Päivän teksti
Jobin kuudes puhe
Jumala on tehnyt väärin
Nyt Job sanoi:
– Kuinka kauan te aiotte ahdistaa minua,
ruhjoa minua puheillanne?
Kerran toisensa jälkeen olette minua pilkanneet,
te ette häpeä piinata minua.
Jos olisinkin rikkonut,
minuahan se vain koskee.
Jos luulette, että voitte asettua yläpuolelleni,
osoittakaa, että olen ansainnut tämän häpeän!
Ettekö te näe, että Jumala on tehnyt väärin minua kohtaan?
Hän viritti minulle verkkonsa.
Jos huudan: »Tämä on väärin!», kukaan ei minua kuule,
jos pyydän oikeutta, kukaan ei vastaa.
Jumala on pystyttänyt tielleni kivivallin,
en pääse siitä yli,
kaikki polkuni hän on peittänyt pimeään.
Hän on riistänyt minulta kunnian ja arvon,
hän on temmannut päästäni seppeleen.
Joka puolelta hän minua raastaa, minä olen mennyttä,
hän repäisee pois minun toivoni kuin puun maasta.
Hänen vihansa on syttynyt,
hän pitää minua vihollisenaan.
Hänen joukkonsa tulevat yhtenä rintamana,
joka puolelle ne rakentavat valleja,
ne piirittävät minun majani.
Läheisetkin torjuvat
Omat veljeni ovat jättäneet minut yksin,
ystäväni ovat minusta vieraantuneet.
Läheiseni ja tuttavani pysyvät poissa,
muukalaiset, jotka otin kattoni alle,
ovat unohtaneet minut.
Orjattareni vieroksuvat minua,
olen heille outo.
Kutsun palvelijaani, mutta häntä ei kuulu,
ei vaikka minä pyytämällä pyydän.
Minun henkeni haisee – vaimoni inhoaa sitä,
omat veljeni sanovat: »Hän löyhkää.»
Pahaiset kakaratkin minua halveksivat.
Kun nousen seisomaan, he ovat heti ilkkumassa.
Oma ystäväpiirini inhoaa minua,
nekin, joita minä rakastin, torjuvat minut.
Minä olen pelkkää luuta ja nahkaa,
hampaani paljastuvat ikenien alta.
Säälikää minua, säälikää,
te, jotka olette ystäviäni!
Jumalan käsi on koskenut minuun.
Miksi tekin vainoatte minua,
yhdessä Jumalan kanssa?
Ettekö ole jo kylliksi minua kalvaneet?
Kunpa minun sanani kirjoitettaisiin muistiin,
kunpa ne talletettaisiin kirjaan,
uurrettaisiin kallioon ikuisiksi ajoiksi
taltalla hakaten, lyijyllä piirtäen!
Minä tiedän, että lunastajani elää.
Hän sanoo viimeisen sanan maan päällä.
Ja sitten, kun minun nahkani on riekaleina
ja lihani on riistetty irti,
minä saan nähdä Jumalan,
saan katsella häntä omin silmin,
ja silmäni näkevät: hän ei ole minulle outo!
Tätä minun sydämeni kaipaa.
Mutta te sanotte:
»Kuinka puristamme hänestä totuuden esiin?
Syyllinen hän joka tapauksessa on.»
Pelätkää toki miekkaa!
Tuollainen kovuus on synti, joka ansaitsee kuoleman.
Muistakaa: on olemassa tuomari.
Sofarin toinen puhe
On pakko sanoa vastaan
Nyt naamalainen Sofar alkoi jälleen puhua. Hän sanoi:
– Sinun puheesi ärsyttää minut vastaamaan,
se kiihdyttää mieltäni.
Se, miten opetat ja ojennat, loukkaa minua,
mutta ymmärrykseni löytää kyllä sinulle vastauksen.
Katso jumalattoman kohtaloa, Job
Niin kuin tiedät, niin kuin on tiedetty
muinaisista ajoista asti,
siitä asti, kun ihmisiä on ollut maan päällä:
jumalattoman ilo kestää vain hetken,
rienaajan onni on pian ohi.
Vaikka hän ulottuisi taivaaseen saakka,
vaikka hänen päänsä koskettaisi pilviä,
hän häviää jäljettömiin niin kuin sonta.
Ne, jotka hänet tunsivat, kysyvät: »Missä hän on?»
Kuin uni hän lentää pois, katoaa,
kuin öinen näky hän haihtuu tyhjiin.
Ne, jotka hänet näkivät, eivät enää häntä näe,
hänen asuinsijansa ei enää häntä tunne.
Hänen kätensä joutuvat antamaan takaisin kaiken riistämänsä,
hänen lapsensa pyytävät armopaloja köyhiltä.
Nuoruus ja voima, joka täytti hänen ruumiinsa,
vaipuu hänen kanssaan maan tomuun.
Pahan myrkky tuhoaa jumalattoman
Paha maistuu niin makealle hänen suussaan,
että hän viivytellen tunnustelee sitä kielellään,
nautiskelee, ei malta luopua siitä
vaan pidättelee sitä kitalakeaan vasten.
Mutta herkku muuttuu hänen sisuksissaan,
se on hänen vatsassaan kuin sarvikyyn myrkky.
Sen hyvän, jonka hän on ahminut, hän oksentaa ulos,
Jumala ajaa sen pois hänen vatsastaan.
Sarvikyyn myrkkyä hän on itseensä imenyt,
käärmeen kieli hänet surmaa.
Ei hän enää näe solisevia puroja,
ei kerman ja hunajan virtoja.
Hän joutuu luopumaan työnsä hedelmistä,
ei saa niistä nauttia,
omaisuudesta, jonka hän hankki, hän ei saa iloita,
koska hän murskasi köyhät,
jätti heidät oman onnensa varaan,
otti itselleen taloja, joita ei ollut rakentanut.
Koskaan hän ei saanut kyllikseen,
mutta hänen aarteensa eivät häntä pelasta.
Kaikkea hän ahnehti kyltymättä,
siksi hänen onnensa ei kestä.
Kun hänellä on yllin kyllin kaikkea,
juuri silloin ahdinko hänet yllättää
ja onnettomuuden painava käsi laskeutuu hänen päälleen.
Yllin kyllin hän tulee saamaan:
Jumala suuntaa häneen vihansa hehkun
ja antaa tuhon sataa hänen päälleen.
Jos hän pääsee pakoon rautaisia aseita,
pronssinuoli hänet surmaa:
se tulee selästä ulos
hänen sappinesteestään kiiltävänä,
ja kauhu valtaa hänet.
Pimeys odottaa, väijyksissä se odottaa.
Tuli, joka palaa lietsomatta, syö hänet.
Voi sitä, joka on etsinyt suojaa hänen kattonsa alta!
Taivas paljastaa hänen syntinsä,
maa nousee häntä vastaan.
Hänen talonsa vauraus häipyy tyhjiin,
kun vesi syöksyy kaiken yli vihan päivänä.
Tämä on kohtalo, jonka Jumala antaa pahalle,
tällaisen perintöosan Jumala on hänelle varannut.
Jobin seitsemäs puhe
Kuunnelkaa jo minua
Nyt Job sanoi:
– Kuunnelkaa minua, kuulkaa mitä sanon,
sillä tavoin te minua parhaiten lohdutatte.
Olkaa kärsivällisiä, antakaa minun puhua.
Kun olen sanonut sanottavani,
sitten voitte pilkata minua.
En kai minä ihmisille valitustani osoita?
Miksi minun pitäisi malttaa mieleni?
Katsokaa nyt minua, katsokaa ja kauhistukaa!
Käsi suun eteen, pysykää hiljaa!
Kun ajattelen tätä kaikkea, minä järkytyn,
vavistus kulkee jäsenteni lävitse.
Miksi jumalaton menestyy?
Miksi jumalattomat saavat elää?
Miksi he elävät korkeaan ikään?
Miksi heidän on valta ja voima?
He näkevät lastensa varttuvan aikuisiksi,
heidän silmiensä ilona ovat lastenlapset.
Jumalattoman talo menestyy, mikään ei sitä uhkaa,
Jumalan vitsa ei siihen koske.
Kun hänen sonninsa astuu, aina se siittää vasikan,
hänen lehmänsä poikivat aina ajallaan.
Hänen lapsensa juoksevat vapaina kuin karitsat,
nuoret hyppivät ja tanssivat riemuissaan,
he virittävät laulun, lyövät rumpua, soittavat lyyraa,
he karkeloivat huilun tahdissa.
Heidänkin päivänsä ovat onnen päiviä,
rauhassa he saavat laskeutua tuonelaan.
Jumalalle jumalattomat sanovat:
»Pysy loitolla meistä!
Emme me piittaa sinun teistäsi.»
He ajattelevat: »Mikä on Kaikkivaltias?
Miksi me häntä palvelisimme?
Mitä hyödyttää pyytää häneltä apua?»
He uskovat, että menestys on heidän omissa käsissään.
Heidän ajatuksensa ovat kaukana Jumalasta.
Ei rikollista rangaista
Milloin jumalattoman lamppu sammuisi?
Milloin onnettomuus hänet tavoittaisi,
milloin Jumala niin häneen vihastuisi,
että tuhoaisi hänet?
Milloin hän kieppuisi kuin olkisilppu tuulessa,
kuin ruumenet, jotka pyörre tempaa mukaansa?
Te väitätte, että Jumala säästää rangaistuksensa hänen lapsilleen.
Ei! Rangaistus kuuluu sille, joka on rikkonut.
Saakoon hän itse kärsiä!
Nähköön hän omin silmin tuhon tulevan,
juokoon hän Jumalan vihan maljan!
Mitä hän lapsistaan sitten enää tietää,
kun hänen kuukausiensa määrä on kulunut loppuun?
Pitäisikö nyt meidän opettaa tätä viisautta Jumalalle
hänelle, joka taivaan enkelitkin tuomitsee?
Joku kuolee keskellä elämän täyteyttä,
keskellä rauhaa ja vaurautta,
lanteet vahvoina ja ravittuina,
luut ydintä myöten voimaa täynnä.
Toinen taas kuolee mieli katkerana,
saamatta osakseen pisaraakaan onnea.
Rinta rinnan he lepäävät maassa,
ja heidän ruumiinsa kihisevät matoja.
Kyllä minä tiedän, mitä te nyt ajattelette
ja mitä juonia punotte minua vastaan!
Te tietysti sanotte:
»Missä nyt on mahtimiehen talo,
missä tuo syntisten asumus?»
Ettekö tosiaan ole koskaan kyselleet asioita
niiltä, jotka ovat maailmaa nähneet?
Ettekö ole ottaneet oppia
siitä mitä he ovat kokeneet?
Pahat säästyvät tuhon päivänä,
jumalaton viedään turvaan, kun vihan päivä tulee.
Kuka tuomitsee hänen tekonsa vasten kasvoja,
kuka rankaisee häntä hänen synneistään?
Kun hänet viedään hautaan,
hänen hautakumpunsa ääressä valvotaan.
Lempeä on hänen päällään laakson multa.
Hänen jäljessään kulkee saattojoukko,
ja monet ovat tulleet jo edeltä haudan luo.
Miten tyhjää on lohtu, jota te tarjoatte!
Valhe piilee teidän jokaisessa sanassanne.
Facebook-ryhmä
Päivän materiaali tulee myös omaan Facebook-ryhmäänsä. Keskustellaan yhdessä!
Liity mukaan Facebook-ryhmään tämän linkin kautta.
Livekirkko
Tämä päivittäinen katkelmajaottelu on Livekirkko ry:n raamatunlukuohjelmasta, jonka perusteella luemme Raamatun kronologisesti kannesta kanteen vuoden aikana.
Meillä on evankeliumi tehtävänä. Livekirkko tarjoaa kristillistä sisältöä ihmisille siellä, missä he ovat.
Raamatunkäännös vuoden 1992 kirkkoraamatun mukaan. Tekijänoikeudet kirkon keskusrahasto.
