaus luo rauhan
Näin on oleva, kunnes meihin tulee korkeudesta henki.
Silloin autiomaa muuttuu hedelmätarhaksi
ja tarhat ovat laajoja kuin metsät.
Silloin autiomaassa asuu oikeus
ja vanhurskaudella on majansa hedelmätarhojen keskellä.
Ja vanhurskauden hedelmänä on oleva rauha.
Siitä kasvaa levollinen luottamus,
turvallisuus, joka kestää iäti.
Minun kansani saa asua rauhan niityillä,
turvallisissa asuinpaikoissa, huolettomilla leposijoilla.
Metsää kaatuu lakoon,
kaupunkeja sortuu maahan,
mutta te onnelliset,
te saatte kylvää
kaikkialle, missä vesi kostuttaa maan,
saatte päästää härkänne ja aasinne
vapaasti kulkemaan laitumilla.
Facebook-ryhmä
Päivän materiaali tulee myös omaan Facebook-ryhmäänsä. Keskustellaan yhdessä!
Liity mukaan Facebook-ryhmään tämän linkin kautta.
Livekirkko
Tämä päivittäinen katkelmajaottelu on Livekirkko ry:n raamatunlukuohjelmasta, jonka perusteella luemme Raamatun kronologisesti kannesta kanteen vuoden aikana.
Meillä on evankeliumi tehtävänä. Livekirkko tarjoaa kristillistä sisältöä ihmisille siellä, missä he ovat.
Raamatunkäännös vuoden 1992 kirkkoraamatun mukaan. Tekijänoikeudet kirkon keskusrahasto.
