Päivän teksti
Lauluista kaunein, Salomon laulu.
Rakkautesi on ihanampaa kuin viini
Neito:
Suudelkoon hän minua, antakoon suudelmiaan!
Ihanampaa kuin viini on sinun rakkautesi,
ihana on voiteittesi tuoksu!
Sinun nimesikin tiukkuu parhainta öljyä,
siksi neidot sinua rakastavat.
Ota minua kädestä, juostaan!
Vie minut taloosi, kuningas,
vie minut huoneeseesi!
Tule, iloitaan ja riemuitaan!
Rakkautesi on ihanampaa kuin viini.
Suotta eivät neidot sinua rakasta.
Tumma mutta kaunis
Neito:
Olen kyllä iholtani tumma,
kuin Kedarin teltat,
kuin Salomon telttakankaat,
mutta, Jerusalemin tytöt,
minä olen kaunis!
Älkää siihen katsoko, että olen tumma,
että olen päivän paahtama.
Veljeni kiusasivat minua,
panivat vartioimaan viinitarhojaan.
Omaa tarhaani en ehtinyt hoitaa.
Missä olet, rakkaani?
Neito:
Sinä jota rakastan, kerro,
missä on laumasi laidun,
minne viet lampaasi keskipäivän levolle.
Muuten joudun peittämään kasvoni
ja kulkemaan sinua etsimässä
tovereittesi laumojen seassa.
Muut:
Ellet sitä tiedä, sinä naisista kaunein,
seuraa lampaitten jälkiä,
ohjaa karitsasi paimenten teltoille.
Miten kaunis oletkaan, rakkaani!
Mies:
Kuin faraon valjakon tamma
olet silmissäni, kalleimpani.
Ihanat ovat poskesi, helminauhojen peittämät,
ihana on kaulasi ketjuineen!
Muut:
Kultaiset ketjut me sinulle teemme
ja ketjuihin hopeiset helmet.
Neito:
Kuningas lepää ateriallaan,
ja nardukseni levittää tuoksuaan.
Kuin mirhakimppu
rakkaani lepää rintojeni välissä,
kuin hennakimppu,
En-Gedin viinitarhoista poimittu.
Mies:
Miten kaunis oletkaan, kalleimpani!
Miten kaunis on katseesi, kyyhkysilmä!
Neito:
Miten kaunis oletkaan, rakkaani, miten ihana olet!
Miten vehreä on vuoteemme!
Setripuut ovat talomme seininä,
sypressit kattonamme.
Kuin Saaronin lilja, kuin omenapuu
Neito:
Olen Saaronin ketojen kukka,
laaksojen lilja.
Mies:
Kuin lilja ohdakkeiden keskellä
on minun armaani neitojen keskellä.
Neito:
Kuin omenapuu metsän puiden keskellä
on rakkaani nuorukaisten keskellä.
Sen puun varjoon kaipaan lepäämään,
sen hedelmä maistuu suussani makealta.
Neito:
Hän vei minut viinitupaan,
ja yllämme hulmusi rakkauden viiri.
Tuokaa minulle rusinaterttuja, että vahvistun,
tuokaa omenoita, että virvoitun –
minä olen rakkaudesta sairas!
Hänen vasen kätensä on pääni alla,
hänen oikea kätensä hyväilee minua.
Minä vannotan teitä, Jerusalemin tytöt,
gasellien ja villipeurojen kautta:
älkää häiritkö rakkauttamme,
älkää häiritkö, ennen kuin itse haluamme herätä!
Rakkaani tulee!
Neito:
Rakkaani tulee, minä kuulen hänen äänensä!
Hän kiitää yli vuorten,
hän kirmaa yli kukkuloiden!
Kuin gaselli on minun rakkaani,
hän on kuin nuori peura.
Siinä hän on! Hän pysähtyy
ja jää talomme seinustalle.
Hän katsoo ikkunan takaa,
kurkistaa säleikön raosta.
Rakkaani puhkeaa puhumaan.
Mies:
Nouse, kalleimpani, kauneimpani,
tule kanssani ulos!
Talvi on mennyt, sade on laannut,
se on kaikonnut pois.
Kukat nousevat maasta,
laulun aika on tullut,
joka puolella huhuavat metsäkyyhkyt.
Viikunapuussa kypsyvät ensi hedelmät,
viiniköynnöksen nuput aukeavat
ja levittävät tuoksuaan.
Nouse, kalleimpani, kauneimpani,
tule kanssani ulos!
Kyyhkyni, kallion kätkemä,
vuoren seinässä lymyävä,
anna minun nähdä kasvosi,
anna minun kuulla äänesi,
sillä sinun äänesi on suloinen,
ihanat ovat sinun kasvosi.
Muut:
Auttakaa meitä, ottakaa kiinni ketut,
ketunpojat, jotka turmelevat viinitarhat!
Köynnöksemme ovat juuri nupullaan!
Neito:
Rakkaani on minun ja minä olen hänen,
liljojen keskellä on hänen laidunmaansa.
Kun tuulenhenki illalla viriää
ja varjot pitenevät,
tule silloin, rakkaani, riennä kuin gaselli,
tule kuin peura tuoksuville kummuille!
Missä on hän, jota rakastan?
Neito:
Yöllä, kun lepäsin vuoteellani,
minä kaipasin häntä, jota rakastan.
Etsin häntä, mutta en löytänyt.
Silloin päätin: minä lähden ulos,
kierrän kaupungin kadut ja torit,
etsin sieltä häntä, jota rakastan.
Minä lähdin etsimään
mutta en löytänyt.
Vastaani tuli vartijoita
öisellä kierroksellaan.
Minä kysyin heiltä: »Oletteko nähneet
häntä, jota rakastan?»
Mutta kun jatkoin kulkuani,
heti löysin hänet, jota rakastan!
Tartuin häneen enkä päästänyt irti,
ja minä vein hänet äitini taloon,
synnyttäjäni huoneeseen.
Minä vannotan teitä, Jerusalemin tytöt,
gasellien ja villipeurojen kautta:
älkää häiritkö rakkauttamme,
älkää häiritkö, ennen kuin itse haluamme herätä!
Hän saapuu!
Muut:
Mikä tuolta tulee? Mikä saapuu autiomaasta?
Se kohoaa kuin savupatsas,
se tuoksuu mirhalta ja suitsukkeelta,
outojen maiden ihojauheilta.
Katsokaa! Se on Salomon kantotuoli!
Sitä saattaa kuusikymmentä soturia,
Israelin sotajoukon parhaimmisto,
miekkamiehiä kaikki,
sotimaan tottuneita.
Jokaisella on kupeellaan miekka
yön kauhuja vastaan.
Libanonin puista
on tehty kuningas Salomon kantotuoli.
Sen pylväät ovat hopeaa,
sen selkänoja on kultaa
ja patja purppuraa,
sen seiniä kaunistaa rakkaus.
Tulkaa ulos, Jerusalemin tytöt!
Katsokaa, Siionin tyttäret:
tässä on kuningas Salomo!
Hän kantaa kruunua, jonka äidiltään sai
tänään, hääpäivänään,
suurena ilonpäivänään!
Kaikki sinussa on kaunista
Mies:
Miten kaunis oletkaan, kalleimpani,
miten kaunis on katseesi!
Kyyhkyjä ovat sinun silmäsi,
hunnun verhoamat.
Sinun hiuksesi ovat kuin mustien vuohien lauma,
joka karkaa Gileadin rinteitä alas.
Sinun hampaasi hohtavat valkoisina
kuin vastakerityt lampaat,
vedestä nousseet.
Ne ovat kuin karitsat kaksittain,
ei yksikään ole pariaan vailla.
Sinun huulesi ovat kuin purppuranauha,
suloinen on sinun suusi.
Kauniisti, kuin granaattiomena,
kaartuu otsasi hunnun alla.
Ylväänä kuin Daavidin torni
kohoaa sinun kaulasi.
Siihen on ripustettu tuhat kilpeä,
monen soturin jouset ja viinet.
Sinun rintasi ovat kuin peuranvasat,
kuin gasellin kaksoset,
jotka käyvät laitumella liljojen keskellä.
Kun tuulenhenki illalla viriää
ja varjot pitenevät,
minä nousen mirhavuorelle,
suitsukekukkulalle.
Rakkaani, kaikki sinussa on kaunista,
sinä olet täydellinen!
Olet vienyt sydämeni
Mies:
Tule, valittuni, tule vuorilta,
tule luokseni Libanonilta!
Jätä Amanan huiput,
jätä Senirin ja Hermonin laet,
leijonien lymypaikat,
pantterien vuoret!
Rakkaani, kihlattuni,
olet vienyt sydämeni!
Yhdellä silmäyksellä sinä sen veit,
yhdellä kaulanauhasi helmellä.
Miten ihanaa on sinun rakkautesi,
rakkaani, valittuni!
Mitä on sinun rakkautesi rinnalla viini!
Ihanammin kuin kaikki balsamit
tuoksuvat sinun voiteesi!
Mesi helmeilee sinun huulillasi,
sinun kielelläsi on maitoa ja hunajaa.
Rakas, sinun vaatteissasi
tuoksuu Libanon!
Rakkauden paratiisi
Mies:
Rakkaani, valittuni!
Sinä olet suljettu puutarha,
lukittu tarha, sinetöity lähde,
paratiisi, jonka purojen äärellä
kasvaa granaattiomenoita,
monia maukkaita hedelmiä,
hennaa ja nardusta,
nardusta ja sahramia,
kanelia ja mausteruokoa
ja suitsukepuita,
mirhaa ja aaloeta,
kaikkein parasta balsamia.
Sinä olet puutarhan lähde,
elävän veden kaivo,
johon virtaavat Libanonin vuorten vedet!
Neito:
Nouse, pohjatuuli, tule, etelätuuli!
Puhalla minun puutarhaani,
niin balsamin tuoksu leviää
ja armaani tulee puutarhaansa
nauttimaan sen hedelmistä!
Facebook-ryhmä
Päivän materiaali tulee myös omaan Facebook-ryhmäänsä. Keskustellaan yhdessä!
Liity mukaan Facebook-ryhmään tämän linkin kautta.
Livekirkko
Tämä päivittäinen katkelmajaottelu on Livekirkko ry:n raamatunlukuohjelmasta, jonka perusteella luemme Raamatun kronologisesti kannesta kanteen vuoden aikana.
Meillä on evankeliumi tehtävänä. Livekirkko tarjoaa kristillistä sisältöä ihmisille siellä, missä he ovat.
Raamatunkäännös vuoden 1992 kirkkoraamatun mukaan. Tekijänoikeudet kirkon keskusrahasto.
