Päivän teksti
Miksi syytät minua, Jumala?
Olen väsynyt elämään.
Minä päästän valitukseni valloilleen.
Olen katkera ja puhun tuskani julki.
Jumala, älä tuomitse minua syylliseksi!
Kerro minulle, miksi käyt oikeutta minua vastaan.
Mitä sinä siitä hyödyt, että sorrat minua,
että hyljeksit omien kättesi luomusta
ja annat menestyksen valaista jumalattomien tiet?
Onko sinulla samanlaiset silmät kuin meillä,
näetkö sinä samalla tavoin kuin ihminen näkee?
Ovatko sinun päiväsi vähät kuin ihmisen päivät,
hupenevatko sinun vuotesi niin kuin ihmisen vuodet?
Sinä tutkit tarkoin minun rikkomukseni
ja otat selvää, mitä syntejä olen ehkä tehnyt,
vaikka hyvin tiedät, että en ole syyllinen,
ja tiedät, ettei sinun käsistäsi pelasta mikään.
Itsehän olet minut luonut!
Sinun kätesi ovat punoneet minut kokoon.
Oletko nyt muuttanut mielesi, aiotko tuhota minut?
Muista, että olet itse minut tehnyt maan savesta!
Nytkö teet minut maan tomuksi jälleen?
Sinä vuodatit minut kuin maidon astiaan,
sinä kiinteytit minut muotooni kuin juuston,
olet pukenut minut lihaan ja nahkaan,
liittänyt luilla ja jänteillä minut kokoon.
Sinä annoit minulle elämän, olit uskollinen,
sinun huolenpitosi oli suojanani.
Mutta tämä, mikä on minua kohdannut,
oli jo valmiina sinun mielessäsi.
Nyt minä tiedän, mitä sinä sydämessäsi haudoit.
Jos minä tein väärin, aina sinä olit siinä
etkä koskaan jättänyt rankaisematta.
Ja nyt, jos olen syyllistynyt pahaan, voi minua!
Mutta vaikka olisin elänyt kuinka nuhteettomasti,
en silti voisi nostaa päätäni,
sillä olisin yleinen pilkan kohde
ja näkisin vain kurjuuteni.
Jos pidän pääni pystyssä, sinä metsästät minua kuin leijona,
minä saan jälleen kokea tuon ihmeteltävän voimasi.
Yhä uusia todistajia sinä tuot eteeni,
sinun vihasi kasvaa kasvamistaan,
yhä uusia joukkoja sinä lähetät kimppuuni.
Miksi minun piti syntyä?
Miksi vedit minut ulos äidinkohdusta?
Kunpa olisin menehtynyt alkuuni
eikä yksikään silmä olisi minua nähnyt!
Kunpa minua ei olisi koskaan ollut!
Minut olisi viety suoraan kohdusta hautaan.
Ovathan päiväni vähät ja ne päättyvät pian.
Päästä jo irti! Anna minun iloita hetki,
ennen kuin menen pimeyden ja kuoleman varjon maahan,
menen, enkä enää palaa,
kuoleman varjon ja sekasorron maahan,
synkkään maahan,
maahan, jossa valokin on pimeyttä.
Sofarin ensimmäinen puhe
Hillitse kieltäsi, Job
Naamalainen Sofar alkoi nyt puhua. Hän sanoi:
– Eikö kukaan vastaa tuohon vuodatukseen?
Onko joku oikeassa vain siksi, että hän puhuu ja puhuu?
Luuletko, että sanaryöppysi vaientaa kaikki muut,
että herjaavat puheesi jäävät vaille vastausta?
Sinä sanot: »Minä olen oikeassa,
olen syytön Jumalan silmien edessä.»
Toivoisinpa tosiaan, että Jumala avaisi suunsa
ja sanoisi sinulle suorat sanat!
Hän ilmoittaisi sinulle viisauden salaisuudet,
jotka ovat meidän järjellemme käsittämättömät.
Silloin ymmärtäisit,
miten paljon syntejä hän antaa sinulle anteeksi.
Tavoitatko sinä Jumalan syvyydet?
Ymmärrätkö ääriään myöten Kaikkivaltiaan suuruuden?
Se on taivasta korkeampi – miten sen tavoitat?
Se on tuonelaa syvempi – mitä siitä tiedät?
Jumalan suuruus on suurempi kuin maa,
se on merta avarampi.
Kun hän kiitää ohi, tempaa vangikseen
ja vaatii tilille – kuka voisi häntä vastustaa?
Hän näkee ne, jotka vääryyttä tekevät,
hän panee merkille vilpin, jota muut eivät huomaa.
Mutta milloinka tyhjäpää viisastuu?
Ei tule villiaasista ihmistä.
Voit vieläkin löytää rauhan, Job
Käännä nyt mielesi Jumalan puoleen, Job,
ojenna kätesi Jumalaa kohti!
Jos käsiäsi tahraa synti, heitä se pois,
älä anna pahan asua majassasi.
Silloin voit puhtain mielin kohottaa katseesi.
Olet vaskesta valettu, peloton ja luja.
Sinä unohdat nämä kärsimykset,
muistat ne vain kuin tulvaveden, joka virtasi pois.
Elämäsi valo kohoaa kirkkaampana kuin sydänpäivä,
sen pimeyskin on kuin sarastava aamu.
Sinä saat olla luottavalla mielellä, sillä toivo elää,
olet turvassa. Voit nukkua levollista unta,
sinä saat olla rauhassa, mikään ei sinua uhkaa,
monet tavoittelevat sinun suosiotasi.
Mutta jumalattomilta kaikki pimenee,
he eivät enää löydä pakotietä.
Heillä on enää vain yksi toive:
viimeinen henkäys.
Jobin neljäs puhe
Minullakin on viisautta
Nyt Job sanoi:
– No olivatpa äänessä viisaat miehet!
Kun te kuolette, kuolee viisaus maasta!
Mutta on minullakin ymmärrystä,
en häviä teille yhtään.
Kuka hyvänsä voi tuollaista puhua!
Minä olen nyt ihmisille naurun aihe,
minä, joka käännyin Jumalan puoleen ja aina sain vastauksen!
Olen viaton ja nuhteeton, ja silti naurun aihe.
Onnen hylkäämä ansaitsee halveksuntaa,
sanovat ne, joilla ei ole huolia,
ja töytäisevät vielä kerran sitä, joka jo horjuu.
Mutta rosvojen teltat, ne saavat olla rauhassa.
Jotka Jumalaa uhmaavat, elävät hyvin,
he ovat kääntäneet Jumalan puolelleen.
Kysy sinä eläimiltä, ne kertovat sen sinulle,
kysy taivaan linnuilta, ne sen sinulle ilmoittavat.
Katso maata, se on valmis opettamaan,
meren kalatkin sen sinulle kertovat.
Kaikki ne tietävät tämän:
Herra itse on kaiken tehnyt,
hän, jonka kädessä on kaikki mikä elää,
jokaisen ihmisen henki.
Eikö korva tunnustele sanoja
niin kuin suu maistelee ruokaa?
Vanhuksillako vain on viisaus,
pitkä ikäkö yksin antaa ymmärryksen?
Jumalan on viisaus, hänen on voima,
hän tietää ja päättää.
Jumalan mahti
Minkä Jumala tuhoaa, sitä ei rakenneta uudestaan.
Kenet hän vangitsee, sille eivät portit aukene.
Kun hän pidättää vedet taivaassa, tulee kuivuus,
kun hän päästää ne irti, ne myllertävät maan.
Hänen on voima ja taito –
eksy tai eksytä, hänen tekoaan olet.
Hän ajaa neuvonantajat alastomina pois
ja riistää tuomareilta järjen.
Hän katkoo kuninkaiden sitomat köydet,
kuninkaiden vyötäisille hän sitoo lannevaatteen.
Papit hän ajaa alastomina pois,
hän kukistaa vanhat valtasuvut.
Parhaankin puhujan huulilta hän vie sanat,
kansan vanhimmilta hän vie ymmärryksen.
Hän kaataa ylenkatseen jalosukuisten ylle,
hän irrottaa sankareilta vyön.
Hän paljastaa synkimmät kuilut,
mustimman pimeyden hän valaisee.
Hän antaa kansojen kasvaa ja kukistaa ne jälleen,
hän antaa kansoille tilaa ja pyyhkäisee sitten ne pois.
Hän vie kansojen johtajilta järjen
ja jättää heidät harhailemaan tiettömässä autiomaassa –
pimeässä he hapuilevat, valoa vailla,
hoipertelevat sinne tänne kuin juopuneet.
Kunpa jo ymmärtäisitte olla vaiti!
Kaiken tämän olen nähnyt omin silmin,
omin korvin kuullut ja ymmärtänyt.
Minä tiedän sen minkä tekin,
en häviä teille yhtään.
Kaikkivaltiaalle minä tahdon puhua,
tahdon selvittää asiat Jumalan kanssa.
Te, te kaunistelette kaiken valheillanne,
pelkkiä puoskareita olette kaikki tyynni!
Kunpa jo lopulta vaikenisitte!
Silloin voisitte hyvinkin käydä viisaasta.
Kuunnelkaa nyt, mitä minulla on sanottavana,
kuulkaa vastaväitteet, jotka nousevat huulilleni.
Yritättekö te valheella puolustaa Jumalaa,
ajaa vilpillä hänen asiaansa?
Yritättekö te kaunistella hänen tekojaan,
toimia hänen asianajajinaan?
Miten sitten käy, kun hän alkaa tutkia teitä?
Voitteko pettää häntä niin kuin ihmistä petetään?
Kovalla kädellä hän teitä ojentaa,
jos te olette vääristelleet totuutta.
Ettekö pelkää, kun hän nousee tuomitsemaan,
eikö kauhu silloin täytä mielenne?
Teidän kehotuksenne ovat pelkkää tuhkaa,
murenevaa savea teidän vastauksenne.
Olkaa te vihdoin hiljaa, nyt minä puhun,
käyköön minulle sitten miten käyneekin.
Minä panen alttiiksi oman ruumiini,
puhun, vaikka henki menisi.
Olen valmis, vaikka hän surmaisi minut,
mutta ensin tahdon näyttää hänelle,
millainen minun vaellukseni on ollut.
Jo se merkitsisi minulle voittoa,
että saisin astua hänen eteensä.
Teeskentelijät eivät hänen eteensä pääse.
Kuulkaa, kuulkaa minun sanani,
tarkatkaa, mitä minä puhun!
Minä vien asiani oikeuden eteen,
minä tiedän, että olen syytön.
Kuka voi syyttää minua?
Jos joku voi, minä vaikenen ja kuolen.
Vain kahta asiaa sinulta pyydän –
jos ne täytät, en enää pakene sinun katsettasi.
Ota kätesi pois minun päältäni,
ota pois tämä kauhu, jonka ylleni laskit.
Kutsu sitten minua, niin minä vastaan,
ja anna sinä minulle vastaus, kun puhun sinulle.
Mitkä ovat minun rikokseni?
Kuinka paljon tililläni on rikkomuksia ja syntejä?
Sano minulle, mitkä ne ovat!
Miksi peität minulta kasvosi,
miksi kohtelet minua kuin vihollista?
Pelotteletko vielä tuulen ajelemaa lehteäkin,
vainoatko kuivaa oljenkortta?
Sinä määräsit minulle nämä katkerat päivät,
panit taakakseni nuoruuteni synnit.
Sinä kiinnität minun jalkoihini kahleet,
tarkkailet minne menen, mistä tulen
ja merkitset muistiin jokaisen askeleni,
vaikka ihminen on vain laho leili,
vain koinsyömä vaate.
Facebook-ryhmä
Päivän materiaali tulee myös omaan Facebook-ryhmäänsä. Keskustellaan yhdessä!
Liity mukaan Facebook-ryhmään tämän linkin kautta.
Livekirkko
Tämä päivittäinen katkelmajaottelu on Livekirkko ry:n raamatunlukuohjelmasta, jonka perusteella luemme Raamatun kronologisesti kannesta kanteen vuoden aikana.
Meillä on evankeliumi tehtävänä. Livekirkko tarjoaa kristillistä sisältöä ihmisille siellä, missä he ovat.
Raamatunkäännös vuoden 1992 kirkkoraamatun mukaan. Tekijänoikeudet kirkon keskusrahasto.
