Päivän teksti
Toinen kirja
Sieluni janoaa Jumalaa
Laulunjohtajalle. Korahilaisten virsi.
Niin kuin peura janoissaan etsii vesipuroa,
niin minä kaipaan sinua, Jumala.
Minun sieluni janoaa Jumalaa, elävää Jumalaa.
Milloin saan tulla temppeliin,
astua Jumalan kasvojen eteen?
Kyyneleet ovat leipäni päivin ja öin,
kun minulta alati kysytään: »Missä on Jumalasi?»
Tuskassani minä muistelen,
miten kuljin temppeliin juhlasaatossa
ilon ja kiitoksen kaikuessa,
juhlakansan suuressa joukossa.
Miksi olet masentunut, sieluni,
miksi olet niin levoton?
Odota Jumalaa! Vielä saan kiittää häntä,
Jumalaani, auttajaani.
Kun masennus valtaa mieleni,
minä ajattelen sinua
täällä Jordanin lähteillä ja Hermonilla,
Misearinvuorella.
Syvyys huutaa syvyydelle,
kun sinun koskesi pauhaavat –
kaikki sinun tyrskysi ja aaltosi
ovat vyöryneet ylitseni.
Päivällä Herra antaa armonsa vallita,
yöllä saan laulaa hänen kiitostaan
ja rukoilla elävää Jumalaa.
Minä sanon: Jumala, kallioni,
miksi olet unohtanut minut?
Miksi minun täytyy kulkea surusta synkkänä,
kärsiä vihollisen sortoa?
Tuska viiltää minua luihin ja ytimiin,
kun vihamieheni herjaavat minua
ja huutelevat kaiken päivää:
»Missä on Jumalasi?»
Miksi olet masentunut, sieluni,
miksi olet niin levoton?
Odota Jumalaa! Vielä saan kiittää häntä,
Jumalaani, auttajaani.
Hanki minulle oikeutta, Jumala,
aja asiaani jumalatonta kansaa vastaan.
Pelasta minut pahojen ja petollisten kynsistä!
Sinä, Jumala, olet ainoa turvani.
Miksi olet hylännyt minut?
Miksi minun täytyy kulkea surusta synkkänä,
kärsiä vihollisen sortoa?
Lähetä valosi ja totuutesi!
Ne johdattakoot minua,
ne viekööt minut pyhälle vuorellesi,
sinun asuntoihisi.
Minä tahdon tulla sinun alttarisi eteen,
sinun eteesi, Jumala, minun iloni!
Siellä saan ylistää sinua lyyraa soittaen,
Jumala, minun Jumalani!
Miksi olet masentunut, sieluni,
miksi olet niin levoton?
Odota Jumalaa! Vielä saan kiittää häntä,
Jumalaani, auttajaani.
Miksi annoit onnettomuuden kohdata meitä?
Laulunjohtajalle. Korahilaisten virsi.
Jumala, me olemme omin korvin kuulleet,
isämme ovat meille kertoneet,
minkä teon sinä teit heidän päivinään,
muinaisina aikoina.
Omalla kädelläsi sinä kukistit vieraat kansat
ja istutit isämme tähän maahan,
sinä murskasit kansat
ja päästit isämme vapauteen.
He eivät vallanneet maata omalla miekallaan,
ei heidän oma voimansa vienyt heitä voittoon,
vaan sinun oikea kätesi,
sinun voimasi ja kirkkautesi,
sillä sinä rakastit heitä.
Sinä olet kuninkaani ja Jumalani,
sinun vallassasi on Jaakobin pelastus.
Sinun avullasi me lyömme viholliset,
sinun nimesi voimalla me poljemme vastustajat maahan.
Minä en luota jouseeni,
eikä miekka meitä pelasta,
mutta sinä pelastat meidät
ja saatat vihamiehemme häpeään.
Jumala on meidän ylpeytemme,
iäti me kiitämme hänen nimeään. (sela)
Kuitenkin sinä olet hylännyt meidät
ja tuottanut meille tappion ja häpeän.
Sinä et lähtenyt liikkeelle
meidän sotajoukkomme mukana.
Sinä pakotit meidät perääntymään vihollisen edestä,
vihamiehet ryöstivät meiltä kaiken.
Sinä jätit meidät alttiiksi kuin teuraslampaat,
sinä hajotit meidät kansojen sekaan.
Sinä myit kansasi pilkkahinnalla,
et saanut voittoa kaupastasi.
Sinä jätit meidät naapureitten häväistäviksi,
ympärillä asuvien pilkan ja ivan kohteeksi.
Meistä on tullut kansojen pilkkalaulu,
kaikki pudistavat päätään ja ilkkuvat meitä.
Minä kärsin häväistystä joka päivä,
häpeän puna peittää kasvoni,
kun joudun kuulemaan,
miten viholliset kostonhimossaan
herjaavat ja pilkkaavat meitä.
Kaikki tämä on meitä kohdannut,
vaikka emme ole unohtaneet sinua
emmekä rikkoneet liittoasi.
Sydämemme ei ole luopunut sinusta,
jalkamme ei ole poikennut sinun polultasi.
Silti sinä olet murskannut meidät,
niin kuin murskasit syvyyden hirviön.
Sinä peitit meidät pimeydellä.
Jos olisimme unohtaneet sinut, Jumalamme,
ja kohottaneet kätemme vieraan jumalan puoleen,
sinä, Jumala, kyllä tietäisit sen,
sillä sinä tunnet sydämen salaisuudet.
Sinun tähtesi meitä surmataan kaiken aikaa,
meitä kohdellaan teuraslampaina.
Herää, Herra! Miksi nukut?
Nouse, älä iäksi hylkää!
Miksi olet kääntänyt pois katseesi,
unohtanut hätämme ja ahdinkomme?
Voimani raukeaa,
otsani painuu maan tomuun.
Nouse auttamaan meitä,
lunasta meidät armosi tähden!
Häälaulu kuninkaalle
Laulunjohtajalle. Korahilaisten virsi, rakkauslaulu. Lauletaan niin kuin »Liljat».
Sydämeni on tulvillaan kauniita sanoja.
Minä lausun säkeeni kuninkaalle –
olkoon kieleni kuin taitavan kirjurin kynä.
Kuningas, olet kaunein ihmisten joukossa,
sinun huulesi puhuvat suloisia sanoja.
Siunatkoon Jumala sinua iäti!
Vyötä miekka kupeellesi, sankari,
pukeudu valtaan ja loistoon.
Nouse taisteluun totuuden ja oikeuden puolesta,
aja köyhän asiaa.
Tehköön oikea kätesi pelottavia tekoja.
Olkoot nuolesi terävät,
kansat alistukoot valtaasi,
pettäköön vihollistesi rohkeus!
Sinun valtaistuimesi on niin kuin Jumalan,
se pysyy ikuisesti,
sinun valtikkasi on oikeuden valtikka.
Sinä rakastat oikeutta ja vihaat vääryyttä.
Sen tähden Jumala, sinun Jumalasi,
on nostanut sinut veljiesi joukosta
ja voidellut sinut riemun öljyllä.
Vaatteesi tuoksuvat mirhalta, aaloelta ja kassialta.
Norsunluupalatseista kaikuu sinun iloksesi
kielisoitinten musiikki.
Hovisi kaunistuksena on kuninkaiden tyttäriä,
kuningatar seisoo oikealla puolellasi
yllään Ofirin kultaa.
Kuule, tyttäreni, kuuntele neuvoani.
Unohda kansasi, unohda isäsi suku.
Sytyttäköön kauneutesi kuninkaan!
Hän on sinun herrasi.
Kumarru hänen eteensä,
sinä Tyroksen prinsessa.
Maan rikkaat pyrkivät lahjoillaan sinun suosioosi.
Kuninkaan tytär saapuu palatsiin kaikessa loistossaan,
hänen vaatteensa ovat kullalla kirjotut.
Juhlapuvussa hänet viedään kuninkaan eteen.
Neidot, ystävättäret, seuraavat häntä.
Heitä viedään riemusaatossa,
he astuvat kuninkaan palatsiin.
Nouskoot sinun poikasi, kuningas, isiesi sijaan,
saat asettaa heidät ruhtinaiksi maahasi.
Minä säilytän nimesi polvesta polveen,
ja sen tähden kansat ylistävät sinua nyt ja aina.
Jumala on turvamme
Laulunjohtajalle. Korahilaisten laulu. Korkea ääniala.
Jumala on turvamme ja linnamme,
auttajamme hädän hetkellä.
Sen tähden emme pelkää, vaikka maa järkkyy,
vaikka vuoret vaipuvat merten syvyyksiin.
Meret pauhaavat ja kuohuvat,
vuoret vapisevat Jumalan suuruuden edessä. (sela)
Virta ja kaikki sen haarat ilahduttavat Jumalan kaupunkia,
Korkeimman pyhiä asuinsijoja.
Jumala on kaupunkinsa keskellä, kaupunki ei järky.
Hän auttaa sitä, kun aamu valkenee.
Kansojen meri kuohuu, valtakunnat horjuvat,
maa järkkyy hänen äänestään.
Herra Sebaot on kanssamme,
Jaakobin Jumala on turvamme. (sela)
Tulkaa ja katsokaa Herran tekoja,
hänen voimansa herättää pelkoa kaikkialla.
Koko maailmasta hän hävittää sodat,
hän särkee jousen ja taittaa keihään,
hän tuhoaa kilvet tulessa.
»Lakatkaa te huolehtimasta!
Tietäkää, että minä olen Jumala,
kaikkia kansoja mahtavampi,
korkein koko maailmassa.»
Herra Sebaot on kanssamme,
Jaakobin Jumala on turvamme. (sela)
Herra nousee valtaistuimelleen
Laulunjohtajalle. Korahilaisten psalmi.
Taputtakaa käsiänne, kaikki kansat,
kohottakaa riemuhuuto Jumalalle!
Herra on Korkein, pelätkää häntä!
Hän on suuri, koko maailman kuningas.
Hän alisti kansat valtaamme,
kansanheimot jalkojemme alle.
Hän valitsi meille hyvän maan.
Se on ylpeytemme,
hänen rakkaan Jaakobinsa ylpeys. (sela)
Jumala nousee valtaistuimelleen,
riemuhuudot kaikuvat, pasuunat soivat.
Ylistäkää Jumalaa, kuningastamme,
ylistäkää ja laulakaa!
Hän on koko maailman kuningas.
Laulakaa hänelle psalmi.
Jumala on kansojen kuningas,
hän istuu pyhällä istuimellaan.
Kansojen ruhtinaat kokoontuvat
yhdessä Abrahamin jälkeläisten kanssa,
sillä Jumalan vallassa ovat maan mahtavat,
hän on kaikkein korkein.
Siion on Jumalan kaupunki
Laulu, korahilaisten psalmi.
Suuri on Herra, ylistäkää häntä!
Hän asuu omassa kaupungissaan, pyhällä vuorellaan.
Se kohoaa korkealle,
se on koko maan ilo.
Siion on kuin pohjoinen vuori,
se on suuren kuninkaan kaupunki.
Jumala asuu sen palatseissa,
hän on sen vahva turva.
Kuninkaat kokoontuivat yhteen
ja hyökkäsivät Siionia vastaan.
Mutta he hämmästyivät sitä minkä näkivät,
kauhistuivat ja ryntäsivät pakoon.
Pelko iski heihin,
niin kuin tuska iskee synnyttäjään,
niin kuin itätuuli,
kun se murskaa Tarsisin-laivat.
Mistä ennen olimme kuulleet,
sen omin silmin näimme
Herran Sebaotin, meidän Jumalamme, kaupungissa:
Jumala pitää sen lujana ikuisesti. (sela)
Jumala, me kerromme temppelissä
sinun armollisista teoistasi.
Jumala, maan ääriin saakka
kiiriköön sinun nimesi,
kaikukoon ylistyksesi!
Sinun kätesi on hyvyyttä täynnä.
Iloitkoon Siionin vuori, riemuitkoot Juudan kaupungit,
sillä sinun tuomiosi ovat oikeat.
Lähtekää, kulkekaa Siionin ympäri,
laskekaa sen tornit.
Katsokaa sen muureja,
tutkikaa sen palatseja,
niin että voitte kertoa
tuleville polville:
Suuri on Jumala!
Hän on Jumalamme ajasta aikaan.
Hän johdattaa meitä ainiaan.
Rikaskaan ei elä ikuisesti
Laulunjohtajalle. Korahilaisten psalmi.
Kuulkaa tämä, kaikki kansat,
kuunnelkaa, maan asukkaat,
niin alhaiset kuin ylhäiset,
rikas ja köyhä yhtä lailla!
Suuni puhuu tiedon sanoja,
sydämeni pohtii viisautta.
Minä tahdon tutkistella mietelauseita,
ratkoa arvoituksia lyyraa soittaen.
Miksi pelkäisin pahana päivänä,
kun petturien kavaluus saartaa minut?
He luottavat rikkauteensa,
kerskailevat suurella omaisuudellaan.
Mutta henkeään ihminen ei voi lunastaa,
ei hän voi käydä kauppaa Jumalan kanssa.
Elämän lunnaat ovat liian kalliit,
ne jäävät iäksi maksamatta.
Ei ihminen elä ikuisesti,
ei hän vältä hautaa.
Viisaatkin kuolevat, se on nähty,
yhtä lailla kuin tyhmät ja typerät.
Heidän omaisuutensa jää muille.
Hauta on ikuisesti heidän kotinsa,
heidän asuntonsa ajasta aikaan,
vaikka he eläessään omistivat maat ja mannut.
Rikkainkaan ihminen ei ole ikuinen,
eläinten tavoin hän lakkaa olemasta.
Tämä on heidän tiensä, mielettömien tie,
ja yhä uudet ihmiset mieltyvät heidän puheisiinsa. (sela)
Kuin lammaslauma he vaipuvat tuonelaan,
kuolema paimentaa heitä siellä.
Jo seuraavana päivänä
oikeamieliset kulkevat heidän ylitseen.
Tuonela on heidän asuinsijansa,
se kuihduttaa heidät.
Mutta Jumala lunastaa minut,
hän tempaa minut tuonelan otteesta. (sela)
Älä kadehdi, kun joku rikastuu,
kun hän kartuttaa talonsa omaisuutta.
Kuollessaan hän ei ota mukaansa mitään,
hänen omaisuutensa ei seuraa häntä hautaan.
Vaikka hän eläessään ihastelee osaansa
ja toiset kiittävät hänen menestystään,
hänen täytyy mennä isiensä luo,
paikkaan, jossa ei valoa nähdä.
Rikkainkaan ihminen ei ole ikuinen,
eläinten tavoin hän lakkaa olemasta.
Facebook-ryhmä
Päivän materiaali tulee myös omaan Facebook-ryhmäänsä. Keskustellaan yhdessä!
Liity mukaan Facebook-ryhmään tämän linkin kautta.
Livekirkko
Tämä päivittäinen katkelmajaottelu on Livekirkko ry:n raamatunlukuohjelmasta, jonka perusteella luemme Raamatun kronologisesti kannesta kanteen vuoden aikana.
Meillä on evankeliumi tehtävänä. Livekirkko tarjoaa kristillistä sisältöä ihmisille siellä, missä he ovat.
Raamatunkäännös vuoden 1992 kirkkoraamatun mukaan. Tekijänoikeudet kirkon keskusrahasto.
