Päivän teksti
Elifasin kolmas puhe
Ei ihminen voi olla Jumalalle hyödyksi
Nyt temanilainen Elifas alkoi jälleen puhua. Hän sanoi:
– Voiko ihminen olla hyödyksi Jumalalle?
Ei. Vain itseään viisainkin ihminen voi hyödyttää.
Onko siitä jotakin etua Kaikkivaltiaalle,
että sinä elät oikein?
Onko hänelle hyötyä siitä,
että sinä vaellat nuhteettomasti?
Jumalanpelkosi vuoksiko hän sitten sinua kurittaa,
senkö tähden hän kävisi oikeutta kanssasi?
Sinä olet tehnyt syntiä, Job
Eikö sinun pahuutesi ole suuri?
Eivätkö sinun syntisi ole loppumattomat?
Olet aiheetta ottanut veljeltäsi pantin,
riistänyt häneltä hänen ainoan vaatteensa.
Uupuneelle et ole antanut vettä,
nälkäiselle et ole ojentanut leipäpalaa.
Katsot, että maa kuuluu sille, jonka on valta,
vain hänen suosikkinsa saavat sitä asua.
Lesket saivat lähteä luotasi tyhjin käsin,
orpojen kädet sinä sysäsit syrjään.
Ihmekö siis, että sinun ympärillesi on viritetty ansoja,
että yhtäkkiä joudut kauhun valtaan.
Päivä pimenee, et voi nähdä mitään,
ja vedet vyöryvät sinun ylitsesi.
Ylimielisyys vie turmioon
Eikö Jumala ole korkea kuin taivas?
Katso taivaanlakea ja tähtiä. Katso taivaan korkeutta.
Silti sinä sanot: »Mitä Jumala voisi tietää!
Voisiko hän tuomita pilvien lävitse?
Pilvethän peittävät hänet, ei hän tänne näe,
hän kulkee tietään kaukana taivaan äärillä.»
Etkö sinä vaella niitä polkuja,
joita väärintekijät aina ovat vaeltaneet?
Heidät on temmattu pois ennen aikojaan,
niin kuin talo, jonka perustukset virta on syönyt.
He sanoivat Jumalalle: »Jätä meidät rauhaan!
Mitäpä Kaikkivaltias voisi meille tehdä?»
Kuitenkin juuri hänen ansiostaan
heidän talonsa olivat täynnä kaikkea hyvää.
Väärämielisten suunnitelmat ovat vastoin Jumalan tahtoa.
Oikeamieliset näkevät heidän tuhonsa ja iloitsevat,
se, joka itse on nuhteeton, voi nyt heitä pilkata:
»Kas niin, heidän rikkautensa on mennyttä,
ja mitä jää jäljelle, sen nielee tuli.»
Tee sovinto Jumalan kanssa, Job
Tee sovinto Jumalan kanssa, Job,
elä hänen tahtonsa mukaan,
niin saat jälleen onnen.
Kun hän sinua opettaa, kuule häntä,
talleta sydämeesi hänen sanansa.
Jos palaat Kaikkivaltiaan luo, hän nostaa sinut jälleen.
Jos karkotat vääryyden talostasi,
jos puhdas kulta on sinulle pelkkää tomua
ja Ofirin kulta vain puron kiviä
– onhan Kaikkivaltias sinun aarteesi,
kaikkea kultaa ja hopeaa arvokkaampi –
silloin Kaikkivaltias antaa osaksesi ilon,
saat kohottaa kasvosi Jumalaa kohden.
Sinä rukoilet häntä, ja hän kuulee sinua,
ja sinä saat uhrata hänelle
sen minkä olet luvannut.
Mihin tahansa ryhdytkin, se onnistuu,
valo loistaa sinun teilläsi.
Sen, joka kerskuu, hän painaa maahan,
mutta nöyrän hän nostaa.
Syyllisenkin Jumala voi pelastaa.
Jos sinulla on puhtaat kädet, saat varmasti avun.
Jobin kahdeksas puhe
Olen etsinyt Jumalaa
Nyt Job sanoi:
– Tänäkin päivänä ajatukseni nousevat kapinaan.
Murehtiminen vie minulta voimat.
Kunpa tietäisin, mistä hänet voin löytää
ja miten pääsen sinne, missä hän asuu!
Minä esittäisin hänelle asiani
ja toisin julki kaikki todisteeni.
Niin saisin kuulla, mitä hän minulle vastaa,
ja saisin tietää, mitä hän tahtoo minulle sanoa.
Käräjöisikö hän kanssani valtiaan voimalla?
Ei, hän kuuntelisi minua.
Hänen vastapuolenaan seisoisi nuhteeton mies,
ja tuomarini vapauttaisi minut syytteestä lopullisesti.
Jos minä menen itään, ei hän ole siellä,
jos länteen – ei merkkiäkään hänestä!
Jos menen pohjoiseen, en saa häntä silmiini,
jos etelään – en näe häntä!
Hän tietää kyllä, millainen on ollut minun vaellukseni.
Koetelkoon minua niin kuin tulessa kultaa – minä kestän.
Hänen jalanjälkiinsä olen sovittanut askeleni,
hänen tietään olen seurannut. En ole siltä poikennut.
Hänen sanansa käskyjä minä tottelen,
minä pidän ne aina silmieni edessä.
Jumala on suuri ja ankara
Kun Jumala jotakin päättää, kuka voisi sen muuttaa?
Mitä hän tahtoo, sen hän tekee.
Hän panee toimeen sen minkä on minulle määrännyt,
eikä sitä ole vähän.
Siksi minä pelästyn, kun hänet näen,
kun ajattelenkin häntä, minä vapisen kauhusta.
Jumala on lannistanut rohkeuteni,
minä kauhistun Kaikkivaltiasta.
Mutta pimeyskään ei saa minua vaikenemaan,
ei, vaikka se peittää edestäni kaiken.
Jumalattomien mielivalta
Minkä tähden vain Kaikkivaltias tietää tilinteon hetket,
miksi ne ovat salaisuus niille, jotka tuntevat hänet?
Jumalattomat siirtävät rajakiviä,
ryöstävät karjaa, laiduntavat sitä kuin omaansa.
He vievät mukanaan orvon ainoan aasin
ja ottavat pantiksi lesken härän.
He sysäävät tieltään köyhät ja heikot.
Kaikki vähäväkiset pakoilevat heitä.
Kuin autiomaan villiaasit
maan köyhät kulkevat arolla.
He etsivät syötävää,
ruokaa lapsilleen.
He kokoavat tähteitä pelloilta,
keräävät jumalattoman viinitarhasta
jäljelle jääneitä rypäleitä.
He yöpyvät alasti, ilman vaatetta,
ei heillä ole peitettä kylmää vastaan.
He kastuvat, kun vuorilta tulee sade,
suojattomina he painautuvat kalliota vasten.
Orpo riistetään äitinsä rinnoilta,
köyhältä otetaan lapsi velan pantiksi.
He kulkevat alasti, ilman vaatetta,
nälkäisinä he kantavat isäntien tähkäkuormia,
toisten tarhoissa he puristavat oliiveista öljyä,
janon piinaamina he polkevat viinikuurnan rypäleitä.
Kaupungissa miehet valittavat,
haavoittuneet huutavat apua,
mutta Jumala ei rukousta kuule.
Jumalattomat harjoittavat pimeyden töitä
Pimeyden miehet kapinoivat valoa vastaan.
He eivät tunne valon teitä,
valon polkuja he eivät kulje.
Murhamies nousee ennen aamun valkenemista
ja surmaa köyhän poloisen.
Yön pimeydessä hän liikkuu kuin varas.
Avionrikkoja odottaa illan hämärää,
ajattelee: »Ei kukaan minua näe»,
mutta peittää vielä viitalla kasvonsa.
Murtovaras tunkeutuu taloon yön pimeinä hetkinä,
päivän hän pysyttelee tarkoin näkymättömissä.
Valoa hän ei voi sietää.
Heille kaikille yön tulo on kuin aamun koitto.
Pimeyden kauhut eivät heitä pelota.
Jumalaton joutuu tuomiolle
Jumalaton on kuin lastu, jonka virta vie.
Hänen peltoaan kohtaa kirous,
enää ei kukaan mene hänen viinitarhaansa.
Helteessä halkeillut maa nielee kevään vedet,
tuonela sen, joka on tehnyt syntiä.
Hänen oma äitinsä unohtaa hänet.
Madot syövät hänet olemattomiin.
Kukaan ei enää häntä muista.
Kuin puu, niin vääryys murtuu.
Hän kohteli pahoin lapsetonta, turvatonta naista,
leskeä hän ei auttanut!
Voimassaan Jumala tempaa pois mahtavatkin miehet.
Kun hän nousee, ei kukaan ole turvassa.
Hän suojelee heitä,
antaa heidän uskoa, että he ovat turvassa,
mutta hänen katseensa seuraa heidän askeliaan.
Hetkeksi he nousevat korkealle,
sitten heitä ei enää ole.
He kyyristyvät, mutta pois heidät temmataan
niin kuin kaikki temmataan.
Kuin tähkäpäät heidät leikataan pois.
Totisesti, näin on asia.
Kuka osoittaa minut valehtelijaksi
ja sanani vääriksi?
Bildadin kolmas puhe
Jumalan on kaikki valta
Nyt suahilainen Bildad alkoi jälleen puhua. Hän sanoi:
– Hän, joka taivaan korkeuksissa pitää yllä rauhaa,
hän herättää pelkoa, hänen on valta.
Kuka voisi laskea hänen joukkojensa määrän?
Eivätkö kaikki luodut saa valonsa häneltä?
Kuinka siis ihminen voisi olla oikeassa,
jos hän asettuu Jumalaa vastaan?
Kuinka naisesta syntynyt voisi olla puhdas?
Ei edes kuun loiste ole tahraton,
taivaan tähdet eivät ole puhtaat hänen silmissään.
Kuinka sitten ihminen, mato,
Aadamin poika, tuo toukka?
Jobin yhdeksäs puhe
Hyvinpä olet auttanut voimansa kadottanutta!
Nyt sanoi Job:
– Hyvinpä olet auttanut voimansa kadottanutta,
ojentanut kätesi tukea tarvitsevalle!
Miten oletkaan neuvonut neuvotonta,
opettanut hänelle viisautta ja ymmärrystä!
Kuka on sinulle antanut nämä sanat,
kenen henki sinussa vaikuttaa?
Niin, Jumala on mahtava
Vainajien henget vapisevat
syvyyden vesien alla, syvyyden joukkojen alla,
sillä Jumalan edessä tuonela on alasti,
syvyyden kuilua ei häneltä mikään peitä.
Tyhjyyden päälle hän on levittänyt taivaan,
olemattoman varaan hän on ripustanut maan.
Hän käärii veden pilviin,
eivätkä pilvet repeä sen painosta.
Hän peittää näkyvistä valtaistuimensa,
levittää pilvensä sen eteen.
Hän on piirtänyt rajaksi veteen taivaanrannan,
sinne, missä valo ja pimeys kohtaavat.
Taivaan peruspylväät vavahtelevat pelosta,
kun hän ärjyy.
Voimallaan hän on taltuttanut meren,
taidollaan hän on murskannut itsensä Rahabin.
Henkäyksellään hän pyyhkäisee taivaan kirkkaaksi,
hänen kätensä lävistää kiitävän käärmeen.
Mutta kaikki tämä antaa vain aavistuksen hänen mahdistaan,
me kuulemme hänestä vain hiljaisen kuiskauksen.
Kuka voisi tajuta hänen koko mahtinsa pauhun?
Uskokaa minua, olen syytön
Job jatkoi puhettaan:
– Niin totta kuin Jumala, Kaikkivaltias, elää,
hän, joka on kohdellut minua väärin
ja katkeroittanut elämäni:
niin kauan kuin henkeni on tallella,
niin kauan kuin sieraimissani liikkuu Jumalan henkäys,
minun suuni ei totisesti puhu vääryyttä
eivätkä huuleni kuiskaile petosta!
Ei! Ikinä en myönnä, että te olisitte oikeassa!
Puolustan syyttömyyttäni vaikka kuolemaan saakka.
Minä olen oikeassa. Siitä en luovu, en tingi.
Omatuntoni ei minua syytä,
ei mistään, mitä elämäni päivinä olen tehnyt.
Rajumyrsky vie jumalattoman
Käyköön vihollisilleni niin kuin käy pahantekijöille,
käyköön vastustajilleni niin kuin käy rikollisille!
Mitä toivoa on Jumalasta luopuneella,
kun hänen elämänsä päättyy,
kun Jumala ottaa hänen elämänsä pois?
Ei Jumala kuule hänen huutoaan,
kun hän on ahdingossa.
Ei hän voi riemuita Kaikkivaltiaasta,
ei vapaasti kääntyä Jumalan puoleen!
Minä kerron teille, miten mahtava on Jumalan voima,
kerron, miten Kaikkivaltias toimii.
Olettehan kyllä jo kaiken nähneet.
Miksi siis puhutte joutavia?
Tällainen on Jumalasta luopuneen osa,
tällaisen palkan Kaikkivaltias maksaa armottomalle miehelle:
Olipa hänellä lapsia miten paljon tahansa,
heidän kohtalokseen tulee miekka,
hänen lapsenlapsensa näkevät nälkää.
Eloon jääneet surmaa rutto,
lesket eivät saa viettää valittajaisia.
Jumalattomalla on hopeaa kuin maan tomua
ja vaatteita kuin meren mutaa –
hän hankkii ne itselleen,
mutta vanhurskas ne pukee ylleen,
ja hopean jakavat viattomat keskenään.
Talo, jonka hän rakentaa, on hatara,
kuin seitti tai kuin vartijan maja pellolla.
Rikkaana miehenä hän menee nukkumaan –
kun hän avaa silmänsä, kaikki on mennyttä.
Kauhu tavoittaa hänet kuin tulva-aalto,
myrskynpyörre tempaa hänet mukaansa yöllä.
Itätuuli riuhtaisee hänet ilmaan, vie hänet pois,
sinkoaa hänet oudolle seudulle.
Säälimättä se riepottelee häntä,
turhaan hän pyrkii pakoon.
Pilkaten se paukuttaa hänelle käsiään
ja viheltää viedessään hänet pois.
Facebook-ryhmä
Päivän materiaali tulee myös omaan Facebook-ryhmäänsä. Keskustellaan yhdessä!
Liity mukaan Facebook-ryhmään tämän linkin kautta.
Livekirkko
Tämä päivittäinen katkelmajaottelu on Livekirkko ry:n raamatunlukuohjelmasta, jonka perusteella luemme Raamatun kronologisesti kannesta kanteen vuoden aikana.
Meillä on evankeliumi tehtävänä. Livekirkko tarjoaa kristillistä sisältöä ihmisille siellä, missä he ovat.
Raamatunkäännös vuoden 1992 kirkkoraamatun mukaan. Tekijänoikeudet kirkon keskusrahasto.
