Päivän teksti

Maher-Salal-Has-Bas, merkki kansalle

 

Herra sanoi minulle: »Ota iso sinettikivi ja kaiverra siihen selvin kirjainmerkein: ’Maher-Salal-Has-Bas.’»Minä kutsuin todistajiksi luotettavat miehet, pappi Urian ja Sakarjan, Jeberekjan pojan.

 

Ja minä lähestyin vaimoani, ja hän tuli raskaaksi ja synnytti pojan. Herra sanoi minulle: »Anna hänelle nimeksi Maher-Salal-Has-Bas, sillä ennen kuin tämä lapsi on oppinut sanomaan ’isä’ ja ’äiti’, viedään Damaskoksen aarteet ja Samarian ryöstösaalis Assyrian kuninkaan jalkojen juureen.»

 

Hyökyaalto uhkaa Assyriasta

 

Taas Herra puhui minulle. Hän sanoi:

– Koska tämä kansa pitää halpana

hiljaa virtaavia Siloan vesiä

ja sen tähden säikkyy Resiniä ja Remaljan poikaa,

minä, Herra, nostatan ylitsenne vyörymään

Suuren virran väkevät vedet:

Assyrian kuninkaan ja hänen mahtinsa.

Se virta paisuu yli äyräittensä,

se karkaa uomistaan kaikkialla,

Juudankin se saavuttaa, kuohuen se tulvii yli,

kohoaa kaulaan saakka.

Se levittää siipensä äärestä ääreen

yli sinun maasi, Immanuel.

Kohottakaa sotahuuto, kansat,

pian joudutte kauhun valtaan!

Kuulkaa, te maan äärten asukkaat,

pukeutukaa taisteluvarusteisiin,

pian joudutte kauhun valtaan!

Niin, pukeutukaa taisteluvarusteisiin,

te joudutte kauhun valtaan!

Tehkää suunnitelma! Se raukeaa.

Neuvotelkaa! Ei se hyödytä.

Meidän kanssamme on Jumala!

 

Herra, Israelin kompastuskivi

 

Tämän Herra puhui minulle. Lujalla kädellä hän veti minut pois siltä tieltä, jota tämä kansa kulkee. Herra sanoi:

 

– Älkää sitä kutsuko salaliitoksi,

mitä tämä kansa salaliitoksi kutsuu.

Älkää vavisko,

älkää sitä pelätkö,

mitä se pelkää.

Pitäkää te Herra Sebaot pyhänä,

pelätkää vain häntä,

vaviskaa hänen edessään.

Hänestä on tuleva solmu ja este,

kompastuskivi, kallionlohkare

Israelin kahden kuningashuoneen tielle,

Jerusalemin asukkaille loukku ja ansa.

Monet heistä kompastuvat,

syöksyvät nurin niskoin, loukkaantuvat,

tarttuvat ansaan, jäävät kiinni.

 

Kääröön sinetöity varoitus

 

– Kierrä kiinni käärö, se jääköön todisteeksi,

sinetöi tämä opetus oppilaitteni keskellä.

Minä jään odottamaan Herraa,

joka kätkee kasvonsa Jaakobin suvulta,

häneen minä panen toivoni.

Minä ja nämä lapset, jotka Herra on minulle antanut,

me olemme tässä, enteinä ja merkkeinä Israelille,

Herran Sebaotin merkkeinä –

hänen, jonka asuinpaikka on Siionin vuori.

 

Te kuulette sanottavan: »Tiedustelkaa neuvoa vainajahengiltä, kysykää tietäjiltä, jotka supisevat ja mumisevat.» Mutta Jumalaltaanhan kansan on neuvonsa pyydettävä! Miksi sen pitäisi kysyä kuolleilta neuvoa elävien asiassa? Siis esiin todistekäärö, sinetöity opetus! Turhia sanoja puhuu tämä kansa, jolle päivä ei enää koita. Se joutuu kuljeksimaan tässä maassa ahdistettuna ja nälkäisenä. Nälän yltyessä se ärtyy ja kiroaa kuninkaansa ja Jumalansa ja kääntää katseensa taivaalle ja taas maahan, mutta näkee kaikkialla vain vaivaa ja pimeyttä, ahdistusta vailla valonkajoa, synkkyyttä ilman valonsädettä. Ei valo kajasta sille, joka on ahdingossa.

 

Kansa, joka pimeydessä vaeltaa

 

Aikoinaan Herra vei kunnian

Sebulonin ja Naftalin mailta.

Mutta kerran hän taas palauttaa kunniaan

Meren tien,

Jordanin takaisen maan

ja muukalaisten Galilean.

 

Kansa, joka pimeydessä vaeltaa,

näkee suuren valon.

Niille, jotka asuvat kuoleman varjon maassa,

loistaa kirkkaus.

Sinä teet runsaaksi riemun,

annat suuren ilon.

He iloitsevat sinun edessäsi

niin kuin elonkorjuun aikana iloitaan,

niin kuin saaliinjaossa riemuitaan.

Ikeen, joka painaa heidän hartioitaan,

valjaat, jotka painavat olkapäitä,

ja heidän käskijänsä sauvan

sinä murskaat,

niin kuin murskasit Midianin vallan.

Ja kaikki taistelukenttiä tallanneet saappaat,

kaikki veren tahrimat vaatteet

poltetaan,

ne joutuvat tulen ruoaksi.

Sillä lapsi on syntynyt meille,

poika on annettu meille.

Hän kantaa valtaa harteillaan,

hänen nimensä on

Ihmeellinen Neuvontuoja, Väkevä Jumala,

Iankaikkinen Isä, Rauhan Ruhtinas.

Suuri on hänen valtansa,

ja rauha on loputon

Daavidin valtaistuimella

ja hänen valtakunnassaan.

Oikeus ja vanhurskaus

on sen perustus ja tuki

nyt ja aina.

Tämän saa aikaan

Herran Sebaotin pyhä kiivaus.

 

Herra murtaa Israelin uhman

 

Herra lähetti sanan Jaakobille,

tuomion sanan Israelille.

Koko kansa sai nähdä sen todeksi,

niin Efraim kuin Samarian asukkaat,

jotka ylpeinä uhmaten sanoivat:

»Savitiiliseinät ovat sortuneet,

me rakennamme hakatuista kivistä!

Sykomoripuiset tukipölkyt on pirstottu,

nyt tuodaan tilalle setripalkkeja!»

 

Herra valoi rohkeutta Israelin vastustajiin

ja yllytti sen vihollisia:

Syyriaa idässä, Filisteaa lännessä.

Ahnaasti ne haukkasivat Israelia, suun täydeltä.

Vieläkään ei väistynyt hänen vihansa,

hänen kätensä on yhä koholla, valmiina lyömään.

 

Kansa ei palannut kurittajansa luo

eikä turvautunut Herraan Sebaotiin.

Niin Herra leikkasi Israelilta pään ja hännän,

leikkasi palmunlatvan ja kaislanvarret samana päivänä:

vanhimmat ja ylimykset – siinä on pää,

profeetat, nuo valheopettajat – siinä on häntä.

Sillä johtajat olivat johtaneet kansan harhaan

ja saattaneet johdettavansa sekasortoon ja hämminkiin.

Niinpä Herra ei säästänyt tämän kansan nuorukaisia

eikä armahtanut sen orpoja ja leskiä,

sillä ilkeitä ja pahoja he ovat, koko kansa,

jokainen suu puhuu herjasanoja.

Vieläkään ei väistynyt Herran viha,

hänen kätensä on yhä koholla, valmiina lyömään.

 

Ja niin vääryys palaa liekehtien,

niin kuin tuli syö orjantappurat ja ohdakkeet

ja sytyttää metsän tiheiköt,

niin että ne kieppuvat savupyörteinä ilmaan.

Maa hehkuu Herran Sebaotin suuttumusta,

ja liekit nielevät ihmisiä.

Toinen toistaan he eivät armahda,

he syövät oikealta ja jäävät nälkäisiksi,

ahmivat vasemmalta eivätkä tule kylläisiksi,

kukin syö oman käsivartensa lihaa,

Manasse Efraimia, Efraim Manassea,

ja molemmat yhdessä käyvät Juudan kimppuun.

Vieläkään ei väistynyt Herran viha,

hänen kätensä on yhä koholla, valmiina lyömään.

 

Voi teitä, oikeuden vääristäjät!

 

Voi niitä, jotka vääriä säädöksiä säätävät,

jotka katalia päätöksiä tekevät

estääkseen heikkoja saamasta oikeutta,

riistääkseen kansani köyhiltä lain turvan,

anastaakseen leskien varat,

ryöstääkseen orpojen perintöosan.

Miten te aiotte selviytyä tilinteon päivästä,

kun kaukainen rajuilma ehtii tänne?

Kenen luo silloin pakenette apua hakemaan,

minne kätkette rikkautenne?

Ei auta kuin kumartua vangittujen joukkoon,

kaatua surmattujen sekaan.

Mutta vieläkään ei väistynyt Herran viha,

hänen kätensä on yhä koholla, valmiina lyömään.

 

Assyrian ylpeys ja tuho

 

Voi Assyriaa, minun vihani ruoskaa!

Suuttumukseni sauva on sen kädessä.

Sen minä lähetän tämän kelvottoman kansan kimppuun,

tämän kansan kimppuun, joka on herättänyt vihani,

ryöstämään ja saalistamaan,

tallaamaan sitä kuin kujien lokaa.

Mutta Assyria itse uskoo toisin,

itse se ei ymmärrä tehtäväänsä.

Sillä on mielessään vain hävitys

ja halu tuhota kansa kansan jälkeen.

Näin sanoo hän, Assyrian valtias:

»Eivätkö minun päällikköni ole kuninkaiden veroisia?

Eikö Kalne saanut saman kohtalon kuin Karkemis,

Hamat saman kuin Arpad,

Samaria saman kuin Damaskos?

Olen kukistanut monta valtakuntaa,

jotka palvelivat omia jumaliaan

ja joiden jumalankuvat olivat paljon lukuisammat

kuin Jerusalemin tai Samarian.

Kuinka en pystyisi tekemään Jerusalemille ja sen kuvatuksille

samoin kuin tein Samarialle ja sen jumalille?»

 

Mutta tietäkää: kun minä, Herra, olen saattanut päätökseen kaikki työni Siionin vuorella ja Jerusalemissa, minä vaadin Assyrian kuninkaan tilille hänen pöyhkeän sydämensä turhamaisuudesta ja hänen katseensa ylpeästä välkkeestä. Sillä näin on Assyrian kuningas sanonut:

 

»Käteni voimalla olen tehnyt tämän kaiken

ja omalla viisaudellani:

minä tiedän mitä teen.

Minä olen siirtänyt kansojen rajat

ja riistänyt itselleni niiden rikkaudet

ja valtiaan tavoin syössyt kuninkaat valtaistuimiltaan.

Minä pääsin käsiksi kansojen rikkauksiin

yhtä helposti kuin linnunpesään,

minä kahmin itselleni kaikki maat

kuin munat hylätyistä pesistä:

ei siiven siipeä räpyttämässä,

ei yhtään nokkaa piipittämässä.»

 

– Onko kirves muka parempi

kuin se, joka sillä hakkaa?

Mahtaileeko saha

sille, joka sitä käyttää?

Ikään kuin ruoska heiluttaisi käyttäjäänsä,

ikään kuin puinen sauva heiluttaisi ihmisen kättä!

Ei, vaan Jumala, Herra Sebaot, lähettää hivuttavan taudin

tuon maan lihaviin ylimyksiin,

ja loiston alla kytee polte

kuin tulen polte.

Ja Israelin Valosta tulee liekki,

Israelin Pyhästä tulenlieska,

joka yhdessä päivässä polttaa ja nielee

Assyrian orjantappurat ja ohdakkeet,

joka tekee perin juurin lopun

sen metsien ja puutarhojen vehmaudesta,

niin että maa on kuin sairas,

tautiinsa menehtymässä.

Ja niin vähiin käyvät puut metsissä,

että lapsikin voi ne merkitä muistiin.

 

Israelin jäännös pelastuu

 

Sinä päivänä eivät Jaakobin jälkeläiset, jotka ovat päässeet pakoon, nuo Israelista jäljelle jääneet, enää turvaudu sortajaansa. Herralle uskollisina he turvautuvat yksin häneen, Israelin Pyhään.

 

Jäännös palaa takaisin,

Jaakobin heimon jäännös kääntyy

väkevän Jumalan luo.

Tiedä, Israel:

vaikka kansasi olisi lukuisa kuin merenrannan hiekka,

siitä jää vain rippeet.

Hävitys tulee, niin on päätetty,

ja se tulee vanhurskauden tulvana.

Ja Jumala, Herra Sebaot, toteuttaa päätöksensä,

hävityksen kaikkialla maan päällä.

 

Mutta näin sanoo Jumala, Herra Sebaot: »Älä pelkää, kansani! Siion, älä pelkää Assyriaa, vaikka se lyö sinua ruoskalla ja kohottaa sauvansa sinua vastaan, niin kuin Egypti kerran. Älä pelkää, sillä pian, aivan pian, minun suuttumukseni sinua kohtaan on hävinnyt ja minun vihani kääntyy sinun vihamiestesi tuhoksi. Ja Herra Sebaot nostaa ruoskansa heitä vastaan ja lyö, niin kuin löi Midiania Orebin kallion luona. Hänen sauvansa kääntyy sinun vihollisiasi vastaan, hän kohottaa sen niin kuin kerran Egyptissä.

 

Sinä päivänä sinun hartioiltasi heltiää Assyrian ies

ja sinun olkapäiltäsi katkotaan sen valjaat.»

 

Vihollinen marssii Jerusalemia kohti

 

Tuolta ne nousevat,

tulevat Aijatin kautta,

kulkevat Migronin ohitse.

Mikmasiin ne jättävät kuormastonsa,

kulkevat solan poikki

ja yöpyvät Gebaan.

Rama vapisee,

Saulin Gibea pakenee.

Kirkaise, tytär Gallim,

kuuntele, Laisa,

vastaa, Anatot!

Madmena karkaa tiehensä,

Gebimin asukkaat etsivät turvaa.

Jo tänään vihollinen seisoo Nobissa

ja heristää nyrkkiään päin Siionin vuorta,

kohti Jerusalemin kukkulaa.

Silloin Jumala, Herra Sebaot,

pirstoo vihansa vimmassa oksiston

ja ylväät latvat joutuvat kumartumaan maahan

ja metsän tiheiköt hakataan kirveellä maahan.

Väkevän valtiaan edessä kaatuu itse Libanon.

 

 


Facebook-ryhmä

Päivän materiaali tulee myös omaan Facebook-ryhmäänsä. Keskustellaan yhdessä!
Liity mukaan Facebook-ryhmään tämän linkin kautta.

Livekirkko

Tämä päivittäinen katkelmajaottelu on Livekirkko ry:n raamatunlukuohjelmasta, jonka perusteella luemme Raamatun kronologisesti kannesta kanteen vuoden aikana.

Meillä on evankeliumi tehtävänä. Livekirkko tarjoaa kristillistä sisältöä ihmisille siellä, missä he ovat.


Raamatunkäännös vuoden 1992 kirkkoraamatun mukaan. Tekijänoikeudet kirkon keskusrahasto.