Päivän teksti
Kuka voi kestää Herran vihan?
Laulunjohtajalle. Kielisoittimilla. Asafin psalmi, laulu.
Juudassa Jumala tunnetaan,
hänen nimensä on suuri Israelissa.
Salemissa on hänen majansa,
Siion on hänen asumuksensa.
Siellä hän on murtanut tuliset nuolet,
kilvet, miekat ja kaikki aseet. (sela)
Häikäisevä on sinun kirkkautesi,
olet mahtavampi kuin ikuiset vuoret.
Soturit riisuttiin aseista,
sankarit vaipuivat uneen,
heidän kätensä eivät totelleet heitä.
Kun sinä, Jaakobin Jumala, ärjäisit,
hevoset ja ajajat jähmettyivät.
Herra, sinä olet pelottava.
Kuka voi kestää, kun vihasi syttyy?
Taivaasta sinä kuulutat tuomiosi.
Peloissaan maa vaikenee,
kun Jumala käy tuomitsemaan.
Hän pelastaa heikot ja sorretut. (sela)
Ihmisten vihakin koituu sinulle ylistykseksi,
eloon jääneet viettävät kiitosjuhlaa.
Kun Herra, teidän Jumalanne, on täyttänyt pyyntönne,
tuokaa hänelle, mitä olette luvanneet.
Tuokoot naapurikansatkin uhrilahjojaan
pelottavalle valtiaalle.
Hän täyttää pelolla kansojen kuninkaat,
hän lannistaa ylpeät ruhtinaat.
Minä muistelen tekojasi, Herra
Laulunjohtajalle. Jedutunin tapaan. Asafin psalmi.
Minä rukoilen Jumalaa, huudan suureen ääneen,
minä rukoilen Jumalaa, ja hän kuulee minua.
Ahdingossani minä etsin apua Herralta,
hänen puoleensa kurottuu käteni
öisinkin, hellittämättä.
Kukaan muu ei voi minua lohduttaa.
Minä ajattelen Jumalaa ja olen levoton,
minä mietin, ja tuska valtaa minut. (sela)
Sinä et anna silmieni ummistua,
mieleni kuohuu, mutta pysyn vaiti.
Minä ajattelen muinaisia aikoja,
muistelen menneitä vuosia.
Minä pohdin itsekseni kaiken yötä,
ajatukset kiertävät päässäni.
Onko Herra hylännyt meidät ainiaaksi,
eikö hän enää välitä meistä?
Onko hän iäksi evännyt laupeutensa,
yhäkö hän vaikenee, polvesta polveen?
Onko Jumala unohtanut armonsa,
vihassaan sulkenut sydämensä? (sela)
Minä ajattelen: »Siinä on tuskani syy,
että Korkeimman teot ovat toiset kuin ennen.»
Minä muistelen tekojasi, Herra,
muistan ihmeitä, joita muinoin teit.
Minä ajattelen kaikkia töitäsi,
mietin sinun suuria tekojasi.
Jumala, pyhät ovat sinun tiesi.
Ei ole sinun vertaistasi jumalaa.
Sinä olet Jumala, sinä teet ihmeitä,
olet osoittanut voimasi kansojen vaiheissa.
Kätesi voimalla sinä vapautit oman kansasi,
Jaakobin ja Joosefin heimon. (sela)
Vedet näkivät sinut, Jumala,
vedet näkivät sinut ja vapisivat,
syvyydet vavahtelivat.
Pilvet syöksivät vettä,
ylhäällä jylisi ukkonen,
tulinuolesi halkoivat taivasta.
Sinun vaunujesi pyörät ryskyivät,
salamat valaisivat maanpiirin,
maa vapisi ja järkkyi.
Meren halki kävi sinun tiesi,
suurten vetten poikki sinun polkusi –
jalanjälkiäsi ei kukaan nähnyt.
Sinä johdatit kansaasi kuin paimen laumaansa,
palvelijoinasi Mooses ja Aaron.
Jumala on johdattanut kansaansa
Asafin virsi.
Kuuntele, kansani, mitä opetan,
tarkatkaa sanojani, te kaikki.
Minä aion esittää viisaiden mietteitä,
tuon julki menneisyyden arvoituksia,
vanhoja asioita, joista olemme kuulleet,
joista isämme ovat meille kertoneet.
Me emme salaa niitä lapsiltamme
vaan kerromme tulevillekin polville
Herran voimasta, Herran teoista,
ihmeistä, joita hän on tehnyt.
Hän sääti Jaakobille säädöksensä,
hän antoi Israelille lakinsa
ja käski meidän isiämme
opettamaan ne lapsilleen,
jotta tulevakin polvi ne tuntisi,
jotta vastedes syntyvätkin ne oppisivat
ja kertoisivat omille lapsilleen.
Jumalaan heidän tulee turvautua,
muistaa, mitä hän on tehnyt,
ja noudattaa hänen käskyjään,
jotta eivät olisi kuin isänsä,
nuo tottelemattomat ja uppiniskaiset,
jotka häilyivät sinne tänne
eivätkä pysyneet uskollisina Jumalalle.
[Efraimilaiset, varustetut jousimiehet,
kääntyivät pakoon taistelun päivänä.]
He eivät pitäneet Jumalan liittoa,
eivät taipuneet elämään hänen lakinsa mukaan.
He unohtivat hänen tekonsa,
ihmeet, joita olivat saaneet nähdä.
Egyptin maassa, Soanin tasangolla,
hän antoi isiemme kokea ihmeen.
Hän jakoi kahtia meren ja vei heidät sen poikki,
hän jähmetti vedet muuriksi.
Hän antoi pilven johdattaa heitä päivisin
ja tulen loisteen öisin.
Hän halkaisi kallioita autiomaassa,
ja he saivat vettä, kuin syvyyden vesiä.
Hän antoi purojen puhjeta kalliosta,
antoi vesien virrata.
Mutta yhä he tekivät syntiä,
autiomaassa he kapinoivat Korkeinta vastaan.
Ehdoin tahdoin he koettelivat Jumalaa
vaatimalla mielensä mukaista ruokaa.
He puhuivat Jumalaa vastaan ja sanoivat:
»Hänkö voisi kattaa pöydän autiomaahan?
Totta kyllä, hän iski kallioon,
ja vesi virtasi, purojen uomat tulvivat,
mutta pystyisikö hän antamaan leipää
ja hankkimaan lihaa kansalleen?»
Herra kuuli sen ja kiivastui:
tuli leimahti keskellä Jaakobin leiriä.
Hänen vihansa iski Israelin kansaan,
koska kansa ei uskonut Jumalaan
eikä luottanut hänen apuunsa.
Mutta sitten hän antoi pilville käskyn
ja avasi taivaan ovet,
ja mannaa satoi heidän ruoakseen,
hän antoi heille taivaan viljaa.
Ihmiset söivät enkelten leipää,
saivat ruokaa runsain määrin.
Hän päästi taivaasta irti itätuulen
ja nostatti voimallaan tuulen etelästä.
Hän antoi sataa lihaa kuin tomua,
taivaan lintuja kuin merten hiekkaa.
Hän pudotti ne heidän leiriinsä,
heidän asumustensa ympärille,
ja he ahmivat itsensä täyteen –
hän antoi heille sitä, mitä he halusivat.
Mutta heidän himonsa ei sittenkään laantunut.
Sen tähden he, ruoka vielä suussaan,
saivat kokea Herran vihan.
Hän surmasi heidän parhaat miehensä,
löi maahan Israelin nuoret soturit.
Silti he yhäti tekivät syntiä,
eivät he uskoneet hänen ihmeisiinsä.
Sen tähden heidän päivänsä päättyivät arvaamatta,
heidän vuotensa haihtuivat kuin henkäys.
Nyt, kun hän surmasi heitä,
he alkoivat kysyä hänen mieltään,
he kääntyivät ja etsivät Jumalaa.
He muistivat, kuka on heidän kallionsa,
muistivat, että Korkein on heidän lunastajansa.
Mutta heidän sanoissaan piili petos,
valhe oli heidän kielellään.
He eivät olleet vilpittömiä häntä kohtaan,
eivät pysyneet uskollisina hänen liitossaan.
Mutta Jumala on laupias,
ei hän tuhoa syntistä, vaan armahtaa.
Kerta kerran jälkeen hän hillitsi vihansa
eikä antanut kiivaudelleen valtaa.
Hän muisti, että he olivat vain ihmisiä,
vain tuulen henkäys, joka häipyy eikä palaa.
Miten usein he autiomaassa nousivatkaan kapinaan,
murehduttivat häntä erämaassa!
Yhä uudelleen he uhmasivat Israelin Pyhää,
koettelivat Jumalan kärsivällisyyttä.
He eivät muistaneet hänen väkevää kättään,
eivät päivää, jona hän vapautti heidät
ja teki tunnustekonsa Egyptissä,
ihmeensä Soanin tasangolla.
Hän muutti vereksi Niilin ja kaikki sen kanavat,
niin ettei niistä voinut juoda.
Hän lähetti paarmat puremaan egyptiläisiä,
sammakot turmelemaan heiltä kaiken.
Hän antoi heidän satonsa heinäsirkoille,
heidän työnsä hedelmät sirkkojen toukille.
Hän tuhosi rakeilla heidän viinitarhansa,
rankkasateella heidän viikunapuunsa,
hän antoi tautien ahdistaa heidän karjaansa,
ruton iskeä heidän laumoihinsa.
Hän päästi valloilleen vihansa hehkun,
vimmansa, raivonsa ja kiivautensa,
surmanenkeleiden suuren joukon.
Hän antoi vihansa purkautua,
hän ei säästänyt heitä kuolemalta
vaan jätti heidät ruton armoille.
Hän surmasi kaikki esikoiset Egyptistä,
ensimmäisinä syntyneet Haamin majoista.
Mutta oman kansansa hän vei vapauteen.
Autiomaassa hän kaitsi omiaan
kuin paimen lampaita.
Hänen johdossaan he olivat turvassa,
ei heidän tarvinnut pelätä mitään,
mutta vihollisten joukon peitti meri.
Hän toi heidät pyhälle asuinsijalleen,
vuorelle, jonka hän oli ottanut omakseen.
Hän karkotti vieraat kansat heidän tieltään
ja jakoi heille arvalla perintömaat,
antoi Israelin heimoille asumukset.
Mutta he kapinoivat Jumalaa vastaan,
he koettelivat häntä, Korkeinta!
He eivät noudattaneet hänen säädöksiään
vaan kääntyivät omille teilleen
ja olivat uskottomia kuten isänsä,
kelvottomia kuin löystynyt jousi.
He vihastuttivat hänet uhraamalla kukkuloilla,
loukkasivat häntä jumaliensa kuvilla.
Jumala näki sen, ja hänen vihansa syttyi,
hän hylkäsi Israelin kokonaan.
Hän hylkäsi asumuksensa, Silon pyhäkön,
teltan, jonka oli asettanut ihmisten keskelle.
Hän antoi voimansa tunnuksen joutua saaliiksi,
jätti pyhän arkkunsa vihollisen käsiin,
ja kansansa hän antoi miekan armoille,
niin hän omiinsa vihastui.
Tuli nielaisi nuoret miehet,
enää ei laulettu morsiamille,
papit kaatuivat vihollisen miekkaan,
lesket eivät saaneet viettää valittajaisia.
Mutta Herra havahtui, niin kuin nukkuja havahtuu,
niin kuin soturi herää viinin huuruista.
Hän ajoi kansansa viholliset pakosalle,
tuotti heille ikuisen häpeän.
Herra hylkäsi Joosefin sukukunnan –
Efraimin heimoa hän ei valinnut,
vaan hän valitsi Juudan heimon
ja Siionin, rakkaan vuorensa.
Sille hän rakensi pyhäkkönsä,
korkean kuin taivaat, vankan kuin maa,
jonka hän on perustanut ikiajoiksi.
Hän valitsi Daavidin, palvelijansa,
otti hänet lammaslaitumilta,
toi lampaiden ja karitsojen keskeltä
kaitsemaan omaa kansaansa Jaakobia,
hallitsemaan omaa maataan Israelia.
Ja Daavid kaitsi sitä vilpittömin sydämin,
johdatti sitä taitavin käsin.
Kuinka kauan, Herra?
Asafin psalmi.
Jumala, sinun maahasi ovat tunkeutuneet vieraat kansat,
ne ovat saastuttaneet pyhän temppelisi
ja muuttaneet Jerusalemin rauniokasaksi.
Sinun palvelijoittesi ruumiit on jätetty haaskalinnuille,
sinun uskollistesi jäännökset petojen kynsiin.
Joka puolella Jerusalemia
heidän vertaan vuodatettiin kuin vettä,
eikä kukaan ole haudannut heitä.
Meistä on tullut naapureillemme ilkeän ilon aihe,
pilkan ja ivan kohde ympärillä asuville.
Kuinka kauan, Herra, olet vihassasi leppymätön,
kuinka kauan kiivautesi leimuaa kuin tuli?
Käännä vihasi noihin kansoihin, jotka eivät sinua tunne,
valtakuntiin, jotka eivät turvaa sinun nimeesi,
sillä ne ovat tuhonneet Jaakobin,
autioittaneet sen asuinsijat.
Älä pane meitä vastaamaan isiemme rikoksista,
vaan armahda meitä, riennä avuksemme,
sillä meidät on painettu maahan.
Auta meitä, Jumala, pelastajamme,
nimesi ja kunniasi tähden!
Pelasta meidät ja anna syntimme anteeksi
oman nimesi tähden!
Miksi saisivat vieraat kansat sanoa:
»Missä on heidän jumalansa?»
Anna niiden kokea kostosi,
anna meidän nähdä,
miten kostat palvelijoittesi veren,
jota ne ovat vuodattaneet.
Kuule vangittujen vaikerrus,
väkevällä kädelläsi vapauta kuoleman omat.
Ja sen pilkan, jota naapurimme ovat vastaasi syytäneet,
anna seitsenkertaisena palata heille, Herra.
Me, sinun kansasi, sinun laitumesi lampaat,
kiitämme sinua ikuisesti,
toistamme ylistystäsi polvesta polveen.
Facebook-ryhmä
Päivän materiaali tulee myös omaan Facebook-ryhmäänsä. Keskustellaan yhdessä!
Liity mukaan Facebook-ryhmään tämän linkin kautta.
Livekirkko
Tämä päivittäinen katkelmajaottelu on Livekirkko ry:n raamatunlukuohjelmasta, jonka perusteella luemme Raamatun kronologisesti kannesta kanteen vuoden aikana.
Meillä on evankeliumi tehtävänä. Livekirkko tarjoaa kristillistä sisältöä ihmisille siellä, missä he ovat.
Raamatunkäännös vuoden 1992 kirkkoraamatun mukaan. Tekijänoikeudet kirkon keskusrahasto.
