Päivän teksti
Luojan ylistys
Ylistä Herraa, minun sieluni!
Herra, minun Jumalani,
miten suuri ja mahtava sinä olet!
Sinun vaatteenasi on kirkkaus ja kunnia,
valo ympäröi sinut kuin viitta.
Sinä olet levittänyt taivaan kuin telttakankaan
ja tehnyt salisi ylisten vetten keskelle.
Sinä otat pilvet vaunuiksesi
ja kuljet tuulten siivillä.
Sinä teet tuulista sanasi viejät
ja panet liekit palvelijoiksesi.
Sinä perustit maan lujasti paikoilleen,
horjumatta se pysyy ajasta aikaan.
Alkumeri peitti maan kokonaan,
ja vedet lepäsivät vuorten yllä,
mutta sinä käskit vesiä, ja ne pakenivat,
ne virtasivat kiireesti, kun äänesi jylisi.
Ja vuoret kohosivat, laaksot vaipuivat
kukin kohdalleen, niin kuin säädit.
Sinä asetit rajat, joita vedet eivät ylitä,
eivätkä ne enää palaa peittämään maata.
Vuorten rinteille sinä puhkaisit lähteet,
vedet juoksevat puroina ja virtaavat laaksoissa.
Ne juottavat kaikki maan eläimet,
villiaasikin saa sammuttaa janonsa.
Niiden äärellä asuvat taivaan linnut
ja visertävät lehvissä vesien partailla.
Sinä juotat vuoret korkeuksien vesillä,
ja maa kantaa sinun töittesi hedelmää.
Sinä kasvatat ruohon karjaa varten
ja maan kasvit ihmisen viljeltäviksi,
että hän saisi leipänsä maasta.
Sinä kasvatat viinin ihmisen iloksi,
öljyn hänen kasvojansa kaunistamaan
ja leivän hänen ruumiinsa voimaksi.
Ravituiksi tulevat myös Herran puut,
Libanonin setrit, jotka hän istutti,
joiden oksille linnut tekevät pesänsä,
joiden latvoissa haikaroilla on kotinsa.
Vuorten rinteillä asuvat kauriit,
ja tamaanit löytävät turvansa kallioista.
Sinä panit kuun jakamaan aikaa,
ja aurinko tietää laskemisensa hetken.
Sinä lähetät pimeyden, ja tulee yö,
ja metsän eläimet hiipivät esiin.
Nuoret leijonat karjuvat saalistaan,
pyytävät ruokaansa Jumalalta.
Kun aurinko nousee, ne piiloutuvat
ja palaavat luoliinsa levolle.
Mutta ihminen lähtee askartensa ääreen
ja tekee työtään, kunnes on ilta.
Lukemattomat ovat tekosi, Herra.
Miten viisaasti olet ne tehnyt!
Koko maa on täynnä sinun luotujasi.
Niin merikin, tuo suuri ja aava –
miten luvuton lauma siinä vilisee,
parvittain eläimiä, pieniä ja suuria!
Siellä kulkevat laivat, siellä on Leviatan,
merihirviö, jonka loit telmimään siellä.
Kaikki luotusi tarkkaavat sinua, Herra,
ja odottavat ruokaansa ajallaan.
Sinä annat, ja jokainen saa osansa,
avaat kätesi, ja kaikki tulevat ravituiksi.
Kun käännyt pois, ne hätääntyvät,
kun otat niiltä elämän hengen, ne kuolevat
ja palaavat maan tomuun.
Kun lähetät henkesi, se luo uutta elämää,
näin uudistat maan kasvot.
Olkoon Herran kunnia ikuinen!
Saakoon hän iloita kaikista teoistaan,
hän, jonka katseesta maa järisee,
jonka kosketuksesta vuoret savuavat!
Herraa minä ylistän koko elämäni ajan,
laulan Jumalalle niin kauan kuin elän.
Olkoot mietteeni hänelle mieleen,
että saan iloita Herrasta.
Hävitkööt synnintekijät maasta,
tulkoon loppu jumalattomista!
Ylistä Herraa, minun sieluni!
Halleluja!
Herra on ollut uskollinen
Kiittäkää Herraa, huutakaa avuksi hänen nimeään,
kertokaa kansoille hänen suurista teoistaan!
Laulakaa hänelle, ylistäkää häntä,
kertokaa hänen ihmetöistään.
Ylistäkää hänen pyhää nimeään.
Iloitkoot kaikki, jotka etsivät Herraa!
Turvautukaa Herraan ja hänen voimaansa,
etsikää aina hänen kasvojaan.
Muistakaa aina hänen ihmetyönsä,
hänen tunnustekonsa ja hänen tuomionsa,
te Abrahamin, hänen palvelijansa, jälkeläiset,
te Jaakobin pojat, jotka hän on valinnut.
Hän on Herra, meidän Jumalamme,
hänen valtansa ulottuu yli koko maanpiirin.
Hän muistaa aina liittonsa,
tuhansille sukupolville antamansa lupauksen,
liiton, jonka hän teki Abrahamin kanssa,
valan, jonka hän vannoi Iisakille.
Hän vahvisti sen ohjeeksi Jaakobille,
teki Israelin kanssa ikuisen liiton.
Hän sanoi: »Sinulle minä annan Kanaaninmaan,
perintöosaksi minä määrään sen teille.»
Heitä oli vain pieni määrä,
he olivat vain vähäinen joukko muukalaisia,
joka vaelsi kansan luota toisen luo,
valtakunnasta toiseen.
Mutta hän ei antanut kenenkään sortaa heitä.
Heidän tähtensä hän varoitti kuninkaita:
»Älkää koskeko niihin, jotka olen voidellut,
älkää tehkö pahaa minun profeetoilleni.»
Kun Herra antoi nälänhädän kohdata maata
ja ehdytti leivän saannin,
hän lähetti heidän edellään miehen,
Joosefin, joka myytiin orjaksi.
Joosefin jalkoihin pantiin kahleet,
hän kantoi rautarengasta kaulassaan,
kunnes hänen sanansa kävivät toteen.
Silloin Herra osoitti hänet viattomaksi.
Kuningas vapautti hänet,
kansojen hallitsija käski avata kahleet.
Hän antoi valtakuntansa Joosefin hallintaan,
kaiken omaisuutensa hänen hoidettavakseen,
pani hänet käskemään ruhtinaita
ja opettamaan viisautta vanhimmille.
Niin Israel tuli Egyptiin,
Jaakob muukalaisena Haamin maahan.
Herra teki kansansa hedelmälliseksi
ja paljon vahvemmaksi kuin sen viholliset.
Näin hän muutti egyptiläisten mielen,
ja he alkoivat vihata hänen kansaansa,
vehkeillä hänen palvelijoitaan vastaan.
Silloin Herra lähetti Mooseksen, palvelijansa,
ja Aaronin, valitsemansa miehen,
ja nämä tekivät hänen tunnustekojaan,
tekivät hänen ihmeitään Haamin maassa.
Herra pimensi maan, tuli synkeä pimeys,
mutta egyptiläiset eivät taipuneet.
Hän muutti heidän virtansa vereksi
ja tappoi heidän kalansa.
Heidän maansa vilisi sammakoita,
niitä oli jo kuninkaan palatsissakin.
Herra käski, ja paarmat tulivat,
syöpäläiset levisivät yli maan.
Hän lähetti sateen sijasta raekuuroja
ja löi tulen lieskoilla heidän maataan.
Hän tuhosi viiniköynnökset ja viikunatarhat
ja silpoi kaikki heidän puunsa.
Hän käski, ja heinäsirkat tulivat,
tuli niiden toukkien luvuton joukko,
ja ne söivät kaiken vihreän heidän maastaan,
ahmivat sadon vainioilta.
Hän surmasi kaikki heidän esikoisensa,
heidän miehuutensa ensi hedelmät.
Niin hän vei israelilaiset pois Egyptistä:
he lähtivät kantaen hopeaa ja kultaa,
kaikki heimot epäröimättä, horjumatta.
Koko Egypti iloitsi heidän lähdöstään,
sillä kansa pelkäsi heitä.
Herra levitti pilven heidän verhokseen
ja pani tulen valaisemaan yötä.
He pyysivät ruokaa, ja hän lähetti viiriäisiä
ja ravitsi heidät taivaan leivällä.
Hän avasi kallion, ja siitä kumpusi vettä,
vesi juoksi virtanaan pitkin kuivaa maata.
Herra muisti pyhän lupauksensa,
jonka hän oli antanut palvelijalleen Abrahamille.
Hän vei kansansa pois, ja kansa iloitsi,
riemu raikui, kun hän vei valittunsa.
Hän antoi heille toisten kansojen maat,
he saivat korjata näiden työn hedelmät,
ja heidän tuli noudattaa Herran käskyjä,
pitää kunniassa hänen lakinsa.
Halleluja!
Herra on armahtanut uskotonta kansaansa
Halleluja! Kiittäkää Herraa!
Hän on hyvä,
iäti kestää hänen armonsa.
Kuka voi sanoiksi pukea Herran voimateot,
kuka voi häntä kyllin ylistää?
Onnellisia ne, jotka elävät vanhurskaasti,
jotka aina tekevät niin kuin oikein on.
Herra, sinä olet armollinen kansallesi –
muistathan myös minua!
Auta minua, ota minut huomaasi,
että saisin kokea valittujesi onnen,
että saisin iloita, kun sinun kansasi iloitsee,
ja ylistää osaani sinun omiesi kanssa.
Me olemme tehneet syntiä, niin kuin isämmekin,
pahoin me olemme tehneet,
eläneet jumalattomasti.
Kun isämme olivat Egyptissä,
he eivät ymmärtäneet sinun tunnustekojasi.
Vaikka monin tavoin osoitit uskollisuutesi,
he eivät sitä mieleensä painaneet.
Kaislamerellä he kapinoivat sinua vastaan.
Mutta Herra pelasti heidät, nimensä kunnian tähden,
hän osoitti voimansa ja suuruutensa.
Hän käski Kaislamerta, ja se kuivui,
ja hän kuljetti heidät syvyyksien halki,
merenpohjaa pitkin kuin aavikkotietä.
Hän pelasti heidät vainoojien käsistä,
vapautti heidät vihollisen vallasta.
Vedet peittivät heidän ahdistajansa,
ainoakaan ei jäänyt henkiin.
Silloin isämme uskoivat hänen sanansa
ja lauloivat hänelle kiitosta.
Mutta kohta he taas unohtivat hänen tekonsa,
eivät odottaneet hänen neuvojaan.
Autiomaassa he kävivät ahnaiksi
ja koettelivat Jumalaa.
Hän antoi heille, mitä he pyysivät,
mutta istutti heihin hivuttavan taudin.
Leirissä kansa alkoi kadehtia Moosesta
ja Aaronia, Jumalan pyhää.
Silloin maa aukeni ja nieli Datanin,
hautasi alleen Abiramin joukon.
Tuli leimahti leirin keskellä,
liekki poltti jumalattomat.
Horebin juurella he valoivat sonnin
ja kumarsivat tekemäänsä patsasta.
He vaihtoivat Herran, Kunniansa,
ruohoa syövän naudan kuvaan.
He unohtivat Jumalan, pelastajansa,
hänet, joka teki suuria Egyptissä,
Haamin maassa ihmeellisiä töitä,
pelottavia tekoja Kaislamerellä.
Vihassaan Herra aikoi hävittää heidät,
mutta Mooses, hänen valittunsa,
astui hänen eteensä ja suojeli heitä,
taivutti hänet säästämään kansan.
He väheksyivät ihanaa maata,
he eivät uskoneet Herran sanaa
vaan nurisivat teltoissaan
eivätkä tahtoneet totella Herraa.
Silloin Herra kohotti kätensä
tuhotakseen heidät autiomaassa
ja heittääkseen heidän lapsensa kansojen sekaan,
hajalle vieraisiin maihin.
He antautuivat palvelemaan Baal-Peoria
ja söivät kuolleille kuville tuotuja uhreja.
He vihastuttivat Herran teoillaan,
ja siksi vitsaus iski heihin.
Mutta kansan keskeltä nousi Pinehas –
hän langetti tuomion, ja vitsaus väistyi.
Tämän tähden hänet katsotaan vanhurskaaksi,
iäti, polvesta polveen.
Meribassa, missä vedet virtasivat,
he vihastuttivat Herran.
Mooses joutui kärsimään heidän takiaan,
kun he saivat hänet menettämään malttinsa
ja hän puhui sanojaan punnitsematta.
He eivät hävittäneet kansoja,
jotka Herra oli käskenyt hävittää,
vaan veljeilivät vieraiden kansojen kanssa
ja ottivat oppia niiden menoista.
He palvoivat vieraita jumalia
ja joutuivat niiden pauloihin.
He uhrasivat poikiaan ja tyttäriään hengille,
poikiensa ja tyttäriensä veren
he uhrasivat Kanaanin jumalille.
He vuodattivat viatonta verta,
ja maa saastui.
He tahrasivat itsensä teoillaan,
kun he olivat uskottomia Herralle.
Niin Herran viha syttyi,
hän ei enää sietänyt omaa kansaansa.
Hän antoi sen vieraiden kansojen käsiin,
vihamiesten orjuuteen.
Viholliset ahdistivat israelilaisia,
ja heidän oli nöyrryttävä vieraiden valtaan.
Yhä uudestaan Herra pelasti heidät.
Silti he kapinoivat ja toimivat halujensa mukaan,
vajosivat syntiin yhä syvemmälle.
Mutta Herra näki heidän ahdinkonsa
ja kuuli heidän avunhuutonsa.
Hän muisti liittonsa ja armahti heitä,
osoitti suuren laupeutensa.
Hän taivutti heille suopeiksi
ne, jotka olivat vieneet heidät vankeuteen.
Pelasta meidät, Herra, meidän Jumalamme,
saata meidät yhteen kansojen keskeltä!
Silloin saamme ylistää pyhää nimeäsi
ja riemuiten kiittää sinua.
Ylistetty olkoon Herra, Israelin Jumala,
iankaikkisesta iankaikkiseen!
Koko kansa sanokoon: Aamen.
Halleluja!
Facebook-ryhmä
Päivän materiaali tulee myös omaan Facebook-ryhmäänsä. Keskustellaan yhdessä!
Liity mukaan Facebook-ryhmään tämän linkin kautta.
Livekirkko
Tämä päivittäinen katkelmajaottelu on Livekirkko ry:n raamatunlukuohjelmasta, jonka perusteella luemme Raamatun kronologisesti kannesta kanteen vuoden aikana.
Meillä on evankeliumi tehtävänä. Livekirkko tarjoaa kristillistä sisältöä ihmisille siellä, missä he ovat.
Raamatunkäännös vuoden 1992 kirkkoraamatun mukaan. Tekijänoikeudet kirkon keskusrahasto.