Päivän teksti

Jaakob siunaa Joosefin pojat

Jonkin aikaa tämän jälkeen Joosefille ilmoitettiin, että hänen isänsä oli sairaana. Joosef lähti hänen luokseen ja otti mukaan molemmat poikansa, Manassen ja Efraimin.

 

Kun Jaakob sai tietää, että hänen poikansa Joosef oli tullut, hän kokosi voimansa ja nousi istumaan vuoteessa. Hän sanoi Joosefille: »Jumala, Kaikkivaltias, ilmestyi minulle Lusissa Kanaaninmaassa, siunasi minut ja sanoi minulle: ’Minä teen sinut hedelmälliseksi ja jälkeläisesi monilukuisiksi, niin että sinusta saavat alkunsa monet kansat, ja annan sinun jälkeläisillesi tämän maan pysyväksi perintömaaksi.’ Ja nyt sinun kaksi poikaasi, jotka olivat syntyneet Egyptissä jo ennen minun tänne tuloani, ovat minun poikiani. Olkoot Efraim ja Manasse minulle kuin Ruuben ja Simeon! Sinun muut lapsesi, jotka ovat syntyneet heidän jälkeensä, olkoot sinun omiasi, mutta heitä kutsuttakoon veljiensä heimojen mukaan siinä maassa, jonka he saavat periä. Kun minä olin palaamassa Mesopotamiasta, menetin matkan aikana sinun äitisi Raakelin. Se tapahtui Kanaaninmaassa, kun Efrataan oli vielä jonkin verran matkaa, ja minä hautasin hänet sinne Efratan tien varteen.» Efrata on sama kuin Betlehem.

 

Huomatessaan Joosefin pojat Jaakob kysyi: »Keitä nämä ovat?» Joosef vastasi: »He ovat minun poikiani, jotka Jumala on antanut minulle täällä Egyptissä.» Silloin Jaakob sanoi: »Tuo heidät tänne, että saan siunata heidät.» Jaakobin silmät olivat näet käyneet iän mukana heikoiksi, eikä hän enää nähnyt hyvin. Joosef toi pojat hänen luokseen, ja hän suuteli ja syleili heitä. Joosefille Israel sanoi: »En osannut toivoa, että saisin vielä kerran nähdä kasvosi, ja nyt Jumala on antanut minun nähdä myös sinun poikasi!» Ja Joosef otti pojat pois hänen jalkojensa juuresta ja kumartui kasvoilleen maahan saakka.

 

Sitten Joosef ohjasi Efraimin oikealla kädellään Israelin vasemmalle puolelle ja Manassen vasemmalla kädellään Israelin oikealle puolelle ja vei heidät näin hänen eteensä. Israel ojensi oikean kätensä, mutta asetti sen Efraimin pään päälle, vaikka tämä oli nuorempi, ja vasemman kätensä hän pani Manassen päälle; hän asetti siis kätensä ristikkäin. Mutta Manasse oli esikoinen. Ja Israel siunasi Joosefin sanoen:

 

– Jumala, jonka tahdon mukaisesti

minun isäni Abraham ja Iisak ovat vaeltaneet,

Jumala, joka on ollut minun paimeneni

syntymästäni tähän päivään saakka,

se enkeli, joka on minut pelastanut

kaikesta onnettomuudesta,

siunatkoon näitä nuorukaisia.

Heidän kauttaan säilyköön minun nimeni

ja minun isieni Abrahamin ja Iisakin nimi.

Lukuisat olkoot heidän jälkeläisensä maan päällä.

Kun Joosef näki, että hänen isänsä pani oikean kätensä Efraimin pään päälle, se oli hänestä väärin, ja hän tarttui isänsä käteen siirtääkseen sen Manassen pään päälle. Hän sanoi isälleen: »Ei noin, isäni, tämä tässä on esikoinen. Pane oikea kätesi hänen päänsä päälle.» Mutta isä ei suostunut, vaan sanoi: »Tiedän, poikani, tiedän. Myös Manassesta on tuleva kokonainen kansa, ja hänkin on kasvava mahtavaksi, mutta hänen nuorempi veljensä tulee vielä mahtavammaksi ja hänen jälkeläisistään kasvaa kansojen paljous.» Ja hän siunasi heidät sinä päivänä sanoen: »Siunatessaan israelilaiset lausuvat teidän nimenne ja sanovat: ’Jumala tehköön sinut Efraimin ja Manassen veroiseksi.’» Niin hän asetti Efraimin Manassen edelle.

 

Sitten Israel sanoi Joosefille: »Minä kuolen pian, mutta Jumala on oleva teidän kanssanne. Hän on johdattava teidät takaisin isienne maahan. Ja sen lisäksi, mitä veljesi saavat, minä annan sinulle sen harjanteen, jonka olen miekkani ja jouseni voimalla ottanut amorilaisilta.»

 

Jaakob siunaa poikansa

Jaakob kutsui poikansa luokseen ja sanoi: »Tulkaa tänne, niin ilmoitan teille, mitä teille tapahtuu tulevina aikoina.»

– Tulkaa koolle ja kuunnelkaa,

te Jaakobin pojat,

kuulkaa isäänne Israelia.

Ruuben, sinä olet esikoiseni ja voimani,

sinä olet miehuuteni ensimmäinen hedelmä,

arvossa korkein, voimilta väkevin.

Mutta olet kuin kuohuva puro,

siksi et säilytä ensimmäistä sijaasi.

Sinä nousit isäsi vuoteelle,

häpäisit minun makuusijani.

Simeon ja Leevi ovat veljekset,

väkivaltaisia ovat heidän hankkeensa.

Minä en suostu heidän juoniinsa,

minun sydämeni ei liity heidän seuraansa.

He ovat vihassaan tappaneet miehiä,

omin luvin katkoneet sonnien kinnerjänteet.

Kirottu olkoon heidän vihansa, sillä se on kiivas,

heidän raivonsa, sillä se on julma.

Minä sirotan heidät Jaakobin heimojen sekaan,

hajotan heidät Israelin joukkoon.

Juuda, veljesi ylistävät sinua.

Sinun kätesi on iskevä vihollistasi niskaan,

sinun isäsi pojat kumartavat sinua.

Juuda, sinä nuori leijona,

saaliilta olet noussut, poikani.

Hän on kyyristynyt, käynyt makuulle

kuin leijona, kuin jalopeura.

Kuka uskaltaa häntä häiritä?

Ei siirry valtikka pois Juudalta,

ei käskijän sauva hänen suvultaan.

Hänen heimostaan on tuleva se, jolla on valta,

häntä kansat tottelevat.

Viiniköynnökseen hän sitoo aasinsa,

jaloon köynnökseen aasinsa varsan.

Hän pesee viinissä vaatteensa,

rypäleiden veressä pukunsa.

Hänen silmissään on viinin hehku,

hänen hampaissaan maidon valkeus.

Sebulon on asuva meren äärellä,

hän asettuu rannikolle, missä laivat kulkevat,

hänen selkänsä taa jää Sidon.

Isaskar on vahvaluinen juhta,

joka makaa kuormaansa odottaen.

Hän näki asuinsijansa hyväksi

ja maansa ihanaksi.

Hän painoi olkansa taakan alle,

kävi tekemään orjan töitä.

Dan on ajava kansansa asiaa

yhtenä Israelin heimoista.

Dan on oleva käärmeenä tiellä, polulla kyynä,

joka puree hevosta vuohiseen,

niin että ratsastaja suistuu maahan.

Herra, sinulta minä odotan pelastusta!

Gadia ahdistavat rosvojen joukot,

ja Gad ahdistaa niitä,

seuraa niiden kintereillä.

Asserin leipä on runsas,

hän tarjoaa kuninkaiden herkkuja.

Naftali on vapaana juokseva kauris,

kauniita ovat hänen vasansa.

Joosef on hedelmäpuu,

nuori hedelmäpuu lähteen äärellä,

sen oksat ojentuvat yli muurin.

Jousimiehet hätyyttävät häntä,

he ampuvat ja ahdistavat häntä,

mutta hänen jousensa pysyy jäntevänä

ja hänen kätensä ovat nopeat.

Tämän saa aikaan Jaakobin Väkevä,

hän, jonka nimi on Paimen,

Israelin Kallio,

isäsi Jumala, joka on auttava sinua,

Kaikkivaltias, joka siunaa sinua,

antaa siunauksia ylhäältä taivaasta

ja siunauksia syvyyksistä maan alta,

siunauksia kohduille ja rinnoille.

Isäsi siunaukset ovat vahvemmat kuin ikivanhat vuoret,

kuin ihanat ikuiset kukkulat.

Ne siunaukset tulkoot Joosefin osaksi,

hänen, joka on päämies veljiensä joukossa.

Benjamin on saalistava susi,

aamuisin hänellä on aina syötävää,

ja iltaisin hän jakaa saalista.

Nämä ovat Israelin heimot ja niiden kantaisät, kaikkiaan kaksitoista, ja näin puhui heille heidän isänsä Jaakob, kun hän siunasi heidät. Kullekin heistä hän lausui siunauksen.

 

Jaakobin kuolema ja hautaaminen

Sitten Jaakob antoi heille nämä ohjeet: »Minut otetaan pian esi-isieni luo. Haudatkaa minut isieni viereen siihen luolaan, joka on heettiläisen Efronin vainiolla, Makpelan vainiolla, Mamren lähistöllä Kanaaninmaassa. Sen vainion Abraham osti heettiläiseltä Efronilta sukuhaudaksi. Siihen hautaan on haudattu Abraham ja hänen vaimonsa Saara, sinne on haudattu Iisak ja hänen vaimonsa Rebekka, ja sinne minä hautasin Lean. Se vainio ja siellä oleva luola on ostettu heettiläisiltä.»

 

Kun Jaakob oli antanut nämä ohjeet pojilleen, hän paneutui taas vuoteeseen. Hän kuoli, ja hänet otettiin isiensä luo.

 

Joosef kumartui itkien isänsä ylle ja suuteli hänen kasvojaan. Sitten hän antoi isänsä Israelin balsamoinnin omien lääkäriensä tehtäväksi, ja he balsamoivat Israelin ruumiin. Balsamointi kesti neljäkymmentä päivää; se oli tähän työhön tarvittava aika. Egyptiläiset surivat häntä seitsemänkymmentä päivää.

 

Kun suruaika oli ohi, Joosef sanoi faraon hoviväelle: »Pyydän teitä kertomaan faraolle, että isäni vannotti minua sanoen: ’Minä kuolen pian. Hautaa minut omaan hautaani, jonka olen teettänyt itselleni Kanaaninmaassa.’ Nyt tahtoisin mennä sinne hautaamaan isäni. Sen jälkeen palaan taas tänne.»

 

Farao vastasi: »Mene hautaamaan isäsi, niin kuin hän sinua vannotti.» Niin Joosef lähti hautaamaan isäänsä, ja hänen mukanaan lähtivät kaikki faraon hovimiehet, hänen hovinsa vanhimmat, kaikki Egyptin vanhimmat, Joosefin perhe, kaikki hänen veljensä sekä koko hänen isänsä suku. Vain vaimot ja lapset sekä lampaat, vuohet ja nautakarjan he jättivät Gosenin maakuntaan. Joosefilla oli mukanaan myös vaunuja ja ajomiehiä; heitä oli hyvin suuri karavaani.

 

He tulivat Goren-Atadiin, joka on Jordanin tuolla puolen, ja viettivät siellä suuret ja juhlavat valittajaiset. Surumenot kestivät seitsemän päivää. Kun maan kanaanilaiset asukkaat näkivät Goren-Atadin surujuhlan, he sanoivat: »Egyptiläisillä on siellä mahtavat hautajaiset!» Siitä tämä paikka sai nimekseen Abel-Misraim. Paikka on Jordanin tuolla puolen.

 

Jaakobin pojat tekivät isälleen niin kuin hän oli käskenyt: he veivät hänet Kanaaninmaahan ja hautasivat hänet Mamren lähistölle Makpelan vainion luolaan. Makpelan vainion Abraham oli ostanut sukuhautansa paikaksi heettiläiseltä Efronilta. Haudattuaan isänsä Joosef palasi Egyptiin veljiensä sekä kaikkien muiden kanssa, jotka olivat olleet hänen mukanaan.

 

Joosef rauhoittaa veljiään

Joosefin veljet alkoivat isänsä kuoltua pelätä ja sanoivat toisilleen: »Entäpä jos Joosef nyt kääntyy meitä vastaan ja sittenkin kostaa meille kaiken sen pahan, minkä me hänelle teimme?» Ja he lähettivät Joosefille sanan: »Ennen kuolemaansa isämme käski meitä sanomaan sinulle näin: ’Anna veljillesi anteeksi heidän rikoksensa ja pahat tekonsa. Armahda heitä, vaikka he ovatkin tehneet sinulle pahaa.’ Anna siis meille nyt anteeksi meidän rikoksemme. Mehän palvelemme samaa Jumalaa kuin isäsi.» Kuullessaan heidän sanansa Joosef puhkesi itkuun.

 

Sitten veljet tulivat, lankesivat hänen eteensä ja sanoivat: »Me rupeamme vaikka sinun orjiksesi!» Mutta Joosef sanoi heille: »Älkää olko peloissanne, enhän minä ole Jumala. Te kyllä tarkoititte minulle pahaa, mutta Jumala käänsi sen hyväksi. Hän antoi tämän kaiken tapahtua, jotta monet ihmiset saisivat jäädä henkiin. Älkää siis enää olko peloissanne. Minä huolehdin teistä, teidän vaimoistanne ja lapsistanne.» Näin hän rauhoitteli heitä ja puhui heille lempeästi.

 

Joosefin kuolema

Joosef ja hänen isänsä suku jäivät Egyptiin asumaan, ja Joosef eli sadankymmenen vuoden ikäiseksi. Hän sai nähdä Efraimin lapsia ja lastenlapsia, ja myös Manassen pojalle Makirille syntyi lapsia, jotka Joosef ehti nähdä.

 

Joosef sanoi veljilleen: »Minä kuolen pian, mutta Jumala pitää teistä hyvän huolen ja vie teidät tästä maasta siihen maahan, jonka hän vannoi antavansa Abrahamille, Iisakille ja Jaakobille.» Sitten Joosef vannotti Israelin poikia ja sanoi: »Kun Jumala aikanaan johtaa teidät pois täältä, niin viekää minun luuni mukananne.»

 

Joosef kuoli sadankymmenen vuoden ikäisenä, ja hänet balsamoitiin ja pantiin arkkuun Egyptissä.

 


Facebook-ryhmä

Päivän materiaali tulee myös omaan Facebook-ryhmäänsä. Keskustellaan yhdessä!
Liity mukaan Facebook-ryhmään tämän linkin kautta.

Livekirkko

Tämä päivittäinen katkelmajaottelu on Livekirkko ry:n raamatunlukuohjelmasta, jonka perusteella luemme Raamatun kronologisesti kannesta kanteen vuoden aikana.

Meillä on evankeliumi tehtävänä. Livekirkko tarjoaa kristillistä sisältöä ihmisille siellä, missä he ovat.


Raamatunkäännös vuoden 1992 kirkkoraamatun mukaan. Tekijänoikeudet kirkon keskusrahasto.