Päivän teksti
Johdantokertomus
Job ja hänen perheensä
Usin maassa eli mies, jonka nimi oli Job. Hän oli kunnon mies, rehellinen ja jumalaapelkäävä, ja hän karttoi kaikkea pahaa. Hänellä oli seitsemän poikaa ja kolme tytärtä ja runsaasti omaisuutta: lampaita ja vuohia seitsemäntuhatta, kolmetuhatta kamelia, viisisataa kyntöparia härkiä ja viisisataa aasintammaa. Myös palvelusväkeä hänellä oli paljon. Job oli mahtavin mies idän mailla.
Jobin pojat järjestivät usein toisilleen pitoja. He tekivät sen kukin vuorollaan omassa talossaan, ja jokainen kutsui myös kolme sisartaan aterialle. Kun kaikki olivat pitonsa pitäneet, Job kutsui aina poikansa luokseen uhratakseen puhdistusuhrin. Hän nousi varhain aamulla ja toimitti polttouhrin jokaisen puolesta erikseen. Hän näet ajatteli: »Poikani ovat hyvinkin voineet tehdä syntiä. Ehkä he ovat mielessään rikkoneet Jumalaa vastaan.» Joka kerta hän teki näin.
Saatana tahtoo koetella Jobia
Eräänä päivänä Jumalan pojat tulivat koolle ja asettuivat Herran eteen. Myös Saatana oli heidän joukossaan. Herra kysyi Saatanalta: »Mistä sinä tulet?» Saatana vastasi: »Olen kuljeksinut pitkin ja poikin maita mantereita.» Herra kysyi: »Oletko pannut merkille palvelijani Jobin? Ei ole maan päällä toista hänen kaltaistaan, niin vilpitöntä ja nuhteetonta ja jumalaapelkäävää, ei ketään, joka niin karttaisi kaikkea pahaa.»
Saatana vastasi Herralle: »Miksi ei Job olisi jumalaapelkäävä? Sinähän olet sulkenut hänet suojelukseesi, hänet ja hänen perheensä ja omaisuutensa. Olet siunannut kaiken mihin hän ryhtyy, ja hänen karjansa leviää yli maan. Mutta ojennapa kätesi ja tartu siihen mitä hänellä on. Saat nähdä, että hän kiroaa sinua vasten kasvoja!»
Herra sanoi Saatanalle: »Hyvä on. Saat tehdä mitä haluat kaikelle mitä hänellä on. Mutta häneen itseensä et saa koskea.» Sitten Saatana lähti pois Herran edestä.
Job menettää omaisuutensa ja perheensä
Eräänä päivänä, kun Jobin pojat ja tyttäret jälleen aterioivat ja joivat viiniä vanhimman veljen luona, Jobin luo tuli sanantuoja, joka kertoi: »Me olimme kyntämässä härillä, aasintammat olivat siinä lähellä laitumella. Silloin sabalaiset iskivät kimppuumme, ryöstivät eläimet ja surmasivat miehet. Minä yksin jäin jäljelle kertomaan tästä sinulle.»
Kun hän vielä puhui, paikalle juoksi toinen sanantuoja, joka kertoi: »Taivaasta iski Jumalan tuli, se leimahti päin vuohia ja lampaita ja paimenia ja poltti kaikki tuhkaksi. Minä yksin jäin jäljelle kertomaan tästä sinulle.»
Kun hän vielä puhui, saapui taas yksi sanantuoja ja kertoi: »Kaldealaiset hyökkäsivät kolmelta taholta kimppuumme. He veivät kamelit ja surmasivat niiden ajajat. Minä yksin jäin jäljelle kertomaan tästä sinulle.»
Kun hän vielä puhui, tuli jälleen yksi sanantuoja ja kertoi: »Sinun poikasi ja tyttäresi olivat aterioimassa ja juomassa viiniä vanhimman poikasi luona, kun autiomaan tuolta puolen nousi suuri tuuli, joka tarttui rakennuksen neljään kulmaan ja luhisti sen sinun lastesi päälle, niin että he kaikki kuolivat. Minä yksin jäin jäljelle kertomaan tästä sinulle.»
Silloin Job nousi ja repäisi viittansa. Hän ajoi päänsä paljaaksi, kumartui maahan ja sanoi:
– Alastomana minä tulin äitini kohdusta,
alastomana palaan täältä.
Herra antoi, Herra otti,
kiitetty olkoon Herran nimi!
Kaiken tämän keskellä Job ei kapinoinut Herraa vastaan eikä syyttänyt häntä.
Saatana tahtoo yhä koetella Jobia
Eräänä päivänä Jumalan pojat tulivat taas koolle ja asettuivat Herran eteen. Myös Saatana oli heidän joukossaan. Herra kysyi Saatanalta: »Mistä sinä tulet?» Saatana vastasi: »Olen kuljeksinut pitkin ja poikin maita mantereita.» Herra kysyi: »Oletko pannut merkille palvelijani Jobin? Ei ole maan päällä toista hänen kaltaistaan, niin vilpitöntä ja nuhteetonta ja jumalaapelkäävää, ei ketään, joka niin karttaisi kaikkea pahaa. Yhä vain hän on pysynyt nuhteettomana, vaikka sinä olet yllyttänyt minut syöksemään onnettomuuteen hänet, viattoman miehen.»
Saatana vastasi Herralle: »Hyvän kaupan Job on tehnyt: pelasti sentään oman nahkansa! Mutta ojennapa kätesi ja koske hänen lihaansa ja luihinsa. Saat nähdä, että hän kiroaa sinua vasten kasvoja!»
Herra sanoi Saatanalle: »Hyvä on! Tee hänelle mitä haluat, mutta henkeä et saa häneltä viedä!»
Jobin uusi koettelemus
Niin Saatana lähti pois Herran edestä. Hän meni ja runteli Jobia märkivillä paiseilla. Niitä nousi kaikkialle, päästä jalkoihin. Job kävi jätekasalle istumaan ja kaapi ruumistaan ruukunpalalla. Hänen vaimonsa sanoi hänelle: »Vieläkö sinä pidät kiinni hurskaudestasi? Kiroa jo Jumalaa ja kuole pois!» Job vastasi: »Hullun puhetta, vaimo. Kun otamme Jumalan kädestä hyvän, totta kai meidän on otettava myös paha.» Kaiken tämän keskellä Job ei sanallakaan kapinoinut Herraa vastaan.
Ystävät saapuvat lohduttamaan Jobia
Jobilla oli kolme ystävää: temanilainen Elifas, suahilainen Bildad ja naamalainen Sofar. Kun he saivat kuulla onnettomuudesta, joka oli kohdannut Jobia, he kävivät tapaamassa toisiaan ja päättivät mennä hänen luokseen osoittamaan hänelle myötätuntoa ja lohduttamaan häntä. Jo kaukaa he näkivät hänet, mutta he eivät tunteneet häntä. Lähemmäs ehdittyään he alkoivat ääneen itkeä, repäisivät viittansa ja heittivät ilmaan hiekkaa, niin että se putosi heidän hiuksilleen. He istuutuivat maahan hänen viereensä ja istuivat siinä seitsemän päivää ja seitsemän yötä. Kukaan heistä ei puhunut Jobille mitään, sillä he näkivät, miten kauhea hänen tuskansa oli.
Jobin ja hänen kolmen ystävänsä puheet
Jobin ensimmäinen puhe
Job kiroaa syntymänsä
Seitsemän päivän kuluttua Job avasi suunsa. Hän kirosi syntymänsä päivän ja sanoi:
– Kadotkoon jäljettömiin se päivä, jona synnyin,
yö, joka tiesi kertoa: poika on siinnyt.
Haihtukoon pimeään se päivä,
älköön Jumala taivaassaan muistako sitä,
älköön aamun valo sitä koskettako.
Kuoleman varjo vieköön sen mukanaan,
musta pilvi peittäköön sen,
auringon pimentyminen säikyttäköön sen pois.
Nielköön synkkä pimeys sen yön,
niin ettei sitä lasketa vuoden päiviin,
että se katoaa kuukauden öiden kierrosta.
Hedelmätön olkoon se yö,
ilosta tyhjä.
Sen päivän lävistäköön kirous,
joka herättäisi itsensä Leviatanin.
Pimetkööt sen aamun tähdet,
älköön se yö nähkö sarastuksen valoa,
turhaan se odottakoon päivänkoiton katsetta.
Se päivä ja yö
ei sulkenut edestäni kohdun porttia,
ei kätkenyt silmiltäni
tätä kärsimystä.
Kuolema olisi elämää parempi
Miksi en syntynyt kuolleena,
miksi en menehtynyt tultuani äidin kohdusta?
Miksi äitini polvet ottivat minut vastaan,
miksi rinnat antoivat ravinnon?
Minä lepäisin haudassa aivan hiljaa,
nukkuisin, minulla olisi rauha.
Minä lepäisin kuninkaiden ja mahtimiesten seurassa,
noiden, jotka ovat jättäneet jälkeensä
muistomerkkejä, mahtavia raunioita.
Minä lepäisin ruhtinaitten seurassa,
noiden, joilla oli kultaa,
jotka täyttivät palatsinsa hopealla.
Niin kuin kuollut sikiö olisin poissa,
maahan kaivettu ja olematon,
niin kuin lapsi, joka ei päivänvaloa nähnyt.
Siellä pahantekijöitten raivo lakkaa
ja itsensä uuvuksiin raataneet saavat levon,
siellä pääsevät vangit vaivastaan,
piiskurien huudot eivät enää heitä ahdista.
Yhtä ovat siellä pieni ja suuri,
orja on herrastaan vapaa.
Olemassaolon tuska
Miksi hän antaa elämän valon
sille, jonka osa on kärsimys,
miksi niille, joiden elämä on täynnä katkeruutta?
He odottavat kuolemaa, mutta se ei tule,
he etsivät sitä enemmän kuin aarretta.
Kun kuolema heidät korjaa, he iloitsevat,
heidän suurin riemunsa on hauta.
Miksi hän antaa elämän valon
miehelle, joka on Jumalan saartama,
jolta tie on kadonnut?
Minun leipääni on itku ja voihke,
veden lailla virtaa minun valitukseni.
Mitä kammosin ja kauhistuin, se tapahtui,
mitä eniten pelkäsin, se kohtasi minut.
Ei rauhaa, ei lepoa, ei tyventä hetkeksikään,
yhä uudelleen tuska lyö ylitseni.
Elifasin ensimmäinen puhe
Tee kuten muille neuvot
Temanilainen Elifas alkoi nyt puhua. Hän sanoi:
– Pahastutko, jos rohkenen puhua sinulle?
Kuka voisi kauemmin pysyä vaiti!
Olet itse opettanut monia, ohjannut oikeaan,
olet tarttunut voimatonta kädestä.
Sinun sanasi ovat auttaneet kaatuneen pystyyn,
sinä olet rohkaissut horjuvaa.
Kun vastoinkäyminen tulee omalle kohdallesi,
et kestä hetkeäkään.
Kun se koskettaa sinua, joudut kauhun valtaan.
Koettelemuksilla on syynsä
Sinun luottamuksesi perustana on jumalanpelko,
sinun toivosi perustana oman vaelluksesi puhtaus.
Mutta sano minulle: milloin on viaton joutunut tuhoon,
milloin on oikeamielinen hukkunut?
Ne, jotka kyntävät vääryyden peltoa
ja kylvävät pahaa,
ne myös korjaavat tuhon ja turmion,
sen olen nähnyt.
Kun Jumala henkäisee, he tuhoutuvat,
hänen vihansa tuuli pyyhkäisee heidät pois.
Leijona karjuu, nuori leijona ärisee,
mutta petojen hampaat murskataan.
Saalista vailla jalopeura nääntyy,
pennut joutuvat hajalle, kauas toisistaan.
Voiko Jumala olla väärässä?
Kuin varkain tuli jostakin sana,
minun korvani kuulivat kaukaisen huminan.
Se tuli niin kuin uninäyt tulevat häilyen yössä
keskelle syvintä unta,
se kouraisi minua, ja minä vapisin,
kaikki jäseneni tärisivät kauhusta,
minä tunsin henkäyksen kasvoillani,
ihokarvani nousivat pystyyn,
kun jokin pysähtyi eteeni, en tiedä mikä,
silmieni edessä outo hahmo.
Tuli hiljaista, ja minä kuulin äänen:
Voiko ihminen olla oikeassa ja Jumala väärässä?
Voiko ihminen olla puhdas Luojansa silmissä?
Ei Jumala luota edes omiin palvelijoihinsa,
enkeleitäänkin hän nuhtelee virheistä.
Kuinka hän luottaisi savimajan asukkaisiin?
Tomusta heidät on tehty,
hän voi musertaa heidät kuin koiperhosen.
Aamulla ihminen herää,
illalla hän on poissa
ja unohdettu, ikuisiksi ajoiksi,
hänen telttanuoransa kiskaistaan irti,
ja hän kuolee tietämättä, miksi.
Ihminen on syypää kärsimyksiinsä
Huuda sinä vain! Mutta vastaako sinulle kukaan?
Kuka on se pyhä, jonka puoleen voisit kääntyä?
Tyhmyri tukehtuu omaan raivoonsa,
typeryksen surmaa oma vimma.
Olen nähnyt, kuinka tyhmyrin käy:
vaikka hän juurtuu lujasti maahan,
hänet repäistään äkkiä irti.
Hänen lapsensa jäävät apua vaille,
heidän oikeutensa poljetaan maahan kaupungin portissa,
eikä kukaan puolusta heitä.
Hänen maansa sadon syövät nälkäänsä toiset,
kahmivat sen vaikka okaiden keskeltä
ja käyvät ahnaasti kiinni hänen omaisuuteensa.
Onnettomuus ei idä mullassa,
eivätkä vastoinkäymiset verso maan tomusta.
Ihminen on syntynyt vaivaan
niin kuin säkenet ovat syntyneet kohoamaan korkealle.
Jumala on kaikkivaltias ja vanhurskas
Sinun sijassasi minä vetoaisin Jumalaan
ja esittäisin asiani hänelle,
hänelle, joka tekee suuria tekoja, meille tutkimattomia,
tekee lukemattomia ihmetekoja.
Hän antaa maalle sateen,
hän lähettää pelloille veden,
alhaiset hän korottaa,
murheiset saavat pelastuksen riemun.
Mutta vehkeilijöiden hankkeet hän murskaa,
heidän toimensa eivät menesty,
viekkaat hän vangitsee heidän omiin juoniinsa,
kavalien aikeet raukenevat tyhjiin.
Keskellä kirkasta päivää heidät yllättää pimeys,
he hapuilevat kuin yöllä, vaikka on keskipäivä.
Hän pelastaa köyhän heidän miekaltaan,
kurjan hän pelastaa vahvan vallasta.
Niin saa toivoton toivon
ja pahan täytyy sulkea suunsa.
Älä väheksy Jumalan kuritusta
Hyvä on sen osa, jota Jumala ojentaa.
Älä väheksy Kaikkivaltiaan kuritusta!
Hän haavoittaa, mutta hän myös sitoo,
hänen kätensä lyö, mutta se myös parantaa.
Kuudesta ahdingosta hän sinut auttaa,
seitsemästi pääset pälkähästä,
nälänhädässäkin hän pelastaa sinut kuolemalta,
sodassa miekan terältä.
Parjauksen ruoska ei sinua tavoita,
onnettomuuden uhka ei pelota sinua.
Sodalle ja nälälle sinä naurat,
et pelkää metsän petoja,
sinä elät sovussa pellon kivien kanssa
ja rauhassa villieläinten kanssa.
Sinun asuinsijasi on rauhan paikka.
Kun tarkastat talosi ja tiluksesi,
näet, että mitään ei puutu.
Näet, että siemenestäsi kasvaa runsas sato,
sinun jälkeläisesi nousevat kuin ruoho maasta.
Ja kun olet elämästä kylläsi saanut,
otat paikkasi haudassa,
niin kuin lyhde saa paikkansa korjuun aikana.
Me olemme tarkoin tutkineet tätä kaikkea, Job,
kuuntele siis ja ota opiksi,
sillä näin asia on.
Facebook-ryhmä
Päivän materiaali tulee myös omaan Facebook-ryhmäänsä. Keskustellaan yhdessä!
Liity mukaan Facebook-ryhmään tämän linkin kautta.
Livekirkko
Tämä päivittäinen katkelmajaottelu on Livekirkko ry:n raamatunlukuohjelmasta, jonka perusteella luemme Raamatun kronologisesti kannesta kanteen vuoden aikana.
Meillä on evankeliumi tehtävänä. Livekirkko tarjoaa kristillistä sisältöä ihmisille siellä, missä he ovat.
Raamatunkäännös vuoden 1992 kirkkoraamatun mukaan. Tekijänoikeudet kirkon keskusrahasto.
