Päivän teksti

Sävyisyys on sankaruutta arvokkaampi

 

Ihminen suunnittelee mielessään,

mutta sanat antaa Herra.

 

Ihminen pitää oikeina kaikkia teitään,

mutta Herra punnitsee ajatukset.

 

Tuo kaikki hankkeesi Herran eteen,

niin suunnitelmasi menestyvät.

 

Kaiken on Herra tehnyt tarkoituksiaan varten,

jumalattomankin – kohtaamaan kovan päivän.

 

Herra vihaa kaikkia kerskailijoita –

totisesti, he eivät rangaistusta vältä!

 

Laupeus ja uskollisuus sovittavat synnin,

Herran pelko pitää loitolla pahasta.

 

Joka elää Herran mielen mukaisesti,

pääsee sovintoon vihamiestensäkin kanssa.

 

Parempi vähän ja rehellisesti

kuin isot voitot vilpillisesti.

 

Ihminen suunnittelee tiensä,

mutta Herra ohjaa hänen askelensa.

 

Kuninkaan huulilla on Jumalan päätös,

ei hän erehdy tuomiossaan.

 

Puntari on Herran, vaaka on Herran,

hänen ovat kaikki punnukset.

 

Vääryyttä kuninkaat eivät siedä,

ilman oikeutta ei valtaistuin kestä.

 

Rehellinen puhe on kuninkaalle mieleen,

todenpuhujaa hän rakastaa.

 

Kuninkaan viha on kuoleman airut,

mutta viisas voi hänet lepyttää.

 

Kuninkaan hymy on elämän vakuus,

hänen suosionsa kuin keväinen sade.

 

Hanki viisautta, se on parempaa kuin kulta,

hanki ymmärrystä, se on kalliimpaa kuin hopea.

 

Oikeamielisten tie kiertää pahan kaukaa,

henkensä turvaa, joka tietään tarkkaa.

 

Pöyhkeys vie perikatoon,

ylpeys käy lankeemuksen edellä.

 

Parempi elää hiljaa köyhien parissa

kuin jakaa saalista röyhkeiden kanssa.

 

Joka harkiten toimii, saa kaikkea hyvää,

onni on sen, joka turvaa Herraan.

 

Harkitseva ihminen saa viisaan maineen,

taitava puhe taivuttaa mielet.

 

Viisaus on viisaalle elämän lähde,

tyhmyys tyhmälle rangaistus.

 

Viisas sydän antaa suuhun sanat,

jotka vievät perille opetuksen.

 

Ystävän sanat ovat nuorta hunajaa:

makeat mielelle, virvoittavat ruumiille.

 

Moni luulee omaa tietään oikeaksi,

vaikka se on kuoleman tie.

 

Nälkä miehen työhön ajaa,

oma suu on häntä hoputtamassa.

 

Heittiö penkoo esiin pahaa,

hänen huulillaan on kuin polttava tuli.

 

Juonittelija rakentaa riitaa,

panettelija erottaa ystävykset.

 

Kelvoton mies vetää ystävänsä mukaan,

johdattaa hänetkin turmion tielle.

 

Joka kyräten katsoo, hankkii pahaa,

joka huulensa tiukkaa, on jo päätöksen tehnyt.

 

Harmaat hapset ovat kunniaseppele,

palkinto sille, joka oikein elää.

 

Sävyisyys on sankaruutta arvokkaampi,

maltti enemmän kuin kaupungin valtaus.

 

Helmassa arpaa ravistellaan,

tuloksen ratkaisee Herra.

 

Elämän taidon opetuksia

 

Parempi leipäkannikka ja rauha

kuin juhlapidot ja riita.

 

Viisas orja pitää kurissa kunnottoman pojan

ja pääsee perinnölle veljesten kanssa.

 

Hopealle sulatin, kullalle uuni,

ihmisten sydämet tutkii Herra.

 

Heittiö kuuntelee ilkeitä puheita,

kieroilija turmion sanoja.

 

Joka köyhää pilkkaa, herjaa hänen Luojaansa,

vahingonilo ei jää rankaisematta.

 

Vanhusten kruununa ovat lastenlapset,

lasten kunniana heidän isänsä.

 

Tyhmän suuhun ei sovi suora puhe

eikä ruhtinaan huulille valhe.

 

Joka lahjoo, luulee lahjaansa onnenkiveksi:

minne hän menee, hän menestyy.

 

Joka vaalii ystävyyttä, unohtaa loukkauksen,

joka menneitä kaivelee, menettää ystävänsä.

 

Viisas ottaa moitteesta opikseen,

sata lyöntiäkään ei paranna tyhmää.

 

Paha ihminen kapinoi ja kapinoi,

kunnes kohtaa armottoman sanantuojan.

 

Tulkoon vaikka poikasensa menettänyt karhu,

kunhan ei tyhmyri hulluudessaan!

 

Joka hyvän pahalla maksaa,

vetää onnettomuuden kotinsa ylle.

 

Riita syntyy kuin rako patoon –

tuki se, ennen kuin vesi nousee!

 

Vapaus syylliselle, tuomio syyttömälle,

kumpaakin Herra kammoksuu.

 

Mitä hyötyy tyhmyri rahoistaan?

Viisautta hän ei ymmärrä ostaa.

 

Ystävän rakkaus ei koskaan petä,

veli auttaa veljeä hädän hetkellä.

 

Mieletön se, joka lyö kättä

ja menee toisesta takuuseen.

 

Joka rakastaa riitaa, rakastaa syntiä.

Joka porttinsa korottaa, se etsii tuhoaan.

 

Väärämielinen ei onnea tavoita,

kieroilijan kohtaa perikato.

 

Murheen saa, joka tyhmän siittää,

houkan isä ei iloa tunne.

 

Iloinen sydän pitää ihmisen terveenä,

synkkä mieli kuihduttaa ruumiin.

 

Jumalaton ottaa salaa lahjuksen

ja vääristää oikeuden tien.

 

Viisas pitää silmänsä viisaudessa,

tyhmän katse kiertelee maailman rantaa.

 

Tyhmä poika on isänsä murhe,

katkera pettymys äidilleen.

 

Pahoin tehdään, jos syytöntä sakotetaan,

oikeutta loukataan, jos ruoskitaan kunnian miestä.

 

Viisas se, joka sanojaan säästää,

järkevä pitää päänsä kylmänä.

 

Hullukin käy viisaasta, jos on vaiti,

järkevästä, ellei suutaan avaa.

 

Kielen varassa on elämä ja kuolema

 

Eristäytyvä ihminen katsoo vain itseensä –

riita on valmis, jos häntä neuvot.

 

Moukka ei yritäkään ymmärtää,

silti hän tahtoo mielipiteensä julki.

 

Jumalattomuutta seuraa halveksunta,

häpeän mukana tulee pilkka.

 

Syvä kuin meri on harkittu puhe,

virraksi paisuu viisauden lähde.

 

Ei ole oikein pitää syyllisen puolta

ja sortaa syytöntä oikeudessa.

 

Riita on lähellä, kun tyhmä puhuu,

hän kärttää itselleen selkäsaunaa.

 

Oma suu on tyhmän tuho,

omat sanat punovat hänelle ansan.

 

Makealta maistuvat panettelijan puheet,

ne painuvat syvälle sisimpään.

 

Joka hoitaa työnsä veltosti,

on vahingontekijän veli.

 

Herran nimi on vahva torni,

hurskas rientää sinne ja saa turvan.

 

Omaisuus on rikkaalle vahva varustus,

kuin korkea muuri – niin hän luulee.

 

Ylpeys vie ihmisen perikatoon,

kunnian tie käy nöyryyden kautta.

 

Joka vastaa, ennen kuin on kuunnellut loppuun,

saa osakseen häpeän ja tyhmyrin maineen.

 

Rohkeus auttaa kestämään sairaudenkin,

mutta kuka jaksaa elää, jos rohkeus pettää?

 

Ymmärtäväinen tavoittelee tietoa,

viisaan korva on aina sille avoin.

 

Lahja avaa ovet antajalleen,

vie hänet mahtimiesten luo.

 

Oikeudessa ensiksi puhuva on oikeassa –

kunnes vastapuoli panee hänet koetteelle.

 

Arpa riidat asettaa,

ratkaisee väkevienkin välit.

 

Loukattu veli on kuin linnoitettu kaupunki,

riidat ovat kuin linnanportin salvat.

 

Puheesi mukaan saat purtavaa,

sanoistasi riippuu, mitä saat niellä.

 

Kielen varassa on elämä ja kuolema –

niin kuin kieltä vaalit, niin korjaat hedelmää.

 

Onnen löytää, joka vaimon löytää,

hän on päässyt Herran suosioon.

 

Köyhä pyytää nöyrästi,

rikas vastaa tylysti.

 

Paljon ystäviä – vähän ystävyyttä,

tosi ystävä on enemmän kuin veli.

 

Kasvatus kurinalaiseen elämään

 

Parempi köyhyys ja rehellinen elämä

kuin tyhmyys ja totuuden vääristely.

 

Ei into auta, jos tietoa puuttuu,

hätikkö eksyy ja kompastuu.

 

Oma tyhmyys vie ihmisen harhaan,

mutta silti hän on katkera Herralle.

 

Kyllä rikkaan luo ystäviä kertyy,

köyhän luota he kaikkoavat.

 

Väärä todistaja ei jää rankaisematta,

joka valheita puhuu, ei pelastu.

 

Monet pyrkivät ylhäisten suosioon,

anteliaan ystäviä ovat kaikki.

 

Köyhää vihaavat hänen veljensäkin,

karttavat vielä enemmän hänen ystävänsä.

Turhaan hän koettaa puhua heille.

 

Itseään auttaa, joka ymmärrystään lisää,

onnen saa, joka harkiten toimii.

 

Väärä todistaja ei jää rankaisematta.

Joka valheita puhuu, se hukkuu.

 

Ei sovi tyhmälle helppo elämä

eikä orjalle olo ylhäisten herrana.

 

Viisaus tekee ihmisen pitkämieliseksi,

kunnia sille, joka loukkauksen unohtaa!

 

Kuninkaan viha on kuin leijonan ärjyntä,

hänen suosionsa kuin nurmikon kaste.

 

Tyhmä poika on isänsä riesa,

nalkuttava vaimo kuin vuotava katto.

 

Talo ja tavara peritään isiltä,

mutta viisas vaimo on Herran lahja.

 

Laiskuus vaivuttaa syvään uneen,

vetelys joutuu näkemään nälkää.

 

Joka käskyt pitää, saa henkensä pitää,

mutta kuolemaan kulkee, joka ei tietään tarkkaa.

 

Joka köyhää armahtaa, lainaa Herralle,

ja Herra maksaa takaisin hyvän teon.

 

Kurita poikaasi, kun vielä on toivoa,

varo sentään hengiltä hakkaamasta.

 

Kiivas mies hankkii äkkiä rangaistuksen.

Jos yrität apuun, vain pahennat asiaa.

 

Kuule neuvoja, ota kuritus varteen,

että olisit vastedes viisaampi.

 

Ihminen kaavailee monenlaista,

mutta kaikki käy Herran tahdon mukaan.

 

Uskollisuus on ihmisessä arvokkainta,

parempi on köyhä kuin petollinen.

 

Herran pelko turvaa elämäsi:

nukut tyynesti, säikkymättä pahaa.

 

Laiska pistää kätensä ruokavatiin,

mutta suuhun saakka käsi ei nouse.

 

Lyö rehentelijää, se on tyhmille opiksi,

ojenna viisasta, ja hänen viisautensa kasvaa.

 

Huono ja häpeämätön se poika,

joka isäänsä lyö ja äitinsä häätää.

 

Poikani, ellet taivu kuriin,

silloin eksyt tiedon tieltä.

 

Vilpillinen todistaja häpäisee oikeutta,

jumalaton herkuttelee vääryydellä.

 

Röyhkeää odottaa rangaistus,

tyhmyrin selkää raippa.

 

Viisas kuningas tuomitsee oikein

 

Viinissä on rehentely, oluessa rettelö,

päihtyneenä hoippuva on älyä vailla.

 

Kuin leijonan ärjyntä on kuninkaan suuttumus,

henkensä vaarantaa, joka hänet vihoittaa.

 

Kunnia sille, joka riitansa sopii,

hullu purkaa vihansa julki.

 

Syksyllä laiska ei kynnä –

elopellolta hän palaa tyhjin käsin.

 

Kuin syvä vesi on ihmisen sydän,

mutta ymmärtäväinen sen luotaa.

 

Moni kuuluttaa omaa rehellisyyttään,

mutta mistä löytyy todella luotettava mies?

 

Vanhurskas se, joka nuhteettomasti elää,

onnellisia ovat hänen lapsensakin.

 

Kun kuningas istuu tuomarinistuimellaan,

hän pystyy näkemään, mikä on pahaa.

 

Kuka voi sanoa: »Olen puhdistanut sydämeni,

kaikesta synnistä olen vapaa»?

 

Kahtalainen paino, kahtalainen mitta,

kumpaakin Herra kammoksuu.

 

Teoista näkee, mitä pojasta tulee,

onko hänen elämänsä oikea ja puhdas.

 

Korvat kuulemaan ja silmät näkemään,

molemmat on Herra luonut.

 

Älä pitkään nuku, ettet köyhdy,

nouse varhain, niin syöt kylliksesi.

 

»Huonoa, perin huonoa», sanoo ostaja,

tekee kaupat ja hykertelee käsiään.

 

Olkoon kultaa, olkoon helmiä,

aarteista kallein on punnittu puhe.

 

Jos joku vierasta takaa, ota häneltä viitta

ja pidä se panttina vierasta varten.

 

Makeaa on petoksella saatu leipä,

mutta pian on suussa pelkkiä kiviä.

 

Harkinnalla hankkeet varmistetaan,

tarkoin suunnitelmin sotaan mennään.

 

Juorukellolta salaisuus karkaa,

suupaltin kanssa älä seurustele.

 

Joka isäänsä ja äitiään kiroaa,

sen lamppu sammuu yön pimeään.

 

Omaisuus, jota ahneesti haalitaan,

ei lopulta ole siunaukseksi.

 

Älä sano: »Minä maksan pahalla pahan»,

luota Herraan, hän puolustaa oikeuttasi.

 

Kahtalaista punnusta Herra vihaa,

väärä vaaka ei hänelle kelpaa.

 

Herra ohjaa ihmisen askelet,

kukapa arvaa tiensä suunnan?

 

Älä harkitsematta lupaa pyhää lahjaa –

olet ansassa, jos lupaustasi kadut.

 

Viisas kuningas viskaa joukosta jumalattomat,

ajaa puimajyrällä heidän ylitseen.

 

Ihmisen henki on Herran lamppu,

se valaisee sydämen perimmät sopet.

 

Laupeus ja uskollisuus ovat kuninkaan turva,

niillä hän vahvistaa valtansa.

 

Nuorukaisten ylpeytenä on heidän voimansa,

vanhusten kunniana harmaat hapset.

 

Ilkeä loukkaus iskee syvän haavan,

viiltää sydämeen saakka.

 

 


Facebook-ryhmä

Päivän materiaali tulee myös omaan Facebook-ryhmäänsä. Keskustellaan yhdessä!
Liity mukaan Facebook-ryhmään tämän linkin kautta.

Livekirkko

Tämä päivittäinen katkelmajaottelu on Livekirkko ry:n raamatunlukuohjelmasta, jonka perusteella luemme Raamatun kronologisesti kannesta kanteen vuoden aikana.

Meillä on evankeliumi tehtävänä. Livekirkko tarjoaa kristillistä sisältöä ihmisille siellä, missä he ovat.


Raamatunkäännös vuoden 1992 kirkkoraamatun mukaan. Tekijänoikeudet kirkon keskusrahasto.