Päivän teksti

Neuvoja ja varoituksia

 

Poikani, jos olet toisen puolesta mennyt takuuseen,

lyönyt kättä vieraan kanssa,

jos omat puheesi ovat kietoneet sinut verkkoonsa,

lupauksesi vanginneet sinut ansaan,

vieneet sinut vieraan ihmisen käsiin,

tee silloin näin, poikani, jotta pelastuisit:

Mene ja vetoa häneen,

ahdista häntä pyynnöilläsi,

älä suo silmillesi unta

äläkä luomillesi lepoa.

Pelasta itsesi niin kuin pakeneva gaselli,

kuin lintu, joka väistää pyyntimiehen paulan.

 

Mene, laiskuri, muurahaisen luo,

katso sen aherrusta ja ota opiksesi.

Ei sillä ole ketään käskijää,

ei herraa eikä hallitsijaa,

ja silti se kerää kesällä ruokansa

ja täyttää varastonsa korjuun aikaan.

Kuinka kauan sinä, laiskuri, makaat,

milloin havahdut unestasi?

Nuku vielä hiukan, torku hiukan,

makaa kädet ristissä vielä hetki,

niin köyhyys käy päällesi kuin rosvo,

puute niin kuin röyhkeä kulkuri.

 

Kelvoton se ihminen, läpeensä paha,

joka kaikkialla kieroilee,

joka iskee silmää, tönäisee jalkaa,

antaa sormillaan salaisen merkin.

Kavalasti hän punoo juoniaan,

ehtimiseen hän on riitoja rakentamassa.

Siksi hän saa äkillisen lopun:

hetkessä hän musertuu, eikä apua tule.

 

Kuutta asiaa Herra vihaa,

seitsemää hän ei edessään siedä:

ylpeitä silmiä, petollista kieltä,

viattoman veren tahraamia käsiä,

sydäntä, joka punoo ilkeitä juonia,

jalkoja, jotka rientävät rikoksen teille,

väärää todistajaa ja vilpin puhujaa

ja ihmistä, joka yllyttää veljen veljeä vastaan.

 

Poikani, pidä mielessäsi isäsi käskyt,

älä väheksy äitisi opetusta.

Ripusta ne kaulaasi,

pidä aina niitä sydäntäsi vasten.

Kun kuljet, ne ovat oppaanasi,

kun nukut, ne pitävät vartiota,

ja kun heräät, ne puhuvat sinulle.

Käsky on lamppu, opetus on valo,

kuri ja kasvatus on elämän tie.

Ne varjelevat sinut pahalta naiselta,

vieraan naisen liukkaalta kieleltä.

Älä eksy hänen kauneutensa lumoihin,

älä mene ansaan, kun hän katsoo.

Portto pyytää vain leivän hinnan,

mutta toisen miehen vaimo vie sinulta hengen.

 

Voiko kukaan pitää sylissään hehkuvia kekäleitä

ilman että vaatteet syttyvät tuleen?

Voiko kukaan kävellä tulisilla hiilillä

ilman että jalat kärventyvät?

Samoin käy sen, joka lähestyy toisen vaimoa:

joka toisen vaimoon kajoaa, on saava rangaistuksensa.

Halveksitaanhan sitäkin, joka nälissään varastaa

vain saadakseen syödä vatsansa täyteen –

kiinni jäätyään hän joutuu maksamaan seitsenkertaisesti,

antamaan kaiken mitä omistaa.

Mieletön siis se mies, joka viettelee toisen vaimon –

niin tekee vain se, joka ei hengestään piittaa.

Häntä odottaa raippa ja pilkka,

lähtemätön on hänen häpeänsä.

Sillä mustasukkaisen miehen raivo ei laannu,

ei hän tunne sääliä, kun koston aika tulee,

ei lepy, vaikka häntä kuinka lepyttäisi,

ei lauhdu, vaikka häntä kuinka lahjoisi.

 

Viettelijätär ja hänen saaliinsa

 

Muista, poikani, mitä sinulle sanon,

pidä mielessäsi minun neuvoni.

Muista ohjeeni, niin menestyt,

saamiasi neuvoja varjele kuin silmäterää.

Pujota ne sormiisi,

kirjoita sydämesi tauluun.

Sano viisaudelle: »Sinä olet sisareni»,

kutsu ymmärrystä ystäväksesi.

Silloin varjellut toisen vaimolta,

vieraalta naiselta, joka viekoittelee.

 

Kun seisoin ikkunan ääressä

ja katsoin ulos kadulle,

näin nuoria miehiä, kokemattomia nuorukaisia,

ja heidän joukossaan yhden, joka oli mieltä vailla.

Hän meni kadun yli, kääntyi kulmauksesta

ja asteli kohti naisen taloa.

Oli jo ilta, alkoi hämärtää,

päivä oli pimentymässä yöksi,

ja nainen tuli vastaan

porton asussa ja viekkain aikein.

Kotona hän ei himoltaan rauhaa saa,

hänen levottomat jalkansa tahtovat ulos.

Milloin hän on kadulla, milloin torilla,

milloin missäkin vaanimassa.

Hän tarttuu poikaan, suutelee häntä

ja julkeasti katsoen sanoo:

»Olen luvannut uhrata yhteysuhrin,

ja tänään täytän lupaukseni.

Siksi lähdin kadulle sinua vastaan –

juuri sinua etsin, ja nyt olet tässä!

Olen valmistanut vuoteen, levittänyt peitteet,

monenväriset Egyptin pellavakankaat,

ja pirskottanut niille mirhaa,

aaloeta ja kanelia.

Tule, iloitaan yhdessä,

nautitaan lemmestä aamuun asti!

Mieheni ei ole kotona,

hän lähti pitkälle matkalle.

Rahansakin hän otti mukaan,

hän palaa kotiin vasta täydenkuun päivänä.»

Niin nuorukainen taipuu naisen viekoituksiin,

hullaantuu tämän houkuttelevista sanoista.

Auliisti hän lähtee naisen perään,

niin kuin härkä teurastajan luo,

kuin köytetty hullu kuritusta kohti.

Niin hän lentää satimeen kuin lintu, päätä pahkaa,

eikä huomaa leikkivänsä hengellään,

ennen kuin nuoli hänet lävistää.

 

Siispä, poikani, kuule minua,

seuraa tarkoin mitä sanon.

Älä päästä sydäntäsi viettelijän teille,

hänen poluilleen älä harhaudu,

sillä hän on syössyt monet tuhoon,

lukemattomat ovat hänen uhrinsa.

Hänen talonsa kautta kulkee tuonelan tie,

joka viettää kuoleman kammioihin.

 

Viisaus kertoo itsestään

Kuulkaa! Viisaus kutsuu,

ymmärrys korottaa äänensä.

Kukkulan laella, tien vierellä se seisoo,

siellä missä polut haarautuvat eri suuntiin.

Markkinapaikoilla, tungoksen keskellä,

kaupunkiin vievillä porteilla se huutaa:

 

»Teitä minä kutsun, ihmiset,

teille kaikille osoitan sanani.

Hankkikaa viisautta, te ymmärtämättömät,

hankkikaa tietoa, te houkat!

Kuulkaa! Minä puhun totuuden sanoja,

puhun ilman vilppiä, kun suuni avaan.

Minkä kieleni tuo julki, se on kaikki totta,

huuleni kauhistuvat jumalattomuutta.

Minkä puhun, se pitää paikkansa,

puheeni ei ole kieroa eikä väärää.

Se on selkeää sille, joka ymmärtää,

helppoa sille, joka on tavoittanut tiedon.

Arvostakaa ohjeitani enemmän kuin hopeaa,

tietoa enemmän kuin kalleinta kultaa,

sillä viisaus on koralleja arvokkaampaa,

mitkään aarteet eivät vedä sille vertaa.

 

»Minä, viisaus, viihdyn älyn seurassa,

harkinta ja tieto ovat kumppanini.

Joka Herraa pelkää, vihaa kaikkea pahaa.

Ylpeyttä minä vihaan, kopeaa mieltä,

pahoja tekoja ja vilpillistä puhetta.

Minulta tulee ajatus, minulta sen toteutus,

minä olen ymmärrys, minun on voima.

Minun avullani kuninkaat hallitsevat,

maan mahtavat säätävät oikeat lait.

Minun avullani valtiaat pitävät valtaa,

kansan johtajat antavat oikeat tuomiot.

Minä rakastan niitä, jotka minua rakastavat,

ne, jotka etsivät, löytävät minut.

Minun kanssani tulevat rikkaus ja kunnia,

ehtymätön vauraus ja suuri siunaus.

Minun antini on parempaa kuin puhtain kulta,

minun lahjani paremmat kuin paras hopea.

Minä vaellan totuuden tietä,

horjumatta minä kuljen oikeuden polkua.

Jotka minua rakastavat, ne minä palkitsen,

minä täytän heidän aittansa ja varastonsa.

 

»Minut Herra loi ennen kaikkea muuta,

luomisensa esikoisena, ennen taivasta ja maata.

Iankaikkisuudesta minä sain alkuni,

kaiken alussa, ennen kuin maata oli.

Kun synnyin, ei syvyyksiä vielä ollut,

ei lähteitä tuomaan niiden vettä.

Ennen kuin vuoret pantiin sijalleen,

ennen kuin oli kukkuloita, minä synnyin,

ennen kuin hän teki maat ja mannut,

ennen kuin oli hiekan jyvääkään.

Olin läsnä, kun hän pani taivaat paikoilleen

ja asetti maanpiirin syvyyksien ylle,

kun hän korkeuksissa teki taivaan pilvet

ja sai syvyyden lähteet kumpuamaan,

kun hän pani merelle rajat,

loi rannat patoamaan sen vedet,

ja kun hän lujitti maan perustukset.

Jo silloin minä, esikoinen, olin hänen vierellään,

hänen ilonaan päivät pitkät,

kaiken aikaa leikkimässä hänen edessään.

Maan kiekko oli leikkikalunani,

ilonani olivat ihmislapset.

 

»Nyt, lapset, kuulkaa minua!

Hyvin käy sen, joka minun tietäni kulkee.

Kuulkaa neuvojani, niin viisastutte,

älkää lyökö niitä laimin.

Hyvin käy sen, joka minua kuulee,

päivästä päivään valvoo ovellani,

valppaana odottaa sen kynnyksellä.

Joka minut löytää, löytää elämän,

hänet Herra ottaa suosioonsa.

Pahoin käy sen, joka minua uhmaa,

joka minua vihaa, rakastaa kuolemaa.»

 

Viisauden kutsu, tyhmyyden houkutus

 

Viisaus on rakentanut itselleen talon,

seitsenpylväisen rakennuksen.

Hän on teuraansa teurastanut,

maustanut viinin, kattanut pöydän

ja lähettänyt palvelustyttönsä kaupunkiin

kuuluttamaan sen kukkuloilta:

»Oletko kokematon? Tule silloin tänne!»

Ja ymmärtämättömille hän sanoo:

»Tulkaa, syökää pöytäni antimia,

juokaa viiniä, jonka olen itse maustanut.

Jättäkää haihattelu, niin menestytte,

kulkekaa vakaasti viisauden tietä.»

 

Jos omahyväistä ojennat, hän pilkkaa sinua,

jos jumalatonta nuhtelet, saat solvauksen.

Omahyväistä älä nuhtele, hän vihastuu sinuun,

nuhtele viisasta, niin hän rakastaa sinua.

Neuvo viisasta, ja hän viisastuu yhä,

opeta hurskasta, ja hän oppii lisää.

Herran pelko on viisauden alku,

Pyhän tunteminen on ymmärryksen perusta.

 

»Minä, viisaus, lisään elinpäiviäsi,

kartutan elämäsi vuosia.

Jos elät viisaasti, hyödyt viisaudestasi itse,

holtittomasta elämästä kärsit itse.»

 

Tyhmyys, se häpeämätön nainen,

pieksee suutaan muttei ymmärrä mitään.

Kaupungin korkeimmalla paikalla

hän valtiaan tavoin istuu ovellaan

ja kutsuu talon ohi kulkevia,

jotka vakaasti vaeltavat omaa tietään:

»Oletko kokematon? Tule silloin tänne!»

Ja ymmärtämättömille hän sanoo:

»Varastettu vesi makealta maistuu,

herkuista parhain on salaa syöty leipä.»

Eikä toinen aavista, että se on varjojen talo,

tuonelan kuilu tuota kutsua kuulevalle.

 

Vanhurskaalla on Herran siunaus

Salomon sananlaskut.

 

Viisas poika on isänsä ilo,

tyhmä poika on äitinsä murhe.

 

Väärintekijää eivät hänen aarteensa auta,

mutta oikeamielisyys pelastaa kuolemasta.

 

Nuhteetonta Herra varjelee nälältä,

mutta jumalattoman haluja hän ei täytä.

 

Köyhyys seuraa kättä, joka työtä karttaa,

toimeliaat kädet tuovat rikkauden.

 

Viisas se, joka kesällä kerää,

häpeä sille, joka korjuuaikana makaa.

 

Hurskaalla on päänsä päällä siunaus,

jumalattoman suussa piilee väkivalta.

 

Vanhurskaan muistoa siunataan,

jumalattoman nimikin maatuu.

 

Ymmärtäväinen ottaa ohjeet varteen,

mutta mieletön etsii tuhoaan.

 

Turvassa kulkee, joka vilpittä kulkee,

joka poikkeaa polulta, ei salassa pysy.

 

Kavala silmänisku tuo tuskaa,

ja mieletön puhe vie tuhoon.

 

Vanhurskaan suu on elämän lähde,

jumalattoman suussa piilee väkivalta.

 

Viha ajaa ihmiset toisiaan vastaan,

rakkaus peittää paljotkin rikkomukset.

 

Järkevän huulilta lähtevät viisauden sanat,

tyhmyrin selässä soikoon keppi!

 

Viisas panee tiedon visusti talteen,

mutta vahinko on valmis, kun hullu puhuu.

 

Omaisuus on rikkaalle vahva varustus,

puute murentaa köyhän majan.

 

Mitä vanhurskas ansaitsee, on elämäksi,

mitä jumalaton hankkii, koituu synniksi.

 

Joka taipuu kuriin, vaeltaa elämän tietä,

nuhteista piittaamaton kulkee harhaan.

 

Joka vihansa salaa, se valheita puhuu,

hullu se, joka panettelee ja parjaa.

 

Paljossa puheessa vaanii synti,

viisas se, joka kielensä hillitsee.

 

Hurskaan puhe on puhtainta hopeaa,

jumalattoman ajatus ei paljoa paina.

 

Hurskaan sanat ruokkivat monia,

tyhmät nääntyvät ymmärryksen puutteeseen.

 

Herran siunaus menestyksen antaa,

omin voimin sitä ei lisätä.

 

Ilkityöt ovat hullun huvi,

järkevä saa ilonsa viisaudesta.

 

Mitä jumalaton pelkää, siihen hän törmää,

mitä hurskas toivoo, se hänelle annetaan.

 

Myrskyn mentyä jumalaton on poissa,

mutta vanhurskaalla on kestävä perusta.

 

Mitä etikka hampaille ja savu silmille,

sitä on laiskuri isännälleen.

 

Herran pelko kartuttaa elinpäiviä,

jumalattomalta vuodet hupenevat.

 

Hurskaan odotus johtaa iloon,

jumalattoman toivo pettää.

 

Herra on viattoman vahva linna,

mutta väärintekijän hän murskaa.

 

Oikeamielinen ei ikinä horju,

mutta jumalattomalla ei ole missään turvaa.

 

Vanhurskaan suusta viisaus versoo,

mutta myrkyllinen kieli leikataan poikki.

 

Hurskaan sanat ovat rakkauden sanoja,

jumalattoman puhe valhetta ja vimmaa.

 

 


Facebook-ryhmä

Päivän materiaali tulee myös omaan Facebook-ryhmäänsä. Keskustellaan yhdessä!
Liity mukaan Facebook-ryhmään tämän linkin kautta.

Livekirkko

Tämä päivittäinen katkelmajaottelu on Livekirkko ry:n raamatunlukuohjelmasta, jonka perusteella luemme Raamatun kronologisesti kannesta kanteen vuoden aikana.

Meillä on evankeliumi tehtävänä. Livekirkko tarjoaa kristillistä sisältöä ihmisille siellä, missä he ovat.


Raamatunkäännös vuoden 1992 kirkkoraamatun mukaan. Tekijänoikeudet kirkon keskusrahasto.