Päivän teksti
Profeetta ennusmerkkinä
Herra oli puhunut Jesajalle, Amosin pojalle, ja kehottanut: »Mene ja riisu pois säkkivaatteesi ja jalkineesi.» Jesaja oli tehnyt kuten Herra käski ja kulkenut vaatteetta ja paljain jaloin. Kun kolme vuotta oli kulunut, Assyrian kuninkaan Sargonin joukkojen ylipäällikkö marssi Asdodiin, piiritti kaupungin ja valloitti sen.
Nyt Herra sanoi:
»Niin kuin palvelijani Jesaja on kolme vuotta kulkenut vaatteetta ja paljain jaloin, enteenä ja merkkinä Egyptille ja Nubialle, niin kuljettaa Assyrian kuningas sotavankeja Egyptistä ja pakkosiirtolaisia Nubiasta, nuoria ja vanhoja, alastomina, jalat ja pakarat paljaina. Egypti ilki alasti! Kauhun ja häpeän valtaan joutuvat silloin myös ne, jotka ovat toiveikkaina katselleet Nubiaan ja ylpeilleet Egyptin ystävyydestä. Ja tämän rannikon asukkaat huokaavat sinä päivänä: ’Siinä meni meidän toivomme! Noin kävi sille maalle, josta me riensimme hakemaan apua pelastuaksemme Assyrian kuninkaan kynsistä! Kuinka me nyt selviydymme?’»
Kauhunäky autiomaasta
Ennussana autiomaasta, joka on meren äärellä.
Niin kuin Negevin autiomaassa
tuulenpyörre pyörrettä ajaa,
niin jokin nousee autiomaasta,
kauhistavasta maasta.
Ankara näky
on minulle annettu:
– Petturi pettää,
ryöstäjä ryöstää.
Ylös, Elam!
Käy kimppuun, Meedia!
Huokausten aiheesta
minä teen lopun.
Tämän näyn tähden
minä kivusta käperryn,
tuskat tarttuvat minuun
kuin synnyttäjän tuskat.
Mitä kuulin, se vie mielen,
mitä näin, se vie näön.
Sydämeni vavahtelee,
värinä valtaa jäsenet.
Illan viileä henkäys,
jota ennen odotin,
tuo nyt kauhun puistatuksen.
Pöytää siellä katetaan,
istuintyynyjä asetellaan,
syödään ja juodaan.
Silloin:
– Jalkeille, ruhtinaat,
öljytkää kilpenne taistelukuntoon!
Näin minua kehotti Herra:
– Käske tähystäjä vartioon,
hän kertokoon mitä näkee.
Jos näkee sotavaunuja,
parivaljakkoja,
aasien jonoja,
kamelijonoja,
hän tarkkana tarkatkoon silloin,
hyvin tarkkana.
Ja hetki tuli, tähystäjä huusi:
– Tähystyspaikalla, herrani,
olen seissyt
päivästä päivään,
vartiopaikallani
olen viettänyt
kaikki yöt,
ja tuolla ne nyt tulevat,
miesten jonot
ja parivaljakot!
Ja hän huusi:
– Kaatunut, kaatunut on Babylon,
kaikki sen jumalien patsaat
ovat murskana maassa!
Kansani, poljettu
ja tantereella puitu!
Minkä minulle ilmoitti
Herra Sebaot,
Israelin Jumala,
sen olen teille kertonut.
Näky Edomista
Ennussana Dumasta.
Minulle huutaa ääni Seiristä:
– Vartija, kauanko yötä on vielä?
– Vartija, kauanko yötä vielä?
Vartija vastaa:
– Aamu on tullut,
silti on yö.
Jos teillä on kysyttävää, niin kysykää,
tulkaa uudelleen!
Näky arabiheimoista
Ennussana Arabiasta.
Yöpykää pensaikon suojaan Suurella aavikolla,
te dedanilaisten karavaanit.
Tulkaa janoisia vastaan
vettä tuoden,
te Teman keitaan asukkaat!
Tulkaa pakolaisia vastaan,
tuokaa heille leipää,
sillä he pakenevat miekkoja,
paljastettua miekkaa
ja jännitettyä jousta,
sodan ankaruutta.
Kuulkaa, mitä Herra on minulle sanonut: »Vuoden kuluttua – laskettuna tarkalleen kuin palkkasoturin päivät – Kedarin mahti on lopussa, sen uljaista jousimiehistä on enää rippeet jäljellä.»
Herra, Israelin Jumala, on tämän ilmoittanut.
Tuhosta pelastunut Jerusalem juhlii eikä muista Herraa
Ennussana Näkylaaksosta.
Mitä nyt, Jerusalem?
Miksi kaikki sinun asukkaasi ovat nousseet katoille juhlimaan?
Miksi taas tämä kohina ja melu,
sinä ilakoiva kaupunki?
Sinun miehiäsi on kuollut, ei taistelussa,
he eivät kaatuneet miekan lävistäminä,
sinun päällikkösi pakenivat yhtenä miehenä,
he riensivät pois nuolien ulottuvilta.
Vankeina he ovat, kaikki heidät tavoitettiin,
vaikka olisivat paenneet matkojen päähän.
Sen tähden minä nyt pyydän:
– Jättäkää minut rauhaan,
antakaa minun itkeä suruani!
Älkää tunkeilko minua lohduttamaan,
kun murehdin kansani onnettomuutta.
Säikähdyksen, hämmingin ja hävityksen päivän
lähetti Jumala, Herra Sebaot, Näkylaaksoon.
Hän mursi sen varustukset,
ja kauhun huuto kohosi vuorille.
Elam sieppasi mukaansa nuoliviinen,
Syyria valjasti vaunuhevoset,
Kir otti kilpensä esille.
Niin sinun kauniit laaksosi
täyttyivät vaunuista,
ja vihollisen ratsumiehet asettuivat porttiesi eteen.
Herra riisui suojaavan verhon Juudalta.
Silloin te kyllä lähditte tarkastamaan
Setripalatsin asevarastoja
ja havahduitte näkemään,
miten pahasti halkeillut oli Daavidin kaupungin muuri.
Te varastoitte vettä Alalammikkoon
ja tarkastitte ja arvioitte Jerusalemin talot,
revitte niitä muurien vahvistamiseksi.
Kahden muurin välille te teitte kokoamisaltaan
Vanhanlammikon vesiä varten.
Mutta hänen puoleensa, jonka tekoa kaikki on,
te ette kääntyneet,
häneen, joka tämän kaiken kauan sitten loi,
te ette katsettanne nostaneet.
Jumala, Herra Sebaot,
kutsui sinä päivänä teitä itkiäisiin ja valittajaisiin.
Hän kehotti teitä ajamaan päänne paljaaksi
ja vyöttäytymään säkkivaatteeseen.
Mutta mitä vielä! Täällä vain iloitaan ja riemuitaan!
Naudat lihoiksi, pikkukarja teuraiksi,
lihaa syödään, viiniä juodaan:
»Syödään ja juodaan, huomenna kuollaan!»
Niin minä sain kuulla Herran Sebaotin sanat:
– Tietäkää: tämä synti jää sovittamatta
aina kuolemaanne saakka.
Näin sanoo Jumala, Herra Sebaot.
Sebna ja Eljakim
Jumala, Herra Sebaot, on sanonut näin:
– Mene ja vie Sebnalle,
kuninkaan voudille ja hovin päällikölle,
tämä viesti:
Kuka sinä oikein olet ja mikä luulet täällä olevasi,
kun hakkautat itsellesi haudan tänne
korkealle vuoren rinteeseen,
kallioon louhitun hautakammion?
Näin käy: Herra viskaa sinut menemään,
hän kahmaisee ja puristaa sinut kouraansa,
kääräisee sinut keräksi
ja paiskaa kuin pallon kauas maahan, jossa tilaa riittää.
Sinne sinä kuolet ja siihen jäävät loistovaunusi,
sinä herrasi huoneen häpeätahra!
Hän sysää sinut pois virastasi
ja raastaa sinut korkeasta asemastasi tomuun.
Sinä päivänä
minä kutsun palvelijani Eljakimin, Hilkian pojan,
ja hänen ylleen minä puen sinun pukusi,
hänen vyötäisilleen sidon sinun vyösi,
hänen käteensä annan sinun valtasi,
ja hänestä tulee isä Jerusalemin asukkaille
ja koko Juudan sukukunnalle.
Hänen olalleen minä ripustan Daavidin huoneen avaimen.
Hän avaa, eikä kukaan sulje,
hän sulkee, eikä kukaan avaa.
Minä isken hänet vahvaksi naulaksi lujaan paikkaan,
hänen korkea arvonsa tuottaa kunniaa koko suvulle.
Mutta ennen pitkää hänen varassaan riippuu koko suuri suku, niin vesat kuin risutkin, kaikki kipot ja kapot pöytämaljoista alkaen viimeiseen viiniruukkuun saakka, kunnes tulee päivä – näin sanoo Herra – jolloin lujaan paikkaan isketty vahva naula pettää. Se murtuu, ja kuorma, joka oli sen varassa, romahtaa maahan ja murskautuu. Herra on puhunut.
Näky Tyroksesta
Ennussana Tyroksesta.
Valittakaa, Tarsisin laivat,
tuhottu on teidän satamanne!
Kotimatkalla Kyproksesta
te saitte sen kuulla.
Mykistykää, rannikon asukkaat,
Sidonin kauppiaat!
Sinun lähettilääsi, Foinikia, purjehtivat meriä,
suuria vesiä.
Sinun rikkautesi lähde oli Virran vilja, Niilin rantojen sato,
sinä kävit sillä kauppaa kaikkien kansojen kanssa.
Häpeä, Sidon, sinä meren vahva linna!
Meri puhuu sinulle näin:
»Enhän minä saa synnytyskipuja,
en minä synnytä,
en kasvata nuorukaisia,
en saata neitoja täyteen mittaan!»
Kun viesti saapuu Tyroksesta Egyptiin,
kauhu kouristaa sen asukkaita kuin synnytyskipu.
Purjehtikaa yli meren Tarsisin rannoille,
puhjetkaa valitushuutoihin,
te rannikon asujat!
Tuoko nyt on teidän iloinen kaupunkinne,
maineikas muinaisista päivistä,
kaupunki, joka pitkin askelin edeten
asutti kaukaiset rannat?
Kuka sääti tällaisen kohtalon Tyrokselle,
joka kruunasi kuninkaita,
jonka ostajat ja myyjät olivat ruhtinaiden veroisia
ja jonka kauppiaita kunnioitettiin kaikkialla?
Sen teki Herra Sebaot
nöyryyttääkseen ylpeän mielen,
tehdäkseen mitättömäksi kaiken loiston,
kaiken, mikä maassa on arvokasta.
Viljele maatasi nyt, tytär Tarsis,
niin kuin Niilin maata viljellään,
sillä laivoja et enää veistä.
Herra kohotti kätensä merenrantaa kohti
ja järkytti valtakuntia.
Hän antoi käskyn
ja tuomitsi tuhoon Foinikian linnoitetut kaupungit.
Hän sanoi:
– Enää et iloitse,
raiskattu neitsyt, tytär Sidon!
Vaikka lähtisit yli meren Kyprokseen, kittiläisten luo,
sielläkään et saa rauhaa.
Muistakaa Kaldean maata, jossa asui suuri kansa!
Assyria on senkin tehnyt villieläinten asunnoksi.
Assyria pystyttää piiritystornit,
luhistaa palatsit.
Kaiken se murentaa rauniokasaksi.
Valittakaa, Tarsisin laivat!
Tuhottu on teidän turvapaikkanne.
Unohdettu Tyros elpyy
Sinä päivänä Tyros vaipuu unohdukseen yhden kuninkaan eliniäksi, seitsemäksi vuosikymmeneksi. Seitsemänkymmenen vuoden kuluttua Tyroksen käy kuin porton, josta laulussa kerrotaan:
– Käy harppuinesi
kaupungin katuja
kiertelemään,
sinä unohdettu tyttö!
Kun hyvin soittelet,
laulat,
sinut muistetaan taas!
Seitsemänkymmenen vuoden kuluttua Herra jälleen muistaa Tyrosta, ja se pääsee, hyvästä rahasta kuten ennenkin, harjoittamaan huoruutta kaikkien valtakuntien kanssa maan päällä. Mutta sen portonpalkat pyhitetään Herralle. Niitä ei enää kasata aarrekammioihin eikä varastoida, vaan ne tulevat niiden hyväksi, jotka asuvat Herran pyhäkön äärellä. He saavat niistä runsaan ravinnon ja hienot vaatteet.
Facebook-ryhmä
Päivän materiaali tulee myös omaan Facebook-ryhmäänsä. Keskustellaan yhdessä!
Liity mukaan Facebook-ryhmään tämän linkin kautta.
Livekirkko
Tämä päivittäinen katkelmajaottelu on Livekirkko ry:n raamatunlukuohjelmasta, jonka perusteella luemme Raamatun kronologisesti kannesta kanteen vuoden aikana.
Meillä on evankeliumi tehtävänä. Livekirkko tarjoaa kristillistä sisältöä ihmisille siellä, missä he ovat.
Raamatunkäännös vuoden 1992 kirkkoraamatun mukaan. Tekijänoikeudet kirkon keskusrahasto.
