Päivän teksti
Elihun toinen puhe
Kuulkaa, te viisaat, tätä miestä!
Elihu jatkoi puhettaan ja sanoi:
– Kuunnelkaa minun puhettani, te viisaat miehet,
te, joilla on paljon tietoa,
tarkatkaa, mitä minä sanon!
Kieli maistelee ruoan,
korva koettelee sanat.
Tutkikaamme siis yhdessä, mikä on oikein,
selvittäkäämme, mikä on hyvää.
Job sanoo: »Minä olen syytön,
Jumala on kohdellut minua väärin!
Vaikka puhun totta, valehtelijana minua pidetään,
vaikka en ole tehnyt syntiä, nuolet lävistävät minut.»
Millainen mies onkaan tämä Job!
Niin kuin vesi virtaa,
niin virtaa pilkkapuhe hänen huuliltaan.
Pahantekijöiden seuraan hän lyöttäytyy,
jumalattomien joukossa hän kulkee.
Näin hän sanoo: »Ei kannata
ihmisen olla Jumalalle mieliksi!»
Jumala ei voi tehdä väärin
Kuulkaa siis minua, te viisaat miehet!
Mahdotonta ajatella, että Jumala tekisi väärin,
että Kaikkivaltias toimisi vastoin oikeutta.
Hän rankaisee ihmistä tekojen mukaan.
Miten mies vaeltaa, sen mukaan hänet palkitaan.
Totisesti, Jumala ei tee vääryyttä,
Kaikkivaltias ei vääristä oikeutta.
Kuka on antanut maan hänen hallintaansa?
Kuka on uskonut hänen hoitoonsa maanpiirin?
Jos hän ajattelisi vain itseään
ja vetäisi pois henkensä,
elämän henkäyksen,
koko luomakunta menehtyisi hetkessä
ja ihminen palaisi takaisin maan tomuun.
Jos sinulla on järkeä, kuuntele nyt,
mitä minä sanon.
Voisiko joku, joka halveksii oikeutta,
pidellä kaikkeuden suitsia?
Sanotko sinä vanhurskasta Jumalaa väärintekijäksi,
häntä, joka sanoo kuninkaalle: »Sinä kelvoton!»
ja mahtimiehelle: »Sinä roisto!»
Ei hän pidä ruhtinaiden puolta,
hän ei aseta ylhäistä köyhän edelle –
kaikkihan he ovat hänen kättensä tekoa.
He kuolevat äkkiä, keskellä yötä,
kansat nousevat, kansat katoavat,
valtiaat pyyhkäistään sivuun
ihmiskäden koskematta.
Sillä hänen silmänsä tarkkaavat ihmisten teitä,
hän näkee kaikki heidän askelensa.
Ei ole niin mustaa pimeyttä,
että pahantekijä voisi siihen kätkeytyä.
Ei Jumala ilmoita hetkeä,
jolloin ihminen kutsutaan tuomiolle.
Ei hän kuulustele ketään. Hän murskaa mahtavat
ja asettaa heidän paikalleen toiset miehet.
Hän seuraa tarkoin heidän toimiaan,
yön tullen hän syöksee heidät alas
ja murskaa heidät.
Hän rankaisee heitä heidän rikoksistaan
julkisella paikalla, kaikkien nähden,
koska he ovat poikenneet hänen teiltään
eivätkä enää kulje hänen askelissaan.
He eivät kuule kurjien itkua –
Jumala sen kuulee.
Mutta jos Jumala pysyy vaiti,
kuka voi häntä syyttää?
Jos hän peittää kasvonsa,
kuka hänet näkee?
Mitä voivat kansat tai ihmiset,
kun jumalaton hallitsee maata
ja saattaa kansan lankeamaan?
Sinä puhut ajattelemattomia, Job
Pitäisikö Jumalan sanoa:
»Minä olen erehtynyt. Nyt en enää tee väärin.
Opeta sinä minulle se mitä minä en ymmärrä!
Ehkä olen tehnyt vääryyttä, mutta enää en tee.»
Sinunko mielesi mukaan hänen pitäisi palkita ja rangaista?
Sinähän tässä olet kapinoinut.
Sinun on nyt ratkaistava asia, ei minun.
Jos jotakin tiedät, sano se!
Minulle sanovat viisaat miehet,
nuo, jotka minua kuuntelevat:
»Job puhuu ajattelemattomasti,
hänen sanoistaan puuttuu ymmärrys.»
Jatkukoot siis hänen koettelemuksensa,
kun hän yhä vain puhuu pilkkaajan tavoin.
Hän on tehnyt syntiä, hän kapinoi.
Hän ojentaa meille kätensä
mutta jatkaa puhettaan Jumalaa vastaan.
Elihun kolmas puhe
Kohota katseesi taivaalle, Job
Elihu jatkoi puhettaan ja sanoi:
– Onko mielestäsi oikein,
että sanot: »Minä olen oikeassa, Jumala väärässä!»
Tai että kysyt: »Mitä minä siitä hyödyn,
että pysyttelen irti synnistä?»
Minä vastaan sinulle selvin sanoin
ja vastaan vielä ystävillesikin!
Kohota katseesi ylös taivaalle
ja katso pilviä.
Ne ovat korkealla sinun yläpuolellasi.
Jos sinä teet syntiä, mitä se häntä liikuttaa?
Jos teet vielä enemmän syntiä, mitä se hänelle merkitsee?
Tai jos elät oikein,
mitä hän siitä hyötyy?
Mitä sinä pystyisit hänelle antamaan!
Ihmistä, itsesi kaltaista, sinun syntisi satuttavat,
ihmisten hyväksi koituu se, että elät oikein.
Miksi ihmiset eivät ajattele luojaansa?
Ihmiset itkevät sortoa ja riistoa,
huutavat apua maan mahtavien vallan alla.
Kukaan ei kysy: »Missä on Jumala, minun luojani,
hän, joka yön pimeydessäkin kohottaa huulillemme ylistyslaulun,
hän, joka opettaa meidät taitavammiksi kuin maan eläimet
ja viisaammiksi kuin taivaan linnut?»
He huutavat apua,
mutta heidän pahuutensa ja röyhkeytensä tähden
hän ei vastaa.
Turha heidän on huutaa. Jumala ei kuule,
Kaikkivaltias ei heihin katso.
Turhaan Job jatkaa riitelyään
Väitätkö todella, ettei hän näe sinun asiaasi?
Odota, Job. Sinun asiasi on kyllä vireillä.
Mutta jos nyt Jumalan viha ei olekaan syttynyt,
jos hän ei vaadi tilille,
jos ihmisen julkeus ei häntä liikuta,
turhaa ääntä Job pitää,
turhaan hän syytää tyhjiä sanoja.
Elihun neljäs puhe
Vieläkin minä opetan sinua, Job
Elihu alkoi jälleen puhua ja sanoi:
– Malta hetki, niin minä opetan sinua vielä,
vielä minulla on sanoja Jumalan puolustukseksi.
Syvältä minä ammennan tietoni
ja osoitan, kuka on oikeassa:
hän, joka on minut luonut.
Minä en puhu perättömiä.
Sinun edessäsi seisoo mies, jolla on oikea tieto.
Jumala korottaa ja alentaa
Katso Jumalan suuruutta! Ketään hän ei hylkää.
Hän on voimakas ja viisas.
Jumalattoman hän ei anna elää,
mutta osattomalle hän turvaa oikeuden.
Jumala ei käännä katsettaan pois hurskaasta
vaan nostaa hänet korkeaan asemaan,
kuninkaitten vierelle, ja siinä hän pysyy.
Jos joku on vankilan kurjuudessa
kahleisiin kytkettynä,
se on hänelle opiksi:
Jumala muistuttaa häntä hänen teoistaan,
väkivallan teoista, joihin hän on syyllistynyt.
Jumala avaa hänen korvansa kuulemaan varoituksen sanaa,
kieltää häntä jatkamasta pahuuden töitä.
Jos hän silloin kuulee Jumalan ääntä
ja jälleen tottelee häntä,
hän saa osakseen onnen päiviä,
hänen vuotensa täyttyvät ilosta.
Mutta jos hän ei kuule, keihäs lävistää hänet,
ja hän kuolee mitään oppimatta.
Rienaaja uhoaa vihaansa
eikä pyydä apua edes silloin, kun Jumala hänet vangitsee.
Hän kuolee nuorena,
hänen elämänsä päättyy kuin porttopoikien elämä.
Mutta osattomalle kurjuus on pelastukseksi,
ahdingon keskellä Jumala avaa hänen korvansa kuulemaan.
Omin voimin et selviä ahdingosta
Myös sinut hän auttoi ahdingoista.
Elit leveästi, huolta vailla.
Sinun pöytäsi notkui rasvaisia herkkuja.
Mutta nyt sinua on kohdannut rangaistus synneistäsi,
sinä saat ansiosi mukaan.
Vaikka olet vihoissasi, malta mielesi!
Millään rahalla et voi ostaa itseäsi vapaaksi.
Eivät sinun huutosi voi pelastaa sinua tästä ahdingosta,
eivät mitkään sinun ponnistuksesi.
Turha on toivoen odottaa
yötä, jolloin kansat nousevat – ne tuhoutuvat.
Varo, älä taivu vääryyden tielle,
vaikka se ehkä houkuttaakin enemmän kuin kärsimys.
Suuri on Jumala, suuret hänen tekonsa
Katso, miten suuri on Jumalan valta!
Kuka voisi olla hänen veroisensa opettaja?
Kuka voisi määrätä hänen tiensä,
kuka voi sanoa hänelle: »Teit väärin!»
Muista ylistää hänen töitään,
niistä ihmiset ovat aina laulaneet.
Niitä ihaillaan, niitä ihmetellään,
vaikka ne nähdään vain kaukaa.
Korkea on Jumala, me emme voi häntä tuntea,
hänen vuosiensa määrä on tutkimaton.
Hän vetää vesipisarat ylös taivaaseen
ja siivilöi ne taivaan vesistä sateeksi,
jota pilvet tihkuvat,
vihmovat kaikille ihmisille.
Kuka ymmärtäisi, miten pilvet voivat leijua ilmassa,
kuka ymmärtäisi jylinän, joka tulee Jumalan majasta?
Pilvien yli hän väläyttää valonsa,
meren syvyydet hän peittää varjoon.
Pilvien voimalla hän rankaisee kansoja,
niiden avulla hän ne runsaasti ruokkii.
Hän ottaa käsiinsä salaman,
hän käskee, ja se tavoittaa maalinsa.
Jylinä ilmoittaa hänen tulostaan,
karjakin aavistaa, kun hän lähestyy.
Jumala hallitsee pilviä ja tuulta
Kun kuulen hänen äänensä, sydämeni vavahtaa
ja siirtyy paikaltaan.
Kuulkaa hänen äänensä pauhua,
jylinää, joka vyöryy hänen suustaan!
Taivaan täydeltä hän antaa sen kaikua,
maan ääriin leimahtaa hänen salamansa.
Kohta kaikuu ärjyntä,
jylisee hänen ylväs äänensä.
Säästelemättä hän sinkoaa salamoitaan,
ja hänen äänensä pauhaa.
Kun Jumalan ääni jyrisee, tapahtuu ihmeitä.
Hän tekee suuria tekoja, joita me emme käsitä.
Hän sanoo lumelle: »Putoa maahan!»
ja rankkasateelle: »Piiskaa, piekse!»
Ihmiskädet pysähtyvät kesken työn:
kaikki oppivat näkemään hänen tekonsa.
Pedotkin hiipivät piiloonsa
ja jäävät kolonsa suojaan.
Rajumyrsky syöksyy majastaan,
ja pohjatuuli tuo pakkasen.
Jumalan henkäyksestä vedet jäätyvät,
laajakin ulappa jähmettyy.
Hän kuormaa pilvet vedellä ja salamoilla
ja ajaa ne kaikkiin suuntiin:
ne vyöryvät minne milloinkin
hänen ohjauksensa mukaan
ja tekevät kaikkialla maan päällä
sen, mitä hän käskee.
Joskus ne tuovat rangaistuksen,
joskus siunauksen hänen maalleen.
Tunnetko sinä pilvien ja tuulen salaisuudet?
Kuuntele minua, Job,
nouse, tarkkaile ja tutki Jumalan ihmeitä!
Ymmärrätkö sinä, miten hän sen kaiken tekee?
Miten leimahtaa valo hänen pilvestään?
Ymmärrätkö sinä, miten pilvet voivat leijua ilmassa,
käsitätkö Kaikkitietävän ihmeet?
Sinä, jota omat vaatteet tukahduttavat,
kun etelätuuli tuo helteen ja lamauttaa maan,
voisitko sinä hänen kanssaan takoa taivaan holvin,
lujan kuin pronssinen peili?
Opeta meitä! Mitä meidän on hänelle sanottava?
Mehän olemme pimeässä, emme osaa vastata mitään.
Kertooko joku hänelle, että minä puhun?
Jos ihminen sanoo hänelle jotakin,
saako hän edes tietää siitä?
Pelottava kirkkaus ympäröi Jumalaa
Nyt ei valoa näy,
pilvet sen peittävät.
Sitten tulee tuuli
ja lakaisee puhtaaksi taivaan.
Pohjoisesta tulee kultainen hohde,
pelottava loiste ympäröi Jumalaa.
Kaikkivaltiasta me emme voi tavoittaa.
Hän on voimallinen,
hänen on oikeus, hänen on vanhurskaus.
Koskaan hän ei tuomitse väärin.
Sen tähden ihmiset pelkäävät ja rakastavat häntä.
Mutta Jumala ei katso niihin,
jotka itse pitävät itseään viisaana.
Facebook-ryhmä
Päivän materiaali tulee myös omaan Facebook-ryhmäänsä. Keskustellaan yhdessä!
Liity mukaan Facebook-ryhmään tämän linkin kautta.
Livekirkko
Tämä päivittäinen katkelmajaottelu on Livekirkko ry:n raamatunlukuohjelmasta, jonka perusteella luemme Raamatun kronologisesti kannesta kanteen vuoden aikana.
Meillä on evankeliumi tehtävänä. Livekirkko tarjoaa kristillistä sisältöä ihmisille siellä, missä he ovat.
Raamatunkäännös vuoden 1992 kirkkoraamatun mukaan. Tekijänoikeudet kirkon keskusrahasto.
